Sosiaalinen media sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma
Mundus vult decipi, ergo decipiatur – Maailma haluaa tulla petetyksi, petettäköön siis.
Menneen vuoden ensimmäinen kirjani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi, – Cluster art and Cluster articles” oli jatkoa kirjoille, joiden sisältö edelsi ennusteen oman aikamme yhteiskunnalliselle dilemmalle. Mitä tällä dilemmalla tarkoitetaan, avautuu hankkimalla viimeisimmän kirjani: ”Sosiaalinen media sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.” Kirjoistani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” vuodelta 2011 oli puolestaan yhteenvetoa edellisen vuosikymmenen liki 20 kirjalleni (ks. www.clusterart.org). Tänään näitä monogafioita on nimikirjallani 128 kirjaa. Artikkeleita liki kymmenen tuhatta. Niistä tieteellisesti tarkastettuja kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia. Ahkera toimittaja kirjoittaa lehteensä uransa aikana noin 2000 artikkelia. Me suomalaiset olemme lukevaa ja kirjoittavaa kansaa. Me arvostamme myös tiedettä ja tohtoreita, professoreja opettajina ja tutkijoina, tiedemiehinämme.
Kun väittelin tohtoriksi ensimmäisen kerran Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa, meitä oli sinä vuonna vain noin 30 väittelijää pois lukien lääkärit. Elettiin 1980-luvun alkua. Maisteriksi olin valmistunut kolmessa vuodessa. Rinnan Oulun yliopiston kanssa työskentelin myös Turun yliopisto valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Nykyisistä presidenteistämme Mauno Koivisto väitteli samassa laitoksessa sosiologiasta tohtoriksi. Ihmistieteet (human science) ovat eri asia kuin luonnontieteet (natural science).
Jouduin valitsemaan tiedekunnan, josta väitellä ja valitsin luonnontieteet. Sitä arvostettiin Suomessa ihmistieteitä enemmän. Naiset eivät väitelleet. Tänään valtaosa väittelijöistä alkaa olla naisia. Väittelijöitä on yli 2000 vuosittain. Tiedän että se kannattaa ja päätökset tästä sekä uusista yliopistoistamme ja ammattikorkeakouluista tehtiin korkeakouluneuvostossa. Se oli Suomen hallituksen työrukkanen yliopistojemme suuntaan. Kun Suomen hallitus nimesi jäsenensä korkeakouluneuvostoon yliopistoistamme, siitä ei voinut kieltäytyä.
Kun minut nimitettiin Oulusta (Turusta) korkeakouluneuvostoon, se merkitsi viikoittain lentämistä kello kuuden koneella Vantaalle ja sieltä Helsinkiin. Se päivä oli pitkä ja asioita paljon. Tohtoreita ja yliopistoja alkoi tulla lisää siinä missä naisia tohtoreina ja samalla myös ammattikorkeakoulumme. Aloimme puhua innovaatiopolitiikasta ja osaamiskeskuksistamme, verkostoista ja klustereista, tietokoneita hankittiin ja tieteestä tuli algoritmeineen ja robotteineen veturi, joka Oulussa muuttui tiedepuistoksi amerikkalaiseen malliin (Silicon Valley). Toki Japani oli toinen seurattava. Suomea alettiin kutsua Euroopan Japaniksi. Nokian menestys rohkaisi sekin. Enemmän kuitenkin naiset yliopistoissamme. Korkeakouluverkostot jopa Forssassa ja Lounais-Hämeessä, Kanta-Hämeen maakunnassa. Agropolis strategia ja agronet syntyi ennen internettiä Suomessa. MTT, RkTl ja Metla yhdistettiin luonnonvarakeskukseksi (Luke).
Maailmalla tapahtui kuitenkin vielä monin verroin enemmän ja siellä luennointi vei aikaa kiertäen kongresseissa ja konferensseissa yli sadassa valtiossa. IASP ja AURP sekä näiden jäsenyys merkitsi jatkuvaa päivittäistä yhteydenpitoa yli 90 prosenttiin maailmalla syntyvää innovaatiopolitiikkaa ja niiden hoitajiin. Suomi oli verkottunut molempiin mutta vain muutaman henkilön kautta ja näiden hoitamana. Yhdysvallat halusi pitää AURP:n omanaan ja viidenkymmenen osavaltion yhteisenä organisaationa. Oma jäsenyyteni siellä oli poikkeus.
Tiede ja sen hallinto sekä globaali verkottuminen on ilmiönä säilynyt. Näin silloinkin, kun maailmalla on rauhatonta ja käydään sotia. Hollywood maailma ja sen tuotteet ovat viihdettä. Arjen askareet oma lukunsa. Näin myös tänään vuonna 2024. Elämme uutta vaihetta, jossa robotiikka ja algoritmit eivät etene pelkästään algoritmien kautta. Uusi loikka on käynnissä ja siihen on Suomessakin hyvä varautua ajoissa ja ensimmäisten joukossa. Olen tästä kirjoittanut sen minkä tieteen popularisointi mahdollistaa. Koonnut ne samalla kirjoiksi kiitos saksalaisen avustajani ja globaalien verkostojemme. Paikka missä sen teet voi sijaita missä tahansa, kunhan viihdyt ja kalaa käy katiskaan muulloinkin, kun kesäisin. Suomen kaamos on sopivaa aikaa oman aikamme kirjailijalle Juhan Ahon tapaan eläen.
