Iam ver egelidos refert tempores (Catullus).
02.04.2024
Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeiden professori Tapio Määttä kirjoittaa ansiokkaasti tohtoriopinnoistamme Suomen Kuvalehden kolumnistina (28.03. 2024). Suomalainen tohtorikoulutuksen uudistaminen on ollut työn alla jo jonkin aikaa, ja sitä on myös vauhditettu 255 miljoonan euron rahoituksella. Tapio Määttä kuvaa oman väitöskirjansa syntyprosessin, joka on ollut likimain sama kuin aikanaan omalla kohdallani, olkoonkin että ensimmäisen väitöskirjani kohdalla jouduin suorittamaan kaksikin pro gradu tasoista tutkielmaa ennen lisensiaattiyötä ja lupaa käynnistää myös väitöskirjan laadinta. Vaadittiin joko pelin mestari – ”Migister ludi” (Hermann Hesse). Tai sitten oli hyväksyttävä, kuinka filosofia on elämän oppimestari. ”Cicero). Edessäsi oli valtava määrä sota-ajan lapsia, suuret ikäluokat. He olivat sinua yli viisi vuotta edelläkin. Ja väittelijöitä vain muutama kymmenen koko maassa ja virkoja ei lainkaan. Ja aina jossain löytyi niin suuret sanat kuin suuren nimen varjokin. – ”Magna verba” – ”Magni nominis umbra.”
Vaadittiin pääaineen rinnalle myös ns. tukiaineen maisterin tutkinto. Myöhemmin sekä yliopiston että korkeakoulujen yhteisen hallinnoijan, korkeakouluneuvoston hallituksessa toimineena olen osasyyllinen niihin uudistuksiin, joita noina vuosikymmeninä tehtiin. Ja niitä uudistuksia oli paljon ja suuria. Syntyi uusia yliopistoja, korkeakouluja ja naisia tohtoreina. Aamuinen lento Oulusta Helsinkiin tuli tutuksi sekin. Välillä olimme vasaran ja alasimen välissä. – ”Inter malleum et incudem.” Akatemian tutkijana oli jo hiven helpompaa. Koskisodat loppuivat ja ympäristöministeriö perustettiin. Lisäksi kunnioitus oli suurempaa etäältä. – ”Maior e longiinquo reverentia.” (Tacitus). Muutto pois Suomesta oli kuitenkin vaikeaa perheellisen. Ei Suomi ollut sotien jälkeen mikään akateeminen paratiisi. Tohtoreitten siivet olivat pesää suuremmat. – ”Maiores pennas nido.” Syntyi turhautumista. Pahalla vakaumuksella. – ”Mala fide.” Herrahissi nosti poliitikkojamme. Se näkyi ja kuului. Huonosta kanasta huono muna – ”Mala gallina, malum ovum.” Lisäksi juonittelussa naiset ovat miehiä parempia. – ”Malo in consilio feminae vincunt viros.” (Publius Syrus).
Itse väitöskirjan kohdalla ns. nippuväitöskirja oli vielä 1970-luvulla vieras ja etenimme monografisen julkaisun kautta kohti monelle liki elämäntyöksi katsottua työmäärää, jonka yhteydessä oli suotavaa myös sairastella ja kokea piinallisia hetkiä ennen kirjan siirtymistä työtä ohjanneelta ennakkotarkastajille. Ohjaamisen sijaan aikaan käytettiin simputukseen. Ikääntyneet professorit eivät ymmärtäneet mitään tietokoneen päälle ja olettivat sen olevan ohimenevän paholaisen. Kuten tänään algoritmien ja robotiikan, tekoälyksi kutsutun. Tämä vaihe elettiin jo kerran 1970-luvulla Suomessa. Se pysyy syvällä mielessä tallennettuna. Media oli mukana kiroten digiaikaa. Ensimmäisenä vielä Itä-Savossa ja sukuni lehdessäkin. Viha ja raivo oli suunnaton. – Se muistutti juoppohulluutta. – ”Mania a potu.” Siinä käsi kättä pesi. – ”Manus manum lavat.” (Petronius, Seneca). Lupa väitöskirjan painotyölle tuli lopulta tiedekunnan kautta, jolloin mukana oli jo myös ennakkotarkastajien lausunnot sekä heidän osoittamat mahdolliset korjaukset ja käännöstyö englanniksi. Pidettiin asiaan kuuluvana, kuinka joku kroonistuva tauti väittelijään iski. Suloisia olivat kestetyt vaivat. – ”Iucundi acti labores:” Etenkin jos aiheena olivat koskisotamme.
