Tekijä: Matti Luostarinen

Ihmisenä olemisen ongelmaEilen sivustoillani oli vieraillut huomattavasti enemmän lukijoita kuin normaalisti keskiviikkopäivänä ja etenkin juuri suomalaisia. Sosiaalisten medioitten, diffuusion ja innovaatioiden tutkijana tiedän jo, että tällaiseen poikkeamaan täytyy olla selvä syy, ja uskon tietäväni sen tällä kertaa ilman tiedon varmistavia analyysejäkin. Matit ovat merellä miehiäEilen oli Matin päivä ja se merkitsee hakusanoja Googlessa, jossa mukana on Suomen aikanaan selvästi suosituin miehen nimi. Näin Google ja internet, weblog sen suurena mediana, ohjaa nettivirtoja ja sosiaalisen median…

Isoveljen ja emämaan ideologiaRuotsalaiset mediat eivät hyväksyneet suomalaisten tappiota olympialaisten alkulohkon viimeisessä jääkiekkopelissä. Ruotsalaisten on vaikea hyväksyä suomalaisen oikein tekemänä yhtään mitään vanhana emämaana. Siinä on vuosisataista isoveljen tapaa ajatella itsetunnoltaan heikommista alamaisistaan. Emämaalla, vanhemmalla sisarella ja kasvattajalla on usein taipumusta kiusata ja nöyryyttää, aiheuttaa heikkoa itsetuntoa ja näytellä draaman sankaria, kertoo Hesarin edellisen päivän lehti tutkijoitten vahvistamana.Tällä kertaa oletettiin suomalaisten laskelmoineen itselleen tappion saadakseen helpomman tien loppuotteluun. Olympialaisten kiekkopeleissä kun voittoa vähäisempi ei merkitse…

Vallan instituutiot ovat sekavassa tilassa, kirjoittaa Helsingin Sanomat (21.2) ja jatkaa kuinka pääministeristä eduskunnan puhemieheen ja presidenttiin institutionaalinen valtamme on jotenkin harhapoluilla. Edellisessä numerossa toimittaja Unto Hämäläinen maalaili valtaa pidemmältä ajanjaksolta ja kauhisteli kuinka Halosen aika muistetaan ehkä vain hänen tavastaan taistella supistuvasta vallastaan, kun Kekkonen oli vallan miehiä jopa yli kansakunnan myöhemmän sietokyvyn, Koivisto taas parlamentarismin puolustaja, Ahtisaari rauhan miehiä ja Nobelisti.Valta on vain lainassaPaikallisessa maakuntalehdessä (FL 21.2) Humppilan kunnanjohtaja näkee vallan olevan karkaamassa…

“Hiihtäjälegenda Juha Iisakki, viisien olympialaisten ikuinen kakkonen ja Dervangan olympialaisten ikimuistoisen kisan kruunaamaton hiihtäjäkuningas. Tervetuloa kisastudioomme tänne kiekkoleijoniemme keskeen kertomaan jo etukäteen, millaista on kokea tappio ruotsalaiselle Pelle Svenssonille Dervangan kisojen päämatkalla katkeran tuhannesosan verran hävinneenä vuoden 1940 välikisoissa siellä jossakin“.- Soon silleen, jotta jos meikäläinen olisi ne kisat voittanut, niin kuka sellaista nyt enää muistaisi. Joskus on osattava myös hävitä ja sanoottava, jotta mies se oon hävinnykki ja toinen oli sen verran pareemp. Ja…

Lökäpöksyjen yöOtsikko “shauntastinen” tulee lumilautailija Shaun Whiten nimestä. Hän voitti niin Torinossa neljä vuotta takaperin kuin Vancouverin olympialaisissa viime yönä Suomen aikaan lentäen kourussa aivan omissa sfääreissään. Hänellä on oma kouru kotipihassa toisin kuin Peetu Piiroisella, jolla matkaa kourulle kertyy hieman enemmän vanhempien iloksi. Kun jokin asia menee fantastisesti “lökäpöksyjen” maailmassa, silloin se on shauantastista, ja sen sisällön ymmärtää vain sisäpiirin veijarit. Kieliluvat ja puhetyyli on omansa ja täynnä koko ajan muuttuvia symbolirakenteita, symboli-innovaatioita. Ensin…

