Ekologinen yrittäjyys klusterina ja maaseudun luonnonvarat

Ekologinen yrittäjyys klusterina ja maaseudun luonnonvarat

Suada – Suaviter in modo

Suostuttelutaito – Lempeällä tavalla

Maaseudulla yrittäjyyden perusvoimana on ollut pienviljelijäyhteisöt, jotka samalla ovat olleet Suomessa monin paikoin verkostoyrittäjyyden korkeakouluja. Yhteisöllisyys ja sen yhdessäolo-organisaatiot poikkesivat monella tapaa urbaanimman ympäristön ns. asiaorganisaatioista (Gemeinschaft – Gesellschaft). Durkheimin tapa luokitella yhteisöllisyys oli tuttu toki myös käyttäen käsitteitä ”Associatinonal society – Communal society”. Juuret näille toisistaan rajusti poikkeaville yhteisökulttuureille on kuvattu usein kaupungistumisen ja kaupunkilaistumisen kautta. Olen näistä kirjoittanut myös useamman kirjan verran, jolloin en palaa enää tässä yhteydessä aiheeseen enempää. Sen sijaan kirjoittaessani käsitteestä, jonka taustalla oli juuremme ja ”spatiaalinen identiteetti” (Luostarinen 1982: Spatial identity in the face on environmenta changes), meidän on syytä olla varovaisia ilmiöistä, joiden taustalla ovat juuremme ja sen kulttuuriset ilmiöt sosiaalisten ja taloudellisten rinnalla. Elämme näet aikaa, jolloin näihin poikki- ja monitieteisiin ilmiöihin on syytä asennoitua vakavasti. Etenkin maaseudun kohdalla sitä joko väheksyen tai unohtaen kokonaan. Olemme ikään kuin ikuinen ylioppilas – ”Studiosus perennis”. Tain hänen pyhyytensä. – ”Sua sanctitas.”

Polarisaatio on ilmiö, jonka saamme kuulla toistuvasti 2000-luvun yhteisöllisten ilmiöittemme yhteydessä ja usein liitettynä medioihimme, etenkin sosiaalisen median ilmiöihin. Näin myös robotiikka ja tekoäly algoritmeineen on merkittävä osa tätä hyvin tuntemaamme, mutta heikosti hallittua käsitejärjestelmää syntytapoineen sekä seurauksineen. Kaupungistumisen ja kaupunkilaistumisen myötä sen sosiaalisena ilmiönä myös agraari Suomi muuttuivat. Agraarin Suomen valteista tärkeimmät liittyivät juuri yhteisöllisyyteen, omatoimisuuteen sekä yhteistoimintaan. Taustalla olivat yhdessäolo-organisaation sosiaaliset ja kulttuuriset siteet, mutta samalla myös jo aiemmin usein mainitsemani metsien käytön ulkomainen pääomamme (ks. myös Vahtola 2003). Kaupungistumisen ja kaupunkilaistumisen myötä unohtui kaikki aiemman elämämme juuret ja oleellinen. Elimme innokkaalla mielellä – ”Studioso animo”, mutta samalla myös kunniallisilla pyrinnöillä ja toimilla. – ”Studiis et rebus honestis.”

Perinteisen maaseudun yhdessäolo-organisaation uutta taloudellista kommunikaatiota ja myöhemmin informaatioyhteiskuntaa ei olisi voitu rakentaa tavalla, jossa taustalla on   myös tayloristinen työn mekanisointiin perustuva oppirakennelma tai yrityskokoon liittyvät edut. Näin siksi, että vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvulla Suomessa oli vallalla ajattelu, jossa taloudellinen rationaalisuus, tehokkuus ja keskittämisen vaatimus olivat oletettuja organisaatioiden toimintaa ohjaavia voimia. Ilmiö kun ei ollut ensinkään yleiseurooppalainen, saati globaali. Ilmiö toki tunnistettiin, jotain yhteistä havaittiin vaikkapa etäisissä japanilaisissa keiretsuissa tai Suomea pidettiin Euroopan Japanina. Olimme siitä jopa ylpeitä, innokkaalla mielellä. – ”Studioso animo.” Poliitikkommekin valtasi tavaton puhumisen into. – ”Studium immane loquendi.” (Ovidus).

Pragmatismilla ja sitä toistamalla sivuutettiin koko aihe ja tänään algoritmit ja robotiikka, luovan teknologian renessanssi (Luostarinen 2024). Tätä samaa pohdittiin myös ensimmäisen väitöskirjani yhteydessä, mutta silloin tavassamme hankkia energiaa rakentamalla kaikki pienimmätkin koskemme ja hukuttaen kylät jokilaaksoissa tekoaltaisiin (Luostarinen 1977, 1978, 1980, 1981, 1982).  Käännös parempaan alkoi vasta koskiensuojelulain ja ympäristöministeriön myöhäisen perustamisen myötä. Se vaati suostuttelutaitoa – ”Suada” – sekä samaan aikaan lempeällä tavalla – ”Suaviter in modo” – mutta myös oikeuden varjolla – ”Sub colore iuris.”

