Uncategorized

17.07. 2024 Barbae tenus sapientes – Viisaita vain parran suhteen Samalla kun pyydän tekoälyltä apua uusimman kirjani otsikoksi, hain Googlesta niin ikään algoritmien avulla juttua heinäkuulle, koskien hiven apeaa ja ankeaa aikaa. Mahdollisuuksia olisi ollut vuosikymmenien saatossa runsaan kolmen vuosikymmenen ajalta sadoittain. Siis mahdollisuus penkoen heinäkuussa kirjoittamiani esseitä, blogeja, artikkeleita, kuvaten hiven ankeaa menoa maailmalla, olisi ollut taatusti sadoittain. Millaisen artikkelin kone valitsi näiden satojen joukosta? Tässä se on. Ei nyt niin mahdottoman alakuloinen, mutta…

Pro studio et labore - Ahkeruudesta ja työstä Yrittäjäklusterit ja innovaatiorakenteen mallin roolikartat Yleistä Klusterianalyyseillä pyritään luomaan eräänlaisia homogeenisia ryhmiä hakijajoukosta kuten aiemmin ekologisten yrittäjyyden asiakkaista tai nyt yrittäjistä itsestään. Edellä on jo kuvattu menetelmiä ja lopuksi myös tekoälyn algoritmien tapa kertoa, kuinka ilmiö on todellakin tuloksellinen myös globaalissa käytössä. Tietoteknisen kehityksen myötä menetelmät yleistyivät ja nykyisin niitä käytetään alkuperäisen, lähinnä luonnontieteisen, typologian rakentelun rinnalla, hyvin moniin tarkoituksiin (esim. Luostarinen 1991). Klusteroinnit, jotka ryhmittelevät havaintoja…

Yrittäjien roolikartat ekologisessa klusterissa Ekologisen yrittäjyyden klustereiden innovaatiotoiminnasta Talis qualis – Mä oon mikä oon Tutkimus yrittäjien klusterirakenteista käynnistyi vuonna 1999 ympäristöministeriön klusteriohjelman yhteydessä. Tuolloin käytiin läpi esitutkimuksessa kaikki maakuntamme ja niiden lähinnä luontoyrittäjyyteen tuolloin liittyvät verkostorakenteet sekä sen toimijat. Tässä vaiheessa mukana haastatteluissa oli vajaat 500 yritystä sekä hallinnon, koulutuksen, kehittämisen, tutkimuksen sekä rahoittajan edustajaa (Rutanen & Luostarinen 2000). Tätä oli kuitenkin edeltänyt ns. Agropolis strategiaan kerätyt runsaan 2000 maaseutuyrittäjän tiedot ja heidän haastattelut…

Ekologisen tuotteen kuluttajaklusterit (ryhmät) ja -typologiat Pubulum animi – Sielun ruokaa Olen aiemmin kirjoittanut jo ekologisen klusterin kuluttajista ja tuottajista käyttäen faktorianalyysejä heidän ryhmittelyssään. Näin meille syntyy tutkimuksen alussa jonkinmoinen käsitys millaisia henkilöitä alan kulutuksessa ja tuotannossa on mukana. Kuinka nämä tiedot voisivat ohjata meitä tuossa vaativassa työssä mahdollisimman analyyttisesti jatkamaan oman ohjelmamme toteutusta niin tuottajina, kuluttajina kuin poliitikkoinamme ja luonnollisesti virkamiehinäkin. Kuluttajan on syytä tietää hänenkin missä mennään ja miksi. Tutkijan ja tieteen kerrottava…

Kuluttajatyypit ekoklusterissa - faktorianalyysien tulkintana Pari passu – Samanlaisella askeleella Klusteritutkimusten yhteydessä kartoitettiin yrittäjien ohella myös heidän asiakkaitaan lähinnä postikyselyin. Laajimmassa kyselyssä lomakkeita lähetettiin 2000 ja sen palautti noin 400 vastaajaa. Palautusprosentti vaihteli Helsingin seudun noin 33 %:n vastausosuudesta maaseudun ja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen alhaisempiin noin 20 %:n palautuslukuihin. Naisia vastaajista oli noin 60 % ja vastaajien keski-ikä 40 vuoden kohdalla (Luostarinen & Vanhamäki 2001). Vastaava kysely lähetettiin myös kansanedustajille. Noin neljännes edustajistamme vastasi…

