Kolonialismin jälkiä seuraten
07.05.2023
Britit saivat 6.5.2023 neljännenkymmenennen Iso-Britanniaa ja imperiumia hallitsevan kuninkaansa. Prinssi Charles on paikkansa ansainnut äitinsä jälkeen. Hän hallitsee nyt Kanadan tunnuksen tapaan ”A mare usque ad mare”, mereltä merelle, A verbis ad verbera, Ab absurdo. Sanoista ruoskaan ja järjettömästä käsin. Syvältä sydämestä – Ab imo pectore.
Brittiläinen imperiumi oli imperiumi, johon kuuluivat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsemat siirtomaat ja muut alueet. Imperiumi alkoi syntyä 1600-luvulla ja oli laajimmillaan vuoden 1900 tienoilla, jolloin siihen kuului neljäsosa ihmiskunnasta. Se oli myös pinta-alaltaan suurin imperiumi ihmiskunnan historiassa.
Miten sitten suhtautua vuonna 2023 brittiläiseen imperiumiin ja nyt seurattuun kruunajaisiin. Omalla kohdalla ratkaisee se, pohdinko sitä luonnon- tai kulttuurimaantieteilijänä sekä tarkemmin talous- vaiko sosiaalimaantiedettä edustavana tutkijana. Lisäksi painotuksiin vaikuttaa se, onko taustalla aika- vaiko paikkatieteet, historia ja sen näkökulmat vai puhdas oman aikamme geopolitiikka.
Brittiläinen tai eurooppalainen imperiumi on joka tapauksessa kiistanalainen aihe. Vallitseva käsitys tuomitsee toki kolonialismin ja esittelee sen pelkästään pahasta. Alusmaiden asukkaita kohdeltiin julmasti. Monen taloustieteilijän mukaan (Leander Heldring, James Robinson jne.) siirtomaavalta hidasti etenkin Saharan eteläpuoleisen Afrikan edistystä, toteutti rasismia ja köyhdytti Afrikkaa. Kieltämättä näin myös kävi. Tänään meitä kiusaavat edelleen sodat Euroopan ulkopuolella ja nyt myös Euroopassa, Ukrainassa. Tsaristinen valta ja sen käyttö ei oikein saa Suomesta tukijoita.
Jotkut tukijat ja itsenäisyysjohtajat (Patrice Lumumba, kirjailija Chinua Achebe jne.) ovat kuitenkin kirjanneet, kuinka brittien siirtomaavallalla on ollut hyödyllisiäkin puolia. Sen mukana rantautui myös läntistä sivistystä, asiantuntevasti johdettu hallinto ja lopulta hyvinvointikin. Niall Fregusson on tyypillinen kirjoittaja, joka korostaa läntisiä hyveitämme, hallinnon ja lain rinnalla myös vapaata kauppaa ja varmasti myös koulutusta, sivistysvaltion oppejamme. On alusmaita, jotka ovat rakentaneet menestyksensä Singaporen, Belizen tai Botswanan tapaan joko kolonialismin perustalle tai siitä huolimatta.
Brittiläiseen imperiumiin kuului laajoja alueita Pohjois-Amerikassa, Karibialla, Afrikassa, koko Intia ja Australia, alueita Kaakkois-Aasiasta ja Tyyneltämereltä sekä jonkin aikaa suurin osa Lähi-Idästä. Brittiläinen imperiumi hajosi 1900-luvun aikana alusmaiden itsenäistymisen myötä. Moni niistä kuitenkin kuuluu edelleen Kansainyhteisöön ja siinä merkityksessä koko globaalilla maailmalla on tänään etua yhteisestä ymmärryksestä jopa kielen ja kulttuurin kautta nettiyhteytemme hoitaen. Epäilemättä se olisi nyt paljon vaikeampaa ilman yhteistä kieltämme.
Historia jakaa kolonialismin kahteen kauteen. Niistä ensimmäinen jatkui vuoteen 1783, jolloin Yhdysvallat itsenäistyi. Brittien painopiste siirtyi Intiaan, Tyynelle valtamerelle ja Afrikkaan. Siinä missä ensimmäinen imperiumi oli rakentunut meriteitse tapahtuneelle kaupalle ja asuttamiselle, toinen imperiumi rakentui valloituksille, muunrotuisten alistamiselle ja taloudelliselle hyödyntämiselle. Tämä jälkimmäinen kausi pilasi brittien ohella myös muiden kolonialistien maineen.