Kaikki nämä kirjani koostuvat artikkeleista tai esseistä, joiden taustalla on poikkitieteinen näkemys monitieteiseen yhteiskuntaan. Tieteiden välisyys on sekin lähellä samaa ilmiötä, olettaen että eri tieteitä edustavat tutkijat kykenisivät ymmärtämään toistensa käyttämää kieltä. Eivät he osaa.
Humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, valtiotieteilijä ei ole matemaatikko, ei fyysikko eikä maantieteilijä. Aikatieteet ovat nekin erikseen, siinä missä algoritmit ja robotiikka yhdistelemässä näitä tieteitämme, käyttäen siinä lähellä matematiikkaa olevia lausekkeita. Sosiaalinen media ja sen käyttäjät ovat harvoin poikkitieteisiä neroja. Eivät väittele tohtoreiksi useammassa tiedekunnassa ja yliopistossa. Hoida professorin virkojamme.
Kirjani vuodelta 2011: ”Social media economy and strategy” oli ilmestyessään juhlakirjani täyttäessäni 60-vuotta. Mahdollisesti luetuin ja tentityin kirjani myös ylipistoissa ja kirjani ”Cluster art and art of clusters 70-years” muistelmakirjan täyttäessäni 70-vuotta. ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” oli taas Suomen juhlavuoden kirjaksi tarkoitettu. Omat ja Suomen historian muistelot menevät osittain päällekkäin. Miksi eivät menisi Suomessa tutkijana ja opettajana liikkuen?
Suomalaisena tutkijana ja poikkitieteisenä sekä professorina että kirjailijana joudut seuraamaan oman kulttuurisi ja kansakunnan vaiheita, halusit sitä tai et. Etenkin valtiotieteilijänä, luonnontieteilijänä, luonnon- tai kulttuurimaantieteilijänä, mutta myös opettajana ja aluesuunnittelijana tavoitteena yhdistää horisontaalisia tieteitä, alue- ja paikkatieteitä vertikaalisiin tieteisiin, aikatieteisiin ja historiaan. Molemmilla on taustalla yhteinen filosofia. Senecaa lainaten luontoa on vaikea muuttaa. – ”Naturam mutare difficile est.” Lisäksi luonto kammoaa tyhjää. – ”Natura abhorret vacuum. Me synnymme kuolemaan, loppu riippuu alusta. – ”Nascentes morimur finisque ab origine pendet.” (Manilius). Sillä peruuttamattomasti lentää kerran lähetetty sana. – ”Nam semel emissum volat irrevocabile verbum.”
Vuosikymmen (2010) käynnistyi analysoidessani maaseudun ihmisiä ja heidän toimeentulonsa tulevaisuutta ekologisen yrittäjyyden ja luontoyrittäjyyden sekä niin ikään ekologisen yrittäjyyden ja maaseudun uusien elinkeinojen kartoituksella. Luontoyrittäjyys osana verkosto- ja klusteritaloutta oli yhden tuon ajan kirjani aiheena (Sustainable developmennt and indicators). Itse luontoyrittäjyyttä koskevia kirjoja ja artikkeleita syntyi luonnollisesti paljon. Työskentely Hämeen sydämessä on tuotteliasta kiitos robotiikan ja internetin sekä jo aikoja sitten hankittujen verkostojen. Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion keskipisteessä, viiden maakunnan rajalla. Se on optimaalisin sijainti Suomessa asuen ja kesällä kalastaen, puutarhaa hoitaen. Muistaen että kyseessä on samalla poikkitieteinen laboratoriosi.
Ihmisen on itse hankittava verkostonsa ja oma poikkitieteinen taustansa. Ne olivat samalla jatkoa aiemmalle työlleni koskisotien ja maaseudun kehittämisen ympärillä vuosikymmenet toimien samaan aikaan sekä Oulun ja Turun yliopistoissa sekä Luken tiloissa ja laboratorioissamme Jokioisissa. Pelkistä jokiohjelmista syntyi ensin ensimmäiset EU:n ympäristöohjelmamme (Europen rivers network) johon myöhemmin mukaan saatiin tai pyrkivät myös kiinalaiset jokivesistöineen (Susdev China). Ei tieteellä oli niitä rajoja, joita poliitikot käyttävät.
”Agropolis Strategy ”oli puolestaan globaali hanke alkaen Suomesta ja leviten AURP: n ja IASP:n avustaman globaaliksi tiedepuisto-ohjelmaksi. Tänään agopoliksia löytyy maailmalta suuret määrät ja agronet oli sekin suomalainen ohjelma alkujaan ja jo ennen internetin syntyä. Tosin sitä vastustettiin Suomessa poliittisista syistämme. Näin menetimme asemamme, ja poliitikot Suomessa ja Hämeessä jäivät ilman tiedepuistoaan ja globaalin ohjelman koordinoijan asema menetettiin. Se oli liian mittava hämäläiseen ja suomalaiseen EU-alun ohjelmapolitiikkaan. Se kulki kaukana tiedeyhteisön verkostojen takana. Miten Matti Meikäläinen voisi olla poliitikkona samaan aikaan poikkitieteinen tiedemies ja alan hallinnon tunteva verkottaja? Millä ihmeen eväillä? Mihin hänen tietojaan ja taitojaan tarvittaisiin? Suutari pysyköön lestissään. Komissaarina EU:n puitteissa vanheneminen riittää kenen tahansa poliitikon loppusijoituspaikaksi alkaen Paavo Väyrysestämme. Takana on sentään komea ura poliitikkonamme. Ei nyt tiedemiehenä ja poikkitieteisenä ympäristössä, joka on täysin vieras.
