Britit jättävät unionin. Historialliset numerot, EU:sta eron puolesta 17 410 742 vastaan 16 141 241.
Voittanut puoli pitää tätä päivää uutena maan itsenäisyyspäivänä. Ovatko nämä ihmiset edelleenkin populisteja ja vähä-älyisiä median mielestä? Miten mahtaisi olla Suomessa äänestäen ja etenkin yhteisvaluutasta? Pitääkö populismi nyt sitten määritellä uudelleen? Vai onko kyse kokonaan muusta ja unioni, jonka tapa edetä on ollut etäällä ihmisten arkea ja demokraattista käytäntöämme, yhteisöelämää. Onko Bryssel ja EU vieras liki liittovaltiona toimivana elimenä sellaiselle vanhalle valtioliitolle, imperiumille, johon britit kokevat kuuluvansa. Ymmärrämmekö me lopulta mitä Britanniassa, Ranskassa tai Saksassa on tapahtumassa? Onko alusmaan kulttuurin kokeneen vaikea samaistua siihen, mitä Britannissa nyt tapahtui.
Kyseessä ei varmasti ole ollut järki vastaan tunteet, kuten mediamme kertoivat ennen vaaleja ja jotka tuodaan usein omien vaaliemme selityksinä ajopuun rinnalla viisautta jakaen. Kun kaikki ei mene kuten kuvitteellisessa Trömsössä, vaan kansallisvaltiossa takkuaa, maakunnassa ja kylässä äänestäen, niiden sisällä tapahtuneita muutoksia eläen ja ulkoiseen maailmaan peilaten, silloin ratkaisee käytännön järki. Kaikki eivät ole voittajia liittovaltiokehityksessä ja häviäjiä on nyt enemmän kuin voittajia Trömsössä eläen. Britit haluavat päättää itse omista asioistaan ja rajoistaan, taloudestaan ja kulttuuristaan, globalisaation tavasta vaikuttaa imperiumin ja Trömsön elämään. He uskovat sen osaavansa. Kyllä siellä on pohdittu muullakin kuin tunteella. Ja jos tunteetkin ovat mukana, aina parempi. Kai sydämen ääntäkin saa kuunnella olematta populisti. Väite, että valtaosa briteistä olisi populisteja pulisijoita pubeissaan, on älyllistä epärehellisyyttä ja panee epäilemään vastapuolen kykyä analysoida kriittisesti nyt käyty keskustelu Britanniassa. Äänet on laskettu ja pulinat pois. Pahinta on äksyily ja muutoksen tarpeen kieltäminen. EU:ssa ei voida nyt sulkea silmiä ja edetä kriisistä seuraavaan. Tämä kun ei ole kriisi. Vielä vähemmän perusteetonta tunnetta vailla koettua ja todellista epätasa-arvoa eliitin eduista vastaan köyhtyvä kansa.
Mitä nyt sitten tapahtuu? Brittien hallitus eroaa. Uhkapeliä pelannut hävisi pelinsä. Alkavat pitkät neuvottelut aiheesta ja artiklasta, jota ei ole ennen käytetty. EU:sta kun ei ole ennen erottu saati, että eroaja olisi brittiläinen imperiumi. Avainvaikuttaja kaikessa. Ei vain toiseksi suurin nettomaksaja tai merkittävin osa puolustusta ja turvallisuutta, kauppaa ja EU:n historiaa ja syntyä, ydin hiili- ja teräsunionissa. Suomen tapa assosioitua aikanaan Eftaan ja lopulta kohti EEC:n elämää. Neuvottelut ykistyiskohtineen vievät kauan, vuosia. Näin aprikoidaan ja kuitenkin me elämme nyt ja tässä. Tämä ei ollut perinteinen EU:n kriisi vaan tämän polun päätepiste. Se mitä tapahtuu myöhemmin muualla Euroopassa, on jatkoa nyt alkavalle uudelle polulle. Se on syytä Suomessa hyväksyä ja toimia myös tämä ymmärtäen. Juhannuksen jälkeinen Eurooppa ei ole sama kuin ennen tätä tapahtumaa globaalisti, Eurooopassa, Suomessa ja omassa maakunnassamme. EU:n juhannuskokko on todellinen roihu ja tapa osoittaa, missä mennään EU:n ytimessä pahoja henkiä hävitettäessä ja täyteen suveen siirryttäessä. Kun liityimme unioniin, talonpojat polttelivat silloin omia pieniä merkkituliaan. Nyt on kyse vallan muusta imperiumin kohdalla.