Tapamme ajatella taloudellisen toiminnan ja yhteisöjen synnyn sekä ylläpidon syntytavasta oli, jälleen kerran, heijastumassa luonnollisesti myös aluetalouteen ja yhdyskuntarakenteiden muutokseen tavalla, jonka juuret olivat jo 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun muuttovirroissa ja taylorismissa talousoppinamme. Lisäksi mukana oli kansallinen tapamme nähdä ilmiöt yhden hyvinkin kapean maailmankuvan kautta sitä toisillemme esitellen. Niinpä samalla sosiaalinen pääomamme ja sen historiallinen muisti, tai sen tulkinta sosiaalisena muistina, alueellisena oppimisena, oli vahvasti innovaatioiden megatrendejä valikoiva järjestelmä. Tuolloinkin, ja nyt jälleen 2020-luvulla, ratkaisut ovat olemassa, ja ne on vain osattava valita tai oikeammin suomalaiseen tapaan ”herätettävä”. Emme ole enää lapsia, vitsan alaisena – ”Sub ferula” – kylmän taivaan alla eläen. – ”Sub love frigido” (Horatius).

Tänään herättäjänä on toiminut jo kauan EU:n mukanaan tuoma ylikansallinen vaatimus vastata globalisaation tuomiin vaatimuksiin.  Saralehdon (1990) mukaan Suomi oli kuitenkin säilynyt hyvin myöhään syrjäisenä ja jopa Ruotsista poikkeavana kansakuntana ja kulttuuriltaankin poikkeavana maana, jossa sulkeutuminen oli mahdollista jopa yhdentyvän Euroopan kohdalla. Toki taustalla oli myös geopoliittinen sijaintimme ja sen meille asettamat vaatimuksetkin. Niinpä etenkin 1970-luvulla hallintoon siirtyneet (diffuntoituneet) suunnittelu- ja aluepolitiikan mallit eivät toimineet erityisen hyvin suomalaisella maaseudulla (Hautamäki 1997). Elimme yhtäällä lain alla – ”Sub lege” – mutta samalla myös verukkeen alla – ”Sub praetextu” – ikään kuin kuninkaan vallan alla – ”Sub regno”. Ruoskan alaisena – ”Sub verbere”. 

Keskustelimme tästä usein juuri Hautamäen kanssa pohtien sopivia kohteita ja innovaatioalueita sekä etenkin kylätoiminnan kohteitamme eri puolella Suomea.  Ei vähiten jokilaaksoissamme Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Omissa tutkimuksissani nämä hankkeet kytkettiin samalla myös seutukaupunkien talousalueilla tyyppimerkkeinä Oulun ympäristön ohella Ylä-Savo, Iisalmi, Raahe ympäristöineen tai Keski-Karjala ja Loimijokilaakso Hämeessä (Luostarinen ym. 1970–2020). Kaikessa hiljaisuudessa – ”Sub silento”. Taustalla apostolinen perimys – ”Successio apostolica” ja kyky ymmärtää vihjailu. ”Subaudi”.

Maaseudun kohdalla ja etenkin aluetaloudessamme verkostotalouteen kohdistettiin odotuksia lähinnä siksi, että sen oletettiin yhtäällä tukevan jo perineistä maaseudun toimeliaisuutta, mutta luottaen samalla sokeasti verkostojen tuovan mukanaan pienten työvoimavaltaisten yritysten renessanssin. Maaseutututkimuksessa tällainen erityisen aktiivinen vaihe käynnistyi jo ennen 1990-lukua (Siiskonen 1977). Näihin odotuksiin liitettiin mukaan myös sosiopsykologinen ja humaani yhteistyösuhde. Tämä koski etenkin kestävää kehitystä ja luonnonvarojemme käytön pitkän aikavälin tulevaisuutta. Taustalla oli heräävä ”ekoajattelu” sekä alan yrittäjyyden juurruttaminen juuri maaseutualueittemme ekologiseen yrittäjyyteen. Näin etenkin uusia innovaatioita suosivien klustereiden verkostoihin. Ei kuitenkaan kuolemanrangaistuksen uhalla. – ”Sub poena mortis.”

Niinpä klustereiltamme odotettiin samaan aikaan sekä taloudellista toimintalogiikkaa että kykyä seurata kehittyvän internet yhteyksien ja robotiikan mahdollistamia mm. etätyön muotoja, klustereiden sellaista toimintalogiikkaa, jossa tuotantotehtävät ovat tehokkaita sekä samaan aikaan sosiopsykologisella tasolla alueellista hyvinvointia yllä pitäviä kovan tayloristisen ”käskyvalta suhteen” rinnalla tai sijasta (Luostarinen, Vanhamäki 2001). Se miten prosessit lopulta toteutuivat, oli lähinnä kuluttajan maksuhalusta sekä juuri hänen arvoistansa rakentuvaa todellisuutta ja heitä pidettiin mukana tutkimusohjelmissamme. Tässä merkityksessä ekoyrittäjyys ei voinut poiketa juurikaan muusta maaseudun yrittäjyydestämme. Työskentelimme lain alla – ”Sub lege”, otimme mallia ikuisuuden katsannosta. – ”Sub specie aeternitatis” (Baruch Spinoza”.   

Maaseudulla näkyvin trendi oli edelleen jatkuva muuttoaalto, joka oli tyhjentämässä sydänmaaseudun muutamaan suurempaan kasvukeskukseen. Se muistutti 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun maaltapakovuosien tapaan sitä vain täydentäen. Näkemys tuki Castellsin tietoteknologiasta esittämiä tuloksia, jossa alan osaajat on esitetty hyvin keskittyneinä erityisosaamisen klustereina tai alan sosiaalisina kasvukeskushakuisina verkostoina. Vielä tuolloin hajautetut informaatioteknologian mallit ja etätyö eivät olleet alan osaamisen näkyvintä toimintastrategiaa sen enempää Etelä-Amerikassa kuin Aasiassakaan (Milton-Smith 2003, Pedro ym. 2003). Kiintoisaa on kuinka uusien järjestelmien ja mallien kohdalla korostettiin osaamisympäristöjen ja tiedepuistojen sisäistä logiikkaa sekä perinteistä poikkeavaa mikrotason maantiedettä myös Euroopan periferiassa (Schilperood ym. 2003, Saitakis 2003). Elettiin ikään kuin talven ytimessä. – ”Summa hieme”. Ja samalla suurimmalla innostuksella. – ”Summo studio.”