Maaseudun muutos, uudet yrittäjät sekä ekologinen klusteri mainitaan useamman kirjan ja artikkelini nimissä ja tutkijoittemme töissä. Samoin sosiaalinen media, innovaatiopolitiikka sekä maaseudun uudet yrittäjät ja uuden ihmisen muotokuva myös kuluttajana. Elämme suuren muutoksen ja samalla murroksen jälkivaihetta. Uusi avautuu meille seuraavan vuosikymmenen alkaessa. Takana on menetetty vuosikymmen. Kirjani nimi vuodelta 2019, johon oli koonnut tuon vuosikymmenen tärkeimmät artikkelini ja blogini. Niitä oli tuhatmäärin mistä valita. Ensimmäiset lukijat löytyvät kuitenkin aina näistä piilaaksoistamme.
Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma, mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikka kirjoinani luonnehtivat uuden vuosikymmenen alkua, siinä missä kirjani esittely klusteritaidetta ja artikkeleitani tammikuun lopussa vuonna 2022. Samana vuonna syntyi kuusi kirjaa, joista seitsemän (7 kirjaa) on juuri julkaistu ja myös myyntiin tullut ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.” Se on suomenkielinen ja kuvituksessa pohdittu robottien työtä juuri suomalaisen ajatteluun ja kieleenkin sopivana. Toki mukana on latinaa ja hiven englantiakin. Algoritmien kyky käyttää kieltämme on kyllä paranemassa kaiken aikaa. Mutta apua robotiikkakin kaipaa. Ja kuka sitä jakaisi ellen minä?
Oman määritelmän rinnalle hyväksyin myös tekoälyn antaman määritelmän. Olimme yksimielisiä, olkoonkin että tekoälyn taustalla on matematiikkaa, luonnontieteitä ja vähemmän humanismia, filosofiaa tai ylipäätään ihmistieteitämme. Robotiikalla on vielä matkaa muuttuakseen humanistiksi ja kuvataiteiden opiskelu sujuu parhaiten sitoen se ikivanhaan kieleen ja samalla yhtä vanhoihin kuvataiteen mestareihimmekin. Kun tämä on opittu, vasta tämän jälkeen voimme puhua poikkitieteisestä nerosta. Nyt toistaiseksi enintään monitieteisestä tai tieteiden välisestä raportoijasta. Ei tuo kuilu ylittämätön ole omasta kokemuksestani puhuen. Koko ajan tekoälyn kyvyt paranevat myös Suomessa vieraillen.
Mikä sysäsi minut kirjoittamaan vuonna 2023 tavalla, jossa mukana oli kaiken aikaa nyt myös latinankieliset ilmiöitämme selittävät ikivanhat viisaudet sekä algoritmien ja robotiikan tapa muuttaa tekstini historiamme nimekkäitten kuvataiteilijoiden töitten avulla kuvittamaan sekä selittämään ja analysoimaan tapahtumien globaalia kirjoa?
Taustalla ovat taiteilijat, jotka hekin edustavat eri suuntausta, mutta myös aikaa ja kulttuuria samaan aikaan. Näissä valinnoissa algoritmien ja tekoälyn aiempi taustan tuntemus ja tutkimuskohteitten valinta, jo itse niistä väitellenkin, oli sekin tukena ja lopulta liki välttämättömyys. Prosessi on ollut pitkäkestoinen, vuosikymmeniä vienyt ja vaatinut myös laajaa globaalia yhteistyötä etenkin tiedepuistojen (science parks) välillä ja yhteistyössä. Tekoäly prosesseineen on globaali ilmiö, jota tiedepuistot johtavat verkostoineen. Nyt tästä verkostosta on päivittäistä käyttöä kiitos juuri tekoälyn ja robotiikan nopean kehittymisen. Siinä on oltava mukana. Japanilaiset palkitsivat jo kirjailijoitaan kiitos juuri tämän osaamien ja sen käytön. Suomessa tämä voisi tapahtua ehkä joskus 2050-luvun puolella. Suomi ei ole kirjailijoineen Japani.
Tiede ei saa muuttua tai pyrkiä muuttamaan neliöitä ympyröiksi. – ”Mutat quadrata rotundis.” Keskinäinen yksimielisyys – ”Mutuus consensus” on ymmärrettävää ja siihen on pyrittävä. Se ei saa kuitenkaan muuttaa tieteen sisältöä politiikaksi. Takavuosina rauha hankittiin suuressa tieteitten sodassa (Big science war) nimensä mukaan sodan avulla. Sellainen ei ole nyt tarpeen. Horatiusta lainaten asia koskee myös sinua, kun naapurisi seinä palaa. – ”Nam tua res agitur, paries cum proximus ardet.”
