08.06.2022
Saksan liittokanslerina kauan toiminut Angela Merkel on oikea henkilö taustoittamaan oman aikansa politiikkaa ja mahdollisia virheitä pohdittaessa nyt Ukrainan sotaa ja sen synnyn taustoja.
Mitä hän sitten sanoi ensimmäisessä suuressa haastattelussaan virastaan jättämisen jälkeen? Hänenhän jos kenen tuli tuntea myös Vladimir Putin kuin oma veljensä lukuisten tapaamisten jäljiltä. Toki hän sen tunnustikin heti puheensa alussa. Putin taas tiesi kuinka Merkel pelkää hänen koiriaankin. Kiusasi niillä ja pilaili myös muitten naisten kustannuksella. Hän oli KGB:n agentti.
Merkel kertoi, että hänellä ”ei ollut mitään anteeksipyydettävää” vastauksestaan Venäjän Krimin liittämiseen Ukrainasta vuonna 2014, kun hän kannatti pakotteita. Hän myös puolusti virassa vastustavansa Ukrainan liittymistä Natoon.
Tämä oli varmasti odotettu avaus. Miten muuten Merkel olisi voinut taustoittaa puheensa alun? Kertoa tehneensä suuria virheitä ja pyytävänsä anteeksi? Jos Ukraina olisi nyt Naton jäsen, olisiko Venäjä hyökännyt Ukrainaan? Ei olisi. Venäjä ei hyökkää sellaisen suuren valtion kimppuun, joka on Naton jäsen. Ei myöskään pienemmän, kuten Suomi ja Ruotsi ovat. Naton kimppuun käynti on liian suuri riski myös Putinin kaltaisella johtajalle ja Venäjälle. Lyhyessä matematiikassa improbatur miinus arvosanan suorittaneille oligarkeillekin.
Merkeliä on syytetty siitä, että hän on jättänyt Saksan haavoittuvaiseksi harjoittamalla yritysvetoisia suhteita Venäjään. Nord Stream 2 -putki, joka kuljettaa Venäjän maakaasua suoraan Saksaan, rakennettiin hänen ollessaan liittokansleri, ja vain hänen seuraajansa liittokansleri Olaf Scholz keskeytti sen vähän ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta.
Venäjän hyökkäyksen jälkeen myös Saksa oli pakotettu vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiasta. Se jos mikä oli kipeä paikka maalle, joka ei käytä enää ydinenergiaakaan. Saksa joutui puun ja kuoren väliin. Sen oli yritettävä vähentää riippuvuuttaan Venäjän energiasta vahingoittamatta samalla omaa talouttaan. Yhtälö oli ja on mahdoton hetkessä hoidettavaksi. Tämän Putin osasi laskea oligarkkeineenkin.
Niinpä rouva Merkel sanoi, kuinka Eurooppa ja Venäjä ovat naapureita, jotka eivät voi sivuuttaa toisiaan. ”Meidän on löydettävä tapa elää rinnakkain kaikista eroistamme huolimatta”, hän sanoi. Hyökkäys oli ”ei vain mahdoton hyväksyä, vaan myös suuri virhe Venäjältä”, hän kertoi saksalaiselle toimittajalle ja kirjailijalle Alexander Osangille televisioyhtiö ARD:n televisioimassa haastattelussa. Varmaan olikin mutta toisaalla riskitön asemansa tuntevana Venäjän johtajana.
Samaan aikaan kun Suomessa Venäjän aggressiota on verrattu vuoden 1939 talvisodan päiviimme, muistettu Manilan laukaukset ja Saksan ja Venäjän ulkoministereitten tekemä sopimus selkämme takana, olisi kohtuullista odottaa saksalaisten tekevän samoin omalla kohdallaan. Palata historiaan ja siellä tehtyihin hirvittäviin virheisiin ennen toista maailmansotaa.
Tämän Merkel kiersi ja palasi historiaan toista kautta ja Venäjän virheisiin ennen Krimin valtausta. Näin minäkin olisin tehnyt, jos olisin Merkel ja saksalainen, Itä-Saksassa syntynyt entinen liittokasleri. Olisin käynnistänyt historian tulkinnan vuodesta 2014-2015 ja jättänyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan muistelot muille.
”Jos alamme mennä vuosisatoja taaksepäin ja kiistellä siitä, minkä alueen pitäisi kuulua kenelle, meillä on vain sota”, hän sanoi. ”Se ei ole mikään vaihtoehto.” Hän puolusti Krimin liittämiseen Venäjälle asetettuja pakotteita ja Saksan roolia Minskin rauhanprosessin ylläpitämisessä, jonka oli tarkoitus lopettaa taistelut Itä-Ukrainassa vuosina 2014-2015.
Hän väitti, että rauhanprosessi antoi Ukrainalle aikaa kehittyä kansana ja vahvistaa armeijaansa. ”Minun ei tarvitse syyttää itseäni siitä, etten ole yrittänyt tarpeeksi”, hän sanoi. ”En näe, että minun pitäisi sanoa ”se oli väärin”, ja siksi minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää.”
Merkelin haastattelusta syntyi vaikutelma, jossa hän joutui puolustautumaan ja tekemään tilejä oman aikansa virheistä, joiden taustalla ei ole lainkaan sitä historiaa, miksi hän syntyi Itä-Saksassa eikä Saksassa.
Hän vastusti Ukrainan Nato-jäsenyyttä vuonna 2008, hän sanoi, koska hän oli halunnut estää eskaloitumisen Venäjän kanssa ja koska Ukraina itse ei ollut valmis. ”Se ei ollut Ukraina, jonka tunnemme tänään”, hän sanoi.
”Maa ei ollut vakaa, se oli täynnä korruptiota.” Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky, jonka maa on edelleen Nato-liiton ulkopuolella huolimatta laajasta lännen puolustusavusta hyökkäyksen jälkeen, on kuvaillut Saksan päätöstä vuonna 2008 ”virheeksi”.
Oletetaan että Ukraina olisi Naton jäsen kuten Turkki, olisiko Venäjä hyökännyt Ukrainaan? Miksi Turkki on Naton jäsen ja on estämässä Pohjolan maita, Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon? Onko Suomi ja Ruotsi korruptoituneita maita nekin? Miksi Turkki kelpasi jäseneksi mutta Ukraina ei kelvannut?
Tiistaina puoli vuotta sitten virkansa jättänyt rouva Merkel sanoi tuntevansa ”korkeinta kunnioitusta” Zelenskyä kohtaan ja oli vaikuttunut ”rohkeudesta ja intohimosta”, jolla ukrainalaiset taistelivat maansa puolesta.
Näin minäkin olisin tehnyt ja toki näin tekevät kaikki muutkin Venäjän hyökkäyksen julmuuden kokeneet kansat ja kansalaiset. Se kuuluu hyviin tapoihin. Olisi omituista toimia toisin. Toki Suomikin sai talvisotansa aikana sympatiaa mutta mitä iloa siitä oli niille ihmisille, joiden oli paettava Karjalasta tai kaatuivat rintamalla.
Urhea taistelu mutta ei enää koskaan yksin ja Venäjän naapurina rajaa ylläpitäen matkalla, joka on yhtä pitkä kuin jos ajaisi Tanskasta Italiaan. Rajan takana on suurvalta, jonka käyttäytyminen on täysin arvaamatonta ja riippuu vallassa olevien johtajien terveydestä ja toimintakyvystä.