Tekijä: Matti Luostarinen

Tulisiko ääniä keskittää? Forssan lehdessä on ollut useitakin kirjoituksia, joissa on paneuduttu oman alueen ja maakunnan ehdokkaiden äänten keskittämiseen. Näin varmaan tapahtuu jokaisessa maakunnassa ja maakunnallinen media on siinä oman alueensa ensimmäinen edunvalvoja. Se on sen ehkä tärkein tehtävä tiedonjaon ohella kilpaillussa mediakentässä. Lounais-Hämeessä ääniä on vaikea saada ”luonnolliselta” vaalipiiriltämme, jos haluamme kehittää vaikkapa Loimijoen vesistöaluetta tai kakkostietä moottoritieksi Helsingistä Satakuntaan ja Poriin. Tämä sama koskee myös laajemman maaseutualueen yhteistyötä Uudenmaan, Satakunnan ja myös Pirkanmaan…

Sektoritutkimuken ja yliopistojen välinen yhteistyö sekä innovaatioprosessit Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield käynnisti kiitettävällä tavalla keskustelun sektoritutkimuksen kehittämisestä prof. Yrjö Neuvon mietinnön pohjalta. Tuohon kirjoitukseen sektoritutkimuksen edustajat ovat vastanneet (HS. 7.3). Lisäksi alivaltiosihteeri Vesa Vihriälä kirjoitti aiheesta (HS 25.2) Samaan aikaan käydään keskustelua yliopistolaitoksen kehittämisestä, jossa käsitteet liittyvät lähelle huippuosaamista ja keskittämistä suurempiin yksikköihin. Molemmissa prosesseissa käy esille tarve innovaatioympäristön kehittämisestä ja laajentamisesta. Yliopistoja kansainvälisesti vertailtaessa on syytä huomata, että eräät tutkimuslaitoksemme sijoittuvat kansainvälisissä evaluoinneissa maailman kärkeen.…

Median puristuksessa elävät poliitikkomme Helsingin Sanomat (20. 2) tietää kertoa kuinka Puolan ja Tsekin johtajat puolustavat USA:n ohjuskilpeä palvellen Euroopan turvallisuutta. Saksassa tämä herättää ärtymystä. USA:n olisi tullut neuvotela EU:n nykyisen puheenjohtajamaan kanssa. Suomen vastaus omana puheenjohtajakautenaan olisi ollut toinen. Oma onnemme että puheenjohtajakautemme on ohi. Vladimir Putin jatkaa Yhdysvaltain rajua ryöpytystä. Uutistoimistojen mukaan USA valmistelee hyökkäystä Iraniin. Se mitä Yhdysvallat maailmalla tekee, heijastuu myös Suomeen. Suomessa vaaleihin mennään sammutetuin lyhdyin. Poliittinen keskustelu käydään puolessatoista…

Luonnolliset rajat kunniaan Forssan lehdessä on ollut pakkasviikolla 6 lukuisia kirjoituksia, koskien talousalueen yhteistyötä länteen ja lounaaseen. Samalla on herätelty keskustelua kulttuurista monialaisena kulttuurin yhteisenä klusterina. Näin vanha rakennuskanta säilyisi ja löytäisi järkevää, alueen omaan identiteetiin rakentuvaa käyttöä tukien yhteistä sosiaalista muistiamme ja pääomaa. Käsitettä klusteri ei toki ole vielä mainittu sitten kuvataidenäyttelyni keväällä 2005.Toki se Googlen hakukoneelta löytyy (Cluster Art). Havaintoja on nyt jo yli 30 miljoonaa. Jonain päivänä joku huomaa sen Helsingissä taiteiden…

Traumatisoitujen geenien muistin jäljillä Epigenetiikalla tarkoitetaan uutta tulkintaa geeneistämme. Geenit eivät vain tallennat elämän koodia sukupolvesta toiseen muuttumattomana tai vain hyvin hitaasti muuntuvana ketjuna ja DNA -emäsjaksoina. Epigenetiikan mukaan geeneihimme näyttäisivätkin vaikuttavan ihmisen elinolot ja ympäristömme muutokset, kokemamme traumat hyvinkin läheisestä menneisyydestä. Geenit menevät näiden kautta lukkoon ja tätä geenien epäaktiivista tai aktiivista tilaa jälkeläisemme jatkavat. Näin geneettiset muutokset perimässämme ovatkin nopeita ja kertovat epigeneettisestä torjunnasta tai geenien muistijäljestä, epigeenisestä traumasta. Tiededokumenttina britti Marcus Pembrey…

