Mustekalan lonkerot
Päättyneissä jalkapallon MM-kisoissa parhaiten saksalaisten pelituloksen ennusti kuvaruudussakin seikkaillut Laplacen demoni, mustekala nimeltä Paul. Se onnistui ennustamaan kaikki Saksan pelit oikein ja lopuksi vielä finaalin lopputuloksen. Tilastollisesti tällainen on mahdollista vain alle prosentin kymmenyksen varmuudella.
Olin saanut kotisivulleni vieraita, jotka hakivat hakusanoilla tietoja käsitteistä antropomorfismi, determinismi ja possibilismi sekä näiden kytkennöistä erilaisiin netissä operoiviin ihmisryhmiin tai oikeammin faktoreiden nimiin kuten kulkurit, pelurit, turistit ja flaneeraajat.
Olen käsitellyt noita termejä sekä kahdessa väitöskirjassani että erikseen vielä vaikkapa kuvataiteen yhteydessä. Ensimmäinen työni kotisivullani (www.clusterart.org) kertoo Ratzelin maisemasta ja romaanissani Arctic Babylon esiintyy arkkityyppi, jolla on Laplacen demonin kyvyt, täydellinen lahja ennustaa tulevaa.
Ihmisenkaltainen, ihmiselle tarkoitettu luonto ja elämä
Antropomorfismi tarkoittaa ihmisenkaltaisten ominaisuuksien liitämistä luontoon, elottomiin esineisiin tai eläimiin, kasveihin. Kun jalkapalloilijat suorittavat rituaalejaan kentällä, selostaja liittä näihin usein antropomorfisia rinnastuksia. Eläimelliset loikat ja potkut, jumalalliset torjunnat ja lopulta jopa koneet ja laitteet, jotka näyttävät vastustavan FIFA:n ylimielisiä toimia, saavat inhimillisiä piirteitä. Paitsiot ja hylätyt maalit ovat koneita ja videointia vihaavan vanhuksen kuolemaksi ja hän joutuukin lopulta sairaalahoitoon.
Kognitioteorioiden mukaan taipumuksemme ihmisenkaltaistaa (antropomorfismi) ilmiöitä on tiedostamaton, geeneihimme liittyvä piirre. Näin ihminen on luonnostaan ihmiskeskeinen, ihmissovinistinen eläin ja jalkapallopeli rangaistuksineen, vilppeineen ja luontoon liittyvine analogioineen, jumalan käsineen, kuvaa hyvin tällaisen eläimen maailmankuvaa. Tästä syntyy myös pelin konservatiivinen ja säilyttävä luonne, maailmanlaajuinen levinneisyys ja suosio.
Jokainen suosiota saavuttava tieteilijä, taiteilija, poliitikko, kirjailija, yrittäjä jne. käyttää juuri antropomorfisia keinoja hyväkseen. Niitä väheksyvä ja halveksuva jää auttamatta aina marginaaliin. Riippumatta siitä kuinka arvokkaita hänen työnsä ikinä ovatkaan, ja kuinka ne myöhemmin maailmaa muuttaisivat ehkä jopa parempaan ja onnellisempaan suuntaan. Tämä on juuri suurin ongelma merkittävien organisatoristen ja kulttuuristen innovaatioiden läpimurrolle. Vastustamme sellaista sekä kansakuntana että yhteisön jäseninä, vaikka se pelastaisi henkemme, säilyttäisi työpaikkamme, pelastaisi maailman ekokatastrofilta, jatkuvilta kriiseiltä.
Antropomorfinen peli
Jalkapallossa on mukana pieni yhteisö, kymmenen pelaajaa, maalivahti ja pallo, vastustajat ja vihollinen, ympäröivä maailma ja sen tapa seurata yhteisön epätoivoista kamppailua. Muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selvitä muuten kuin juuri näissä pienissä yhteisöissään ja tuuletus saaliin mennessä verkkoon saa aikaan riemastuttavan kasan toistensa päälle loikkivia keski-ikäisiä miehiä miljoonien sitä seuratessa, itkien tai hurraten nationalismin huumassa, antropomorfisina ihmisinä ja yhteisöinä, eläiminä.