Ei huomattu, kuinka pelkästään Yhdysvalloissa kiinnostus akateemisiin tehtäviin ja alan koulutukseen oli jyrkässä laskussa ja periteiset mm. käsityöt nuorten suosimia. Toki niiden nimi ammatteina ja luonne oli matkalla vaihtunut, siinä missä ajankäytön mallit dramaattisella tavalla. Uuden teknologian renessanssi oli sekin vieras siinä missä hybridiyhteiskunnan matka kohti illuusioyhteiskuntaa (Luostarinen 2023, 2024). Etätyö alkoi sekin olla liki päätyö useimmille, siinä missä ympäristön avautuminen luonnonympäristönä aukeni meille muutenkin kuin pelkona ilmastomuutoksen kautta syntyvänä hakeutumisena maaseutumaiseen asuinympäristöön. Ilmiön globaalia luonnetta ei joko huomattu tai sitä ei haluttu huomata.   Lopulta kaikkien summien summa oli ikuisuus – ”Summarum summa est aeternum.” (Lucretius).  

Ekoyrittäjyydessä verkostojen toimintalogiikka on todennäköisesti toinen kuin mitä ns. osaamiskeskusten ja näiden verkostojen kohdalla hankittu kokemus 1990-luvun puolivälissä. Näin kirjoitin runsas kaksi vuosikymmentä sitten ja julkaisin sen myös myöhemmin vuonna 2005 toisessa väitöskirjasanikin. Juuri näillä sanoilla. Kyse ei ole ollut jälkiviisaudesta, jonka nyt toistan vuonna 2024. Tuolloin 1990-luvulla toiminnan painopiste oli tutkijoiden tapa palvella poliittista päätöksentekoa ja sen aluehallintoa sekä samaan aikaan tiedeyhteisöjen välistä yhteistyötä. Tutkijoita tapasi vähemmän itse yrittäjyydessä ja niiden sisäisissä verkostoissa klustereita rakentaen. Kuluttajat ja heidän tapansa reagoida innovaatioprosesseille ei ollut sekään näkyvästi esillä yrittäjiä verkotettaessa. Nämä kun syntyivät usein osaamiskeskuksiksi kutsuttujen pienten yhdyskuntien ulkopuolella, jolloin näiden kontaktipinta on pysynyt edelleenkin kohtuullisen vähäisenä tutkimusyhteisöihin ja muistuttaa 1980-luvun kokemuksiamme (Lemola & Lovio 1983). Ciceroa lainaten suurin oikeus oli samalla suurin vääryys. – ”Summum ius summa iniuria”.

Samoin verkostojen tapa toimia on todennäköisesti tänään kokonaan toinen kuin klustereissa, joka oli tarkoitettu alkujaan kansainväliseen markkinakenttään. Näin ekoyrittäjyyden kohdalla paikallinen markkinakenttä koettiinkin  tärkeämpänä kuin mitä aikanaan osaamis- ja innovaatioympäristöjen ja -keskusten klusteroinnissa tavoiteltiin. Lisäksi ekoyrittäjyyden filosofia ja ideologia kestävästä kehityksestä on kokonaan toinen kuin mitä osaamiskeskusten ja näiden klustereiden huipputeollinen kasvu-ura edellytti (Rutanen & Luostarinen 2000). Kestävän kehityksen kohdalla klusteritaloudesta ei sellaisenaan voi edes puhua muuttamatta käsitteistöä. Ympäristö ei voi olla modernissa yhteiskunnassa ”klusteri” (Luostarinen 2004). Tänään 20 vuotta myöhemmin ilmiö on helpommin havaittava ja kenen tahansa hyväksymä virhearvio ja tulos takavuosien tutkimuksesta. Tiede ja tutkimus ei voi olla pelkkää toiveajattelua sekään. Elämme talven ytimessä – ”Summa hime”, jolloin jokaiselle päivälle on omissa murheissaan kylliksi. – ”Sufficit diei malitia sua. Parhaiten tämän ymmärtävät hirmuvaltiaat. Kuolevaisen kohtalona ovat kyyneleet. – ”Sunt lacrimae rerum.”

Luontoyrittäjyys ja sen klusterit liitettiin vuosituhannen vaihtuessa lähinnä ns. humanistisekologiseen kehitykseen, jolloin myös taloudellinen toimintalogiikka oli oltava toinen kuin tuolloin ”perinteisessä” porterilaisessa klusteri-ideologiassa. Se miten tuo ideologia on myöhemmin toteutunut, on lähtökohtaisesti aiempaan maaseudun historiaan sidottua tutkimuksemme peilaamista. Suomessa sen perusta on toinen kuin monessa muussa EU-valtiossa ja sen taustalla oletettiinkin näkyvän maaseutumme lähinnä 1930-luvulta syntyvä historiallinen traditiomme. Niinpä ohjelman toteutumisen menestymisen oletettiinkin edellyttävän eräänlaista uusosuustoiminnallista osaamista sekä samalla paikallisen yhteisöllisyyden ”Leader” -henkeä toimintaryhmineen. Tässäkin parata oli henkinen yksimielisyys. – ”Summum bonum esse animi concordiam. (Seneca).

