Eilen yksi luetuimmista blogeistani oli kirjoitettu yli vuosikymmen sitten vuonna 2008. Tuossa kirjoituksessani kuvattiin ajan henkeä, poliittista kriisiä ja puoluelaitoksemme odottamaa puhdistajaa, koronaa. Kävi kuitenkin niin, että jouduimme odottamaan tätä puhdistusta aina vuoden 2020 alkuun ja korona viruksen saapumiseen pandemiana.
Se miten tämä kauan haettu ja kaivattu ”puhdistaja” lopulta saapui oli oikeammin tilauksessa lähes kaksi vuosikymmentä ja käynnistyi mediakriisin ja sosiaalisen median myötä reaaliaikaisesti etätyön jo silloin mahdollistaen idästä ja auringon koronan tapaan laski länteen. Kirjoitin tuolloin kuinka kaikki uusi syntyy idästä ja siihen on tutustuttava Kiinassa.
Ei enää Japanissa, kuten hieman aiemmin meitä oli koulutettu ja Suomea kiiteltiin Euroopan Japaniksi. Suomessa ilmiö museoitiin Hämeeseen ja Hämeenlinnaan. Lobbarit löysimme Savosta ja etenkin Mikkelin suunnalta kuten myös pankinjohtajammekin. Naisten tulo politiikkaan ja sen huipulle kuitenkin edellytti koronaa viruksena ja pandemiaa. Kaikki kuitenkin toistuu nytkin virheiden kautta oppimalla.
Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on hidas ja kallis tapa toisin kuin oivaltaminen. Oivaltaminen on harvojen herkkua ja edellyttää muuta kuin hämäläistä kirjurin oppimestaria innovaatioiden museoita rakennellen. Pohjalainen tapa yrittää on mahdollista sekin vasta kun savolainen lobbari on hankkinut Brysselistä rahoituksen.
Tässä luotan enemmän europondiin ja koronalla tuotuun rahaan kuin omiin pieniin rakenteellisen korruption jakamaan perinteiseen pikkurahaan ja taas kerran virheistä oppimiseen. Kaksi lamaa on jo takana ja aina ne ovat koetelleet meitä suomalaisia pahemmin kuin muita eurooppalaisia. Niin näyttää käyvän nytkin.
Pohjalainen yrittäjä kaipaa myös kauppoja ja karjalaisen myyntimiehen tuotteilleen, joiden innovaatioaste voi olla hyvinkin korkea jos uskalletaan käyttää apuna auringon noususunnassa tapahtuvaa ideointia eikä aina tuijotella laskevan auringon suuntaan.
Elämme reaaliaikaisessa maailmassa, eikä siinä jokainen uusi rakenteellinen muutos ole toimittajan kuvaama, joko sarkastinen ja ylimielinen tapa sivuuttaa sellaista, jota ei ymmärrä lainkaan, tai kuvata se pelin politiikkana, sekä samalla pilata oma ja aluetaloutensa maine alkaen epäillä taustalla olevia piilotettuja salaseuroja ja toimittajalta kätkettyä ylivertaista ymmärrystä.
Miltei kaikki perustiede kun tahtoo olla sitä, kenelle tahansa ylivertaista, tuli se sitten idästä tai lännestä. Sen popularisointi kun ei ole mahdollista luontoa matkivalla kielellämme ja sormia sekä varpaita laskevalla matematiikalla.
Populistinen pulina vaaleissamme on sekin tarkoitettu lastenmielisten herättelyksi eikä niinkään globaalista viestinnästä vastaavien tutkijoiden tai tieteen tekijöiden yhteiseksi salaliitoksi, jota medioissamme hoitaa narsismiltaan häiriintynein ja psykopaatiksi tunnistettu persoonallisuus puolueensa johdossa kukkoillen sekä vuosisataista sosiaalista pääomaa samalla yhteisöllisesti kannatellen, lappilaiseen tai hämäläiseen tapaan Helsinkiin sen lopulta juurruttaen.