Mitä tapahtuu Suomessa? Ulkopolitiikasta tulee nyt avain kaikkeen ja tätä avainta käyttää Nigel Faragen tapaisten kanssa yhteistyöhön kykenevät. Valta vaihtuu ja uudet luudat lakaisevat. Perussuomalaiset ja Timo Soini on ulkoministerinä ja suhde Faragen kaltaisiin persoonallisuuksiin kuin paidalla ja pepulla. Se on meidän onnemme. Jos perussuomalaiset olisivat nyt oppositiossa kannatus olisi 40 %:n pinnassa. Sitäkö punavihreät toimittajat tahtovat tukijoineen? Eikö maassa ole yhtään täysipäistä toimittajaa? Ruotsi ja Trömsö on ihan oma lukunsa. Mitä siellä ymmärretään puskurivaltiosta ja heidän puolustamisestaan, Putinin tapaamisesta? Tyhmyys tiivistyy aina emämaan ytimeen kun laidoilla myrskyää ja noitia poltellaan.
Alkaa diplomatia, uuden polun kulku, jossa Suomen on syytä olla mukana mahdollisimman lähellä sitä prosessia, johon britit ja muu EU:n ydin nyt kuuluvat. Se ei ole räyhäkkää metelöintiä lainkaan, päinvastoin. Päivi Luostarinen on kokenein diplomaattimme kiertäen Yhdysvaltain ja YK:n kautta Brysseliin, Saksaan ja nyt Lontooseen. Nyt on oltava pragmaattinen, perussuomalaiseen tapaan, ja jätettävä mediapopulismin viihde sivuun. Poliittinen maanjärjistys siirtyy vähin erin reaalielämäämme ja sen politiikkaan, talouteen ja omiin ratkaisuihimme. Isku EU:n ytimeen on voitava nyt käyttää toisin kuin mihin perinteinen oma poliittinen pulinamme tahtoo meitä johdatella ja viedä sivuun pääraiteilta. Nyt ei eletä enää Kekkosen ajan jälkeistä ulkopolitiikkaa ja tapaa hakea turvaa Brysselistä. Se polku on käyty loppuun. Venäjä kyllä tietää mitä tekee ja kuinka EU on nyt kokonaan muuta kuin eilen. Heillekin tärkeintä on talous ja paranevat ulkosuhteet. Suomen asema ei ole tässä muuttunut miksikään. Putinin vierailu Suomeen tulee kreivin aikaan sekin. Olkoonkin, ettei Ruotsi sitä ymmärrä puskurivaltionsa tehtävänä. Joskus ylimielisyys, kiittämättömyys, ohittaa jopa tyhmyyden. Me emme ole veljeksiä lainkaan. Se on unohdettava.
Miten käy Pohjois-Irlannin ja Skotlannin? Kaikkialla tapahtuu ja jokainen joutuu nyt seuraamaan maanjäristyksen seuraamuksia olemalla AKTIIVINEN. Ajopuuksi jääminen ei ole nyt viisasta. Sekin polku on kuljettu loppuun. Hallituksemme sai tehtävän joka ohittaa sotesopan mennen tulleen. Oikeammin maakuntiemme järjestelyt ja aluehallinto palveluineen liittyy tähän uuteen brittiläiseen juhannuskokkoon. Kaikki kun liittyy kaikkeen.