20.07.2022
Dualismi käsitteenä toimii tänään niin Venäjällä ja Ukrainan sodassa kuin Yhdysvalloissa vaaleihin valmistauduttaessa. Yhdysvaltojen kerrottiin jakautuneen jyrkästi kahtia ja samoja kärjistyksiä havaitaan myös silloin, kun puhumme joko oikeasta tai vasemmasta, konservatiivista tai liberaalista, nuoresta tai vanhasta, miehestä tai naisesta.
Tapa kokea dualismi on ilmiönä psykologinen, mutta siihen tartutaan myös silloin kun esittelemme moniulotteisia ilmiöitä ja jopa poikkitieteistä maailmankuvaakin. Sekin esitellään usein ikään kuin takavuosien ”Big Science War” aikoihin, jolloin luonnontieteet (natural science) ja ihmistieteet (human science) asetettiin vastakkain suuren tiedesodan nimissä.
Tänään dualismi on läsnä liki kaikkialla ja sen käyttö liittyy niin yksilön kuin yhteiskunnan sekä koko ajan monimutkaistuvan maailman esittelyyn kaksinapaisena ilmiönä, kolikon kahtena puolena ja silloinkin kun kolikko on kyljellään ja pyörivässä liikkeessä, dynaaminen ja kaiken aikaa vaihtuva ja vaikeasti ennustettavissa.
Olen kirjoittanut dualismista myös kirjoja ja etenkin kuvaten ihmistyyppejämme, joita pyritään jakamaan kahteen leiriin. Jakamalla meidät iän ja sukupuolen kautta syyllistymme koko ajan sellaiseen ikään tai sukupuolen liittyvään rasismiin, jonka mediamme yhtenään tuomitsevat, mutta jo seuraavassa vaiheessa kuvaavat gallup tutkimusta, jossa tuloksia tulkitaan joko miesten tai naisten vastauksia vertaillen tai jakaen meidät iän mukaan luokkiin alkaen 20–30-vuotiaat ja päätyen tässä ikärasismissa nykyisin 70-kuolema ikäisiin.
Vielä vuosi tai pari takaperin viimeinen ikäkohortti oli kuusikymmentä viiva kuolema. Opiskeluaikoina näille luokituksille naurettiin ja niillä pilailtiin. Samoin kansakuntien vertailuun keskenään. Niille annettiin jopa nimiäkin. Nyt näistä on rasistisina luovuttu. Samoin karttojen ja valtioiden kuvaamisesta luokitellen niiden pinta-aloja väritellen edustamassa mukamas erinäköisiä kansakuntia tai Suomessa kuntiemme välisiä eroja. Kari Suomalainen sai näistä usein parhaat aiheet pilailulleen siinä missä puolueittemme luonnehdinnoilla, streotypioilla, muistuttamaan lihavaa pappia tai maatilan isäntää, nälkiintynyttä hahmoa tai ylipainoista ryysyläistä.
Näin kirjoitin dualismista vuosituhannen alussa:
Dualismi
Toukokuun kirjoitussarjani alkoi käsitteestä dualismi. Dualismista siirryttiin kaksinapaiseen ihmiskäsitykseen, jossa kokonaispersoonallisuutemme jaetaan joko ekstrovertteihin tai introvertteihin, ulospäin suuntautuneisiin tai sisäänpäin kääntyneisiin ihmisiin.
Tällöin sovimme, kuinka esim. poliittinen vahva vaikuttaja on pääsääntöisesti sosiaalinen, paljon puhuva, ulospäin suuntautunut yhteisten asioittemme hoitaja ja päällepäsmäri, olkoonkin että mukaan politiikan tekoon on tulossa myös yhä enemmän introvertteja pohtijoita, älykkäitä, omasta sisimmästään energiansa hankkivia ihmisiä. Oikeasti tällaisia tyyppejä ei ole olemassakaan mutta jotenkinhan meidän on toisiamme tulkittava ja psykologisoitava.
Myers-Briggs
Tätä laajennettiin Myer-Briggs-tyyppisellä persoonallisuusindikaattoreiden lukituksella, jossa dualismi oli jo kadotettu neljään ihmisen ominaisuuteen ja niiden taulukoinnilla suhteessa ympäristöömme, tapana hankkia tietoa, käyttää sitä päätöksenteossa ja elämäntyylimme kokonaisuudessa. Nämä ominaisuudet olivat introvertti ja ekstravertti, tosiasiallinen tai intuitiivinen, ajatteleva tai tunteva sekä harkitseva tai spontaani.