Koronaa ja sen oivaltamista edeltää auringon pimennys. Ilman sitä se sokaisee katsojansa tuli hän sitten idästä tai lännestä.
keskiviikko, helmikuu 27, 2008
Demokratian kriisikö?
Oikea ja yhteiskunnallinen ilmastonmuutos ovat eri asia
Aluksi lämmin kiitos runsaasta palautteesta. Niitä voi jättää myös suoraan omalle verkkosivulleni ja sen postiosoitteeseen, kuten useimmat toki lähettävätkin www.mattiluostarinen.fi tai www.clusterart.org.
Oikeusministeri Tuija Brax käytti yllättävän dramaattisen puheenvuoron Aamulehdessä (AL 23.2) suomalaisen demokratian kriisistä. Brax viittaa puheenvuorossaan heikkoon äänestysaktiivisuuteen, nuorten kokemaan voimattomuuteen ja uskoon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, kansakunnan yhteenkuuluvuuden rapistumiseen ja yleensä demokratiassa elämisen kokemisen tärkeyteen mielipidemittauksissa. Suomalaiset väheksyvät niissä omaa demokratiaansa.
Mittausten mukaan olemme monissa näissä asioissa Euroopan hännillä, usein jopa viimeisenä. Viittasin tähän itse omassa kirjoituksessani lainaten samalla Suomen Kuvalehden kirjoitusta SDP:n kriisin yhteydessä (SK 15.2).
Ensimmäisenä kriisin oli torjumassa tänään Helsingin Sanomat (HS 27.2) pääkirjoituksessaan. Lehti vähättelee kriisiä ja pitää Braxin puheenvuoroa satunnaisten tietojen poimintana. Lopuksi lehti kertoo kuinka nuorten kiinnostus politiikasta on harhaa. Nettiviestinnän aikana nuorten osallistuminen on vain saanut uudet muodot. Tässä lainasin eilen kirjoituksessani Timo Tuikan artikkelia (HS 25.2) ja samalla omaa julkaisuani vuodelta 2007. Demokratia on saanut uudet kasvot nettiympäristössä. Tämä koskee toki myös mediaa ja koko yhteiskunnallista toimijoiden näkyvyyttä. Tähän Brax tuskin halusikaan puheenvuorollaan puuttua, vaan perinteiseen demokratiaamme ja sen kriisiin.
Ikävä kyllä Brax (vihr.) oikeusministerinä on oikeassa ja Helsingin Sanomat nyt väärässä. Brax on samalla huolissaan poliittisen epävakauden tuomasta rikollisuudesta juuri Suomessa.
Eduskunnasta on tullut kansan retuperä pienoiskoossa. Konsultit ahdistelevat sitä virkakunnan talouden ja hallinnon hoidossa. Samaan tilaan ovat joutuneet monet pienet kunnat ja niiden oma virkamieskoneisto. Ne eivät halua tai uskalla ottaa enää konsultteja nurkkiinsa. Seppo Tiitisen tavoin kunnanjohtaja voi kertoa kuinka ongelmia ei ole eikä hänen aikanaan tulekaan. Vastuun voi kaataa Paras-hankkeelle ja sen veturi-kunnalle. Kun näin tehdään Sisäministeriö on vastuuviranomaisista viimeinen. Kuntia ei voi jättää heitteille, vaikka työt on viime vuodelta jätetty tekemättä. Kunnallinen demokratia ei voi olla yhdessäkään pienpitäjissä mielivaltaa, anarkiaa. Joskus kuitenkin joudutaan mahdottomiin tilanteisiin, ja silloin tarvitaan muiden apua.
Sdp:n kannattajat eivät halua muutosta puolueensa linjaan, toimintatapoihin tai julkikuvaan. Kaikki on nyt niin kuin pitää eikä piiruakaan muuteta tutkimuksen mukaan. Se on kuin Helsingin Sanomista lukisi. Toki puolueen puheenjohtaja saisi olla kokenut, luotettava, esiintymiskykyinen ja vakuuttava, kuten Eero Heinäluoma tai Tarja Filatov. Kun Heinäluoma ei ole käytettävissä, valittakoon eilisen päivän lämmitettyä kaalikeittoa ja Filatov.