Paluu yhteisölliseen ajatteluun on ollut hyvinkin voimakasta, lainaten Lauri Hautamäen tutkimuksia (Hautamäki 1998). Jotta tämä olisi mahdollista, toiminta on ollut mahdollisimman ”epämuodollista” ja juuri vapaaehtoiseen yhdyskuntatyöhön sopivaa. Lyhyesti kuvaten innovatiivisuus hakee siinä maaseudun imitoivaan kulttuuriin sopivaa sosiaalista pääomaa toteutuakseen myös kestävällä tavalla ja välttääkseen isolaatiomekanismin ongelmat. Näin osallistuvaan ja aktiiviseen tutkimustyöhön osallistuneet voivat olla työhönsä tyytyväisiä myös tänään vuonna 2024 heitä kiittäen ja onnitellen. Se on Suomessa harvinaista herkkua. Tulokset näkyvät yleensä vasta vuosikymmenten kuluttua. Ne vuosikymmenet on nyt eletty. Tulos on omaa luokkaansa. – ”Sui geberis”. Luonnolle taas riittää se, että se saa vaatimansa. – ”Sufficit ad id natura, quod poscit.” (Seneca).

Miten sitten toimia pohdittaessa oman mallimme käyttöä laajemmin kansainvälisessä käytössä? Olen antanut tähän oman vastaukseni vuonna 2004 väitöskirjassani. Paikallisten verkostojen ja toimintaryhmien klustereiden vieminen kansainväliseen markkinakenttään asettaa tässä vaiheessa verkostolle sellaisen ammattimaisen toiminnallisen vaatimuksen, johon verkoston perustehtävä ja yrittäjien osaaminen ei vielä anna mahdollisuutta (Luostarinen & Vanhamäki 2001). Tässä aika on eko- ja ekoyrittäjyyden klusterin paikallisten verkostojen perusulottuvuus. Miksi näin? Summien summa? – ”Summa summarum?”

Verkostotaloudelle on ominaista, että se kehittyy hitaasti ihmisten alkaessa tuntea toisensa ja ymmärtäessä aidosti toisiaan. Pitkälle viedyt liiketoimintasuhteet tuovat parhaan tuloksen. Huonoin tulos on eräänlaisessa puoliväliasetelmassa. Mitä tämä tarkoittaa? Tärkeimmät asiat? – ”Summae res?”

Tilastokeskuksen ja Eurostatin mukaan noin 73 % suomalaisyrityksistä on kiinteässä yhteistoimintasuhteessa, kun vastaava osuus esim. Ruotsissa olisi noin 53 % ja Tanskassa vain 21 %. Verkostoituminen toki lisää yritysten kasvua, mutta ei toki lisää suoraan kannattavuutta. Organisoitumisongelmat hidastavat hyötyjen toteutumista. Tämän osuustoimintaliikkeessä mukana toimineet suomalaiset maanviljelijät varmasti tuntevat muita paremmin. Verkostomaisessa liiketoiminnassa yhteistoiminta on tyypillisesti laajaa sekä vakiintunutta ja pitkälle verkostoituneet yrityksen kasvavat nopeammin. (Teollisuus & työnantajat 1004, HS 2004, B3). Tämä ei tapahdu julkisin varoin. – ”Sumptibus publicis.”

Tämä tulos koskee sekä paikallisia toimintaryhmiä, että alueellisia tai kansallisia toimialakohtaisia yritysverkostoja. Niinpä vielä tuolloin, vuosituhannen vaihtuessa, yhteinen yritys tai paikallinen strateginen allianssi oli syytä perustaa vasta vaiheessa, jolloin mukana olevien oma sosio-ekonominen prosessi oli siihen valmis (Luostarinen 1989, 1994). Kokemus agropolis strategiasta (Luostarinen 1991: Agropolis Strategy) ja myöhemmin hankitut globaalit tulokset suosivat japanilaisen teknopoliksen tapaan kokonaan uusia yliopistoja ja näiden tarjoamaa tukea (Tatsuno 1988).  Ilmiöllä on lisäksi yhtymäkohtia tiimiorganisaatioista tehtyihin havaintoihin ja pääsääntöisesti ne toimivatkin samoilla ehdoilla (Heikkilä & Heikkilä 2001). Tässä prosessissa on kuitenkin sekä toimialakohtaisia että alueellisia suuriakin eroja.  Nämä selittyvät pikemminkin vuosikymmenten takaisesta historiasta, kuin 1990-luvun kehityksestä ja esim. sähköisestä viestinnästä (Rutanen & Luostarinen 1999) sekä tänään etenkin kehittyvästä robotiikasta ja sen läsnäolosta (Luostarinen 2023, 2024). Lisäksi vallanpitäjien näpit hamuavat rahaa. – ”Sunt potentum digiti trahentes pecuniam.” (Carina Burana).

Vuonna 2024 kehitystä seuraten perinteinen sosiaalisten kenttien ja ”muistin” olemassaolo on luonnollinen osa spatiaalista oppimistamme. Tässä merkityksessä monet etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen verkostot ovat olleet käytännössä olemassa jo 1960-luvulla ja niiden historia perustuu muuhun kuin aluepolitiikan käyttämiin välineisiin 1970-luvun alusta tai seuraten viimeisempää aluepolitiikkaa ja EU:n kautta hankittua tukea. Taustalla on asutus- ja sosiaalipolitiikan kudelmia, kylien ja yksittäisten tilojen välistä yhteistyötä sekä sosiaalisesta pääomasta hankittuja kokemuksia, osuustoiminnallisia yrityksiä.  Tässä suomalaiset ovat maaseudullaan omaa luokkaansa. – ”Sui generis.”

