Kadotettu maailma

Tiedelehti Natura kertoo, kuinka maailmankaikkeuden laidalla, noin 450 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä majaileva tähti T4C 8241 2652 on menettänyt sitä ympäröivän valoisan pölypilvensä. Tuo pölypilvi on yleensä planeettojen syntyainesta ja havaittiin tämän tähden ympärillä ensimmäisen kerran vuonna 1983. Kadonnut tähtisumu Tämän jälkeen pilvi alkoi jostakin syytä hämärtyä vuonna 2009 ja katosi lopulta olemattomiin. Professori Benjamin Zuckerman vertaa sitä ikään kuin Saturnuksen renkaiden nopeaan katoamiseen. Olkoonkin, että nyt kadonnut rengas oli monin verroin mittavampi, aurinkokunnan kokoinen…
Read More

Poliittinen hiukkaskiihdytin

Maailmanhistorian ehkä yksi suurimmista löydöistä tehtiin Cernin hiukkaskiihdyttimessä kun Higgsin bosonin kerrottiin viimeinkin löytyneen. Peter Higgs, jonka nimeä tuo muille hiukkasille massan antava bosoni kantaa, juhli kotonaan kuohuviinillä. Hän oli tehnyt mallinsa jo vuonna 1964 yhdessä Francois Englerten, Rober Broutin, Gerald Giuralnikin, Carl Hagen ja Tom Kibblen kanssa. Toki mukana on ollut myös satoja muita fyysikkoja, myös suomalaisia. Yhteiseurooppalainen Cern Olen vieraillut Cernissä valtavan hiukkaskiihdyttimen havaintovälineitä hämmästellen paikan päällä ja osaan kuvitella miten siellä on…
Read More

Herra Helsingin herra

Metropolipolitiikka rantautui Suomeen etenkin Helsingin ja maakuntakeskustemme kasvun mukana. Tämä keskitetty malli on muuta kuin perinteisempi suurten etäisyyksien ja haja-asutusalueiden yhteisöllisen Suomen hallintomalli ja ikivanhat sosiaalisen pääoman rakenteet eri puolilla maatamme. Sama tuottaa samaa Oikeammin nämä yhteisölliset mallit ovat tyypillisiä menimme minne tahansa maailmassa. Niiden kehittyminen vain tapahtuu hitaasti ja ne vaihtuvat toisikseen kulttuuriyhteistyön seurauksena. Takavuosina dynaaminen paimentolaiskulttuuri toi mukanaan oman aggressionsa ja paikallaan oleva agraari talousmalli kesytti sen osaksi hallintoaan. Kulttuurivallankumous on ilmiönä harvinainen…
Read More

Sandells

Kun maailman kauneimman stadionin kimurantteja kaarteita ovat kiertäneet niin talvisodan Antti Rokan kuin Pohjansodan sankareitten lapset alkaen Sven Dufvasta, lopulta paikkansa ottaa myös Sandells. Sandells on muutakin kuin vain olutmerkki ja iisalmelainen tapa hoitaa Porovettä janoisiin suomalaisiin nieluihin helteisenä kesänämme. Jonkun oli johdettava myös joukkoja ruotsinvallan alaisessa ryysyläisarmeijassa, novgorodilaista kultuuria rajoilla loitontaen, tuolloin vielä liki nimettömillä itäisen maakunnan korpimailla. Sandells edusti tätä herrakansaa, emämaata ja sen vallankäyttöä. Nyt sitä edustavat eteläisemmät kulttuurit ja EU:n liittovaltion…
Read More

Roman Sebrle

Vain Suomessa voi järjestää urheilun arvokisat, jossa loppukilpailuun pääsevät 12 kilpailijaa joutuvat jatkamaan karsintakisaansa vielä senkin  jälkeen, kun nämä kaksitoista on jo karsittu. Naisten seiväshypyssä syntyi Helsingin EM-kisojen toisen päivän skandaali kilpailijoiden käynnistäessä istumalakon. Suomessa sellaiset ovat sopimattomia. Kello kävi ja naiset pantiin kuriin. Nämä kävelivät riman alta. Sairaskertomus Toinen toisen kilpailupäivän rimanalitus syntyi, kun suomalaiset mitalitoivomme sairastuivat jo ennen kisojen alkua. Osa astui suorituksensa yli jo ennen kuin oli ehtinyt tarttua heittovälineeseensä. Tällaista suoritusta…
Read More