Tuohon aikaa väittelijöitä oli Suomessa yliopistoissamme vain muutama henkilö vuosittain ja yhteensäkin, poislukein lääkärit, vain muutama kymmenen tulevaa tohtoriamme. Ilmiö liittyi yliopistojemme tapaan lähinnä uusintaa professorikuntamme ja ylimmän yliopistotasoisen koulutuksen vaatimat tehtävät. Professori oli perinteisesti lisäksi tuomarin valan vannonut henkilö. Harva tiedekunta ja yliopisto sai tohtoreikseen naisia.
Voitetuista vaikeuksista jää kuitenkin yleensä mieluisa muisto. – ”Iucunda est memoria praeteritorum malorum.” Taitojen äiti on lopulta aina tarve. – ”Mater artium necessitas.” Me tarvitsimme korkeasti koulutettuja ja globaaliin yhteistyöhön kykeneviä älykköjämme. Kuten myös jääkiekkoilijoita NHL-kaukaloihinkin. Poliitikkomme käynnistivät viivyttelyn. Viivytys kun on vihan parhaita parannuskeinoja. – ”Maximum remedium irae dilatio est. (Seneca). Meidät pelasti kuitenkin globaali kriisi ja öljykriisi. Lisäksi vanha tautimme tyyliin, keskivälillä liikut turvallisimmin. – ”Medio tutissimus ibis.” (Ovidius).
Ja sitten tulivat Veikko Vennamon kaltaiset poliitikot, ja havainto, kuinka keskitie on liian paljon ja liian vähän välissä. (Mediocritas est inter nimium et inter parum. (Cicero). Niinpä maalaisliitto vaihto nimensä keskustapuolueeksi ja Vennamo heti perään pientalonpojat Suomen Maaseudun Puolueeksi (SMP). Syntyi ensimmäinen jytky vaaleissa vuonna 1970. Sitä televisiomme vaalituloslaskijat sotkivat puolille öin. Tamperelainen Professori Risto Sänkiaho ei ollut voinut arvata, kuinka joku puolue voisi saada enemmän kuin sadan prosentin kannatuskasvun. Pienviljelijä Eino Poitiainen Pohjois-Karjalasta taas oli osannut, ja esitti oman ”roknoosinsa” radiota kuunnellen. Se oli ikimuistoinen vaali yö. Monen mielen mitä ihanin hullaantuminen. – ”Mentis gratissimus error.” (Horatius).
Omalla kohdallani opinnot ja työskentely yliopiston tutkijana oli matkan varrella laajentunut tavalla, jossa kykenin myös valitsemaan sen, onko tuleva väitöskirjani tiedekunta valtiotieteellinen (yhteiskuntatieteellinen) vai ehkä sittenkin filosofinen (luonnontieteinen). Vielä tuolloin ei ollut tapana väitellä useammassa tiedekunnassa. Sellainen koettiin aivan liian raskaaksi, työlääksi ja myös turhaksi. Sitä se tietenkin olikin tuon ajan Suomessa. Poliittiseen herrahissiin ei akateemisia opintoja kysytty. Ihmeellistä sanoakin nyt vuonna 2024. – ”Mirabile dictu.” (Vergilius). Sääli minua. – ”Misere mei!”.
Ei käytetty käsitteitä poikkitieteinen, monitieteinen tai tieteiden välinen. Hyvä kun yhdenkin tutkinnon sai jotenkin kohtuuajassa hoidettua ja ylläpitäen samalla fyysistä ja henkistä kuntoa professorin virkaan sopivana. Käsite ”tehoa tohtoriopintoihin” oli varmasti vieras ja puolitangossa liehunut lippu yliopiston kampusalueella tarkoitti pääsääntöisesti vapautunutta professorin virkaa, ja sen samalla käynnistynyttä vuosia kestänyttä virantäyttöä kaikkine asiantuntijalausuntoineen ja valitusprosesseineen. Sotien aikana syntyneet suuret ikäluokat kulkivat edellä ja heidän jäljiltään ei ruoho oikein kasvanut. – Työ itsessään ilahdutti. – ”Iuvat ipse labor.” (Martialis).