Persoonallisuustyypit
Syntyi 16 persoonallisuustyyppiä tai pikemminkin tiivistäen kahdeksan suurempaa ryhmää plus yksi pienempi ryhmä. Nämä ryhmät esiteltiin ja käytettiin suomalaiselle helpompaa tapaa niiden tulkinnassa Viivi Brunilan ja Marika Borgin tapaan. Samalla ne yhdistettiin psykologisina ilmiöinä väitöskirjani laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan sekä sen tuoreimpiin yhteiskunnallisiin ryhmäkuvauksiin myös maantieteellisinä ilmiöinä. Tällöin tyypitykset tehtiin jo tietokoneen avustamana ja faktoripisteitä klusteroiden.
Tällöin tulivat tutuksi vaikkapa käsitteet turisti, vaelteleva flaneeraaja, peluri, kulkuri tai telecity-ihminen ja samalla myös maininta viidestä suuresta persoonallisuusryhmästä.
Ryhmät yhdisteltiin myös yrittäjiin ja nämä taas kahteen Yhdysvalloissa ja Englannissa tehtyihin klustereihin käyttäen suomalaisia yrittäjiä ja tietokoneanalyysejä. Hieman samaa, mutta karkeampaa tapaa, käytetään nykyisin myös vaikkapa ihmissuhdepelien jatkuvasti kasvavilla markkinoilla parisuhdeluokituksissa, mutta toki myös vaikkapa rekrytoitaessa työvoimaa.
Internet ja tietokoneanalyysit
Internet ja sosiaaliset mediat ovat syventäneet näitä menetelmiä kiitos valtavan suurien aineistojen ja mahdollisuuden käsitellä näitä matemaattisesti tietokoneilla luokitellen, käytännössä myös vuorovaikutteisesti ja reaaliaikaisesti. Tuossa yhteydessä esittelin joitakin tuoreimpia alan julkaisujani, jotka voi hankkia joko netistä tai nettikirjakaupoista, mistä tahansa kirjakaupasta tai kirjastosta niin halutessaan.
Tuhansia sivuja ja niiden viitteitä, lähdetietoja, on mahdoton esitellä näin lyhyessä ajassa ja artikkeleissa. Oleellista on kuitenkin, kuinka robotiikka ja keinotekoinen äly operoi suurilla aineistoilla ja kykenee yhdistämään valtavat määrät niin havaintoja kuin muuttujiakin. Tutkijan tehtäväksi jää kuitenkin näiden tulosten tulkinta.
Esimerkkitapauksia
Lopuksi kävimme läpi joitakin persoonallisuustapauksia ja pohtien niiden sijoittumista tuolle usein neljään kenttään jaetulle faktoriakseleiden muodostamalle tasolle.
Oikeammin nuo akselit eivät toimi yhdellä tasolla vaan ne kiertyvät avaruudellisessa moniulotteisessa maailmassa, jolloin niiden tulkinta on paljon mutkikkaampaa kuin takavuosien manuaalinen faktoriakseleiden kiertäminen geometrisesti parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi (rotaatio).
Oleellista on, että samaan tyyppiin (ryhmään) paikantuvat ihmiset ja heidän usein sadat tai tuhannet vastauksensa tai muuten kerätyt tiedot yhdistyvät yhdeksi ryppääksi, tähtisikermäksi, ja tutkijan tehtävänä on tulkita näiden toisiaan muistuttavien ryhmien synnyn syyt ja myös seuraukset, luonnehtia niiden rakenne ja käyttäytyminen, mahdollinen tulevaisuus jne. Näin tutkijan on tunnettava myös se teknologia, kuinka nämä akselit syntyvät ja miten niitä rotatoida. Jos tämä osa opinnoista puuttuu kokonaan, tutkija on koneen armoilla. Niinpä tätä koulutusta tulisi antaa jo varhain peruskoulussa ja jatkaa myöhemmin myös lukioissa. Niin keskeinen osa keinotekoinen äly on oman aikamme elämää ja sen ohjailua sekä päätöksentekoa, rinnakkaisten mallien ja suunnitelmien tulkintaa.