Jo 1930-luvulla maassa oli kymmeniätuhansia osuustoiminnallisia yrityksiä ja niiden merkitys näkyy myös vielä tänään erityisesti yritysperinteeltään voimakkailla maaseutualueillamme (Hautamäki 1997). Niinpä etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa toiminnan historiallinen ”muisti” voi olla kauempana ns. kylien suuressa historiassa ja pääomassa verkostot joudutaan myöhemmin rakentamaan oman aikamme eväin ja välinein. Toisaalta tukea ei juurikaan haeta myöskään vaikkapa 1970-luvun voimakkaasta aluepolitiikasta ja sen traditiosta Itä- ja Pohjois-Suomessa rinnan varhaisen kylätoiminnan kanssa. Niinpä moni prosessi voi viedä myös tänään algoritmien ja robotiikan aikana enemmän aikaa ja vaivaa, mutta samalla syntyvistä klustereista voisi syntyä nykyiseen yhteiskuntakehitykseen paremmin sopeutuvia ja samalla lähellä ekologisen kulutuksen pääkeskuksia. Kysymällä tätä tekoälyltä vastauksen voi jo arvata. Maaseudun sijaan avainalueina esitetään kaupunkejamme. Lokalisaatioehtoja tukevat etenkin ekologisten tuotteiden kysyntä sekä saatavilla oleva koulutettu työvoima pääoman ohella (Luostarinen & Vanhamäki 2001). Tärkeimmät asiat esitetään suurimmalla innostuksella – ”Summae rest – Summo studio.”

Verkostoilla on taipumusta purkautua taloudellisten realiteettien muuttuessa tai tehtävän tultua suoritettua. Mikään kun ei tahdo olla lopulta ikuista. Tosin ne tahtovat toistua 40 vuoden välein. Samalla näiden rakenteiden uudelleen herättäminen tiedetään olevan vaikeaa. Sosiaalisessa muistissa on ”jälki”, jossa negatiiviset kokemukset on yhdistetty sekä vahvasti ehdollistettukin (Florida 1995). Suomi ei ole tässä yhtenäinen kulttuuri ja erot ovat jopa yllättävän suuria. Niinpä suurin oikeus saattaakin olla yllättäen suurin vääryys. – ”Summum ius summa iniuria.” (Cicero).

Sosiaalisen huolenpidon ja yhteistoiminnan positiiviset sekä joskus elintärkeät kokemukset maalaiskylissä ovat tallella ”sosiaalisena muistina” Pohjois- ja Itä-Suomessa toisin kuin alueilla, jossa teollinen kaupunkikulttuuri on muokannut yhteisöt joko anonyymeiksi käsittelyorganisaatioksi tai yksilökeskeisyydessään irrallisiksi saarekkeiksi. Tässä kehityksessä saaristosuomen ruotsinkieliset alueet voisivat olla oma myönteinen kokemuksen klusterinsa (Luostarinen & Vanhamäki 2001). Nämä alueet ovat monessa yhteydessä esitelty yhteisöllisesti vahvimpina maassamme. Tätä perinnettä on pyritty jatkamaan myös tänään keväällä 2024.   Joskus jopa julkisin varoinkin. – ”Sumptibus publicis.”

Tutkimusten mukaan kaupunkien läheiset maaseutualueet ovat Etelä-Suomessa lähinnä lähitaajamien työssäkäyntialueitamme, eikä alueille muuttaneilla edes voi olla pitkää paikkaidentiteettiin vaadittavaa sosiaalista muistia perinetisen maatalouden ulkopuolelta (käsitteestä ”spatial identity” esim. Luostarinen 1982, Paasi 1984). Lisäksi vallanpitäjien näpit hamuavat aina rahaa. – ”Sunt potentum digiti trahentes pecuniam.” (Carmina Burana). Näin myös paheet tahtovat olla hyveiden vieressä. – ”Sunt virtutibus vitia confinia.” (Seneca).

Niinpä tänään keväällä 2024 klustereiden synty, tai yleensä verkostoitumisen perusta eri maakunnissamme tai maaseututyypeiltämme seutukaupunkeineen, edellyttää lopultakin vain hieman poikkeavia, mutta kuitenkin hyvinkin erityyppisiä organisaatioita, kumppanuussopimuksia. Kun tätä hakee rinnan oman aikamme teknologian, robotiikan ja tekoälyn kanssa operoiden, muutos kahden vuosikymmenen aikana on ollut merkittävä. Pitkäaikaiset kumppanuussopimukset (partnership) sekä toisaalla kertaluontoiset ja projektikohtaiset kumppanuudet voivat yrityksillä vaihdella, mutta eniten ovat olleet kasvussa erilaiset vanhat kummanuussopimukset. Luonnolle taas riittää, että se saa vaatimansa. – ”Sufficit ad id natura, quod poscit. (Seneca).

Tuotantotekniikka ja kulutusalueet sekä kuluttajien käyttäytyminen ovat luonnollisesti yhdistäviä ja tekevät lopulta kansallisesta toiminnasta yhdenmukaisen. Se auttaa etenkin kansallisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa. EU:n tasolla kysymys on pääsääntöisesti kumppanuudesta sekä sen rajat ylittävästä osaamisestamme. Siinä parasta on henkinen yksimielisyys. – ”Summum bonum esse animi concordiam. (Seneca).

