1990-luku oli murroskulttuurin globaali taitekohta

Neuvostoliiton ja samalla itäblokin romahdus oli 1990-luvun suurin uutinen. Samalla kylmä sota päättyi ja  Yhdysvallat jäi yksin supervallaksi ja omaksui eräänlaisen “maailman poliisin” tehtävän. Itä-Eurooppaan syntyi uusia valtioita ja Balkanilla käynnistyi verinen Jugoslavian hajoamissota. Suuria uutisia tuotti myös Afganistan ja Taliban sekä Afrikan sisällissodat, Ruandan kansanmurha. Kiina-ilmiö käynnistyi täydessä laajuudessaan ja informaatioteknologia otti ohjakset itselleen. Suomessa ajauduttiin syvään lamaan ja pankkikriisiin, liityttiin EU:n jäseneksi. Siinä pähkinänkuoressa ne tapahtumat, joilla maailma siirtyi vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen aikana…
Read More

Kultaisen kauden 1980-luku

Minä olen muistanut sinua  vuosikymmenenä suurena, parempana kuin mitään muuta. Minä olen miettinyt sinua menneenä hurmoksena, paljon enemmän kuin ketään ennen. Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin, pankeissa silloin, suruna sielussain. Minä olen muistanut sinut hyvin, niin paljon paremmin kuin mitään muuta, Minä olen muistanut sinut kauniina kuvina, juppina, takatukkana, lööppeinä unina Vakavina kuvina, dingona, huvina, Eppuna Normaalina, paremmin kuin muita. Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, punkkina sielussain, valona yössä vain Tehnyt työtä tyhjää…
Read More

Kasvun ja uusiutumisen vuosikymmen

Jos 1950-luku oli minulle suuren hämmennyksen vuosikymmen, jossa mukana oli vielä runsaasti lapsuuden ja sodan yhteistä ahdistusta, 1960-luku voimankäytön ja radikalismin vuosikymmen, 1970-luku oli kasvun ja uusiutumisen aikaa. Ehkä syy oli siinä, että elin itse parhaan nuoruuteni silloin, ja vuosikymmen myöhemmin kuin sota-ajan lapset elivät radikalisminsa kanssa. Näkökulma muuttuu Minulle suomalaisena 1970-luku edusti toisen tasavallan huippukautta. Suuresti arvostamani J. P. Roos on kirjoittanut näin 1970-luvusta ja lainaankin hänen tekstiään. Hän on puolestaan lainannut Alasuutaria, Eskolaa,…
Read More

Pelon ja voiman vuosikymmen

Jos 1950-luku oli toipumista sodistamme, ja sitä luonnehti lapsen kokemana piiloteltu ahdistus ja työn sankaruus, 1960-luku sai aikaan jo murroskulttuurin avautumisen täyteen kukkaansa. Yhdysvallat jatkoi väsyttävää, jokaiseen eurooppalaiseen kotiin välitettyä raskasta ja tappiollista sotaansa Vietnamissa. Suurin mielenosoitus kokosi Washingtonin kaduille yli neljännesmiljoona marssijaa. Kuuluisin sodan vastustaja oli värväyksistä kieltäytynyt Muhammed Ali, raskaan sarjan nyrkkeilijä. Perusteluissaan hän kirjoitti kuinka yksikään vietnamilainen ei ollut ikinä kutsunut häntä neekeriksi. “I have a Dream” Yhdysvalloista suomalaisille välittyi mustan väestön…
Read More

1950-luvun maneerit

Täytän heinäkuussa kymmenes päivä 60 vuotta. Käytän seuraavat kuusi kirjoitustani aikamatkailuun, jossa kerron oman näkemykseni ja kokemukseni kuudesta elämästäni vuosikymmenestä. Etenen kronologisesti ja olen ehdottoman subjektiivinen. Elän jokaisen vuosikymmenen, kuten sen aikanaan koin, ja jätän muiden kokemukset ja tutkijan persoonani romukoppaan. Pyrin löytämään kullekin vuosikymmenelle kasvot, jotka ovat oman kokemukseni kautta syntyneet ja ehdottoman fiktiiviset. Kaikki keinot luvallisia Aloitan 1950-luvusta ja sen alusta. Ajasta, jolloin muistikuvat ovat hataria, kollektiivisen muistin värittämiä. Se oli aikaa jolloin…
Read More