Jotkut ryhmät ovat tulkinnallisesti hyvinkin helppoja ja puhtaita, toiset välimuotoja ja vaihtuvia. Lisäksi niillä on vaikkapa kulttuurista tai alueeseen (globaaliin maailmaan) sidottuja eroja. Pienryhmät voivat olla hyvinkin kiinnostavia ja paikantuvat vaikkapa yliopiston kampusalueelle. Innovaatiotoiminnassa tällainen on tyypillistä ja joskus kiinnostutaankin vain muutaman poikkeavan ryhmän (residuaalin) tulkintaan tai jakaumaan. Niitä ei voi tulkita, jos et tunne menetelmiä ja niiden tapaa rakentaa näitä koko ajan uudella tavalla käyttäytyviä ryhmiä (klustereita). Siis tekoälyn taustalla toimivaa logiikkaa ja samalla kykyämme valita tehtävään parhaiten sopivat välineetkin (analyysimenetelmät).
Kärjistykset ja yleistykset
Perinteinen media, joka kosiskelee kilpailussaan koko kansakuntaa tai maakunnan jokaista lukijaa, joutuu kärjistämään mutkikasta maailmaa ja sen moniulotteista ihmisen persoonallisuuden syntyä ja etenkin niiden yhteiskunnallista merkitystä vaikkapa poliittisen käyttäytymisemme kuvaajana. Tästä esimerkkinä otin Helsingin Sanomien päätoimittajan kirjoituksen kuvaten näin dualistista maailmankuvaa.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa sama dualismi jatkuu kuvattaessa vaikkapa maaseudun ja kaupungin välisiä eroja sekä etenkin niistä rakenneltuja pelkoja. Se on suomalaisen politiikan teon arkea medioissamme ja sen hinta on dualistisena ilmiönä suunnattoman kallis. Toki sama pätee vertailtaessa vaikkapa alueita toisiinsa tai päätöksenteon mekaniikkaa mahdollisimman optimaalisen vaihtoehdon etsinnässä.
Käytännössä tällainen maaseudun ja kaupungin keinotekoinen vastakkainasettelu on luonnollisesti mahdotonta omassa ajassamme, ja tehdään vain joko viihteen tai vaikkapa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden, sekä vanha pedagogisen käytännön seurauksena. Karhut eivät syö ihmisiä maaseudulla eivätkä raitiovaunut aja heidän ylitseen Helsingissä, kuten lehden kuvitteellisessa kertomuksessa tehdään väkisten väännetty viihteellinen dualistinen kertomus.
Sen sijaan “politiikan aitovarsilla” tarkoitetaan jo maaseutuun leimallisesti iskettyä printtimedian helsinkiläistä maailmankuvaa ja slummiutuvat hökkelikylät sijoittuvat urbaaniin metropoliin, ei ranskalaiseen tai brittiläiseen kartanoiden ja linnojen maaseutuun. Näin suomalaista maaseutua on pidetty dualismissamme sen heikkona lenkkinä, luonnonvarojen tuottajana tai poismuuttoalueena kohti jotain parempaa. Sama dualismi on läsnä vertailtaessa valtioita toisiinsa.
Dualismi ja vihattava vääräuskoinen
Dualismin taustalla voi olla myös vahvoja psykologisia vaikutteita, ja juuri pelon liittäminen sellaiseen on printtimedioitten kohdalla hyvin tyypillinen ilmiö ja politiikassa sellainen on hyvin tavallista. Siinä ikivanha dikotomia ja konfliktit liitetään toisiinsa tavoitteena huomiotalous. Jokainen poliitikko haluaa huomiota ja se saavutetaan suurten otsikoitten avulla. Tiede ei saa suuria otsikkoja. Sen sijaan pelkät toilailut ja hupsut puheet tai teot voivat tuoda näkyvää julkisuutta. Vaaleissa menestyminen edellyttää julkisuutta.
Maaseutuun liitetään sellaisia etäisyyteen ja tuntemattomaan liittyvää kauhua, jota ei ole olemassakaan ja vielä enemmän tällaista kaupunkien väkivaltaisuuteen, turvattomuuteen ja takavuosien maaseutuyhteisön turvallisuuden hävittävään turmeltuneisuuteen liittyviä paheita.
Gemeinschaft ja Gesellschafit tai Associational Society/ Communal Society kuvasivat kahden yhdyskunnan ja samalla yhteisörakenteen, organisaation synnyn ja kehityksen eroja takavuosien 1800-luvun kirjallisuudessa ja Suomeen ne rantautuivat Erik Allardin kääntäminä.
Toinen kuvattiin asiaorganisaationa ja toinen yhdessäolo-organisaationa. On helppo arvata, kumpi oli tyyppinä lähempänä asiaa oleva organisaatio ja kumpi yhdessäoloa ja puhdasta, ahdistavaa ja pois pyyhittävä puuhastelua yhteisöineen.