Apu -lehden Yrjö Raution mukaan SDP:llä olisi nyt ainutlaatuinen mahdollisuus uudistua ja hankkia itselleen kadottamansa yhteiskunnallisen uudistajan, aloitteentekijän rooli. Se joka sillä on joskus ollut ennen vallan ja kuoleman suudelmaa. Yhteiskunnallinen ilmastonmuutos etenee nyt kuitenkin joka päivä ja etsikkoaika alkaa käydä puolueella vähiin. Saattohoitopuolueen kuva on rasite, josta ei virkamieskoneisto päästä puoluetta pihdeistään olivat nämä sitten valtion tai kunnan leivissä, ammattiyhdistysliikkeen järjestötoiminnassa. Työväenliike ei pysty marketissaan taistelulauluaan päivittämään.
Pienet Lounais-Hämeen kunnat antoivat odotetut lausuntonsa sisäministeriölle ja Forssa omansa. Ministeriössä niitä ei lueta. Aluetaloudessa Forssa kantaa nyt veturin vastuun ja pienet vikisevät vierellä pelaten kaksilla korteilla. Yhteinen vihollinen yhdistää hetkeksi. Hallituspolitiikassa ja sen ohjelman laadinnassa sellainen on mahdollista aina välikysymykseen saakka. Sitten vikinä loppuu.
Sama poliitikko ei voi olla hakemassa tukea Loimaan suunnalta, hajottaa Hämeen yhteistyötä Hämeenlinnan suunnalla ja tukea sekä veturia että sen vaunuja hajottaen ja näin halliten. Sellainen havaitaan ja siihen reagoidaan. Nyt veturin on vedettävä välittämättä siitä mitä aluetaloudesta vastuuta kantamattomat sanovat viimeisessä vaunussa. Näin joutuu tekemään myös Helsinki kohta pääkaupunkina ja Hämeenlinna maakuntakeskuksena. Aluetalouden hoitoon kun tarvitaan pääomia ja riihikuivaa rahaa, ei retoriikka ja imagotutkimuksia.
Oppositiopolitiikkaan ja suomalaiseen luonteeseen kuuluu haukkua veturi aina ja joka paikassa vauhdin puutteesta tai liian ärhäkästä menosta. Siinä on jotain samaa kuin Kaari Utrion kirjoittamassa mainiossa kolumnikokoelmassa, jossa kiilusilmä feministi tekee aina kaiken väärin ja jää lopulta junasta kokonaan pois.
Poliittinen peluri ja eläin saa tuosta ristiriidasta omat äänensä vuoroin sytyttämällä ja vuoroin sammuttamalla itse pyromaanina ja ylimpänä pelastajana puuhastellen. Se on taitavana pidetyn poliitikon tai johtajan narsistisen luonteen manipuloivaa mesomista. Oikeassa ilmastomuutoksessa luonnon lait eivät tottele tällaisten ihmisten poukkoilevaa ja moraalitonta menoa, politiikan ja demokratian kriisiä. Demoninen meno ei ole luovaa ja innovatiivista. Se on vain hulluutta.
Nyt se on yhteinen suuri ongelmamme, josta nuoret kantavat jatkossa vastuun ja elävät sen kanssa päivittäin etenevässä oikeassa ilmastomuutoksessa, tulevassa katastrofissa, pandemiassa ja auringon koronasta nimen saavassa. Ei pidä sotkea dramaattisesti ja käyttää kriisiä ja katastrofia käsitteinä väärissä asiayhteyksissä oli poliitikko siten vihreä tai hieman punertava, naiset punavihreässä hallituksessa. Parempi olla muuttumatta kuin muuttua väärässä paikassa väärän väriseksi. Jos SDP kokee tulleensa tiensä päähän, se katoaa yhteiskunnallisena liikkeenä työnsä tehneenä, ja antaa tilaa uusille innovatiivisille liikkeille.