Ennen siirtymistä itse asiaan, eli tutkimuksen tulosten esittelyyn, vielä muutama tarkentava kysymys taatusti riippumattomalle taholle, robotiikalle ja tekoälyllemme. Kysymykset liittyvät menestyviin klustereihin, avainaloihin ja toiminnan vaatimuksiin sekä Suomeen ekologisen klusterin toteuttajana? Missä ovat parhaat lokalisaatioehdot täyttävät maakuntamme tai kaupunkimme? Maaseutuamme ja seutukaupunkeja tekoäly ei vielä tunnista. Se on maaseutupolitiikassa menetys, jonka paikkaamiseen soisi tehtävän enemmän töitä ja oikeassa ympäristössä.

ChatGPT

Millaiset ovat menestyvien klustereiden (yritykset) toiminnalliset vaatimukset ja miten nämä sijoittuvat Suomen kartalle?

ChatGPT

Menestyvien klustereiden toiminnalliset vaatimukset ja niiden sijoittuminen Suomen kartalle voidaan tarkastella seuraavien keskeisten näkökulmien kautta:

Toiminnalliset vaatimukset

1. Infrastruktuuri ja logistiikka:
   1. Hyvä saavutettavuus: Menestyvät klusterit vaativat hyvät kulkuyhteydet (tiet, raideyhteydet, lentokentät, satamat) sekä tehokkaan logistiikan.
   1. Modernit tilat: Tarvitaan nykyaikaiset tuotanto- ja toimistotilat sekä mahdollisuus tilojen laajentamiseen.
2. Osaava työvoima:
   1. Koulutus ja tutkimus: Lähellä sijaitsevat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset, jotka tarjoavat yrityksille osaavaa työvoimaa ja tukevat tutkimus- ja kehitystoimintaa.
   1. Jatkuva koulutus: Mahdollisuus jatkuvaan koulutukseen ja työntekijöiden osaamisen kehittämiseen.
3. Yritysekosysteemi:
   1. Verkostoituminen: Lähellä toimivat yhteistyökumppanit, alihankkijat, asiakkaat ja muut sidosryhmät, jotka tukevat liiketoimintaa.
   1. Klusteriorganisaatiot: Klusteriorganisaatiot, kuten kehitysyhtiöt, jotka tarjoavat tukea, verkostoja ja resursseja.
4. Innovaatio ja teknologia:
   1. Tutkimus- ja kehitystoiminta (T&K): Mahdollisuus innovaatioihin, tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen sekä yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa.
   1. Teknologian saatavuus: Pääsy uusimpiin teknologioihin ja innovaatioihin.
5. Rahoitus:
   1. Investoinnit ja rahoitusmahdollisuudet: Saatavilla olevat sijoittajat, rahoituslaitokset ja julkiset rahoitusmekanismit.
   1. Yritystuet: Mahdollisuus hyödyntää valtion ja EU

tarjoamia yritystukia ja -avustuksia.

• Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö:
  • Asumisen laatu: Hyvä elämänlaatu työntekijöille, sisältäen asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon ja vapaa-ajan palvelut.
  • Viihtyisyys: Alueen yleinen viihtyisyys ja houkuttelevuus asuinpaikkana.

Klustereiden sijoittuminen Suomen kartalle

Suomessa on useita merkittäviä klustereita, jotka ovat keskittyneet erityisesti seuraaville alueille:

1. Pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa):
   1. ICT- ja teknologiaklusterit: Nokia, Google, ja monet startupit kuten Supercell ja Rovio.
   1. Koulutus ja tutkimus: Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto.
2. Turku:
   1. Bioteknologia ja meriklusteri: Bayer, Neste ja Meyer Turun telakka.
   1. Koulutus ja tutkimus: Turun yliopisto ja Åbo Akademi.
3. Tampere:
   1. Koneenrakennus ja automaatio: Sandvik, Metso, ja Valmet.
   1. Koulutus ja tutkimus: Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.
4. Oulu:
   1. ICT ja terveydenhuoltoteknologia: Nokia, MedTech-yritykset.
   1. Koulutus ja tutkimus: Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu.
5. Jyväskylä:
   1. Koulutus ja hyvinvointi: Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja hyvinvointiteknologian yritykset.
   1. Koulutus ja tutkimus: Jyväskylän yliopisto.
6. Vaasa:
   1. Energiaklusteri: ABB, Wärtsilä ja muut energiayhtiöt.
   1. Koulutus ja tutkimus: Vaasan yliopisto ja Vaasan ammattikorkeakoulu.

Yhteenveto

Menestyvien klustereiden toiminnalliset vaatimukset sisältävät monia tekijöitä, jotka vaihtelevat infrastruktuurista ja osaavasta työvoimasta aina rahoitukseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Suomessa nämä klusterit keskittyvät erityisesti suurimpien kaupunkien ja niiden ympäristöjen läheisyyteen, missä on saatavilla kattavat palvelut, hyvä saavutettavuus sekä vahvat koulutus- ja tutkimusorganisaatiot.

Entäpä ekologisten klustereiden yrittäjyyden avainalat ja toiminnan vaatimukset Suomessa, minne ne sijoittaisit?

ChatGPT

Ekologisten klustereiden yrittäjyys Suomessa keskittyy erityisesti ympäristöystävällisiin teknologioihin ja ratkaisuihin. Tärkeimpiä aloja ovat uusiutuva energia, kiertotalous, puhtaat teknologiat, biotalous ja kestävän kehityksen ratkaisut. Seuraavassa käsitellään näitä avainaloja ja niiden toiminnallisia vaatimuksia sekä ehdotetaan mahdollisia sijoittumisalueita Suomessa.