Suomen kaupungistuminen ja kaupunkilaistaminen oli puhtaasti taloudellinen ja poliittinen ilmiö myös tieteissä eikä sen pohdinnassa ollut mitään objektiivista, saati kriittistä. Kyseenalaistajat ja asiantuntijat olivat poissa, siinä missä luova individualisti suunnittelijana. Vallassa olivat vahvat vaikuttajat, tehokkaat suorittajat ja laadunvalvojat, joita tuotti kaupunkimainen elämäntapa.
Vastaavasti maalla tämä dualismi liitettiin hitaaseen kehitykseen, konservatiivisuuteen ja kaupungistuminen oli tuolloin sen sosiaalisessa merkityksessä kehityksen ja samalla fiksumman ihmisen mitta, tapa siirtää suuret ikäluokat teollistuviin taajamiimme takavuosien metsistä ja aitovarsilta. Siellä heitä ei enää tarvittu. Maaseudulla asuminen oli pilailun ja pilkanteon kohteena.
Ilmiö on hyvin suomalainen eikä sellainen toimi esim. niissä valtioissa, joissa maaseutua on vähän ja maatalous on ollut aina varakkaan yläluokan tapa viettää vapaa-aikaa tai asua kartanoissaan ulkopuolella 1600-luvun slummiutuvien ja kulkutautien leimaamien taajamiensa, hiilikaivosten tummien hökkelikylien.
Saranayhteiskunnan suunnannäyttäjät
Kaikesta tästä huolimatta dualismi ja sen kaksinapainen maailmankuva elää ja voi hyvin. Sen psykologisiin vaikutuksiin turvaudutaan silloin, kun monimutkaisen ihmisen tai yhteiskunnan käyttäytymisen tai rakanteiden kuvaaminen on ongelmallista, sitä ei tunneta tai halutaan nopeasti populistiseen tapaan kärjistää oma sanottava. Kari Suomalainen oli tässä erityisen etevä. Samoin maaseudusta ja kaupungista kirjoittavat mediat ja kirjailijat.
Se miten se menee läpi internetin sosiaalisten medioitten sisällä on tulevaisuudessa ja sen moniarvoisessa yhteiskunnasamme entistä ongelmallisempaa ja sitä kuvaa vaikkapa poliittisen kenttämme moniarvoistuminen sekä individualistisen ihmisen lukuisat persoonallisuuden tyypit, kyky kouluttaa itseään ohi perinteisten konventioiden rajojen ja monikulttuurisesti.
Takavuosina poliittinen käyttäytymisemme syntyi ideologisten rakenteiden kautta tai ammatillisen osaamisen ja sen edunvalvonnan seurauksena. Tänään poliittiset liikkeet joutuvat seuraaman aivan normaalin kuluttajakäyttäytymisen tapaan erilaisten persoonallisuuksien toimintaa ja reagointia alkaen luovista individualisteista, uskollisista kyseenalaistajista, tutkivista asiantuntijoista, tarkoista laadunvalvojista, tehokkaista suorittajista, innostuvista suunnittelijoista, vahvoista vaikuttajista, avuliaista huoltajista ja päätyen sopeutuviin rauhanrakentajiin jne.
Ryhmistä kohti klusterirakennetta
Mikään näistä tyypeistä ei ole dominoiva eikä kukaan meistä olen vain yhden persoonallisuustypin sisältämä kummajainen. Kaikkea löytyy ja myös sosiaalisen kentän turistit, pelurit, flaneeraajat, kulkurit ja telecity-blogaajat jakautuvat omiksi pienryhmikseen ja siirtyvät koko ajan paikkaansa vaihtaen. Oleellista on että tekoäly kykenee havaitsemaan myös nämä muutokset ja sen tunteminen on välttämätöntä alkaen kouluopetuksesta.
Juuri tänään tärkeintä on kuitenkin juuri internet ja sosiaalisen median suuri merkitys ja tapa yhdistää samoin toimivien ryhmiä, saman persoonallisuustyypin ihmisiä, klustereiksi ja synnyttäen näin yhteisöllisiä monikulttuurisia rakenteita ja osaamisympäristöjä, holistisia kokonaisuuksia, jossa klusteri on enemmän kuin osiensa summa.
Tässä perinteinen poliittinen kenttä on hajallaan, ja sen kyky ohjailla tätä prosessia on vielä vaikeampi kuin vaikuttaa levottomaan rahaan ja sen reaaliaikaisiin siirtymiin markkinavoimien pyörityksessä. Myös näitä prosesseja ohjaillaan tieteen ja etenkin robotiikan välinen, tekoälyn avulla.