Ensimmäiset merentakaiset siirtokunnat Britannia perusti 1500-luvulla. Kauppaa käytiin vaikkapa Venäjän kanssa Arkangelin kautta. John Cabot valtasi Newfoundlandin kuningas Henrik VII:n nimiin. Ensimmäinen brittien perustama siirtokunta syntyi kuitenkin hieman myöhemmin vuonna 1607 James Riverille Virginiaan. Alkoi kilpailu siirtokunnista ja haastajana oli Ranska. Siirtokuntia syntyi runsaasti ja Jamaikan Iso-Britannia valloitti vuonna 1655.
Sota ranskalaisten kanssa Kanadasta jatkui aina Pariisin rauhaan vuonna 1763. Britannia jäi hallitsevaksi osapuoleksi juuri Kanadaan.
Pohjois-Amerikan ohella kouluajoilta muistamme toki Itä-Intian kauppakomppanian, joka perusti 1600-luvulla kauppa-asemiaan etenkin Intiaan. Robert Clive torjui siellä ranskalaiset ja voitti myös Bengalin hallitsijat vuonna 1750. Näin Britannia sai koko Intian haltuunsa.
Afrikan ensimmäinen siirtokunta brittiläisten nimissä perustettiin James Islandille Gambiajokeen vuonna 1661. Sierra Leone siirtyi Briteille vuonna 1787 ja eteläisen Afrikan Hyväntoivonniemi vuonna 1806. Tämän jälkeen britit ja buurit alkoivat levittäytyä brittien johdolla juuri eteläisen Afrikan sisäosiin.
James Cook on nimenä varmaan tunnetuin Tyynenmeren purjehtija 1700-luvulta. Siirtomaita saatiin niin Australiasta kuin Kanadastakin. Napoleonin sotien seurauksena brittiläiseen imperiumiin liitettiin Trinidad, Ceylon, Pariisin rauhansopimuksessa 1814 Tobaco, Mauritius, Saint Lucia ja Malta. Myöhemmin myös Malakka ja Singapore. Kanadassa imperiumi levisi Albertaan, Manitobaan ja Brittiläiseen Kolumbiaan.
Uusi-Seelanti liitettiin imperiumiin virallisesti 1840, Burma 1886, Punjabin 1849, Belutsistanin vuonna 1857. Toki myös muita pienempiä alueita. Kaukoidässä imperiumi levisi Bruneihin ha Sarawakiin, Honkongista tuli Britannian omaisuutta vuonna 1841.
Kiinassa britit olivat aktiivisia toki muuallakin kuin Shanghaissa. Elettiin orjakaupan aikaa. Se koettiin välttämättömänä Afrikasta Amerikkaan Karibian siirtokunnille ja Pohjois-Amerikan eteläosiin. Siis nykyisiin Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin.
Britit lopettivat orjakaupan vuonna 1807 ja lakkauttivat orjuuden omissa siirtomaissaan vuonna 1833. Kulttuuriset ja taloudelliset muutokset eivät vain tahdo tapahtua hetkessä. Kolonialismin ikävä maine alkoi tulla tutuksi muuallakin kuin kaukana Pohjolasta. Oliko kolonialismi pienen saarivaltion tuotteena sotineen siunaus vai kirous Telluksen merentakaisille vieraillemme, ei vaadi suurtakaan älyllistä ponnistelua orjamarkkinoita huumeineen seuraten.
Meritiet olivat pitkiä ja Suezin kanava valmistuminen vuonna 1869 lyhensi meritietä emämaan ja Intian välillä. Niinpä Britannia laajensikin satamaansa Adenissa, perusti protektoraatin Somalinmaahan sekä kasvatti vaikutusvaltaansa Arabian eteläosissa ja Persianlahdella. Kyproksen Britannia valtasi vuonna 1878.