Avainalat

1. Uusiutuva energia:
   1. Tuulivoima, aurinkoenergia, bioenergia: Yritykset, jotka kehittävät ja tuottavat uusiutuvan energian ratkaisuja.
   1. Esimerkkejä: Tuulivoimapuistot, aurinkopaneelien valmistajat, biokaasulaitokset.
2. Kiertotalous:
   1. Jätehuolto ja materiaalien uudelleenkäyttö: Yritykset, jotka keskittyvät jätteiden vähentämiseen, kierrätykseen ja materiaalien uudelleenkäyttöön.
   1. Esimerkkejä: Kierrätyslaitokset, jätteiden lajitteluasemat, uudelleenkäyttöteknologiat.
3. Puhtaat teknologiat:
   1. Vesien- ja ilmanpuhdistus, energiatehokkuus: Teknologiat, jotka parantavat ympäristön laatua ja energiatehokkuutta.
   1. Esimerkkejä: Puhdistuslaitteistojen valmistajat, energiatehokkaat rakennusratkaisut.
4. Biotalous:
   1. Biomateriaalit, biopolttoaineet, biokemikaalit: Yritykset, jotka hyödyntävät biomassaa ja kehittävät siitä uusia tuotteita.
   1. Esimerkkejä: Puupohjaisten tuotteiden valmistajat, biopolttoaineiden tuottajat.
5. Kestävä kehitys:
   1. Vihreät rakennusratkaisut, kestävät kulutustavat: Yritykset, jotka tarjoavat ratkaisuja kestävän kehityksen edistämiseksi.
   1. Esimerkkejä: Ekologiset rakennusmateriaalit, kestävään kulutukseen tähtäävät tuotteet ja palvelut.

Toiminnalliset vaatimukset

1. Infrastruktuuri ja logistiikka:
   1. Hyvä saavutettavuus ja logistiikka: Toimiva infrastruktuuri ja hyvät kulkuyhteydet raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettamiseen.
   1. Kestävä infrastruktuuri: Ekologisten klustereiden vaatimukset kestävän kehityksen mukaisille infrastruktuuriratkaisuille.
2. Osaava työvoima:
   1. Koulutus ja tutkimus: Ekologisen alan erityisosaamista tarjoavat koulutus- ja tutkimuslaitokset.
   1. Vihreät taidot: Työntekijöiden koulutus ja jatkuva kehittäminen ympäristöystävällisissä teknologioissa.
3. Innovaatio ja teknologia:
   1. T&K-toiminta: Mahdollisuus osallistua tutkimus- ja kehityshankkeisiin ja yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa.
   1. Uusien teknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto: Innovaatioiden tukeminen ja pilotointimahdollisuudet.
4. Rahoitus:
   1. Vihreät investoinnit: Rahoitusmahdollisuudet, jotka tukevat ekologisten yritysten kasvua ja kehitystä.
   1. Julkiset tuet ja avustukset: Mahdollisuus hyödyntää ympäristöystävällisiin hankkeisiin suunnattuja tukia.
5. Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö:
   1. Yhteisön tuki: Alueen asukkaiden ja muiden sidosryhmien positiivinen suhtautuminen ekologisiin yrityksiin.
   1. Hyvä elämänlaatu: Ympäristöystävällinen ja kestävä asuinympäristö työntekijöille.

Sijoittuminen Suomessa

Ekologiset klusterit voivat sijoittua useille alueille Suomessa, mutta seuraavat alueet ovat erityisen potentiaalisia:

1. Vaasa:
   1. Energiaklusteri: Vaasassa on jo vahva energiaklusteri, jossa toimii monia uusiutuvan energian yrityksiä, kuten Wärtsilä ja ABB.
2. Turku:
   1. Bioteknologia ja meriklusteri: Turussa on vahva bioteknologian osaaminen ja potentiaalia kehittää kiertotalouteen liittyviä ratkaisuja.
3. Oulu:
   1. ICT ja terveydenhuoltoteknologia: Oulussa voidaan hyödyntää vahvaa teknologiaosaamista myös puhtaiden teknologioiden kehittämisessä.
4. Hämeenlinna:
   1. Kiertotalous: Hämeenlinna on keskeinen sijainti logistisesti ja siellä on jo käynnissä useita kiertotalouteen liittyviä hankkeita.
5. Lahti:
   1. Kiertotalous ja vihreät ratkaisut: Lahti on profiloitunut kiertotalouden ja ympäristöystävällisten ratkaisujen keskukseksi.
6. Jyväskylä:
   1. Biotalous ja kestävä kehitys: Jyväskylässä on vahvaa biotalouden osaamista ja keskitytään kestävän kehityksen ratkaisuihin.

Näillä alueilla on tarvittavat toiminnalliset edellytykset ekologisten klustereiden menestymiselle, kuten hyvä saavutettavuus, osaava työvoima, innovaatioympäristö, rahoitusmahdollisuudet ja myönteinen sosiaalinen ympäristö.

Lopuksi vielä tarkennus. Millaisena pidät Suomea ekologisen klusterin ja yrittäjyyden toimintaympäristönä? Missä ovat Suomen pahimmat kilpailijat? Kilpailijoita ajatellen mitkä ovat nyt kansalliset avainalamme ja miten ne sijoittaisit kartallemme.