Turvallista juhannusta

Suomalaiseen juhannukseen kuuluu erottamattomana juhannuskisat. Alunperin ne olivat hyvin suomalaiskansallisia, mutta muuttuivat myöhemmin läntisen kulttuurin suuntaan. Helsingin Sanomissa läntisen kulttuurin juuristamme kertoo professori Matti Klinge (HS 24.6) yliökirjoituksessa. Klingen kirjoitukset on aina syytä lukea kuljettaessa Suomessa viisaitten polkuja. Suomessa näitä ihmisiä on paljon vähemmän kuin miljoonan euron rajan ylittäneitä 26 000 upporikasta hengenjättiä. Vasta kuudennessa polvessa näistä voi tulla vakavasti otettavia, sanaili aikanan Winston Churchill brittilordeista. Äkkirikastuneet ja ensimmäisen polven  akateemiset olivat raskasta kuultavaa Churchillin…
Read More

Uuden hallituksen ohjelmasta

Jyrki Kataisen  hallitus on saanut monta nimeä. Alkuvaiheessa käytetyin oli hävinneiden hallitus, tämän jälkeen sateenkaari ja sen päässä sixpack, janoisen suomalaisen unelmien täyttymys. Olkoonkin, ettei tuleva hallitus vastaa tuohon huutoon, nostamalla niin alkoholin kuin tupakan ja makeisten hintoja. Verot siirretään kuntaveroihin ja köyhimmille suoritettava  satasen suuruinen lisäbonus sateenkaaren pään tavoitteluun otetaan pois hyvinvointipalveluina, joita kunnat tarjoavat  1-3 % lisähinnasta. Kun tämä vero on kaikille sama, tuloista riippumaton ja ilman progressiota ostokykyä leikkaava, kolme prosenttia on…
Read More

Hajota ja hallitse

Thomas Mayer Deutsche Bankin pääekonomistina kirjoitti viileän analyysin Kreikan velkasaneerauksesta ja häntä säesti arvostettu taloustieteen professori Nouriel Roubienin New Yorkin yliopistosta (Business Spectator 14.6). Näistä jälkimmäinen näkee euroalueen hajoavan ja perustelee sitä lähinnä usean valtion kovin erilaisilla talouden toimintamekanismeilla, keskuspankin toimintastrategialla sekä Saksan vahvalla asemalla euroalueen synnyttäjänä. Perinteinen tuottavuuden kasvu ja palkkamaltti eivät toimi kriisissä riittävän nopeasti ja veivät Saksassakin kymmenen vuotta ennen kuin tulosta alkoi näkyä. Devalvaatio vaiko deflaatio Vastaavasti Argentiinan tyyppinen deflaatio ei…
Read More

Kohti sosiaalisen median taloutta ja demokratiaa

      Ingvar S. Melin kuoli liki työhuoneekseen muuttuneessa Rkp:n ryhmähuoneessa Eduskuntatalossa 78 vuoden iässä. Hän ehti toimia kansanedustajana kolme eri kertaa ja presidentin valitsijamiehenä neljä kertaa. Puolustusministerinä Melin toimi Martti Miettusen (kesk) hallituksessa marraskuun lopusta 1975 syyskuun loppupuolella seuraavana vuonna. Edeltäjä oli ollut Erkki Huurtamo ja seuraaja Seppo Westerlund. Paljon ei muutosta päässyt tapahtumaan vaikka hallitukset tuolloin olivat lyhytaikaisia ja kielivät kriisistä. Urho Kekkosen hallitukset olivat kovin erilaisia kuin nyt koottava hallitus ja…
Read More

Peilin kantajat

      Hiihtäjäkarpaasi Jari Isometsä kertoi oikeudessa, toisin kuin hänen kollegansa ja uskoon tullut Mika Myllylä, ettei hän käyttänyt aktiiviuransa aikana hiihtäjänä epoa. Miksi hän olisi niin tehnyt, kun hänen veriarvonsa olivat muutenkin liian korkeat ja tarvitsi tähän vaivaan plasmanlaajentajaa. Kuin puskista ja puun takaa, hoitamattoman hakkuuaukean viimeisen linnunlaulupuun kätköistä, syöksyi medioihimme eläkkeellä oleva lääkäri, joka kertoi vihastuneensa ja olevansa uusi talonmies Nyrönen. Isometsä oli hankkinut hänen välittämänään juuri tuota kiellettyä hormonia, tosin yrittäen…
Read More