Sain syksyn suururakkani valmiiksi. Postitin tekstin, yli 600 sivua, tyttärelleni Outille ja alkaa vaihe, joka on lopulta kirjan teon työläin. Taitossa ja oikoluvussa etsimme mukaan kuvia, sovimme yhdessä, tekstin moneen kertaan vielä lukien, kuinka se istuu aiemmin jo toimittamaamme kirjatrilogiaan, yli 1500 sivuun tekstiä kuvineen.
Kirjan teon duunarina
Kuvat ovat kalliita, yhden kunnon kuvan hinta maksaa maltaita, jolloin köyhän on syytä tukeutua omiin kuviin ja myös taiteeseen, jonka on itse työstänyt. Tieteen ja taiteen teko on ollut Suomessa aina kerjäläisen työtä, ja vain sitä itse tehden syntyy tuon ammatin aito arvostus. Ehkä tämä koskee kaikkea arvostamamme.
On haettava rahoittajat, apurahat, mesenaatit ja sponosorit, markkinoijat ja myyjät, ja lopulta opittava tekemään kaikki kirjan teon vaiheet tekstin tuotosta toimittamiseen ja lopulta myös kuvittamiseen itse siihen osallistuen. Pienessä maassa ja pienille painoksille ei muita vaihtoehtoa ole eikä tiedettä ja taidetta bulkkina maailmalla myydä. Hyvä kun joku ottaa vastaan ja lukee kaiken viihteen keskellä.
Takavuosina selvisi vielä kohtuullisesti kirjoittamalla ja analysoimalla perinteisen tieteen menetelmin aineistonsa ja saamalla hankkien leipänsä opettajana yliopistossa. Tänään, kun kaikki tapahtuu sähköisesti ja osana internetin ilmaista jakelua, kirja, tieteellinen artikkeli, on tuotteena liian kallis. Kaikki on silloin liian kallista jos kilpailijana on ilmainen tuote. Netistä kaiken voi imuroida ilmaiseksi.
Kirja on arvo sinänsä
Internetin ja sosiaalisen yhteisömedian, kansalaismedian, paradigmaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta kertova tuote vanhenee reaaliaikaisena prosessina hetkessä. Kirja on myös sähköisenä saatava ajoissa lukijalle, jotta siitä olisi hänelle käyttöä. Printtimedian tuote on jo arvo sinänsä, ja tarkoittaa alan harrastajille ja ammattilaisille taideteosta. Bulkkitavarana kirja ei tule jatkossa menestymään painotuotteena ja tietokirjailijana asiansa voi siirtää Wikipediaan. Niin minäkin toimin ja se on altruistinen teko.
Tämän päivän printtimedia tuotti lisää aineistoa, joka on sidoksissa aatteisiin ja arvoihin. Helsingin Sanomat näkee valtavasti vaivaa tekemälle meille kahden täyden sivun testin, hyvin perusteellisen ja pohditun, jossa arvomaailmamme kirkkomme ja seurakuntamme sisällä mitataan. Sen läpikäynti ja täyttäminen on elämyksellinen kokemus ja tuottaa tietoa, jota monikaan ei ole itsestään ennen löytänyt eikä ikinä kohdallaan ole edes pohtinut. Oma maailmankuvamme, paradigma johon rakennamme, on meille vieras. Näin emme kykene kertomaan miksi maksamme kirkollisveromme. Vielä vaikeampaa on hakea puoluetta, jota vaaleissa äänestäisi, henkilöä, jolla olisi omat arvomme.
Jos media tekee sen palvelun meille ilmaiseksi, siitä voisi kiittää. Sellainen on osa arvojamme, kiitollisuus. Kun suomalainen pyytää anteeksi hän kokee olevansa huonompi ja syyllinen. Näin kiitos ja anteeksipyyntö ovat meille sivistyssanoja, eivät osa arvojamme.
Arjen työtä tutkijalle
Kun tutkijana tekee syvähaastatteluja lomakkeiden tukemana suomalaisia tavaten tuhatmäärin, tällainen lähentää ihmisiä toisiinsa. Usein keskusteluun tulee mukaan koko perhe ja päivä menee lomaketta täytettäessä ja sukujuuria selviteltäessä, perhealbumia selattaessa ja moni avaa kaikkein kipeimmät arkistonsa ja sydänsurunsa haastattelun aikana.
Toki päällimmäisenä ovat iloiset asiat ja se miten haastattelu etenee on myös tutkijan persoonallisuudesta syntyvää. Vaikka lomake olisikin valmiiksi mietitty ja tehty, tieteen keinoin rakenneltu, haastateltava haluaa myös miellyttää tai ärsyttää lomakkeen täyttäjää. Näin objektiivisesta tapahtumasta alkaa syntyä subjektiivinen eikä tietokone tätä myöhemmin muuksi jalosta.