Mitä vallattavaa siellä mahtoi olla? Rauhaa rakastavia kansoja. Mainilan laukauksia ei tarvittu hakien näin oikeutta hirmuteoilleen. Myöhempi sivistys huumekauppana ja orjia rahdaten on omituinen tapa oikeuttaa näitä retkiä. Suomalaiset muistavat kyllä, mitä on ollut elää idän ja lännen välissä puskurivaltiona.
Britannia hankki paljon siirtomaita etenkin Afrikasta. Cesil Rodesin karikatyyrissä hänen toinen jalkansa oli Kairossa ja toinen Kapkaupungissa. Kuva oli Punch lehden esittämä esitellen lennätinlinjaa ja rautatietä läpi Afrikan.
Britannia hankkikin suuren määrän siirtomaita juuri Afrikasta. Näiden valloitusten seurauksena yhtenäistä siirtomaiden ketjua Egyptistä Etelä-Afrikkaan. Niinpä 1800-luvun lopussa Brittiläinen imperiumi kattoi lähes neljäsosan koko Telluksen pinnasta ja reippaasti yli neljäsosan sen väestöstä. Näin myös kulttuuri ja kieli alkoi olla brittien tuotetta ja sen opiskelua edes välttävästi tänään myös suomalaisille välttämätöntä.
Robotiikka ja digiaika alkaa korvata sen ja jättää historiaan. Joku alkujaan britti miljardöörinä pelkää sen etenemistä. Loppuuko tämä rötöstely viimeinkin? Onko kolonialismi aika lopulta ohimennyttä julmuuttamme ihmisenä?
Maailmansodat, Euroopan lahja maailmalle aseineen, muuttivat lopulta kaiken. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Britannian dominiossa oli voimassa asevelvollisuus, olkoonkin että sitä myös vastustettiin. Brittien mukana merkittävä osa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin aikuisesta miesväestä joutui mukaan sotaan.
Brittejä menehtyi näissä sodissa liki kymmenkertainen määrä kuin kanadalaisia, australialaisia tai intialaisia. Sodan seurauksena Britannia liitti imperiumiinsa mandaattialueita Lähi-idästä sekä Afrikasta muun muassa Tanganjikan. Oleellista maailmansodalle oli sen luonne. Se oli sotaa eurooppalaisten suurvaltojen toimesta, johon mukaan joutuivat myös alusmaat. Läntisen Euroopan siunausta sekin muulle maailmalle.
Kiintoisaa on kuinka toisessa maailmansodassa imperiumin ja siitä eronneiden maiden (kansanyhteisön maat) sotilaiden määrä ja miestappiot. Ne kun olivat paljon pienemmät kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Näin siitäkin huolimatta, että sotaan oli mobilisoitu paljon enemmän miehiä. Sota Ukrainassa on taas siviiliuhreja vaativa. Heitä ei lasketa.
Kuten hyvin muistamme, Britannia menetti Amerikan-siirtokuntansa, Yhdysvallat itsenäistyi vuonna 1776. Ensimmäinen maailmansota oli käänne, ja toinen johti jo siirtomaiden lopulliseen irrottautumiseen emämaastaan. Britannia tunnusti dominionsa itsenäisiksi 1931. Intia itsenäistyi vuonna 1947, ja muut Aasian, Afrikan ja Karibian siirtomaat seuraavina vuosikymmeninä.
Brittien viimeinen merkittävä siirtomaa Hongkong siirtyi Kiinalle vuonna 1997. Toki moni itsenäistynyt Britannian siirtomaista on jäänyt osaksi Kansayhteisöä. Tänään tätä kehitystä voi pitää nykyisellään hyvinkin perusteltuna. Kiinan ja Yhdysvaltain tapa harjoittaa pelon maantiedettä on oma lukunsa. Venäjän me jo tunnemmekin naapurinamme. Ydinsodan pelko on viisauden alku.
Britannian siirtomaat itsenäistyivät eri syistä ja eri tavoin. Ulkoiset uhat britit onnistuivat aina torjumaan tehokkaasti, ja vain Japani toisessa maailmansodassa onnistui valloittamaan väliaikaisesti alueita Britannialta. Siirtomaat irrottautuivat imperiumista etupäässä imperiumin sisäisistä syistä. Britannia oli 1900-luvulla jo taloudellisesti ja sotilaallisesti kyvytön ylläpitämään suurta imperiumia, ja moni siirtomaa alettiin nähdä turhana rasitteena emämaalle.