Toiset ihmiset, yhteisö, ovat meille tärkeitä, toimintaamme liittyy aina inhimilliset halut ja tarpeet, yhteinen tavoite, primitiivinen maali. Lapsuutemme kirjoissa ne olivat usein vielä ihmiseksi puettuja eläinhahmoja. Aku Ankka on edelleen luetuimpia lasten eettisiä ja moraalisia oppikirjojamme ympäri maailmaa, elämäohjeita siinä missä Koiramäkeläisetkin Suomessa. Lapsille antropomorfiset kokemukset ovat erityisen aitoja ja liittyvät lähiympäristön tuomaan fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen, kasvatukseen, ympäristöpsykologiaan, geenien avautumiseen myöhempään käyttöön.
Ihmisenkaltaistava geenistömme
Daniel Denettin mukaan meillä on kolme perusasennetta: aineellinen, suunnitelmallinen ja aikomuksellinen. Aineellisilla tarkoitamme liki samaa kuin luonnontieteet ja fysiikka, suunnitteluasenteessa taas käsittelemme olioita suunniteltuina jotain tarkoitusta varten ja aikomuksellisessa asenteessa oliolla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä. Nämä kolme liittyvät lapsesta alkaen aina minään, egoon ja ihmiseen, ihmisen yhteisöön, antropomorfiseen ja lajille tyypilliseen geenistöön.
Jean Piget havaitsi kuinka pienet alle 10 -vuotiaat lapset alkoivat elollistaa elottomia olioita ja syntyi animismia. Elottomat oliot muuttuvat nekin ihmisen oloisiksi tai kaltaisiksi. Hieman samaan tapaan syntyivät ensimmäiset primitiiviset uskonnot, jolloin luontoa alettiin ihmisenkaltaistaa. Ksenofanes muinaiskreikkalaisena filosofina oletti kuinka härät, leijonat ja muut eläinhahmot “ihmisen kaltaisina” alkaisivat kuvata itsensä oloisia jumalhahmoja ja palvoa jokainen laji oman kuvansa ja kulttuurinsa mukaisia ilmiöitä.
Aina sama rakenne, yhteisö
Jalkapallossa lopputuloksen havaitseminen ja tunnistaminen on joskus epävarmaa, ellei ole hallussa Laplacen demonin ja siis erehtymättömän mustakalan lonkeroita. Koska havaitseminen ja tunnistaminen on epävarmaa, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa tulee pelissä tärkeäksi, se on osa geenejämme.
Lähimmät ihmiset saattavat olla parhaimpia välineitä saavuttaa tarkoituksen tai suunnittelun kohde, käsitykset toiveistamme ja toimintakykymme paranee tuossa pienessä yhteisössä tämän havaitessamme. Tulos ei kuitenkaan tuota meille mielihyvää vaan geenit, tapa toimia niiden antamia ohjeita noudattaen. Yksin tehty tulos, hyväkään, ei tuota mielihyvää kuussa toteutettuna maailmanennätyksenä kenenkään siitä mitään tietämättä.
Toisaalla juuri ihminen on syyllinen myös kaikkeen pahaan, tappioomme ja siis syyllinen myös lopulta kuolemaansa. Uskonnot ovat tästä tyypillinen tapamme toimia ja ajatella. Antropomorfinen ihminen on uskontonsa näköinen, kuten hänen jumaluutensa ja uskonnollisen elämän tarve.
Luolakarhun klaanin heimoyhteys
Tällaiset uhkaavat ja vihattavat ihmiset, myös kiusattavat, ovat lisäksi yleensä lähellä, pelin tiimellyksessä mukana, eivät katsomossa tai television ääressä. Heitä voi potkaista piikkikengällä sääreen tai kaatuilla nurmimatolle pyrkien hankkimaan yhteisölleen etuuden autoritaarista jumalhahmoa hämäten.
Jopa sen kuvaava kamera voi olla inhimillinen, antropomorfinen väline. Moni vihaa tietokonettaan tai auton tapaa temppuilla, kone muuttuu inhimilliseksi olennoksi sekin. Luonto on ihmistä varten annettu kesytettävä väline ja tapa rikastua, saada voittoa, toimeentulonsa ja leipänsä. Eläin on väline siinä missä yhä useammin myös toinen ihminen, antropomorfinen olento, marketissa hyllyllä oleva ja näpelöitävä fiktiivinen kaupan kohde, netissä kuviteltu pieni klaani yhteisön jäseniämme. Tuo yhteisö ei ole koskaa yli 200-300 ihmistä suurempi globaalinakaan. Antropomorfinen ihminen ei kykene mieltämään reaaliaikaista tai paikatonta saati tuhansien miljoonien ihmisten nettiä.
