Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka tänään

Studiis et rebus honesti – Kunniallisilla pyrinnöillä ja toimilla

22.11. 2023

Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka oli toisen väitöskirjani nimenä vuonna 2005. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, on syytä avata osana robotiikkaa ja algoritmejamme. On syytä seurata miten algoritmit ovat reagoineet kirjoittamaani ja haastatellessani yrittäjiä, kuluttajia, hallintoa, poliitikkojamme, byrokratiaa jne. Onko tutkimukseni ehkä tuottanut jotain sellaista, jota ilman olisimme ilman tiedettä ja sen innovaatioita? Edeten vain yhden tiedekunnan tiedoilla ja totuttuun tapaan. – ”Solito more.”

Tieteen tehtävähän on tuottaa kokonaan uutta. Useamman väitöskirjan tehden ja vielä kaukana toistaan sijaitsevien tiedekuntien kohdalla vieläpä erityisen poikkeavaa ja poikkitieteistäkin, odottamatonta hakien. Ei vain toistaen tieteiden sisäisen konvention mukaista sekä vähemmän meitä ja maailmaamme muuttavaa enintään monitieteistä, monen tieteen välistä keskustelua. Medioittemme harrastamaa raportointia. Jossa unikin on vain kuoleman kuva. – ”Somnium est imago mortis. ” (Cicero).  

Ei poikkitieteistä, joka yhdistää saman henkilön tuottamaa tietoa yhdistäen algoritmien ja robotiikan tapaan luonnontieteiden välineet ihmisen käyttämiin välineisiin. Kuten vaikkapa sanoihin ja kuviin niitä yhdistellen ja siirtäen ne robotiikan keinoin digiajan tuottamiin välineisiimme ja vähän ylikin. Uskoen kuinka monitieteinen ja yhteinen patamme kiehuu huonosti. – ”Sociorum olla male fervet. (Petronius). Mehän jaamme todotuksemmekin viipaloiden tieteemme ja Nobwlitkin ikivanhalla tavalla paloitellen ja fragmentoiden tiede. Syntyy tiedettä ja tutkijoita, kulttuuria, jotka vastoinkäymisissä toivovat, myötäkäymisissä pelkäävät. – ”Soerat infestis, metuit secudis. (Horatius).

Kirjani johdannossa aihetta lähestytään suomenkielisenä lyhyenä tekstinä näin:

Ekologinen klusteri ja inovaatiopolitiikka:

Matti Luostarinen 2005: Ecological cluster and innovation policy.

http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-968-0

Innovaatio ymmärretään usein teknisenä tuotteena, uutuutena tai ideana. Laajemmin innovaatiot ja niiden tuotanto ja kulutus liitetään ihmisten ja yhteisöjen, organisaatioiden toimintamalleihin, mutta myös alueiden tai valtiokoneiston tapaan toimia. Harppaus tietotekniseen vallankumoukseen toi mukanaan kansalliset ja kansainväliset innovaatiojärjestelmät ja -politiikan sekä laajensi käsitteen kaikki yhteiskuntasuunnittelun lohkot käsittäväksi. Ei niinkään esitellen komeita sotavarusteita. – ”Spolia opima.”

Klusteritaloudella puolestaan kuvataan usein alueen tai kansakunnan kilpailukyvyn ydintä. Klusterilla tarkoitetaan verkostorakennelmaa, jonka osaaminen, voimavarat ja yhteistyösuhteet nostavat verkoston tietyn liiketoiminnan merkittävään asemaan kansallisilla ja etenkin kansainvälisillä markkinoilla.

Ekologinen klusteri on puolestaan osa modernisaatiota, kestävää kehitystä ja sen rakennemuutosta yhteiskuntapolitiikan kaikilla lohkoilla, mutta etenkin ympäristöpolitiikassa ja osana innovaatiopolitiikkaa. Se muistuttaa määritelmää kulttuurista ja sen kehittämisestä. Oman aikamme robotiikka määrittelee se näin:

Määrittele käsite kulttuuri

ChatGPT: Kulttuuri on laaja käsite, joka kattaa ihmisten luomat ja jaetut henkiset, sosiaaliset ja materiaaliset elementit. Se käsittää ajatukset, arvot, normit, uskomukset, kielen, taideteokset, instituutiot, teknologian ja muut ilmaisun muodot, jotka muovaavat yhteisön tai yhteiskunnan tapoja ja elämäntapaa. Kulttuuri välittyy sukupolvelta toiselle oppimisen, kommunikaation ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Se ei ole staattinen, vaan se kehittyy ja muuttuu ajan myötä erilaisten vaikutteiden ja kokemusten myötä. Kulttuurilla on myös paikallisia ja globaaleja ulottuvuuksia, ja se voi ilmetä monin eri tavoin eri yhteiskunnissa. Kulttuuri vaikuttaa ihmisten identiteettiin, elämäntapaan, arvoihin ja tapoihin hahmottaa maailmaa. Se luo yhteisöllisyyttä ja yhteisymmärrystä, mutta samalla se voi aiheuttaa myös konflikteja ja jännitteitä, erityisesti silloin, kun eri kulttuurien välillä on kohtaamisia ja vuorovaikutusta.

Yhteistyö eri kulttuuritahojen kesken

ChatGPT: Yhteistyö eri kulttuuritahojen kesken viittaa tilanteeseen, jossa erilaiset kulttuuriset ryhmät, organisaatiot tai yksilöt työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voi liittyä monenlaisiin konteksteihin, kuten liike-elämään, koulutukseen, taiteeseen, terveydenhuoltoon tai muihin yhteiskunnallisiin aloihin. Yhteistyö eri kulttuuritahojen välillä voi tuoda mukanaan monia haasteita, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden rikastuttaa ideoita, edistää monimuotoisuutta ja luoda kestäviä suhteita. Joitakin avainnäkökohtia yhteistyössä eri kulttuuritahojen kesken ovat: Kulttuurinen herkkyys: On tärkeää olla tietoinen eri kulttuurien eroista ja olla avoin oppimaan niistä. Kulttuurinen herkkyys auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja edistää parempaa kommunikaatiota. Avoimuus ja kunnioitus: Yhteistyössä korostuu avoin vuoropuhelu ja kunnioitus eri näkemyksiä kohtaan. On tärkeää arvostaa erilaisia lähestymistapoja ja olla valmis sopeutumaan erilaisiin työskentelytapoihin. Kommunikaatio: Selkeä ja avoin kommunikaatio on avainasemassa. Varmista, että kaikki osapuolet ymmärtävät tavoitteet, odotukset ja roolit, ja tarvittaessa käytä monipuolisia kommunikaatiomenetelmiä. Luottamus: Yhteistyö perustuu usein luottamukseen. On tärkeää rakentaa luottamusta eri kulttuuristen tahojen välille, mikä vaatii aikaa ja johdonmukaista toimintaa. Konfliktien hallinta: Konflikteja voi syntyä, kun eri kulttuurit kohtaavat. Tärkeää on käsitellä konflikteja rakentavasti ja etsiä ratkaisuja, jotka edistävät yhteistyön jatkumista. Koulutus ja kulttuurinväliset taidot: Tarjoa tarvittaessa koulutusta ja resursseja, jotka auttavat ymmärtämään paremmin eri kulttuureja ja parantamaan kulttuurinvälisiä taitoja. Yhteistyö eri kulttuuritahojen välillä voi olla voimavara, kun se toteutetaan avoimuuden, kunnioituksen ja ymmärryksen hengessä. Se voi tuottaa innovatiivisia ratkaisuja ja edistää yhteistä hyvinvointiamme.

Ekologisen innovaatiopolitiikan ja yrittäjyyden klusteritutkimus selvittää: 1) Innovaatioprosessien ja -roolien syntytapaa, omaksujatyyppejä sekä eri instituutioiden osuutta innovaatiopolitiikassa. Erityisesti on paneuduttu uuden tiedon luomiseen kansallisena, alueellisena ja maaseudun ekoyrittäjyyttä koskevana prosessina. 2) Toisena tehtävänä on selvittää ekologisen tuotteen ja kulutuksen segmentit ja trendit, joilla on merkitystä maaseudulla sijaiseville ekoyrittäjille ja näiden toiminnan verkostoille. 3) Kolmas tehtävä on hakea ekologisen yrittäjyyden innovatiiviset roolikartat. Tehtävänä on löytää innovaatiotoiminnalle parhaiten soveltuvat roolimallit vastaamaan kulutukseen ja kansainvälisen innovaatiotutkimuksen suosituksiin klusterirakenteissa.