ChatGPT

Suomi ekologisen klusterin ja yrittäjyyden toimintaympäristönä

Suomi on erittäin kilpailukykyinen ekologisen klusterin ja yrittäjyyden toimintaympäristönä useista syistä:

1. Vahva koulutusjärjestelmä ja osaaminen: Suomessa on maailmanluokan koulutusjärjestelmä, joka tuottaa korkeasti koulutettua työvoimaa. Yliopistot ja tutkimuslaitokset tekevät aktiivista yhteistyötä yritysten kanssa ekoinnovaatioiden kehittämisessä.
2. Kestävän kehityksen edistäminen: Suomi on sitoutunut kestävän kehityksen tavoitteisiin ja on edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Valtion politiikat tukevat ympäristöystävällistä yrittäjyyttä ja kiertotaloutta.
3. Teknologinen innovaatio: Suomi on tunnettu teknologiainnovaatioistaan, erityisesti ICT-sektorilla, joka voi tukea ekologisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.
4. Rahoitus ja tuet: Suomessa on saatavilla erilaisia julkisia ja yksityisiä rahoituslähteitä, jotka tukevat ekologista yrittäjyyttä ja klustereiden kehitystä.
5. Hyvä infrastruktuuri: Suomen infrastruktuuri on kehittynyt ja tukee ekologista yrittäjyyttä, mukaan lukien hyvät liikenneyhteydet ja logistiikkaratkaisut.

Suomen pahimmat kilpailijat

Suomen kilpailijat ekologisen klusterin ja yrittäjyyden alalla ovat erityisesti muut Pohjoismaat sekä Keski-Euroopan maat:

1. Ruotsi: Ruotsilla on vahva ekoinnovaatioiden ja kestävän kehityksen kulttuuri. Ruotsalaiset yritykset, kuten IKEA ja Volvo, ovat tunnettuja ympäristöystävällisistä ratkaisuistaan.
2. Tanska: Tanska on johtava maa tuulivoiman kehittämisessä ja hyödyntämisessä, ja sillä on vahva panostus kestävään kehitykseen ja uusiutuvaan energiaan.
3. Saksa: Saksa on Euroopan talouden veturi ja tunnettu edelläkävijä kiertotalouden ja uusiutuvan energian saralla. Saksan autoteollisuus panostaa voimakkaasti sähköautoihin ja energiatehokkuuteen.
4. Alankomaat: Alankomaissa on vahva keskittyminen vesienhallintaan ja kiertotalouteen. Maa on myös tunnettu innovatiivisista kaupunkisuunnitteluratkaisuistaan.

Kansalliset avainalat ja niiden sijoittuminen

1. Uusiutuva energia

• Pääalueet: Vaasa (energia- ja teknologiaklusteri), Lappi (tuulivoima), Keski-Suomi (bioenergia).
• Keskittymä: Vaasan seutu on uusiutuvan energian keskus, jossa toimii useita merkittäviä energiayrityksiä ja -teknologioita kehittäviä yrityksiä.

2. Kiertotalous

• Pääalueet: Hämeenlinna, Lahti, Turku.
• Keskittymä: Lahti on profiloitunut kiertotalouden keskuksena, ja siellä toimii monia jätteiden käsittelyyn ja materiaalien uudelleenkäyttöön erikoistuneita yrityksiä.

3. Puhtaat teknologiat

• Pääalueet: Helsinki, Espoo, Tampere, Oulu.
• Keskittymä: Pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo) on puhtaiden teknologioiden keskus, jossa toimii paljon cleantech-yrityksiä ja startupeja.

4. Biotalous

• Pääalueet: Jyväskylä, Joensuu, Kuopio.
• Keskittymä: Jyväskylässä on vahva biotalouden keskittymä, ja siellä toimii useita biomassaa ja biopolttoaineita kehittäviä yrityksiä.

5. Kestävä kehitys

• Pääalueet: Tampere, Turku, Helsinki.
• Keskittymä: Tampereella on useita yrityksiä ja hankkeita, jotka keskittyvät kestävään kaupunkikehitykseen ja energiatehokkuuteen.

Kartallinen sijoittuminen

• Helsinki-Espoo-Vantaa: ICT- ja puhtaat teknologiat, kestävän kehityksen ratkaisut.
• Turku: Bioteknologia, kiertotalous.
• Tampere: Koneenrakennus, automaatio, kestävät kehitysratkaisut.
• Oulu: ICT, terveysteknologia, puhtaat teknologiat.
• Vaasa: Uusiutuva energia, erityisesti tuuli- ja bioenergia.
• Jyväskylä: Biotalous, uusiutuvat materiaalit ja polttoaineet.
• Lahti: Kiertotalous, vihreät ratkaisut.
• Hämeenlinna: Kiertotalous, logistiikka ja materiaalien uudelleenkäyttö.

Yhteenveto

Suomi tarjoaa vahvan toimintaympäristön ekologisille klustereille ja yrittäjyydelle, mutta kilpailu muiden Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan maiden kanssa on kovaa. Kansallisina avainaloina Suomessa voidaan pitää uusiutuvaa energiaa, kiertotaloutta, puhtaita teknologioita, biotaloutta ja kestävän kehityksen ratkaisuja. Nämä alat ovat hyvin sijoittuneet eri puolille Suomea, ja niillä on vahva tukiverkosto ja infrastruktuuri, joka edistää kestävää ja ympäristöystävällistä yrittäjyyttä.

Tämä menee tiedoksi suomalaisille lukijoilleni ja maailmalle. Lämmin kiitos ja hyvää jatkoa vaativassa tehtävässä.

ChatGPT

Kiitos paljon! Olen iloinen, että voin olla avuksi. Toivon, että tämä tieto auttaa suomalaisia ja kansainvälisiä lukijoita ymmärtämään Suomen vahvuuksia ekologisten klustereiden ja yrittäjyyden toimintaympäristönä. Menestystä tiedon levittämisessä ja kaikkea hyvää jatkoon vaativassa tehtävässäsi! Jos tarvitset tulevaisuudessa lisää apua tai tietoa, olen täällä auttamassa.