Rentoa reggae menoa suomalaisittainPienen saarivaltion pikajuoksijat valmistautuivat jamaikalaisen musiikin tahdissa, afrikkalaiskaribialaisen raggae ja rastafari -kulttuurin jumalaiseen menoon ja rennon luonnollisella tavalla sen Pekingin olympialaisissa esitellen. Jonnekin sellainen sopii ja jonnekin ei. Suomalainen miehenköriläs, hidaspuheinen ja itkuaan peitellen, luistimet jalassa, valittaen hukkaan heitettyjä vuosiaan kanadalaisessa olympian lehdossa, kaivaten kotona odottavaa koiraa ja vanhaa kissaansa avovaimon ohella, muistuttaa aivan muuta kuin uhittelua suuresta menestyksestä, reggae-kulttuurin rennosta menosta. Kädet eivät heilu ja huido muulloin kuin saunassa, juopuneena, hukkuen…

Citius, altius, fortius kestävällä tiellä?Seuraavat pari viikkoa seuraamme talviolympialaisia tahdoimme sitten tai emme. Mediayhteiskunnassa ei voi välttää olympialaisten seurantaa sellainenkaan, joka ei ole kilpaurheilusta kiinnostunut. Media vie mukanaan ja elämme koko mediayhteisön elämää, suurta spektaakkelia ja nyt antiikin kreikan mytologiaa. Olkoonkin ettei näissä kisoissa olekaan juuri mitään jäljellä antiikin olympiakisojen perinteestä tai Pierre de Coubertinin idealismista. Sen sijaan alkuperäiskansat ja kulttuurit, kestävä kehitys, näkyvät jo myös olympialiikkeen ideassa, pesemässä puhtaaksi epämiellyttävää totuutta.Missä muussa voisikaan korostua…

Mediayhteiskunnan uusin ilmiöKäsite innovaatiojournalismi on suhteellisen uusi, Suomessa oikeastaan vasta vuonna 2007 käyttöön otettu ja myös wikipediasta löytyvä ilmiö. Innovaatiojournalismi kertoo innovaatioista laajemmin kuin vain teknisenä tai taloudellisena ilmiönä ja se käynnistyi odotetusti Yhdysvaltain Stanford yliopiston ja sen piilaakson sisältä Kaliforniasta. Tampereen yliopistossa on toteutettu vuodesta 2005 alkaen ohjelmaa, jossa on yhdistetty talous-, teknologia- ja poliittinen journalismi innovaatiovetoisena ja myös kaupallistaen uusia teknologioita. Näin journalismi ei toimi vain vahtikoirana vaan edistää vahvasti analyyttistä tieteen, teknologian,…

Kaikki liittyy kaikkeenAlkaneen viikon medioitten tuhansien otsikoiden joukosta paljastui kolme muita merkittävämpää uutista suomalaisen kokemana. Ensimmäinen niistä liittyi alkoholiin (etanoliin) ja sen hajoamistuotteen orgaanisesta kemiasta tuttuun aldehydiin. Aldehydejä valmistetaan alkoholeja hapettamalla ja hapettumisen jatkuessa syntyy karboksyylihappoa.Ihmisen nauttima alkoholi (etanoli) muodostaa elimistössä aldehydejä, jotka aiheuttavat alkoholin käytön jälkeisen epämiellyttävän tuoksun uloshengitysilmaan vielä useita tunteja alkoholin käytön jälkeen. Kun puhallamme alkometriin ratsiassa, poliisin ei tarvitsisi tuolloin käyttää muita mittareita ja matka jatkuu verikokeisiin. Se miten siellä käyttäydymme,…

Juopon luuserin virkaEläkkeellä oleva toimittaja, julkisen sanan neuvoston (JSN) johdosta eronneen Pekka Hyvärisen virkaa nykyisin hoitava Risto Uimonen kertoo tämän päivän henkilöhaastattelussaan (HS 7.2) kuinka hänestä tuli toimittaja, vieläpä menestyvä sellainen, vaikka opettaja oli erityisesti kieltänyt häntä tuosta juoppojen luusereitten virasta haaveilemasta. Olen itse kuullut tuon saman kertomuksen poliitikon, taiteilijan, liki mistä tahansa tehtävästä, joka on tullut lapsen tai nuoren ihanteeksi sotavuosien aikoihin syntyneenä, ja jossa hänet haluttiin masentaa jo kirjan ensisivuilla, siveltimen ensi vedoissa,…