Sama subjektiivisuus koskee arkistojen penkojaa ja laboratoriossa aikaansa viettävää tutkijaa. Kun mukana on ihminen on mukana myös normit, arvot ja asenteet, tunne-elämän tilat ja muuttuva tietomäärämme, aistit, joilla otamme tietoa vastaan, psykologiset ja sosiaaliset, kulttuuriset suodattajat ja oppimistapahtumat, joskus jopa älykkyys ja lahjat osana prsoonallisuuttamme.
Etäinen kirkko
Kun oman kirkkoni, evankelisluterilaisen seurakunnan edustaja, ei ole koskaan käynyt lomakkeensa kanssa minua tapaamassa, tai perhettäni, vanhempiani tai heidän sukulaisiaan, kirkko vieraantuu. Toki arvojani ovat punninneet Jehovan todistajat ja mormonit, ehkä tulevina vuosina myös islamistit.
Ne arvot ja asenteet menestyvät, jotka välittävät ja kantavat huolta. Tämä koskee varmasti myös poliittisia puolueita ja kilpailevia ideologioita instituutioiden sisällä.
Ei riitä että lähestytään mainostoimiston kautta ja televisiossa puolueen puheenjohtajan kasvoilla, mitä arvoja koskettavaa siinä on rinnan muiden idol -ihmisten kanssa? Ei sellainen synnyttä yhteisön ja yksilön kaipaamaa lähidemokratiaa saati saa aikaan toimintaa lähiyhteisön sisällä.
Takavuosina osallistuvan tutkimuksen keinoin, kylissä asuen, käynnistettiin suomalainen kylätoiminta ja vaikkapa tapa suojella viimeiset rakentamattomat koskemme jälkipolville. Koskisodat loppuivat kun karvalakkilähetystöt niin yhteisesti päättivät ja tutkija asui kylässä. Samalla pohdittiin muita kehittämisvaihtoehtoja ja allaskylä Sirkassa vaihtui Levin matkailukaupungiksi. Ei se toki kaikkien arvojen mukainen ratkaisu ollut, kaukana siitä.
Pappi päätoimittajana
Suomen Kuvalehden arvokeskustelua vetää päätoimittaja, joka on samalla pappi. Tämä näkyy lehden linjassa ja toimittajakokemuksella tehty pääkirjoitus on paitsi koskettava myös hyvin argumentoitu. Takavuosina kirkko oli edistyksellinen ja innovatiivinen laitos luostarilaitoksesta nyt maailmalla puhumattakaan.
Epäilemättä sama henki on syntynyt laestadiolaisperheessä kasvaneen päätoimittajan kohdalla Helsingin Sanomiin. Kun näitä perheitä Lapissa tapasi tuhansittain, syntyi läheinen suhde suurperheisiin ja tällaiset perheiden pienyhteisöt poikkesivat melkoisesti körttikansan elämästä Pohjois-Savossa ja Karjalassa. Häme ei ole asuinympäristönä sinne päinkään.
Lehden päätoimittaja vaikuttaa ratkaisevasti lehtensä arvovalintoihin ja perinteisemmän poliittisen toimittajan tuotteena tuollaista vaivaa kirkon ja arvojemme selvittämisessä ei olisi Helsingin Sanomien sunnuntainumeron valmistelussa nähty. Kirkko olisi ollut hänelle kerta kaikkiaan instituutiona liian vieras eivätkä arvot toimittajaa kiinnostaisi.
Arvoista aatteisiin
Lehti ei tyydy vain kartoittamaan lukijoittensa arvoja vaan puuttuu myös aatteisiin. Kokonainen sivu käytettynä tähän herättelee SDP:n Eero Heinäluoman aatemaailman taustojen kautta ja varmaan ne kiinnostavat ainakin SDP:n äänestäjiä, ehkä muitakin.
Oikeammin koko lehti kulkee nyt etenkin kulttuuri- ja taloussivujensa sisällössä aate- ja arvomaailmoja pintaa syvemmältä luodaten. Google on lehden esimerkkinä globaalista vaikuttajasta, joka on alkanut hakea uusia tuulia toiminnalleen kaukana sen ydinosaamisesta. Ne ovat kuitenkin aikamme arvomaailmoja syleileviä ja siten hyvin Googlen muuttuvaan paradigmaan sopivia, innovatiivisia ja ekologisia.
Arvomaailman muutoksen megafoni
Sama mediayhteiskunnan megafoni näkyy myös paikallisessa Forssan Lehdessä. Se mikä aiemmin oli kohdistettu puolueittemme arvosteluun, kritiikkiin, ja maan tavan muuttamiseen poliittisia instituutioitamme savustaen, on nyt kohdistettu kirkkoon ja samalla myös valmistellen, ei toki seurakuntavaaleja, vaan kevään eduskuntavaalejamme. Niihin mennään nyt hyvin vahvan arvokeskustelun ja aatteellisen uudelleenarvioinnin kautta. Yhteiskunnallinen paradigma muuttuu rajusti vuonna 2011 mediayhteiskunnan viedessä ja muiden vikistessä.
Mediayhteiskunnassa media käyttää valtaa ja se syvenee kansalaismedian ja sosiaalisten medioitten kautta kansalaisvallaksi. Näin arvojen ja aatteiden kohdalla meitä ravistellaan jatkossa keskeisimmän vallankäyttäjän kautta, siis median.