Brittivallan heikkeneminen samalla vahvisti siirtomaiden nationalistisia liikkeitä. Brittien dominiot Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka olivat ajautuneet Britanniasta erilleen jo ensimmäiseen maailmansotaan mennessä, kehittäneet oman kansallisen identiteetin ja muuttuneet käytännössä itsenäisiksi. Latinankieliset viisaudet alkoivat vähentyä. Väsynyt haki kuitenkin edelleen riitoja Senecaa lainaten. ”A lasso rixa quaeritur”
Intiassa syntyi vahva itsenäisyysliike ensimmäisen maailmansodan aikana, ja vaikka Britannia pyrkikin pitämään maasta tiukasti kiinni aina toiseen maailmansotaan asti, Mahatma Gandhin johtama liike sai maalle itsenäisyyden 1947. Näin sanoista oli tullut ruoskaa. ”A verbis ad verbera”.
Länsi-Afrikassa alkoi 1920-luvulta alkaen herätä vastustusta brittien poliittista yksinvaltaa kohtaan. Britit alkoivat antaa valtaa paikallisille toisesta maailmansodasta alkaen, mikä johti länsiafrikkalaisten siirtomaiden itsenäistymiseen yksi kerrallaan. Sama kehitys tapahtui Itä-Afrikassa, mukaan lukien Rhodesia, jossa valkoisia oli merkittävä osuus väestöstä. Kaikki lähti liikkeelle syvältä sydämestä. ”Ab imo pectore”.
Brittiläisen imperiumin ylin käskyvalta tuli Britannian kruunulta ja parlamentilta. Käskyvaltaa alusmaissa harjoittivat kuvernöörit, joskin he jakoivat valtansa usein paikallisten viranomaisten kanssa. Joitain siirtomaita hallitsivat brittien omat viranomaiset suoraan, kuten Intian provinsseja ja Länsi-Afrikan rannikkoa.
Joitain siirtomaitaan britit hallitsivat epäsuorasti, valvoen ja suojellen alkuperäisasukkaiden omia auktoriteetteja. Tällaisia olivat esimerkiksi Intian prinssit, Fulanin emiirit ja Malesian sulttaanit. Afrikassa britit hallitsivat heimopäälliköiden kautta, tarvittaessa nimeten sellaiset itse. Suomalaiset katselivat elokuvia Pekka Puupään ja Masa Niemen esittämänä. Todella fiksua. Siinä oli mukana vanhaa ja uutta Turkua 1700-luvulta. Daniel Jusleniuksen väitöskirjasta. ”Aboa vetus et nova”.
Brittien valta perustui yhtäältä vallanpitäjien itseluottamukseen ja toisaalta alamaisten suostumiseen hallittaviksi. Hajota ja hallitse. Britit vahvistivat auktoriteettiaan muun muassa pystyttämällä julkisia rakennuksia ja esittelemällä sotilaallista voimaansa paraateilla. Hieman samaan tapaan kuin venäläiset tänään Ukrainassa. Eletään sentään jo vuotta 2023.
Toisinaan valtaa tuettiin voiman avulla – valloituksilla, vastarinnan tukahduttamisella, verojen keräämisellä ja työvoiman sijoittelulla. Siirtomaasotien käyminen ja kapinoiden kukistaminen väkivallalla sekä sotimisen kalleus johtivat kuitenkin usein siirtomaahallinnon arvosteluun emämaassa. Hulluus ja sen mittakaavat alkoivat ihmetyttää saarivaltion kansalaisiakin. Syntyi Vergiliuksen tulirintama. ”Acies Vulcania”. Hollywood tuotteet elokuvinamme. Maailmanlopun merkit.
Kauppareitin tai tulonlähteen turvaamiseksi britit tyytyivätkin vaikeuksien välttämiseksi yleensä vain lain ja järjestyksen ylläpitämiseen ja verojen keräämiseen. Ilmiön ongelmia on mahdollista seurata myös alkuperäiskansojen kohdalla Pohjolassa, vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2023.