Tiedonhankintamallit ja uuden tuottaminen ovat sidoksissa yksittäisiin tiedon tuottajiin, verkostoihin ja klusterirakenteisiin. Konventiot ovat yleisiä vastaanottoperiaatteitamme ja samalla uuden innovaation toimintamekanismeja; niiden syvempi kieli. Uuden löytäminen ja vastaanottaminen on aina ristiriidassa vallalla olevan konvention kanssa. Innovaattori on siten ristiriidassa vallalla olevaan konventioon ja ajattelussaan divergoiva, maaseudulla usein tulkittu radikaali toisinajattelija.

Maaseudulla innovaatioprosessi on ollut pääsääntöisesti innovaation diffuusiota regionaalisessa ympäristössä. Kyse on ollut uuden tiedon leviämisnopeudesta ja kyvystä vastaanottaa ja soveltaa sitä. Sekä alueet että omaksujat on ollut mahdollista tyypitellä sekä tuotannossa että kulutuksessa. Leviävät innovaatiosyklonit (diffuusioaallot) ovat muodostaneet tunnistettavan sosiokulttuurisen ajallisen jatkumon. Samoin näiden oletettu etenemissuunta keskusalueilta vaikutusalueilleen.

Innovointia on hidastanut etenkin imitaatioon kuuluvat lukuisat isolaatiomekanismit. Moderni verkostoyhteiskunta ja sen klusterirakenteet muuttivat innovaatiopolitiikan aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä ekologinen klusteri edustaa maaseudun kehittämisen ja modernisaation viimeisintä vaihetta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön käsite luova talous ja se sivuaa läheisesti evolutionaarista taloustiedettä.

Tutkimuksessa faktoripisteiden ryhmittelyssä kuluttajat on mahdollista jakaa kymmeneen homogeeniseen ryhmään, joista viisi on mahdollista nimetä pääryhmiksi käyttäen sosiologian ja antropologian postmodernin ihmisen elämänstrategian kuvauksia (kuljeskelija (flaneeraaja), turisti, kulkuri, peluri ja telecity ihminen). Näillä kaikilla on oma erityinen asemansa yrittäjäklusterin rakennetta toteutettaessa.

Suomalaisesta ekologisen klusterin yrittäjäryhmästä on mahdollista löytää faktoripisteitä ryhmitellen seitsemän avainroolia ja näiden toimenkuvat. Näistä konventionaaliset ryhmät paikantuvat nelikentässä lähelle organisoivaa järjestelmää (Organisers). Usein yritysryhmistä tai verkostoista ei muita löydy ja kyse on tuotteiden tekijöistä (Concluder producer).

Toisen ryhmän muodostavat monialayrittäjät kokemusvälittäjinä (tuotechampionit). Usein kyseessä ovat maataloudesta juuri irtautuneet yrittäjät ja lukuisten tuotteiden kanssa aloittelevat matkailun monialaosaajat ja myös kiihkeät organisoijat (Thruster organiser).

Visionäärit (intrapreneurit) kuuluvat eräänlaiseen sisäisen yrittäjyyden ryhmään ja ovat osa klusterin arvioivaa kehittämisjärjestelmää tai tiedonhankkijoita (Advisers, Reporter advisers). Näiden kyky operoida innovaatioryhmien kanssa on muita parempi, ja he ovat korvaamaton klusterin toiminnan integraatiossa (Explorers ryhmät).

Vapaamatkustajat ovat suurehko ekologista imagoa hyödyntävä ryhmä. Passiivisuudestaan huolimatta ryhmä on tärkeä monissa portinvartija (gateway) tehtävissä (=teknologian siirto ja markkinointi). Itselliset yrittäjät (entrepreneur) ovat lähellä konventionaalista ryhmää ja toimivat lähinnä promoottorijärjestelmässä (Explorer promoter).

Varsinaiseen innovaattoriryhmään (Creator Innovators) kuuluu noin 10 %:n osuus oppositioasemaan usein ajautuneita maaseudun yrittäjiä. Heidän tuekseen kaivataan klusterissa teknologian ja markkinoiden portinvartijoita, joiden tehtävä on lähinnä palkitsevien järjestelmien ylläpito (Upholder maintainer), mutta samalla myös koko klusterin kontrollointi (Controllers) rinnan organisoivien ryhmien kanssa (konventionaaliset yrittäjät).

Ekologisen klusterin verkostorakenteissa korostuvat joko huipputeollisen kasvu-uran valinneet mallit tai humanistisekologiset rakenteet. Molemmissa verkostorakenteissa avoimuus on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan ja lähettää sosiaalisen pääoman. edellyttämiä globaaleja innovaatioita.