Puolueet instituutiona menettivät otteensa ja kirkko etääntyi sekin jalkauttamatta itseään kansan pariin. Parhaiten tässä uuden paradigman sisäänmarssissa näyttäisivät poliittisista liikkeistämme menestyvän perussuomalaiset ja kokoomus. Noin kolmannes suomalaisista olisi valmis näitä äänestämään, muita vain joka viides tai vähemmän. Eniten on nyt nukuttu vasemmalla ja keskustassa. Kun puhutaan arvoista ja paradigmasta, silloin ei puhuta yksittäisestä mallista, teoriasta tai asiasta, budjetista ja valtion velasta.
Paradigmamuutoksen valmistautuneet
Tulevat vaalit voittaa puolue, jolla arvot ja asenteet ovat kohdallaan ja niistä olemme yksimielisiä. Perussuomalaisten nousun taustalla on paradigmainen yhteiskunnallinen muutos, jonka tausta on mediayhteiskunnassa ja vaaleissa, jotka ovat nyt sosiaalisen kansalaismedian vaalit, internet -vaalit myös meillä Suomessa. Kun tällaisessa saranayhteiskunnassa haetaan uutta ja aiemmin kokematonta, sellaista on mahdoton hakea sieltä, jossa mediayhteiskunnan ääni on viemässä lainsäätäjää kaiken aikaa käräjille, valtakunnanoikeuteen, tai salailtavaa riittää koko ajan avoimen yhteiskunnan ihmeteltäväksi.
Ajatus että toimittajat valehtelevat on kaukaa haettu ja omituinen. Väite että poliittisesti ajattelevat toimittajat tekevät juttunsa omien normien, arvojen ja aatemaailmansa kautta on sekin omituinen. Tottakai me kaikki teemme näin kirjoituksemme, myös tieteen edustajat ovat sidoskissa omaan tiedeuskoonsa ja niihin valintoihin, joita tutkijoina laboratorioissaan tekevät, lomakkeilleen kysymyksiä pohtivat.
Ei laboratorio tee ihmisen omasta arvovalinnasta objektiivista, ihmisestä vapaata omasta tavastaan valita tutkimuksensa, sen kohteet ja menetelmät, ihmisen tavan tutkia itseään ja omaa maailmaansa, jota rajallisin aistein avaa muiden avustamana ja pyrkien aistejaan samalla laajentamaan myös sinne, minne perinteinen empiirinen tiede ei yllä. Toimittaja ilman vahvaa arvo- ja aatemaailmaa on väärässä ammatissa ja ilman intohimoa työlleen myös vaikkapa urheilutoimittajana, mutta varmasti myös tutkijana ja tiedemiehenä.
Epäily auttaa eniten
Jos joku valehtelee, antaa väärän kuvan asiastaan, se on kyllä yleensä toimittajan asiakas, poliitikko, kuka tahansa egoistisesti omaa etuaan ajava ihminen. Ongelma onkin ollut lähinnä median ja omaa etua ajavan egoismin välillä, median tavassa kokea asemansa, ei enää pelkkänä tiedottajana, kuin yhä enemmän vallan käyttäjänä ja myös journalismissa innovaatiojournalismin edustajana ja reaaliaikaisesti. Kun valtaa on, sitä on myös käytettävä.
Ei perinteinen media poikkea mitenkään uusmediasta, kansalaismedian tavasta toimia koko ajan myös vaikuttajana ja yhteisömedioitten laajenevasta käytöstä tiedon, ei vain tuottajana ja tekijänä, vaan myös normien, arvojen ja asenteittemme muokkaajana. Tässä puolueinstituutio on jäänyt nyt askeleen mediayhteiskunnan vallankäytöstä jälkeen ja avaukset syntyvät perinteisten instituutioittemme ulkopuolelta, mediasta niin vallan käyttäjänä kuin oppositiona, sparraajanakin.
Päivän mietelauseet:
Ihmiset pettävät itseään ajatellessaan itsensä vapaiksi ( Baruch Spinoza )
Tajunta ja ruumis ovat yksi ja sama yksilö, jota käsitellään milloin ajattelun, milloin ulottuvaisuuden attribuutin alaisena ( Baruch Spinoza )
Ikävystyttämisen salaisuus on siinä että sanoo kaiken ( Voltaire )
Onnellisin elämänmuoto on työntäyteinen yksinäisyys ( Voltaire )
Luojan käsistä tullessaan kaikki on täydellistä, ihmisen käsissä kaikki tärveltyy (Jean-Jacues Rousseau )
Omistamasi raha on sinulle vapauden väline, tavoittelemasi raha orjuuttajasi ( Jean-Jacues Rousseau )
Olen pitänyt välttämättömänä kieltää tiedon tehdäkseni tilaa uskolle ( Immanuel Kant)
Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan ( Immanuel Kant )
Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiinnittynyt muuhun kuin omaan onneen ( John Stuart Mill )
Kaikki mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selkeästi. Kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi ( Ludwig Wittgenstein )