Omat kokemukseni alkuperäiskansojen kohtelusta olivat 1970-luvulta saamelaisalueilta ja jopa siirtolaisiamme koskien usein epämiellyttäviä. Se mitä siirtomaiden herruus tuotti paikalliselle väestölle, on ollut oman aikansa tuotetta, ja siinä tänään jyrkästi tuomittavaa.
Britannian muodollisesti hallitsemien alueiden lisäksi imperiumiin on katsottu epävirallisesti kuuluneen myös alueita, joita Britannia ei hallinnut, mutta joille sen vaikutusvalta kuitenkin ulottui esimerkiksi kaupankäynnin alueella kuten Shanghai ja Buenos Aires.
Suhtautuminen alusmaihin
Lainaan Wikipedian tekstiä kohdissa, jotka ovat aiemmin hyväksyttyjä ja myös omasta mielestäni arviot ovat saman suuntaisia kuin omissa tutkimuksissanikin, omin silmin ne kokienkin. Asennoituminen alusmaihin ja kolonialismin aiheuttama perintö on jokaisen kulttuurin ja valtion kohdalla arvioitava erikseen, sekä tekemättä kovin yhtenäisiä johtopäätöksiä eri puolilla Afrikkaa, Aasiaa ja Amerikkaa. Aiheesta on saatavilla valtavasti niin kirjallisuutta kuin alan tutkimustakin, hyllykilometreittäin. Se on pelkkänä lukuelämyksenä ahdistavaa työtä. Painajaiset siirtyvät uniinkin.
Ohessa lopuksi suomalaisen Wikipedian kirjoittajien tulkintoja muutamaan kappaleeseen siirtäen. Niiden anti on lähinnä viitteellinen ja kertoo, kuinka mutkikkaista ilmiöistä on ollut kyse ja kuinka ne ajoittuvat useamman vuosisadan ajalle. Sellaiset ilmiöt muuttuvat kulttuuriksi ja epigeneettiseksi painajaiseksi. Vuosisatoja jatkuen ja tänään sitä vielä juhlienkin.
Kolonialismin perintö on kuitenkin todellinen ja sen ymmärtäminen ja tutkimus auttaa meitä avaamaan myös niitä solmuja, joita on syntymässä ilmastomuutoksen ja sitä pakenevien suurten ihmismassojen hakiessa uusia asuinsijoja, usein juuri sotien seurauksena samalla. 1600–1800-luvulle asettuvat ilmiöt koskettavat vain murto-osaa siitä ihmismassasta, jota liki kymmenmiljardin globaali väestömäärä merkitsee verrattuna muutamiin miljooniin ihmismääriin ja pakolaismassoihin omana aikanamme. Siihen on osattava varautua ymmärtäen sen luonne ja mittakaava.
Pandemiat kertovat sen liikkeiden nopeudesta ja yllättävistä käänteitä. Elämme modernin maailman sisällä mutta lukien 1700-luvun tarinoita vuonna 2023. Tieteen on vaikea kertoa sen tuhovoimasta ja käyttäytymisestä suurten massojen oman tiedotuksen sisällä. Robotiikka voi meidät jopa pelastaakin. ”Kootaan kasapäin monia ajatuksia”, Ciceron oman aikansa viisautta lainaten. ”Acervatim multa frequetans”.
Britit olivat 1800-luvulle asti ajatelleet, että ihmiset olivat kaikkialla maailmassa luonnoltaan samanlaisia, ja että kaikki yhteiskunnat noudattaisivat samanlaista kehityskulkua, jonka ylin aste oli brittiläinen yhteiskunta. 1800-luvulla kuitenkin jouduttiin toteamaan, kuinka monet alusmaat eivät pysyneetkään emämaan kehityksen tahdissa. Toki näkymä on sama vaikkapa Suomen valtion eri talousalueillamme. Mittakaava on vain kokonaan toinen. Maantieteen ja sen soveltajien urakka on mahdoton. ”Väärinkäyttö ei ole käyttöä vaan turmelemista”- ”Abusus non est usus sed corrutela”
Syntyi käsitys ihmisen sijaan ihmisroduistamme, niiden eroavaisuuksista ja hierarkiasta, joilla myös oikeutettiin brittien valta-asema ja rotusyrjintä. 1900-luvulla siirtokuntien johtajat alkoivat rotuajattelun sijaan nähdä siirtomaat läntisen maailman kaltaisina kansakuntinamme, joita he pitivät tasa-arvoisina Britannian kanssa. Siirtomaavalta oli myös luomillaan rakenteilla tehnyt kansakuntien synnyn mahdolliseksi. Käytännössä kruununperillisen käytettäväksi. ”Ad usum Delhini”, lainaten Ludvig XIV viisautta.