Lomakkeen yläreunaLomakkeen alareunaCluster Art ja Cluster Articles – uusimman kirjani esittelyä vuoden 2022 alussa (31.01.2022)
Vuosi 2021 on kiinalaisessa kalenterissa jääräpäisten ja joustamattomien härkien aikaa. Tosin on tässä merkissä syntyvien joukossa myös tunnollisia ja rehelliseksi myöhemmin havaittavia aikuisia. Niinpä heitä arvostetaan työpaikalla ja ystäväpiirissä. Härän merkissä syntyneillä kaikella on paikka ja tarkoitus eikä kaavoja tulisi rikkoa. Onneksi ovat lisäksi kilttejä ja lempeitäkin. Kun härkä on päätöksensä tehnyt ja polkunsa valinnut sitä on turha lähteä muualle maanittelemaan. (Härän ja omikron vuosi – Bull and Omicron year 2022)
Teksti on suoraa lainausta uusimman kirjani alkusanoista; (Pandemiasta taantumaan luovan tuhon vuosi). Sitä ei ole vielä luettu edes Kalifornian piilaaksossa, koska sen julkaisu tapahtuu myöhemmin vuoden 2022 ensimmäisen kirjanani. Se siis odottaa vielä painovuoroaan. Sen otsikko on valittu minulle tutusta aiheesta, klustereista ja niiden käyttäytymisestä aivoissamme valitessamme lukuelämyksemme tai hakiessamme taideteoksesta meitä kiinnostavia kohteita. Oleellista on, ettei minua rahoita mikään taho, jolloin sekä alueellinen tai poliittinen aivojeni työn ohjaaminen olisi edes piilotajuisesti mahdollista. Takavuosina oli toisin. Luontoa ymmärtävänä oivalsit, kuinka luonto kammoaa tyhjää. – ”Natura abhorret vacuum.” Luonto ei tee mitään turhaa – ”Natura nihil agit frustra.”
Rahoittajalla on aina odotuksia tai ainakin tieteilijä tai taiteilija aivojensa mantelitumakkeissa näin olettaa, vaikka ei itse sitä tietäisi. Hän lukee sen rahoituksen avainkäsitteistä ja ohjaa työtään tietoisesti tai tietämättään palvelemaan jo hakuvaiheessa rahoittajaa miellyttävään suuntaan. Olen näitä hakemuksia EU:n pyynnöstä tuhatmäärin lukenut. Mediat ovat täynnä samaa ilmiötä ja mainostaja on osa median rahoitusta. Eikä ihan pieni olekaan.
Tosin jonkun on myös medioita luettava, jolloin tämän lukumäärän kasvaessa mainostulot alkavat nekin kasvaa. Googlaten näet mitä maailma lukee ja miksi. Cluster art ja Cluster articles ovat niitä monen miljardin avaamia ilmiöitä. Oma yrityksesi ei ole. Ei edes oma maasi ja kansakunta. Tiedät kuinka rahaa ei nykyään kerry muille kuin rikkaille. – ”Dantur opes nullis nunc nisi divitibus.” Vaalien alla saat kuulla tyhjiä sanoja, ääntä ilman ajatusta. – ”Dat inania verba, dat sine mente sonum. (Vergilius). Suomessa valtaan presidentti alkuvuodesta 2024. Onnea hänelle. Kiitos edeltäjälle. Sopimuksen mukaan toimitin kirjani hänelle ennen oppositiojohtajaa. Sopimus on ohi heti uuden presidentin astuessa virkaan.
Me ihmiset olemme ennakkoluuloisia, välittömät tunnereaktiot suodattavat tuttuja ja välttelevät vierasta ja toiseutta, tarvitsemme stereotypioita ja kiinalaisille sellaisia ovat vaikkapa vuodet, jotka on nimetty eläimen mukaan. Menneen vuoden tapahtumat on liitettävä siis vaikkapa härän vuoteen. Suomalaiselle se ei avaa aivojen mantelitumakkeessa juurikaan mitään, mutta meitä onkin vain promillen verran kiinalaisiin verrattuna, eikä käsite, jonka avaa googlaten liki 10 miljardia havaintoa ole suomalainen. Sen verran sain heti ensimmäisenä päivänä lukijoita.
Sen sijaan kiinalainen ja espanjalainen se voi olla, siinä missä härkätaistelu tai tuntemamme virus, joka ristittiin espanjantaudiksi. Nyt nimi on kreikkalainen, hyvin markkinoiva omikron. Espanja taas ei ollut sodassa mukana, jolloin taudista voitiin siellä kirjoittaa vapaammin. Siitä nimi Espanjantauti. Ilmiö viittaa kirjaani: ”De visu; de auditu; de olfactu” – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. Sekä kirjaani ”Dum spiro, spero.” Niin kauan kuin hengitän, toivon. Kirjat ovat vuodelta 2023. Ne edelsivät kolmatta osaa kirjasarjalle, joka käynnistyi jo 2011: (Arctic Babylon I, II, III). Kolms osa julkaistiin vuonna 2022 alaotsikolla: ”Karhu turkissa Nato narikassa.”
