Hallitus on onnistumassa leikkaamaan 4000 miljoonaa ja toteuttaa hallitusohjelmansa tärkeimmät tehtävät lupaamallaan tavalla. Neljä miljadria budjetista ja työllisyystaso 72 %:n tasolle nostaa joka prosentin kohdalla noin 600 miljoonaa tulojamme kehysratkaisussa. Emeritusprofessori television haastattelussa vaikutti tyytyväiseltä hallituksen menokehityksen hoidossa. Hänen yliopistonsa tosin menettää jatkossa, mutta niin menettävät kaikki muutkin. Sosiaalietuudet ja koulutus, tutkimus ovat ikäviä leikattavia, mutta mistä muusta 4 miljardia voisi vähentää? Sehän on summana yhden keskisuuren minieteriön koko budjetti. Jatkossa koultuksesta ja tutkimuksesta ei enää leikata ja hyvä niin.
Taustalla eduskunta käy välikysymyskeskustelua. Kaikki hallituksessa ja oppositiossa ovat liikuttavalla tavalla koulutuksen, tutkimuksen ja sivistysyhteiskunnan ylläpitäjiä. Aihe on emotionaalisesti kuin luotu populistille. SE että tämä keskustelu on samaa vuodesta toiseen on surullista. Kun kaikki ovat leikanneet vuorollaan, syyllisten etsintä ja syyttömien rankaiseminen on hyödytöntä. Nyt voisi jo keskittyä siihen, mitä oman aikamme ja tulevaisuuden koulutus ja tutkimus oikeasti on ja luottaa siihen, että koulutusjärjestelmämme ja sen avaihenkilöt osaavat työnsä, kunhan he saavat työrauhan ja uusintavat samalla myös poliitikkomme, joista osa kasvaa myös tukemaan uskottavalla tavalla niin kolutusta kuin tutkimustamme.
Jos he ovat siinä epäonnistuneet, opettajina ja tutkijoina, se on heidän oma syynsä. Jos poliitikot eivät edistä sivistystä, tutkimus on kehnoa, opiskelijat eivät ota valmistuakseen, he eivät ansaitse sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa äänestäjineen, josta nyt eduskunnan välikysymyskeskustelussa liikuttavalla tavalla kohkataan. Hehän ilmiselvästi valehtelevat. Kuka heidät on oikein kouluttanut?
Sirkka-Liisa Anttila kirjoittaa tämän päivän Forssan Lehdessä kuinka hänen mallinsa ei ole Sipilän malli sotessa eikä maakuntamallinakaan. Jos kirjoittaisin siihen vastineeni Forssan Lehden päätoimittaja Kari Grahn ei sitä taatusti julkaise. Tai jos julkaisee, karsii siitä pois kaiken hänelle ja hänen tyttärelleen sopimattoman. Sitä kutsutaan nepotismiksi ja se kiellettiin Euroopassa varhaisella keskiajalla Paavin kirkosta alkaen. Vaikka Paavilla ei pitänyt olla edes jälkeläisiä. Sukulaisia kyllä ja rötöksiä.
Nepotismi on hankala tauti Hämeen pienissä ja suljetuissa pitäjissä vielä tuhat vuotta sen kieltämisen jälkeen liki kuolemansyntinä. MTT käytti sitä kaiken aikaa Jokioisissa, jossa muuta ei ollutkaan kuin Helsingistä muuttaneita perheitä jakamassa valtion budjetin rahoja kekenään niistä kisaillen. Kun siitä huomautti rikosena sitä pidettiin Hämeessä todella pahaksuttavana tekona. Mies, jonka nimeä ei saa mainita, alkoi hakea kolumneihinsa savoarjalaisen osakuntansa tukea kaataakseen joko hallituksen tai ampuen tykillä hyttysiä. Hänellä oli kirjastostaan ylimääräistä joutoaikaa.
Itse ongelma, Hämeen ja Forssan talouslaueen todelliset vaikeudet ja päähuomio voitiin vältellä kirjoittelemalla koirista ja niiden ulosteista, kadunjatkeesta ohi kirkon, uuden kadun tökkivistä hidasteista ja viihdeuimalan vedestä. Suurista asioista vaiettiin ja se kulttuuri pimensi koko lehden levikkialueen näön ja johti yhteen ratkaisevaan näkyyn, kakkostien korjauksiin. Se oli Anttilan näky ja visio liki puolen vuosisadan aikana. Nyt kaupunki tyhjenee ja vajaan vuosikymmenen aikana työpaikkoja on kadonnut tuhansittain.
Palaisin takaisin alkuun, koulutukseen, tutkimukseen ja poliitikkoihin, joita se meille on tuottanut. He kun ovat äänestäjineen juuri sellainen kuin ansaitsemme. Oli se sitten paikallinen, maakunnallinen, kansallinen tai Brysseliin meitä edustamaan valittu joukko. Nyt se vaikuttaisi hallituksenamme vakavemmin otettavalta kuin vuosikymmeniin. Onnea matkalle jatkossakin.
Sote ja maakuntamalli on saamassa sekin uskottavan ja järkevän Suomen mallinsa. Kahdaksantoista maakuntaa hoitaa myös soten ja kuntien asema muuttuu radikaalisti sekin. Se on kokonaan muuta kuin Ruotsin vanhat mallit. Ei pidä harhauttaa kansaa. Ruotsissa toteutetut mallit eivät voi sellaisenaan toteutua koskaan Suomessa. Asemamme kartalla, regionaalisella ja spatiaalisella, on kokonaan toinen ja geopolitiikka ei sekään ole likimainkaan sama.