Juonitteleva Francis Bacon ja aavekuvat
Ihmisenkaltaistaminen on harha ja sen jäljittely pelin keinoin muistuttaa teatraalista elämää. Francis Bacon havaitsi tämän jo 1600-luvulla ja otti tehtäväkseen uudistaa kaikki tieteet. Paronin ja varakreivin arvon saanut tuomari oli aikansa värikkäitä persoonallisuuksia, hovista erotettu ja Lontoon Towerissa vankilassa virunut parlamentin jäsen ja huikenteleva peluri, nero pohtijana ja tiedemiehenä, tieteen agendan kirjoittajana.
Baconin ansioksi on laskettava juuri hänen agendansa, jossa on kolme kohtaa, “aavekuvaa” tai idolia (kreikan eidolon)
Ensiksi Bacon havaitsi kuinka ihmisen lajista syntyvä ominaisuus on itsekeskeisyys, ihmiskeskeisyys ja siis antropomorfismi. Ei Bacon tätä suoraan maininnut saati liittänyt darwinismiin ja evoluutioon, geenien syyksi. Tätä hän kuitenkin tarkoitti. Darwin ja evoluutio, geenit tulivat tieteeseen paljon myöhemmin, mutta agenda oli jo valmis.
Toiseksi Bacon havaitsi, kuinka ihmisen taipumuksiin kuului subjektiivisuus ja näin päättelymme olivat aina osa tätä inhimillistä subjektivismia, antropomorfismia. Ei Bacon subjektivismista puhunut, mutta tarkoitti kyllä “aaveilla” juuri samaa asiaa.
Kolmanneksi Bacon havaitsi teatraalisen maailmamme rakenteen ja siihen auktoriteettien iskostamat harhat. Näillä auktoriteeteilla hän tarkoitti myös instituutioita ja niiden tapaa pitää yllä valtaansa tai tieteen konventiota, dogmia, teoriaa jne. Juuri Bacon oli henkilö, jolle kuuluu kunnia tokaisusta: “Tieto on valtaa”.
Determinismin peikko
Olen aiemmin kirjoittanut, ja kuvannut myös maalauksissa ja veistoksissani käsitteitä environmentalismi, possiblisimi ja probabailismi. Näistä environmentalismi on lähinnä evoluutioajattelua, deduktiivista tutkimustapaa sekä determinismiä myös yhteiskunnan synnyssä, kehityksessä, toiminnassa ja sen politiikan valinnoissa.
Determinismissä kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä, eikä voisi tapahtua toisin. Tällaisen maailmankuvan perusta on jälleen ihmiskeskeisessä ajattelussa, jossa taustalla ovat arkiajattelumme kuvitteelliset syy- seuraussuhteet ja siis kausaalisuus. Tässä ajattelussa jalkapalloilijan pallo kulkee mieheltä toiselle ja tavalla, jossa voimme myöhemmin havaita myös virheitä. Jos pelaajat noudattavat täsmälleen oikeaa strategiaa ja taktiikkaa, pallo ei voisi mennä koskaan maalin. Molemmat joukkueet kun olisivat täydellisiä, erehtymättömiä koneita. Jos maali tulee, se on järjestetty.
Determinismi syntyi aikanaan Newtonilaisen mekaniikan ja siis klassisen mekaniikan teorioista, sen kausaalisuhteista. Se on syvällä kiinni myös monissa uskonnollisissa liikkeissä ja sellaisissa politiikan teon välineissä, joissa pyrimme hakemaan luonnosta itsellemme alisteisia konemaisia rakenteita, jotka ovat inhimillisestä järjestä johdettavia ja siis aina antropomorfisia rakenteita.
Laplacen demoni
Pierre-Simon Laplacen rakensi tästä teorian, jossa ihminen tai kone, jolla oli hallussaan kaikki mahdollinen tieto aiemmin vallinneesta ja nyt vallitseva sekä kaikkien luonnonlakien perusteet, kykeni täydellisesti ennustamaan myös tulevan.
Syntyi käsite Laplacen demoni. Jalkapallopelissä saksalaista peliä on usein verrattu tylsyydessään tähän demoniin. Nyt siihen voisi verrata parhaiten espanjalaista peliä. Vain juuri tuon demonin kyvyillä, sitä lähimmäs pääsevällä, voi voittaa maailmanmestaruuden.
Jos vastakkain on kaksi samaa demonia lähestyvää joukkuetta, näemme vähämaalisen ja tylsän pelin. Jalkapallo on vuosien varrella kehittynyt kohti Laplacen demonia ympäri maapalloa ja maalien määrä samalla vähentynyt kisa kisalta. Tällä kehitykselle emme voi mitään muuttamatta vaikkapa maalin kokoa suuremmaksi.