Perintö
Brittiläisellä imperiumilla on ollut syvällinen vaikutus nykyisiin rajoihin ja väestöihin. Britit vetivät uusia valtionrajoja valloituksillaan ja sopimuksillaan. Suuret ihmismäärät liikkuivat imperiumin sisällä ja määrittivät monen valtion väestörakenteen nykypäivään asti. Pidämme tätä ikään kuin annettuna ja itsestään selvänä evoluutiona. Sitähän se ei tietenkään ole vaan kolonialismin jatketta.
Tätä menetelmää käyttäen Pohjois-Amerikasta ja Australiasta tuli brittien takia kulttuuriltaan eurooppalaisia. Britit olivat myös kuljettamassa 11 miljoonaa afrikkalaista Atlantin yli orjiksi Amerikkaan. 1800-luvun puolivälistä alkaen suuret määrät intialaisia ja kiinalaisia siirtotyöläisiä muutti Britannian siirtomaihin, missä heidän jälkeläisensä muodostavat yhä suuren osan monen valtion väestöstä. Kun kierrät tutkijana globaalia maailmaa, oivallat sen itse pitäen silmäsi auki.
Britit levittivät omia instituutioitaan, kulttuuriaan ja etenkin kaikkein tärkeintä, englannin kieltään koko imperiuminsa alueelle, missä ne vaikuttivat paikallisiin yhteiskuntiin. Brittivaikutteita on yhä nähtävissä vaihtelevissa määrin entisten alusmaiden hallinnossa, uskonnossa, koulutuksessa, kaupunkien kaavoissa, kulttuurisissa mieltymyksissä, urheilussa ja vapaa-ajan harrastuksissa. Siis kaikessa mahdollisessa ja juuri kieleen sidottuna ilmiönä. Nerokas tapa hoitaa kolonialismin tärkein askel juurruttamalla omat ajatukset ja sanat, unetkin juuri kielen avulla. Olemme verbaalinen laji lahjoinemme. Myös musiikki ja kuvataiteet ovat kielen jatketta toisella tasolla. ”Cluster art and Art of clusters”
Englannin kielen nykyinen asema maailmankielenä on seurausta Britannian englanninkielisen siirtomaan Yhdysvaltain myöhemmästä vahvasta asemasta. Englannin kieli levisi imperiumissa monella tavalla. Koska englannista tuli hallinnon ja kaupan kieli, paikallisten asukkaiden Aasiassa ja Afrikassa oli hyödyllistä opetella se. Oikeammin välttämätöntä.
1820-lukuun mennessä siirtomaiden hallinnot vaativat englannin käyttöä paikallisten kielten ja aikaisempien siirtomaaisäntien kielten sijaan jo virallisestikin. Englanti levisi myös Britanniasta tulleiden siirtolaisten mukana etenkin Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Siirtomaissa englannista kehittyi erilaisia muunnelmia. Kieli tekee meistä kaikista samanlaisia siinä missä myöhemmin tuhka. ”Aequat omnis cinis”. Seneca varoi käyttämästä kielen merkitystä.
Brittiläiset papit ja lähetyssaarnaajat levittivät protestanttista kristinuskoa alusmaihin. Eniten kristinusko levisi Afrikassa, mutta myös Intiassa käännynnäisiä oli 1900-luvun alussa nelisen miljoonaa. Lopulta oikeus valaiseen kyllä itse itsensä. ”Aequitas enim lucet ipsa per se.”
Britit perustivat siirtomaihinsa uusia kaupunkeja ja pystyttivät lukemattomia rakennuksia. Moni kaupunki, kuten Kalkutta ja Kapkaupunki, kasvoivat linnakkeen ympärille. Kaivoskaupungit, kuten Johannesburg ja Kimberly, syntyivät timanttikaivosten lähelle. New Delhin britit rakensivat 1900-luvulla Intian pääkaupungiksi. Pääkaupunkien keskuksiksi rakennettiin suuria hallintorakennuksia brittivallan merkiksi.