Valuvikainen kaarre

Yleisurheilun EM-kisat Helsingissä alkoivat odotetusti. Stadionin jalkapalloilijoille tarkoitettua osaa oli laajennettu ja maaleja muuteltu siten, että myös suomalaiset voivat menestyä omalla stadionillaan alkavissa MM-karsinnoissa. Sitä ennen on kuitenkin pidettävä vielä Olympian kisat ja omat EM-kisat sekä seurattava jalkapallon EM-kisojen loppuottelu. Niitä luonnehtii tynkäkisojen ja valuvikojen syvä varjo. Diskauksille altis kaarre Samalla kun stadionin pallopeleillä sopivaa ilmettä korostettiin, jouduttiin muuttamaan myös juoksijoille tarkoitettua ovaalia siten, että siitä tuli aiempaa jyrkempi ja kulmikkaampi. Juoksijat ovat oppineet kaarrejuoksunsa…
Read More

Uuden kulttuurin airueet

Olin juuri lukion aloittanut finninaamainen 15 -vuotias poika kun Ilkka Koivisto ilmestyi televisioon Korkeasaaren  eläintarhan pohtivana intendenttinä. Koivisto kirjoitti luontoaiheisia pakinoita ja oli innostava kolumnisti sekä mukaansa tempaava televisiopersoona. Hänen kauttaan välittyi tietoa, jonka vastaanottaminen oli yhtäällä helppoa, popularisoitua, mutta samalla se jätti aina kysymyksiä avoimeksi. Ilkka Koivistossa oli samaa fundeeraajaa kuin  presidentti Mauno Koivistossakin. Puusta pudonnut Ei ole sattuma, että hän sai jo vuonna 1972 työstään vaimonsa Sesse Koiviston kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon aiheena evoluutio.…
Read More

Olmeekkikulttuurin korkein veisu

“Jos te tosiaan haluatte kuulla siitä, niin ensin te varmaan haluatte tietää, missä minä synnyin ja millainen surkea lapsuus minulla oli ja mitä vanhempani tekivät ennen kuin saivat minut, ynnä muuta sontaa tyyliin Dickensin David Copperfield, mutta totta puhuen minua ei huvita ruveta kaivelemaan niitä juttuja.” Edellinen on romaanin “Sieppari Ruispellossa” saatesanoista J.D. Salingerin kirjoittamana ja Arto Schroderuksen kääntämänä vuodelta 2004. Pentti Saarikoski käänsi saman helpohkon virkkeen vuonna 1961 näin. “Jos teitä tosiaan huvittaa kuulla…
Read More

Kielletty keskustelu

Lääketieteen ja kirurgian tohtori, toksikologian professori Jouko Tuomisto kirjoittaa Helsingin Sanomien juhannusaaton vieraskynän yliön. Hän puhuu viran puolesta eikä moralisoi. Hän tietää, kuinka kirjoitus aiheuttaa valtavan kohun. Hän sohaisee kansakunnan arinta kyttyrää, Juhannuksena, juopottelun  pyhänä viikonloppuna. Hän ei ole tiukkapipoinen raittiuskiihkoilija, päinvastoin. Hän on pidetty seuramies ja järkevä tutkija, loistava opettaja, alansa tiedemiehenä  arvostetuimmasta päästä maailmalla. Sellainen on harvinaista Suomessa. Hän kantaa vain huolta aiheesta, jonka hän parhaiten toksikologina tuntee ja kertoo asiansa sellaisena kun…
Read More

Mediajulkisuus ja vaikeat aiheet

Helsingin Sanomissa (21.6) on kirjoitettu aiheesta, joka liittyy media-ajan ilmiöihin. Vaikeista asioista, lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, on kirjoitettava, tragedioista ei voi vaieta, mutta samalla vastuu uutisten vaikutuksista on tunnistettava. Artikkelissa päätoimittajat myöntävät, kuinka imitointi kulttuurina on olemassa, diffuusio leviää, mallia veriteoista voidaan toki ottaa, mutta ajatus kontrolloida ikävien asioiden uutisointia on mahdotonta sekin. Imitoiva johdonmukaisuus Suomalainen kulttuuri on imitoiva, alusmaan kulttuuria. Olemme euron jäsen toisin kuin Tanska, Norja ja Ruotsi. Keihäänheittäjien vyöhykkeeltä ei synny jalkapallon taitajia.…
Read More