Omicron on taas kreikkalaiseen ajatteluun liittyvä ja härän tapaan ovat hekin lukuineen ja merkintöineen loogisia, hyviä suunnittelemaan ja pitämään kiinni päämääristään virukseksi piiloutuen. Vaikea omikronin kanssa on neuvotella ja silloin avuksi on haettava tieteestä viimeisimmät keinot, faktorit, klusterit ja algoritmit. Viimeisimmät kirjoistani ovat jo yhteistyötä algoritmien ja robotiikan kanssa: ”Botrus Art – Arte clusters” ja ”Sosiaalisen median talous ja strategia – Algoritmit ja robotiikka.” Kirja on vuodelta 2023 ja siinä rohkenen tehdä jo pitkän loikan, josta japanilaiset opiskelijat ottivat oppia. Palkittiin vuoden 2024 alussa. Onnea heille. Olkoonkin että oman kirjani loikka on jonkin verran komeampi kuvineenkin. Ei pidä ujostella, kun hakee algoritmeilta apua. Heitäkin kun voi myös kouluttaa. Se on luonteeltaan kokonaan muuta kuin lukkarin koulu Jukolassa. Tai tentit yliopistoissamme. Neuvon harkitsemaan. ”Deliberando discitur sapientia. (Publius Syrus). Harkitseminen opettaa viisautta. Tässä on vain oltava tarkkana. Harkitessa liian kauan tilaisuus usein tuhoutuu. – ”Deliberando saepe perit occasio.” (Publius Syrus).
Niinpä vuoden 2021 aikana kirjoittamani muistelmat, täyttäessäni 70-vuotta, muuttuivat matkalla päivittäin kirjoitettaviksi esseiksi, blogeiksi ja lopulta tilastollisin menetelmin käsiteltäviksi piileviksi menneen maailmani havainnoiksi, joista saattoi koota tietokoneen avustamana algoritmien kaltaisia ja jo Eukleideen tuntemia loogisia päätelmiä. Kuvitus oli kiinnostavin vaihe perinteiseen tieteeseen lisättynä käyttäen niin ikään robotiikkaa ja sen kykyä yhdistää kielelliset ilmaisut taiteeksi ja hakien myös sopivat historiasta tutut taiteilijat. Taiteen tyylisuuta pysyi uskollisena myös robotin käsittelyssä, mutta aihe vuodelta 2023, ja kokonaan uusi vuosisata, vaati todellista neroa algoritmeineen. Toki myös oivallusta koneen käyttäjiltäkin. Tämä taas edellyttää poikkitieteistä pitkää kokemusta. On rumaa kehua itseään, mutta joillakin tätä kokemusta on muita enemmän. – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare.” (Cicero).
Tämäkin on suoraa lainausta uusimman kirjani alkuteksteistä ja kansikuvasta. Stereotypioissa ja aivojemme mantelitumakkeissamme saksalaista ei ehkä äkkiseltään erota hollantilaisesta, mutta tyyliä ja elekieltä katsomalla voi ehkä nähdä pieniä eroja, kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomien tiedesivun pääuutinen ”Ennakkoluulot näkyvät aivoissa” (HS 31.1.2022). Algoritmien kohdalla ei voi puhua enää ennakkoluuloistamme. Enintään omistamme ja odotuksistamme. ”De visu; de auditu; de olfactu.” – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa.
Oikea alempi ohimolohkopoimu ja oikea supramarginaalinen poimu aktivoituvat enemmän oman kansallisuuden ja oman alueidentiteetin ihmisiä kohtaan, kirjoittaa lehti stereotypioistamme. Tein nämä havainnot ensimmäisen väitöskirjani yhteydessä, josta minut palkittiin silloin filosofian tohtorin väitöskirjani löydöksistä, toki muistakin kuin spatiaalisesta identiteetistä, sen oivaltamisesta, joka löytyy väitöskirjan kansilehdestäkin (Spatial identity in the face of environmenta changes).
Näin tätä kautta juuret ja niiden etsiminen tuli tutuksi suomalaisillekin. Minua taas kiinnostivat 1970-luvulla juurien rinnalla kalajutut, lohen palauttaminen kutupaikoilleen ja Lapin tulevaisuus matkailuohjelmineen. Koskisotien lopettaminen ja ympäristöministeriön perustaminen, viimeisten koskiemme suojelu oli tapahtumineen Lapissa karvalakkilähetystöineen vaikea ymmärrettävä Helsingissä. Kemijoella, Iijoella, Ounasjoella, Kuusamossa jne. käytiin nämä viimeiset taistot. Tänään Lapin laskettelurinteet Ounasjoki laaksossa olisivat hotelleineen ja lentokenttineen Tepaston altaassa uiskenteleva saari. Koko jokilaakso olisi autio ja tyhjä. Sama pätee Iijoen tekemättä jätettyihin altaisiin. Kuusamon kosket ovat vapaita nekin. Ei se sota aivan turha ollut. Eihän?
Hesarissa (31.1.2022) oli kuin tilauksesta myös samaisen lehden taloussivun pääuutinen valtionyhtiön kalatiehankkeista, Kemihaaran voimalaitoksesta ja Taivalkosken padosta, Sompion altaista ja evakoista kuitenkin vaiettiin. Tutkijapiireissä minua nimiteltiinkin ”patologiksi” kiinnostuessani ihmisen rakentamista padoista ja niiden vaikutuksista muuhunkin kuin säätöenergian tuottoon. Lohi kun ei oikein tahdo aina ymmärtää, mitä on elää ihmisenä ja laatia lohelle kalaportaat ja hissi kutupaikoille.