Yliopistotutkintojen kohdalla juuri korkein tohtorikoulutuksen uudistaminen on ollut ikuisuuskysymys. Kaikkiin väittelijöihin on pyritty soveltamaan samanlaisia vaatimuksia ja nyt esitetty uusin pelko B-luokan tohtorikoulutuksesta on ilmeinen väärinkäsitys, kirjoittaa professori Teppo Määttä, ja tarkoittaa nykyistä yli 2000 tohtorikoulutuksen rahoituksen keston ja tutkintojen pituuden sekoittumista keskenään. Nykyisen käytännön mukaan tohtoritutkinnon on katsottu kokoaikaisena työnä maisteritutkinnon jälkeen onnistuvan noin kolmessa vuodessa. Tuossa ajassa väitöskirja olisi valmis esitarkastukseen. Toki väitöskirjan voi edelleen suorittaa myös osa-aikaisesti ja vaikkapa eläkeharrastuksena. Lisäksi oikeuteen kuuluu, että ihminen on ihmiselle Jumala eikä susi. – ” Justitiae debetur, quod homo hominis sit Deus, non lupus.” (Francis Bacon).
Tapio Määttää suoraan lainaten, uudistuksen seurauksena väitöskirjojen vaatimustaso ehkä hiven laskee, mutta tutkimuksen taso maassamme varmasti nousee. On hyvä, että meillä on runsaasti tutkijatohtorivaiheessa olevia koulutettavia sekä samalla vaatimus uudenlaisiin uramalleihinkin koulutuksen jälkeen. Itselleni mahdollisuus väitellä useammassa tiedekunnassa avautui aivan liian myöhään omaa urakehitystäni jälkeenpäin pohtien. Olisin toki voinut hoitaa molemmat tutkinnot liki rinnakkain. Toisaalta kärsivällisyys tekee kevyemmäksi sen, mitä ei saa muuttaa. – ”Levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas.”
Tänään moni- ja poikkitieteisellä tohtorin tutkinnolla on poikkeuksellisen paljon käyttöä operoitaessa uuden tekoälyn ja robotiikan maailmassa. Tosin toista vaihtoehtoa en tiedä vertailun suorittamiseksi. Tarkoitus kun on uudella tutkijakoulutusohjelmalla ohjata yhä suurempi osa tohtoreistamme juuri elinkeinoelämän palveluun. Tämä taas edellyttää yritysten kykyä tunnistaa tohtoreittemme osaaminen. Myös poikkitieteisenä tapana hallita oman alueensa syväosaaminen sekä tieteenä, että samalla monitieteisenä innovointitarpeenamme. Lisäksi liikevoitto tuoksuu hyvältä, tulipa sen mistä tahansa. – ”Lucri bonus odor est ex re quaelibet.” (Juvenalis). Kaikissa asioissa kohtuuden noudattaminen on parasta. – ”Mobus omnibus rabus … optimus est habitu.” (Plautus).
Yhteiskunnallinen keskustelumme on siirtynyt medioissamme ikävällä tavalla tasolle, joka ei oikein ole useamman tohtorin tutkinnon edellyttämää. Samalla demokratia taantuu sekin ja sen korvaavat autoritaariset ilmiöt. Perinteinen länsimainen liberaali maailmanjärjestys korosti järkeä ja rationaalista ajattelua. Typeryyttä on vaikea määritellä, mutta nyt siihen ovat lankeamassa myös hyvin koulutetut, älykkäät ja sivistyneet ihmisetkin. Elämme jopa sijoitustoiminnassa laumavaistojen avulla. Niinpä rahaa ei nykyään kerry muille kuin rikkaille. – ”Dantur opes nullis nunc nisi divitibus.”
Kirjailija Milan Kundera piti omana aikanaan Gustave Flaubertin oppeja typeryyden universaalisuudesta mullistavampina kuin Marxin tai Freudin teorioita. Näin kirjoittaa pitkässä ja polveilevassa esseessään Tommi Melender, ja on oikeassa, siinä määrin kuin nyt esseen kirjoittava voi olla (SK. 28.03). Essee kun antaa mahdollisuuden älylliselle hulluttelulle ja löysyydelle. Se ei ole väitöskirjan tapaista pohdintaa ensinkään. Pitkä essee voi olla viihdyttävää lukea, mutta muuten täyttä roskaa. Hennosta kynnestä lähetin. – ”De tenero ungui.” (Horatius).
Saman lehden ekonomisti Heikki Pursiainen havaitsee juuri tämän ongelman omassa kirjoituksessaan ja ylipäätään esseitä kirjottelevien pohdinnoissa. Juuri esseemuoto kirjoitustyylinä johtaa tärkeilevään ylimalkaisuuteen. Pursiainen korjaisi sen vaatimalla esseiden korvaamista tiukalla tietoon perustuvalla mielipidejournalismilla. (SK 28.03). Tärkeintä on säilyttää raja. – ”Modum servare”. Kaikissa asioissa kohtuuden noudattaminen on parasta. – ”Modus omnibus rebus… optimus est habitu.” (Plautus).