Tällöin korostuvat pikemminkin monikansalliset klusterit ja näiden kyky innovoida kuin puhtaasti alueelliset tai kansalliset klusterit. Tämä koskee sekä tiedon tuottajia (tutkimus), hallintoa, rahoittajia, koulutusorganisaatioita että pienyrittäjien sisäistä kykyä verkostoitua ja vastaanottaa oikealta tasolta tulevaa informaatiota innovaatiopolitiikkansa hoidossa.

Tutkimuksessa luokitellaan myös kuluttajamme ja heidän klusteroituminen kuluttajatyypeiksi. Menetelmät ovat samoja, joita tänään vuonna 2023 käytämme robotiikassa ryhmitellessämme kuluttajia ja heidän ominaisuuksiaan.  Omalla kohdallani nämä menetelmät tulivat tutuiksi jo ensimmäisen opinnäytetyöni yhteydessä vuonna 1974 klusteroidessani Iijokilaaksossa Siuruan tekoaltaan alle jääviä maatiloja sekä heidän vastauksiaan ja sopeutumismahdollisuuksia sekä sijoitusvaatimuksia mahdollisen altaan rakentamisen jälkeen. Vastaavat tutkimukset tehtiin myöhemmin myös Iijoen keski-ja yläjuoksulla sekä Ounasjoen varsilla saman vuosikymmenen aikana. Samalla päädyttiin jokien suojeluun sekä myöhemmin ympäristöministeriön perustamiseen ja jo rakennettujen jokien kunnostamiseen.

Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka käynnistyi myöhemmin laajana globaalina ilmiönä ja sen sisältö oli ja on edelleen määritelty juuri jokitutkimuksissa saatujen kokemusten pohjalta. Europen Rivers Network oli johdollani toteutettu ohjelma 1990-luvun aikana ja Sustainable Denelopmen China ohjautui hyvin samankaltaisen tutkimusohjelman rakenteisiin (ks Luostarinen Botrus art – Arte clusters / Cluster art and Art of Clusters II 2023 lähteet).  

Niinpä nyt, myöhemmin marraskuussa 2023 aihe on kahden vuosikymmenen aikana tullut maailmalla hyvin tutuksi ja kun pyydän robotiikkaa avaamaan aiheen, käyttänen väitöskirjani otsikkoa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Asia on mennyt varmasti algoritmien tasolla perille. Me tunnemme sen nyt taatusti: Monet tulevat sitä katselemaan mutta tulevatkin katseltaviksi. – ”Spectatum veniunt, veniunt spectentur ut ipsae.” (Ovidus). Tietokone ei näin tee eivätkä robotit. Kysytään heiltä:

Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka

ChatGPT

”Ekologinen klusteri” viittaa yleensä liiketoiminta-alueeseen, joka keskittyy ympäristöystävällisiin ja kestäviin ratkaisuihin. Klusteri tarkoittaa usein yritysten, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien muodostamaa tiivistä verkostoa, joka työskentelee yhdessä tietyn teeman tai toimialan parissa. Ekologisissa klustereissa yritykset voivat keskittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, vihreään teknologiaan, kierrätykseen tai muihin ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.

Innovaatiopolitiikka puolestaan viittaa julkisen vallan toimenpiteisiin ja strategioihin, joiden tavoitteena on edistää innovaatioita ja teknologista kehitystä. Innovointi voi kattaa uusien tuotteiden, palveluiden, prosessien tai liiketoimintamallien kehittämisen. Innovaatiopolitiikan avulla pyritään usein tukemaan talouskasvua, kilpailukykyä ja kestävää kehitystä.

Ekologisen klusterin ja innovaatiopolitiikan yhdistäminen voi olla tehokas tapa edistää kestävää kehitystä. Tämä voi sisältää esimerkiksi seuraavia elementtejä:

1. Rahoitus:
   1. Tarjoamalla taloudellista tukea yrityksille, jotka kehittävät ympäristöystävällisiä innovaatioita.
   1. Myöntämällä avustuksia, lainoja tai muita rahoitustukia tutkimus- ja kehityshankkeille ekologisilla klustereilla.
2. Tutkimus ja kehitys:
   1. Edistämällä yhteistyötä tutkimuslaitosten, yritysten ja muiden toimijoiden välillä.
   1. Investoimalla tutkimus- ja kehityshankkeisiin, jotka liittyvät ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.
3. Regulaatio:
   1. Luomalla kannustimia, kuten verohelpotuksia tai muita etuja, ympäristöystävällisten innovaatioiden käyttöönotolle.
   1. Määräämällä ympäristöstandardeja, jotka ohjaavat yritysten toimintaa kohti kestävyyttä.
4. Koulutus ja osaaminen:
   1. Tarjoamalla koulutusta ja osaamisen kehittämistä, jotta työvoima voi paremmin vastata ekologisen klusterin tarpeisiin.
5. Markkinointi ja viestintä:
   1. Edistämällä ekologisia klustereita ja niiden innovaatioita markkinoinnin ja viestinnän avulla.
   1. Lisäämällä tietoisuutta ympäristöystävällisistä tuotteista ja palveluista.