Nuorena tutkijana ihminen osana luontoa muuttavana uuden teknologiansa käyttäjänä oli poikki- ja monitieteinen ilmiö, jolloin pelkkä filosofinen tiedekunta ei eväineen riittänyt vaan kaivattiin myös luonnontieteitä, sosiaali- ja taloustieteitä ja lopulta teknologiaa, jossa näitä ilmiötä voitiin yhdistää ja oppia myös taiteestamme ja sen psykologiasta. Ihminen kun pyrkii myös optimoimaan, millä pienimmällä mahdollisella vesimärällä kala saataisiin vielä nousemaan mahdollisimman vähin kustannuksin voimalaitoksen ohi. Hissiä kun eivät oppineet käyttämään.
Näin syntyi vuoden 2021 aikana yli 2000 sivua käsittävä ja jo aiemmista töistäni tuttu asymptoottisesti vapaa tila tuottaa sellaista tekstiä, jonka julkaisuna on käytetty juuri näistä käsitteistä, cluster art and articles, syntyvää ohjelmakieltämme. Pyrin avaamaan sen synnyn taustoja jo samana vuonna kirjoittamieni muistelmien avulla (Cluster art and art of clusters 70 years). Sen synty olisi ollut kyllä oivallettavissa jo monesta muustakin aiemmin kirjoittamastani kirjasta, ei vähiten kirjoista ”Social media economy and strategy” sekä ”Arctic Babylon 2011” väitöskirjojeni rinnalla. Niiden lukeminen pelkkänä viihteenä on vähän työlästä. Näin tiede ja sovellukset keskittyvät piilaaksoihimme. Jonkun on vain käännettävä näitä tekstejä kenen tahansa luettavaksi. Olemme sen velkaa luonnolle. – ”Debium naturae.”
Jasper Pääkkönen, näyttelijä ja virtavesiaktiivi tuo esille tämän päivän ongelman toteamalla Hesarissa, kuinka: ”Maailman yleinen ymmärrys toimivasta kalatiestä on luonnonmukainen ohitusuoma, jossa on ympärivuotinen ympäristövirtaama, tällä (yhtiön nyt kaavailemalla) ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Siinä paljastuu yhtiön bluffi”.
Kemijoki yhtiön nykyinen toimitusjohtaja Timonen vastaa kritiikkiin tavalla, joka on itselleni tuttua edellisten johtajien minulle lähettelemistä kirjeistä: ”Paljon on vaadittu, että me rupeaisimme tekemään jotakin ja nyt kun ruvetaan, niin arvostellaan. Tässä ihan hämmästyy, että mitä tässä pitäisi tehdä.” Voin vakuuttaa, ettei kilpaileva yhtiö Pohjolan Voima lähetellyt minulle uhkaavia kirjeitä. Syy voi olla sen synnyssä, ei vain yksityisessä pääomassa. Ilmari Luostarinen oli isoisäni nuorin veli ja hän oli vanhin. Jos sinulla on sisaruksia, tämä tarina kertoo sinusta. – ”De te fabula narratur.” (Horatius).
Perustamisasiakirjan kun kirjoitti Enson Gutzeitin juristi ja myöhemmin johtaja Ilmari Luostarinen, mies, jonka isä pelastui Kallaveteen hukkuneesta kirkkoveneestä juhannuksena 1850. Hänen vanhempansa hukkuivat. Toki he olivat molemmat, niin isä kuin äiti tyttönimeltäänkin (Reinikainen), tulevien vanhempieni isovanhempia luostarilaitoksen lampuoiteina, veronmaksajina. Juuri tästä tapahtumasta käynnistyvät muistelmani (Muistelmakirja – NYT, tai kuvitettuna Cluster art and Art of Clusters 70 years). Sukunimi kun kertoo liki enemmän kuin mikään muistelmateos, ainakin omalla kohdallani. Joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan. Etenkin tätini ymmärsivät tämän liiankin hyvin. Jumalan armosta. – ”Dei gratia”. Se kun pelasti monelta onnettomuudelta tulevien sotiemme aikana. Ilman näitä tapahtumia en olisi syntynyt.
Parhaiten me tavalliset kansalaiset voimme vaikuttaa lukemalla lehden edellinen sivu ja sen neuvot sekä vinkit sähkön säästämiseksi, jos sähkölasku ahdistaa. Näin siksi että aivojemme eri lohkot eivät juurikaan reagoi uutiseen lohijoesta ja sen menetyksistä, Jasper Pääkkösen huolista, mutta sähkölasku voi jo herättää mielenkiintomme uutista kohtaan. Ja näin tarinani kertoo lopulta sinusta. – ”De te fabula narratur.” (Horatius).
Omalla kohdallani ”patologin” työt päättyivät koskiensuojeluun lakina ja karvalakkilähetystöön, korvausiin paikalliselle väestölle ja koskisotien päättymiseen. Sen sijaan poikkitieteisessä tutkimuksessa mukana oli jo tuolloin värien ja musiikin mukanaan tuomaa klusteritaidettakin klusteriartikkeleiden rinnalla. ”De verbo” – ”Sananmukaisesti.”
Niinpä kohdallani tiedeyliopistoni Oulussa on maininnut minun suorittaneen Filosofian tohtorin (PhD) tutkinnon vuonna 1982, joka myöhemmin vaihtui tai täydentyi luonnontieteillä. Turun yliopisto, Oulua iäkkäämpi ja alkujaan juuriltaan maineikas, kertoo taas minun suorittaneen valtiotieteellisessä ja myöhemmin yhteiskuntatieteelliseksi muuttuneessa niin ikään tohtorin arvon ihmistieteissä sosiologia pääaineena (ScD) vuonna 2004. ”Dei gratia” – Jumalan armosta.