Journalismin kamalin muoto on pitkä, korkealentoinen essee. Se on kuin tsaarinaikainen ikuinen rantarata Turun ja Helsingin välillä. Sitä on haluttu oikoa jo vuosisadat, mutta ikinä se ei tule valmiiksi. Rahat eivät ole riittäneet, eivätkä riitä nytkään. Tunnelitien autolla kulkien oikorata on uskomaton uhraus yhdistää kaksi itseriittoista taajamaa toisiinsa, ja samaan aikaan puhuen hybridiuhista suljetun itärajan kohdalla. Miten aiomme hoitaa koko pitkän itärajamme talousalueet? Harkitseminen opettaa viisautta – ”Deliberando discitur sapientia” ja harkitessa tilaisuus usein tuhoutuu ”Deliberando saepe perit occasio.” (Publius Syrus).
Meillä on tapana uhrata puolue, joka ajaa varmasti etujamme jo ennen kuin sen edes huomasimme. Suomi on ollut EU:n jäsen kohta kolmekymmentä vuotta, emmekä ole havainneet kuinka koko tuon ajan olemme olleet saamapuolella. Vai kuvitteleeko joku vielä vuonna 2024 kuinka Suomi hoitaisi tänään asiansa yksin paremmin kuin EU:n ja Naton jäsenenä? Alussa rahaa siirrettiin EU:n budjettiin ja tuotiin takaisin hankkeisiin, jotka oli myös perusteltava kunnolla. Jos joku koki EU-äänestyksessä hävinneensä, surutyön voisi jo vähin erin lopetella. Eurooppalaiset arvot ja rauhanprojektit ovat matkan varrella jo varmasti meille avautuneetkin. Vapiseva hulluus ja vanhuuden tylsistyminen ovat eri asioita. – ”Delirium tremens” – ”Dementia senilis.”
Meillä kun näyttäisi olevan edelleen kansakuntia ja maita, joille rauha ei olekaan mikään erityinen päämäärä, päinvastoin. Ihmisarvotkin näytetään mitoitettavan toisin, kuin mitä meillä Suomessa on ehkä oletettu ja naiivilla tavalla uskoteltukin. Samalla seuraavissa vaaleissamme suomalaisia valitaan ehkä viimeinkin EU:n sijaan ja suomalaisina Yhdysvaltain vaalien tapaan omiin ryhmiinsä. Ne ryhmät on hyvä tuntea ja tunnistaa. Yhdysvalloissa näitä ryhmiä on vain kaksi. Meillä on valittavana useampia mutta eiväthän ne suomalaisia ole. Ihan vain muodon vuoksi muistuttaen. – ”Dicis causa.”
Globaalit muutokset maailmalla, EU-jäsenyytemme alun aikoihin, antoivat odottaa omalla kohdallamme meillekin hieman parempia aikoja. Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi. Ajatus paremmasta kävi mielessä ymmärtämättä, mistä ja miksi se parempi tulisi? Tänään Venäjä ei vaikuta ainakaan yhtään sen turvallisemmalta naapurinamme, jolloin harva meistä pohtii Suomen menestyvän maailmalla yksin paremmin kuin osana yhteistä länttä ja Eurooppaa. Moni kokee EU:n ja Naton jäsenyydet vapautumisen päivänä. – ”Dies absolutionis.”
Olemme siten jo vanha EU-maa ja vaikea meidän on perustella miten padota Venäjän ja aikanaan Neuvostoliiton valtapiirin kasvu pienen maamme kohdalla muulla tavoin kuin liittotumalla ensin EU:n ja nyt Naton jäsenmaaksi. Se että vuodesta 2011 tuli niin merkittävä vuosi, oli kirjattu kirjaani ”Arctic Babylon 2011” jo 1970-luvulla. Se että tuohon vuoteen sattui myös perussuomalaisten ensimmäinen jytky oli vain kirsikka kakun päälle. Onnen päivä. – ”Dies faustus.” Jos tätä puoluetta ei olisi syntynyt, se olisi nyt keksittävä. Olla, ei näyttää. ”Esse, non videri.” (Sallustius). Fredrik Suuren tunnuslause.
Vaskea kauemmin kestävä monumentti – ”Monumentum aere perennius. (Horatius).