Näiden toimien avulla voidaan luoda suotuisa ympäristö, joka edistää ekologisten klustereiden kasvua ja kehitystä sekä samalla tukee kestävää innovaatiopolitiikkaa.

Näin kirjoitin samasta aiheesta kirjassani vuonna 2004 kirjani johdanto-osassa:

Innovaatiostrategia ja -kapasiteetti: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka

http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-848-X

Innovaatiosta ja innovaatiopolitiikasta on tullut eräänlainen uusi yhteiskuntapoliittinen ohjaaja ja jopa uskonto. Tutkimuksessa selvitetään, miten innovaatiopolitiikka on kehittynyt kansallisesti ja kansainvälisesti, miten sen kulttuurinen tulkinta on muuttunut, ja miten tämä kaikki vaikuttaa postmodernin yhteiskunnan toimintoihin. Kapeasta ja usein pragmaattisesta teknisestä ja taloudellisesta innovoinnista on siirrytty yhä monitieteisempiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin innovaatioihin. Innovaatiot ovat siirtymässä ikään kuin toiseen vaiheeseen teknisen integroituessa sosiaaliseen ja kulttuuriseen mutta myös alue- ja maaseutupolitiikkaan.

Innovaatiorooleista ei puhuta enää vain kulutuksessa, vaan yhä enemmän tuotannossa ja palvelussa. Samaan aikaan innovaatiot ovat tulleet osaksi yhteiskunnan kaikkia toimintoja, organisaatioiden strategista suunnittelua ja yritysverkkojen yhteistyötä monine klusterirooleineen tai luovan tiimityön muotoineen. Algoritmit ja robotiikka ovat osa tätä muuttuvaa digiajan ilmiötämme.

Kansainvälisestä ja kansallisesta on tullut alueellinen ja myös maaseutualueita koskettava prosessi. Innovaatiot eivät näyttäisi syntyvän enää tietyssä pisteessä ja leviävän sieltä ympäristöönsä, vaan pikemminkin ne ovat kaikkialla läsnä olevia, ja oleellista on kyky niiden vastaanottamiseen.

Postmoderni ympäristö on ajaton ja paikaton. Tällöin mukaan tulevat uudet toimintarakenteet, innovaatioympäristöt, sosiaalinen ja kulttuurinen hiljainen muisti sekä alueellinen oppiminen osana globaalia paikallisuutta ja kulttuurivaihtoa sekä suhteellisen ajan ja paikan käsitteistöä.

Maaseudun ja luonnonvarojemme innovaatiotoiminnassa oleellista on kyky integroitua vastaaviin kansainvälisiin kulttuurirakenteisiin. Maaseudun innovaatiotoimintaa ylläpitäviä traditionaalisia verkosto- ja klusterirakenteita tai sosiaalista muistia ei löydy urbaanista ympäristöstä.

Maaseudun rakennemuutos on uhka tämän luonnonvaroihin kytkeytyvän kestävän kehityksen mukaisen prosessin toteutumiselle tulevaisuudessa. Innovaatiotoiminta ja sen prosessit, algoritmit ja robotiikka, eivät sinänsä poikkea mitenkään postmodernissa informaatioyhteiskunnassa maaseudulla ja kaupunkiympäristössä. Maaseutu on vain jäänyt innovaatiopolitiikassa kaupunkialueiden varjoon. Se on suuri uhka ympäristöllemme, luonnonvaroille ja niiden käytölle sekä ilmastomuutoksen etenemiselle. Emme tunne enää juuriemme, evoluutiota ja sen aikanaan meille asettamia rajoja sekä vaatimuksia. – ”Kullakin on määräpäivänsä, mutta ei välttämättä seisten yhdellä jalalla, kerros kerroksen päällä ja hedelmätöntä huseeraten.” – ”Stat sua cuique dies – Stans pede in uno – Stratum super stratum – Strenua inertia.”