Kansalainen Klazomenaista

Olvin lonkeromainos viittaa kannabikseen, kertovat mediamme tänään. Tarkistan asian ja googlaan Olvin mainoksen “legualize” saadakseni vastauksen. “Did you mean “legalize” kysyy hakukone. Tämä jälkimmäinen viittaa kannabikseen. Oikeammin tapaan pyrkiä vapauttamaan kannabis. Olvin markkinoijat eivät ole käyneet googlaamassa mainostaan. Uskokoon ken voi. Mielikuvien maailma Mitä mielikuvat meille merkitsevät ja käytetäänkö niitä kaiken aikaa mainonnassa? Onko juuri mielikuvaa lähellä oleva mielikuvitus osa luovaa mainontaa ja Samsungin uusin superpilotti tarkoitettu tähän käyttöön? Hävisikö Nokia Samsungille juuri kognitiivisessa psykologiassa…
Read More

Täydellinen kilpailu ja vappupuheet

Vapun puhujat käyttivät kovaa kieltä markkinataloudesta ja sen lieveilmiöistä, ahneudesta. Mukana oli myös odotettu rinnastus, jossa epäterve kilpailu ja sen ihannointi  koettiin osana ajan ilmiöitä ja mm. surullisia väkivallantekoja, perhesurmia. Osoite oli oikea ja puheet hyviä, väitti osa juhlakansasta. Edellisten ohella Timo Soini toi esille myös median, käyttäen jakoa uuteen ja vanhaan sekä printtimedian tapaan toimia portinvartijana. Opposition jatkuva ruotiminen ei kuulu vallan vahtikoiran tehtäviin. Media ei mielellään julkaise itsestään epämiellyttävää ja Soinin kirjoitus jäi…
Read More

Santeri Alkion jälkeläiset

Kataisen hallitus saa tuoreimman barometrin mukaan liki samankaltaisen tuomion kansalaisilta kuin Matti Vanhasen hallitus viimeisen parin vuoden ajaltaan. Noin 40 % pitää sitä siedettävänä, vajaa 5 % oikeinkin hyvin onnistuneena. Ero Vanhasen hallitukseen on lähinnä vain puolueiden lukumäärässä ja kannatuspohjassa, jonka nojaa nyt keskustaa ja perussuomalaisia lukuunottamatta koko poliittisen kenttämme kirjoon ja sen aatemaailmaan, mikä se siten onkin. Erityisen tyytyväisiä hallitukseen ovat sen pääpuolueet, kokoomus ja demarit, kritiikkiä tulee eniten vihreiltä ja vasemmalta. Tulos ei…
Read More

Välikysymys

Miksi perussuomalaiset ärsyttävät niin monia? Onko taustalla aitosuomalainen kateus vai tapa nähdä heissä jotain sellaista, joka paljastaa omaa perussuomalaista elämää? Rikkooko perussuomalaisuus jotain sellaista, joka olisi tutkimisen arvoista? Onko perussuomalaisuus sittenkin paljon  enemmän kuin vain populistista liikehdintää Suomessa? Onko suomalainen, itseensä kääntyvä viha ja raivo, perussuomalainen ilmiö sekin ja näemme tässä liikkeessä, perussuomalaisessa, oman kuvamme? Miksi perussuomalaisten äänestäjät edustavat parhaiten koko väestörakennettamme ja sen sosioekonomista jakaumaa samalla? Kun mediat ovat sitä pilkkaamassa, pilkkavatko ne samalla…
Read More

Onomatopoeettinen koodisto

Onomatopoeettinen tarkoittaa jäljittelevää sanaa tai sanontaa. Käsite tulee kreikasta (onomatopoiesis) ja tarkoittaa nimen  sepittämistä. Usein sanan sepittämisessä on käytetty luonnosta lainattuja ääniä ja kielitieteilijöille käsite on erityisen tuttu. Aihetta sivuavaa tutkimusta ja väitöskirjoja on runsaasti saatavilla. Kun me ammumme, hohotamme, sihisemme, sähisemme tai käytämme sellaisia sanoja kuin hauva, kolke, kumista, raksua olemme tekemisissä tämän käsitteen kanssa. Samoin lintujen viserrys, rääkyminen, kiekuminen, titityy tai lippu kuvaamassa liehuntaa ovat tätä samaa onomatopoeettista kerrontaamme. Onomatopoeettinen vallankumous Komiikassa onomatopoeettista…
Read More