Dosentin arvon olen saanut tämän jälkeen, josta dosenttiliito käyttää professori nimikettä välttääkseen maailmalla sekaannuksia mm. amanuenssin virkaan. Nimikirjallani mainitaan toki myös professorien pätevyyksiä seitsemään eri kertaan ja alakin vaihtuu merkittävällä tavalla. Jokainen pätevyys vaatii noin neljää väitöskirjan tasoista työtä. Jokainen työ on kuin viimeinen taistelu. – ”Dimicatio ultima.”
Samalla tohtorin arvo on vaihtunut lyhentäen kolmanteen D.Arts tai Art.D asuun. Doctor of Arts kolmantena tutkintonani tulee latinan sanoista atium doctor. Sillä tarkoitetaan korkeimman tason akateemista tutkintoa, mutta joskus myös kunniatohtorin arvoa. Tällöin siihen lisätään myös nimitys honoris causa. Minulle se tuo mieleen musiikin johtajan. ”Director musices.” Niin moniäänistä on poikkitieteinen kuultava.
Joskus sitä (ART.D tai A.D) kutsutaan myös opetustohtorin tutkinnoksi ja se taas edellyttää myös teoreettista ja käytännön koulutusta pedagogiikassa. Tämän kaiken voi varmistaa Wikipediastamme, tosin englanninkielisenä. Onneksi sen voi koneella kääntää myös suomeksi. Kieli ei ole savolaisen sujuvaa mutta varmasti ymmärrettävää.
Tutkinnoissa (Art.D) on kuitenkin kansallisia ja kulttuurisia vaihteluja ja se muistuttaa virusten tapaa pyrkiä muuntautumaan ja menestymään myös uudessa ympäristössä. Suomessa taiteiden tohtorin tutkinto on Taideteollisen korkeakoulun ylin oppiarvo ja Yhdysvalloissa taiteiden tohtorin nimitystä esitti ensimmäisenä vuonna 1932 Wallance Aftwood, silloinen Clarkin yliopiston presidentti.
D.A. tuli käyttöön vuonna 1967 Carnegie Mellon yliopiston käytössä aineyhdistelmällä matematiikka, historia, englanti ja kuvaamataiteet. Ensimmäisen taiteiden tohtorin arvon yliopisto myönsi vuonna 1968 Donald H. Tarantolle matematiikan alalta. Taiteiden tohtorin tutkinto vahvistettiin Yhdysvalloissa tutkijakoulujen neuvoston toimesta vuonna 1970. Olin silloin aloittelemassa opintojani keväällä 1971 Oulun yliopiston filosofisen tiedekunnan biologisella opintosuunnalla tukiaineena myös mm. maantiede ja ATK, tilastotiede ja kemia, orgaaninen ja epäorgaaninen jne. myöhemmin yhteiskuntatieteet luonnontieteitten rinnalla valtiotieteineen mutta Turusta hakien.
Toki tehden rinnalla myös tutkimusta ja opetustyötä molemmissa yliopistoissa sekä ”kenttätöissä” kunnille, maakunnille, kansainvälisille järjestöille jne. Aivojen eri lohkot ja niiden toiminta tuli varmasti tutuksi magneettikuvausten kautta, siinä missä kartografia satelliittikuvina ja ”väärävärikuvina” myös maapinnan syvistä kerroksista. Tieteellistekninen yhteistyö on vilkasta ja on sitä edelleenkin globaalina ilmiönä. Se on poikkitieteinen julma välttämättömyys – ”Dira necessitas (Horatius). Samoin kielitaitokin.
Hyvin varhain, jo vuonna 1973, mukaan tuli myös päätoimisen yliopiston opettajan tehtävät Oulussa ja tutkijan tehtävät jatkuivat nekin rinnakkain Oulussa ja Turussa tietokoneetkin yhdistäen ja saaden näin kaivattua lisätehoa työllemme. Aineistot kun alkoivat olla todella mittavia nekin, siinä missä kehittyvä analytiikka ja algoritmit, robotiikka. Kutsun tätä oppimisen tieksi. – ”Discendi via.”
Yhdysvallat tuli sekin tutuksi hyvin varhain, siinä missä eurooppalainen, mutta myös venäläinen akateeminen maailma. Tutkimuslaitokset ja tieteen soveltajat tulivat niin ikään mukaan jo varhain. Suomella oli tällaiseen tutkimukseen vahva traditio etenkin maa- ja metsätaloudessa sekä teknologiassa, innovaatiopolitiikassa, mutta myös tieteen siirrossa käytännön yritystoiminnan ja elinkeinoelämän palveluun. Aivoissa havaittavat ennakkoluulomme eivät saaneet häiritä tieteen tekoa. Ihmisen poliittista kantaa ei näe ihonväristä tai kasvojenpiirteistä, vaan vaikkapa siitä, millaisia tunnuksia hän kantaa paidassaan tai lippalakissaan. Harva heistä on kirkon opettaja – ”Doctor ecclecia.” Tai tohtori kunnian vuoksi. – ”Doctor honoris causa.” Pikemminkin näytelmän henkilö. – ”Dramatis personae.”
