Oheinen kirjoitus syntyi vastauksena Forssan Lehden (26.3) kahteen kolumiin. Vaikka noita kolumneja ei ole lukenutkaan vastauksesta kyllä selviää mistä on kysymys.
Keijo Wääri kirjoittaa koulutuksen vähentämisestä palstalla, jossa koulutuksesta ja sivityksestä, kulttuurista vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa, kuinka jokainen meistä on vastuussa siitä, mihin suuntaan maailma ja Suomi sen osana kuljemme (26.3). Se alkaa heti vaippaiässä tai oikeammin jo kohdussa, jatkuu varhaiskasvatuksena, ammatillisena koulutuksena, tieteenä ja kulttuurina, kirkon ja sen oppien rakenteilla, liikunnalla ja urheilulla, kaikella tällä josta onnellinen elämämme rakentuu niin työssä kuin sen ulkopuolella.
Wääri olisi karsimassa tätä vähentämällä yleissivistävää ja lisäämällä kieliä ja matematiikkaa. Äidinkielen hän kokee turhaksi niin suomena kuin ruotsinakin. Harvahan näitä puhuu ja maantiedon nyt ainakin voisi lopettaa kokonaan, kirjoittaa Wääri ja lyhentäisi koulutusaikaa muutenkin.
Äidinkielemme on tunnekielemme, jonka perustalle rakentuu koko tuleva tapamme ajatella, nähdä unemme ja viestittää, elää ihmisiksi, tolkun elämää ja oppia arvot, normit ja moraali. Se että rinnalle tulee useita kieliä ja kulttuureja, luonnontieteet omina kielinään, matematiikan kielenä, kemiana ja fysiikkana, on perusta koko niitä soveltavalle selviytymistarinalle maapallollamme. Ilman niitä emme voisi elää näin suurena populaationa ja sietää jopa toisiamme Sanni Grahn-Laasosen kuvaamalla tavalla, koko ajan lisää tähän sivistykseemme panostaen elinikäisenä oppimistapahtumana. Se ei ole vähenemässä vaan lisääntymässä liki eksponentiaalisesti.
Missä me tarvitsemme maantiedettä? Kun avaamme medioitamme ensimmäisenä iskee tajuntaan kunnat ja maakunnat, sotesoppa ja sen hoito, Forssan Lehden levikkailue. Ne ovat maantieteellisiä alueita ja niiden ymmärtäminen vaatii talousmaantieteen rinnalle sosiaalmaantiedettä ja luonnonmaantieteen taitoja. Kartta ja kompassi ovat maantiedettä siinä missä GIS (Geographical Informatin System) jokaisen liikkuvan ihmisen autossa. Se että maantiede on myös sateliittien ja sateliitikuvien tulkintaa, parani meillä oleellisesti kun saimme näitä infrapunakarttojamme jo Neuvostoliiton aikana naapuriltamme, jossa maantiede on tiedekuntana. Suuri valtio kun vaatii myös poliittista maantiedettä ja geopolitiikkaan törmäämme maantieteenä tänään kun puhumme terroristeista, uskonsodista, yritämme selvitä pakolaisten sijoittamisesta mantereellemme ja arvioimme EU:n kohtaloa rajoineen. Pelko luonnonvarojen loppumisesta ja ilmastomuutoksesta on maantiedettä sekin. Elämme kolmannella kivellä auringosta ja tätä tutkii ja opettaa maantiede rinnan lähitieteittensä kanssa.
Liki joka toinen Nobel jaetaan kirjailijalle, joka kirjoittaa fiktiota kulttuurtimaantieteestä tai talousmaantieteiljälle, diplomaatille hakien rauhaa rajoillemme, regionaalisille tai spatiaalisille. Avaruudellinen oivallus tieteenä on maantiedettä sekin ja jokainen kuntaamme tai maakuntaan piirtämämme kaava tai seutukaava, runkokaava, asemakaava ovat suunnittelumaantieteen tuotteita. Sitä lähellä ovat muut geotieteet ja etenkin historia sekä biotieteet. Suomalaiset lehtorit lukioissamme ovat joutuneet opiskelemaan juuri näitä aineita yhdessä. Niin myös minä varmistaessani ensimmäisen ammatillisen pätevyyteni maantieteen ja biologian vanhempana lehtorina. Sitä tietä ja valintaa en kadu hetkeäkään. Se on rikas tie kulkea läpi koko elämän.
Maantieteen filosofian ymmärtäminen ja sen käyttäminen myöhemmin omassa tutkimuksessa ja opetuksessa vaatii pitkän tien, poikkitieteiset opinnot. Juuri noilla tieteitten rajapinnoilla taas piileksivaät suurimmat innovaatiot. Voimme oppia myös plagiomalla, muilta kopioiden. Se on vain hidas ja hauras tie mutta yrityksen ja erehdyksen kutta käytetyin.Tätä hidasta ja kallista tietä maantiede kutsuu spatiaaliseksi diffuusioksi, alueelliseksi leviämiseksi. Sitäkin maantiede tutkii ja selvittää myös mm.virusten tai innovaatioiden leviämistä. Ali-innovatiivinen alue ei menesty kilpailussa. Kaikella toiminnalla kun on dimensio myös internetin virtuaalisilla markkinoilla alueelle jossa toiminta tapahtuu. Oli se sitten paikallista, alueellista, kansallista tai globaalia.
Juuri nyt Suomessa kaivattaisiin parempaa maantieteellistä osaamista etenkin Venäjällä mutta myös lännessä ja kehittyvien talouksien suunnalla. Suomen asema idän ja lännen välillä korostaa maantieteen tärkeyttä juuri meillä. Stereotyyppien varaan rakentuva tieto ei ole tietoa lainkaan ja pahentaa vain ministerin kuvaamia rasistisia pelkoja ja syrjintää, kiusaamista osana kulttuuriamme. Ihmiselämän moninaisuuden oivaltaminen, sen lomittuminen muuhun luontoon ja luonnonvaroihin, on ollut aina juuri maantieteilijöiden työtä. Suomessa alkaen löytäretkeilijöistä ja edeten Sakari Topeliuksesta kohti maailman parhaita peruskarttojamme ja oman aikamme tapaa puolustaa monititeistä ja taiteista sivistystä, koulutusta ja kulttuuria.
Matti Luostarinen maantieteen prof. emrita, valtiotieteitten dosentti, fil.tri, val.tri
(kirjoittaja suorittanut luonnonmaantieteen, kulttuurimaantieteen ja suunittelumaantieteen laudaturin ja väitellyt maantieteessä tukiaineina biotieteet (luonnontieteet) ja sosiologiassa tukiaineina ihmistieteet )