Viimeinen Mohikaani Zane Greyn syntymästä Zanesvillessä Ohiossa on kulunut tänään täsmälleen 135 vuotta. Grey oli hammaslääkäri ja baseballin pelaaja, mutta paremmin me tunnemme hänet 85 kirjasta ja 111 elokuvasta. Greyn kirjat kuuluvat western -kirjallisuuden parhaimmistoon. Voidaan jopa väittää ettei kukaan toinen yksittäinen ihminen ole samalla tavalla muokannut kuvaamme myyttisestä Lännestä ja Yhdysvaltain tarunhohtoisesta historiasta kuin Grey. Grey loi kuvan myös intiaanikultuurista ja on kaikkien mohikaanien yhteinen kantaisä. Myös sen viimeisen. Kukaan ei voi varastaa häneltä…

Voittaja vie kaiken Vuodenvaihteen media kertoi näkyvästi kuinka akateeminen keskiluokka tuntee tulleensa petetyksi. Pitkistä työpäivistä, pätkätöistä ja niitä edeltäneistä monista valvotuista öistä tutkintoja kooten ei palkitakaan. On syntynyt uusi valkokaulus köyhyyden ja epävarmuuden ansa. Pätkätyöt uuvuttavat ja työelämästä on tullut yhä vaikeammin hyväksyttävä työn sankaruuden kadotessa. Paraskaan suoritus ei takaa palkintoa ja luovuutta käytetään muualla kuin työpaikalla. Johtaja vie optioineen kaiken tai ei osaa työtään ihmisenä ihmisten joukossa. Elämä ei ole vain lyhyt vaan myös…

Osaajia joka lähtöön Forssan lehti (15.1) kertoo kuinka suomalainen maataloustutkimus koko laajuudessaan menestyy maailmalla ja on siellä OECD -maiden kärjessä. Lehti lainaa Suomen Akatemian teettämää evaluontia. Olemme siis maailman lainatuin tuon tieteenalan osaaja, jossa MTT:n osuus on hyvin merkittävä, tärkein Suomessa. Sellainen on mille tahansa maakunnalle missä tahansa osassa maailmaa hämmentävä saavutus. Agraaritieteet ovat tieteistä ehkä panostetuimmat jo pelkästään biotieteinä. Kun vertaamme saavutuksiamme yleensä urheiluhulluna kansana juuri urheiluun, olemme maakunnassa, jonka täytyy vilistä Teemu Selänteen…

Imitoidenko vai itse innovoiden? Taisto Teräs kirjoittaa Forssan Lehdessä (24.1), aivan oikein, kuinka Tanskan mallin siirtäminen Suomen oloihin on ongelmallista. Puuttumatta itse malliin ja kirjoittajan kritiikkiin, yritän vastata miksi alueellisten mallien siirto on yleensäkin arveluttavaa. Uuden imitoinnissa ongelmat syntyvät lyhyesti kuvaten viidestä isolaatiomekanismista. Usein mutkikkaissa alueellisissa malleissa alkuperäinen ideoija saa asiastaan irti sen alkuperäisen hyödyn. Kokonaan uudessa organisaatiossa, alueella tai kulttuurissa vaaditaan oppimista, kokemusta ja taitojen kehittämistä, jotta mutkikkaat yhteiskunnalliset mallit istuisivat uuteen sosiaaliseen pääomaan.…

Kansallismaisemat III (Kuvat no 235- ) ja mediapalkintojen jako Kansallismaisemien kolmas ulottuvuus on ehkä ongelmallisin. Kun kaksi edellistä liittyvät fyysiseen ja biologiseen, geopoliittiseen taustaamme, kolmas on lähempänä juuriamme ja puhdistettuna uusimmasta kansallisesta paatoksesta tai 1800-luvun lopun fennomaanisesta liikkeestä ja sen topeliaanisesta mytologiasta. Kun kahta edellistä kuvasivat vanha peruskalliomme ja jääkaudet, sopeutuminen fyysiseen ympäristöön ja geopoliittiseen paikkaamme idän ja lännen välissä sekä lähellä pohjoista ikijäätä ja magneettista napaa, nyt tärkein taustavaikuttaja ei ole niinkään determinismi ja…