Tämä ilmiö, sen käyttö kadulla, taas aktivoituu aivojen oikeanpuoleisessa kannusuurteessa vieraaksi poliittiseksi ryhmäksi havaitun kohdatessamme kadulla. Emme me itse sitä edes oivalla. Visuaaliset havainnot yhdistetään semanttisiin muistoihin ja siis muistiimme. Havainnolla kun ei ole merkitystä, jos sitä ei tallenneta myös muistiin. Opettajia koulutetaan näihin tehtäviin lapsia kasvattaessaan. Kaikkea ei toki tarvitse kertoa lähtien aivojen rakenteista tai karttojen synnystä.
Tieteet kun ovat erikoistuneet ja erikoistieteet yhdistävät tietojaan sekä poikkitieteinen yhdistää näitä uusiin löydöksiin, innovaatioksi kutsumiimme. Miltä tasolta ne löydetään, liittyy innovaatioympäristön monitieteisen osaamisen tasosta.
Monitieteisessä tiimityössä edetään hitaammin mutta jaksetaan kauemmin. Poikkitieteisessä usein yksissä aivoissa ja nopeammin mutta samalla lyhyempiä matkoja kulkien. Aivot kun tahtovat väsyvä etenkin flow -tilassa koko ajan rasittaen. Urheilijat kutsuvat tilaa ylikunnoksi. Ei se sama ole mutta sinne päin.
Soveltavaa tutkimusta ja perustutkimusta toteutettiin omissa ohjelmissani kuitenkin sisäkkäin, ei vain rinnatusten, jolloin ero niiden välillä oli kuten veteen piirretty viiva. Sama päti suhdettamme tieteen ja taiteen välillä. Käsite Ph.D ja Sc.D olivat läheisessä kosketuksessa taideaineisiin ja käsitteeseen D.Art. Omalla kohdallani sitä auttoi sukuni ja sen juuret, joista olen kirjoittanut enemmän muistelmieni yhteydessä, jossa mukana on myös luostarilaitos ja sen ylläpito lampuoteineen, veronmaksajineen.
Lisäksi sukunimet Ståhlberg, Berg, Pihlman ja Tavast tai Kloster kertovat myös suhteesta sekä kirkollisiin ja yliopistollisiin (Isak Pihlman) että sotilassukuihin (Tavast). Näistä Kloster ja suurehko, yli 3000 hehtaarin tila Kallaveden rannalla edusti viikinkiajan veneineen ja purjekuntineen kulttuuria, jossa yhteydet luostarilaitoksen kautta yliopistomaailmaan ja sen muutokseen olivat luonnollisia niitä myös ylläpitäen ja edelleen kehittäen.
Niinpä käsitteet Ph.D. ScD ja D.Art sopivat mielestäni nykyisin erityisen hyvin yhteen käsitteiden Cluster art ja Art of clusters sekä mediatieteitten Art of Aricles kanssa. Näin tämä työ, nyt tekemäni, on luonnollista jatkoa kirjoittamilleni töille ja tutkimukselle sekä tapahtuu rinnan taiteen ja kaiken aikaa uudistuvan poikki- ja monitieteisen, tieteiden välisen innovaatiopolitiikan kanssa. Robotiikka ja tekoäly sekä matematiikka, algoritmit ovat olleet läsnä kaiken aikaa. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Tässä Suomi on tarjonnut erityisen hyvän kasvu- ja työympäristön koulutuksemme rinnalla verkottuen luontevasti kaikkiin ilmansuuntiin ja myös vaikkapa AURP:n ja IASP:n kaltaisten organisaatioiden yhteistyönä. Toinen on suljetumpi ja amerikkalainen (AURP) toinen avoimempi ja eurooppalainen (IASP), mutta samalla myös globaaleja järjestöjä molemmat tieteen soveltajina teknopoliksiin tai agropoliksineen. Se, että on voinut toimia molempien hallinnossa, on ollut arvokas asia. Se että tämä työ lopetettiin ja Suomesta sitä vaikeuttaen, oli tekona ylijohtajatasolla omituinen tapa vaikeuttaa kansakunnan menestystä. Näin syntyi kymmenen hallitustamme ja menetetty vuosikymmen. Oman aikamme ongelmat. Mukana myös taisteleva kirkko. – ”Ecclesia militans.” Tai Yhdysvaltain motto: ”Monesta yksi” – ”E pluribus unum.” (Augustinus).
Kun itse olen syntynyt jäniksen vuonna, ja tämän niminen romaani on jo julkaistukin, erityisesti Ranskassa rakastettu, päädyin tähän viimeisimmän kirjani nimeen muistaen samalla minulle niin rakasta Kiinaa ja Espanjaa. Oletan että siellä tekstini oivalletaan myös paremmin, kuin mitä pohjoisen puheen ja kielen onomatopoeettinen, luonnon ääniä matkiva kielemme antaisi ymmärtää. Onomatopoeettinen kielemme kun on jo synnyltään osa tätä oman aikamme mediayhteiskunnan luonnosta löydettyä klusteritaiteen ja -artikkeleiden yhteistä elämää ilman algoritmejakin. Meille riittää, kun muistamme, kuinka kyse on oikeamielisestä ja hyvästä. – ”Ex aequo et bono.” Hyvästä vakaumuksesta – ”Ex bona fide.” Valosta, joka tulee Yhdysvalloista sitä katsoen idästä. ”Ex oriente lux.”