Formulakisoissa sääntöjä muutetaan yhtenään, kun laji alkaa muuttua tylsäksi. Jalkapallon kuvitteellinen antropomorfinen, geeneihin sidottu ja konservatiivinen luonne, ei anna tälle muutokselle mahdollisuutta. Tämän vuoksi, inhimillisten virheiden sallimiseksi, FIFA ei halua videokameroita. Nyt jopa jalkapallo oli liian “hyvä”, liian tekninen ja pyöreä maalivahvin käsiteltäväksi.
Environmentalismin vastavaikuttajana syntyi lähinnä Hettnerin ja Blancen toimesta sekä David Humen filosofointia seuraillen possibilistista ajattelua. Kyseessä ei ollut niinkään indeterministinen suunta ja sattuman vaikutuksen korostaminen kuin induktiivisen tutkimusmetodiikan tapa hakea empiirisesti, tarkasti ja kaavamaisesti vaihtoehtoja antropomorfisen ihmisen toiminnalle sekä antaa hänelle samalla determinismistä vapaata väljyyttä.
Possiblisimi jähmettyi kuitenkin 1920-luvun kultakautensa aikoihin kaavoihinsa, ja tutkimuksesta tuli inventoivaa etenkin maantieteessä noudattaen puhtaan maantieteen katekismusta ulottuen Suomessa hyvinkin myöhään sotien jälkeen. Maantiede, etenkin geopolitiikka, oli Suomessa arka aihe, eikä siihen haluttu puuttua rinnan historian tulkintojen kanssa.
Puolivälin probabilismi
Antropomorfinen tiede haki maailmalla 1930-luvulla seuraavaksi probabilisimin selvittäessään ihmisen kulttuurin ja luonnon välistä vuorovaikutusta. Tuolloin alettiin puhua käsitteillä, joissa mukana olivat mallit, lainallisuudet, toiminnalliset suhteet, kvantitatiiviset menetelmät ja systeemiteoriat.
Maantieteessä nämä mallit saavuttivat huippunsa 1960-luvun jälkeen ja Suomessa yhdyskuntasuunnittelussa vielä paljon myöhemmin. Sitä voi pitää jopa suurten ikäluokkien tieteenä ja maailmankuvana meillä akateemisessa maailmassa. Juuri he olettivat ja odottivat jalkapallon MM-kisoissa sellaista suurta näytelmää, jossa loppuottelussa ovat vastakkain Argentiina ja Brasilia, jumalan kätenä heiluisi nyt valmentajana roolinsa täydellisesti näytellyt Diego Maradona moittien Pelen ja vaatien häntä museoon.
Pelen ja Edisonin antropomorfiset egot
Pele, Edison Arantes do Nascimento, teki aikanaan pelaamissaan 1363 pelissä yhteensä 1283 maalia, voitti Brasilian joukkueessa maailmanmestaruuden kolme kertaa vuosina 1958, 1962 ja 1970 sekä maalikuninkuuden 11 kaudella kotimaansa liigassa. Siviilinimensä tämä maailman kaikkien aikojen paras jalkapallonpelaaja sai Thomas Alvar Edisonilta, joka hankki suurliikemiehenä kaikkiaan 1093 patenttia nimiinsä ja tunnemme hänet ehkä parhaiten sähkölennättimestä.
Sekä Peleä että Edisonia on moitittu antropomorfisen pelin yhteisöllisen idean unohtamisesta myöhemmin. Edisonin löydöksissä ja patenteissa oli yleensä aina mukana tiimi, ryhmä pelaajia ja yhteisö, valtaisat puitteet tehdä keksintöjä osana historiallista kehitystrendiä, ihmisiä ja perusteoriaa ennen Edisonia, samoin kuin Pelellä hänen lukuisissa maaleissaan.
Yhteisön palkitseminen on antropomorfisen ihmisen toiminnan eräs keskeisin ja ehkä tärkein avainhavainto ja kuuluu luolissa tapahtuneeseen yhteisöelämämme turvallisuutta lisänneeseen ehdottomaan geneettiseen perustaan selviytyä myös myöhemmin lajina osana muuta luontoa ja luomakuntaa itsekeskeisenä ihmissovinistina ilmastomuutosta korjaillen sillä tekniikalla, joka on sen aiheuttanutkin.