Kuluttaja- ja yrittäjäklusterit ekoyrittäjyydessä Taustaa Paucis verbis – Muutamin sanoin Maatalouden tutkimuskeskus (MTT), nykyinen luonnonvarakeskus (Luke) ja Helsingin yliopiston maaseudun- ja koulutuskeskus (Makes) yhteistyönä käynnistettiin vuonna 1999 esitutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää luontoyrittäjyyden sisältöä ja alueellisten toimijoiden valmiuksia sekä kypsyyttä Suomessa. Tänään voitaisiin kysyä, miksi vasta näin myöhään, vuosituhannen vaihtuessa? Olihan meillä alan kolutusta, tutkimusta ja yrittäjiä pilvin pimein ja tuolloin maaseutu oli pikemminkin autioitumassa heistä. Ehkä syy olikin juuri tässä. Suomi oli muuttunut muutamassa…

Yhteenveto ekoyrittäjyyden klusterin määrittelystä ja ohjelmasta Non multa sed multum – Ei kaikenlaista mutta paljon Oheinen yhteenveto on syntynyt sekä haastatellen suuren joukon suomalaisia että lukuisissa seminaareissamme (Rutanen & Luostarinen 2000, Luostarinen & Vanhamäki 2001, Luostarinen 2004, 2005). Mallissa klusterin rakenne on maantieteen keinoin ja analyysein alueellistettu ja olettaen, että toimialojen uusintamisesta vastaavat organisaatiot ryhmittyvät sektoreiksi koskien erikseen tuotantotoimintaa, perusrakennetta ja väestöä, henkisiä voimavaroja sekä alueellisten voimavarojen koordinointia. Mallissa koordinointi jätettiin aikanaan yliopistojen, alueellisten korkeakoulujen,…

Nec prece nec pretio – Ei rukouksella eikä rahalla Verkostotalous on verkostoituvan yhteiskunnan sydän. Se miten ekoyrittäjät klustereineen sopeutuvat tähän sekä paikalliseen, alueelliseen että globaaliin käsitteeseen on seuraavan artikkelin aiheena ja liittyy myös väitöskirjaani vuodelta 2005. Kovin dramaattisia muutoksia siinä ei ole tapahtunut, mutta yksi on erityisen merkittävä eli klusterin suhde luovan teknologian renessanssin (Luostarinen 2024). Sen merkittävyyttä korostaa jopa kokonaisen kirjani omistaminen juuri tälle ilmiölle. Tämä kirja syntyi jatkona kirjalleni ”Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan”. Molemmat kirjat…

Suos cuique mos (Terentius) Kullakin on omat tapansa Ekologisen klusterin ohjelma ja sen määrittely osana luontoyrittäjyyden käsitteistöä ja suhdetta innovaatioon ja etenkin sen leviämiseen, diffuusioon, on esitelty väitöskirjassani parinkymmenen sivun laajuudella ja vertailtu myös verkostotalouteen kuuden sivun verran (Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). Jo esitutkimuksessa vuonna 1999 yrittäjyys jaettiin lähinnä tuotteen raaka-aineen ja osin tuoteominaisuuksien kautta seitsemään ryhmään. Jokainen tutkija harkintansa mukaan – ”Suo arbitrio”. Monet toimialat olivat raaka-aineen käytön ”perifeerisiä” hyödyntäjiä ja ulkopuolella…

Ekologinen yrittäjyys klusterina ja maaseudun luonnonvarat Suada – Suaviter in modo Suostuttelutaito – Lempeällä tavalla Maaseudulla yrittäjyyden perusvoimana on ollut pienviljelijäyhteisöt, jotka samalla ovat olleet Suomessa monin paikoin verkostoyrittäjyyden korkeakouluja. Yhteisöllisyys ja sen yhdessäolo-organisaatiot poikkesivat monella tapaa urbaanimman ympäristön ns. asiaorganisaatioista (Gemeinschaft – Gesellschaft). Durkheimin tapa luokitella yhteisöllisyys oli tuttu toki myös käyttäen käsitteitä ”Associatinonal society – Communal society”. Juuret näille toisistaan rajusti poikkeaville yhteisökulttuureille on kuvattu usein kaupungistumisen ja kaupunkilaistumisen kautta. Olen näistä kirjoittanut…