Maailman onnellisin maa

Uskottavuus lähtee argumenteista, ei asemasta. Jos näin on, miksi olemme niin monessa erimielisiä? Kun Björn Wahlroos kirjoittaa kirjan, miksi se jakaa mielipiteitä vaikka taustalla kuulusi olla vain argumentteja, ei kirjoittajien mielikuvia kirjoittajasta, miljonääristä. Miksi Suomen Kuvalehti otsikoi lehtensä aihetta käsittelevän kansisivun tyyliin: “Miljonääri haluaa enemmän markkinoita ja vähemmän kansanvaltaa”. Wahlroosin näköinen aika Björn Wahlroos sai Helsingin Sanomissa tyrmäävän kritiikin ja ensimmäisenä toimittajalta, joka oli laatimassa väitöskirjaansa talouden symboleista. Harakka kertoo kuinka Wahlroos on Chicagon koulukunnan…
Read More

Kaavoitettu enkeli

Vakavilla asioilla ei lasketa leikkiä, totesi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner.  Samalla  kansanedustajan eduskunta-avustajan musta huumori vei perussuomalaisten edustajan liki puoleksi vuodeksi ulos  eduskuntaryhmästään. Edustaja ei valittanut päätöksestä, piti sitä oikeana. Ei alkanut puhua maan tavasta, siipien katoamisesta. Varis nokki variksen silmät Mauton musta huumori turkulaisessa Uudessa Suomessa esitettynä kolumnistina, Turun Sanomien toimittajan siitä älähtäessä, johti mediapeliin, jossa vastakkain olivat keskenään kilpailevat mediat ja toimittajat nokkimassa poikkeuksellisesti poliittisia pisteitä toistensa silmistä. Sopuli oli muuttunut varikseksi.…
Read More

Ikonit, indeksit ja symbolit

“Tappajan tyhjä katse järkytti uhrien läheisiä“ (HS 17.4). Tällä lauseella voisi käynnistää romaanin ja saada lukijan mukaan myös seuraavaan lauseeseen, koukuttaa mukaan kioskikirjallisuuden Jerry Cottonin kieleen. “Oikeus kuunteli kuolemaa” (HS 17.4) on otsikkona sekin hyytävä ja järkyttää lukijaa. Siinä teksti irtautuu ikään kuin alkuperäisestä yhteydestään ja alkaa toimia toisissa tehtävissä. Ritualisaatiot ja symbolifunktiot liioittelevat ja syntyy liki eleviestintää vastaavaa kielen kerrostumaa josta vain tuskanhuudot puuttuvat. Symbolifunktioitaan itkevä surmaaja Anders Behring Breivik saa otsikoita, joita on…
Read More

Perjantai 13. päivä – Ironian päivä

Ironia, satiiri ja sarkasmi ovat tuttuja käsitteitä. Tutkimusten mukaan me kaikki pidämme itseämme huumorintajuisina, ainakin muita paremmin ironiaa, satiiria ja sarkasmia ymmärtävinä, vaikka oikeasti meillä ei olisi huumorintajua lainkaan. Jos ironia kohdistuu vielä väärään asiaan, kopsahtaa omaan nilkkaan, ymmärrys pimenee kokonaan. Joitakin asioita ei saisi käsitellä satiirin tai sarkasmin keinoin  lainkaan massamedioissamme. Ne ovat vaikeita lajeja ja aina joku ymmärtää kirjoittajaa tai puhujaa väärin. Siitä ei pidä pahastua. Se on hyvän ironian idea. Takavuosina Savossa…
Read More

Suomalaisena Paraquayssa nigerialaista elokuvaa seuraten

Nigerialainen elokuva esittäytyy Suomessa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa suurin elokuvamaa on ehdottomasti juuri Nigeria. Toki merkittäviä elokuvan tuottajia ovat myös vaikkapa Senegal ja Burkina Faso, entinen Ylä-Volta Länsi-Afrikassa. Ensimmäinen afrikkalainen elokuvafestivaali oli juuri Burkina Fasossa pidetty FESPACO vuonna 1969. Syntyi afrikkalaisen elokuvan oma foorumi. Fespaco pidetään edelleenkin joka toinen vuosi. Intia - elokuvan mekka Egyptiä kutsutaan Arabian Hollywoodiksi. Jostakin syytä käsite “Hollywood” kummittelee myös muilla mantereilla kuin Afrikassa, etenkin maineikkaan intialaisen elokuvan kollektiivissa käsitteessä nyt Suomeen…
Read More