Arkkitehtuuri noudatti kulloinkin Britanniassa muodissa ollutta suuntausta tai Rooman valtakunnasta muistuttavaa klassista tyyliä. Ilmiö oli nerokas ja perustui ympäristöpsykologian alkeisiin. Joissain siirtomaissa arkkitehtuuriin otettiin vaikutteita myös intialaisesta arkkitehtuurista mutta hyvin harvoin muiden maiden perinteistä. Olemme kloonanneet tätä myös omiin kaupunkeihimme ja jopa maaseudulle pohtimatta, mikä sen taustalla on merkittävää. Helsinkiin rakennettavissa pilvenpiirtäjissä 2020-luvulla. Oman kulttuurin turmeleminen on tärkein osa kolonialismiamme.
Brittiläisen imperiumin vaikutus alusmailleen on kiistanalainen aihe. Vallitsevan kannan mukaan kolonialismi oli pelkästään pahasta, ja alusmaiden asukkaita kohdeltiin julmasti. Esimerkiksi taloustieteilijöiden Leander Heldringin ja James Robinsonin mukaan siirtomaavalta hidasti Saharan eteläpuolisen Afrikan edistystä, toteutti rasismia ja köyhdytti Afrikkaa. Omat tutkimukseni lähtivät alkujaan eri teille ja kiitos kokemusteni Arktisen Babylonin kirjoittamisen aikoihin. Sen syntyä vastustettiin raivokkaasti.
Jotkut tutkijat ja myös afrikkalaiset, kuten itsenäisyysjohtaja Patrice Lumumba ja kirjailija Chinua Achebe, ovat kuitenkin huomauttaneet, kuinka brittien siirtomaavallalla oli hyviä ja hyödyllisiäkin puolia. Toki ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin, vaikka hirressä roikottaen suomalaista ”Sisua”.
Brittivalta oli laajalti alkuperäisten asukkaiden hyväksymää, koska se tarjosi hyvän ja asiantuntevasti johdetun hallinnon ja hyvinvointia. Historioitsija Niall Ferguson on kirjoittanut, kuinka britti-imperiumi levitti läntisen lain, hallinnon ja vapaan kaupan käytäntöjä ympäri maailman. Itsenäisinä valtioina menestyneistä brittien alusmaista on nostettu esille esimerkiksi Singapore, Belize ja Botswana, jotka tutkija Bruce Gilleyn mukaan ovat rakentaneet kolonialismin perustalle. Toki ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Olkoonkin, että alkuperäinen kulttuuri olisi voinut välttyä ekokatastrofin kaltaiselta ihmiskunnan loppulaukalta.
Hallinnollinen jako
Imperiumin eri alueet olivat hallinnollisesti eri asemassa ja sen mukaisesti niistä käytettiin eri nimityksiä. Brittiläinen Intia muodostettiin vuonna 1877 keisarikunnaksi, jonka keisarinnaksi kuningatar Viktoria samalla julistettiin. Kanada, Etelä-Afrikka, Australia ja Uusi-Seelanti, joissa asui runsaasti brittiläisiä siirtolaisia, olivat itsehallinnollisia dominioita. Muut siirtomaat olivat Kruununsiirtomaita tai protektoraatteja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannian hallinnassa oli myös Kansanliiton mandaattialueita. Ennen kuin dominot vuonna 1931 lopullisesti saivat itsenäisen valtion aseman, brittiläiseen imperiumiin kuuluneet valtiot ja alueet jaettiin niiden hallinnollisen ja lainsäädännöllisen aseman perusteella tavalla, jollaisten ei olisi ilman kolonialismia kaivattu. Evoluutio olisi vienyt täysin toiseen suuntaan. Ilmiö muistuttaa globaalia robotiikka ja sen kehitystä riippumatta lainkaan sitä kahlitsevista vuosituhantisista brittiläisistä intohimoista. Sellainen herättää luonnollisesti pelkoja etenkin imperialistien oman hitaan evoluution tietä hallitussa maailma