Kertaus on opintojen äiti
Se voi muuttaa neliöitä ympyröiksi – Mutat quadrata rotundis (Horatius)
06.09. 2024
Ekoinnovaatiot edellyttävät yhteistyötä, kirjoittaa tutkijayliopettaja Anne-Mari Järvenpää kolumnissaan Forssan Lehdessä 5.9. 2024 yrittäjän päivänä. Tuota yhteistyötä on edistetty etenkin ekologisen luontoyrittäjyyden kohdalla vuosikymmenet ja viimeisimmän kirjani jo kansilehti kertoo ekoyrittäjyydestä ja innovatiivisista klustereista (Luostarinen 2024: Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa) sekä aiemmin toinen väitöskirjani ekologisesta klusterista ja innovaatiopolitiikasta (Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). Näitä toki edelsivät mittavat kansalliset tutkimusohjelmat, joihin myös yliopistomme ja tutkimuslaitokset osallistuivat aluehallintomme (Luostarinen (et al) 2000: Sustainable development in Agriculture: indicators, administrative programms and demonstrations (SUSAGRI).
Tuolloin mukana oli valtava määrä alan tutkimusta liittyen uuteen EU-jäsenyyteemme, kuten kirjani ja julkaisuni (Luostarinen 2002: Maaseudun uudet ihmiset, Luostarinen 2001: Luontoyrittäjyys osana verkosto ja klusteritaloutta. Nature-based entrepreneurship as a part of the network and cluster economy – yrittäjän ja kuluttajan muotokuva.). (Luostarinen 2004: Innovaatiostrategia ja kapasiteetti – Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka – Ecological cluster and innovation policy. Luostarinen 2005: Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti – Manifest of Cluster Art. jne.). Toinen väitöskirjani oli yhteenvetoa mutta samalla kokonaan uutta tietoakin (Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. Ecological cluster and Innovation Policy.) Väitöskirjani väitöstilaisuudessa vastaväittäjäni esittikin kuinka erittäin runsaan tuotannon vuoksi prosessi olisikin tullut hoitaa ns. nippuväitöskirjana, jolloin työmääräni olisi oleellisesti helpottunut. Olimme tästä yksimielisiä: ”Multuus consensus.”
Kun kyseessä oli vielä kokeneen tutkijan ja myös professorin ja tutkimusjohtajan virkaa hoitaneen toinen väitöskirjakin. Elimme vaihetta, jolloin poikki- ja monitieteisen kansallisen osaamisemme etenkin algoritminen rutiini oli hallittava ja osana muuttuvaa kansainvälistä toimintaympäristöämme yhteistyössä globaalien tiedepuistojärjestöjemme kanssa, joiden hallinnossa myös toimiminen ainoana suomalaisena toi globaalin näkökulman harvinaisen kirkkaana eteeni (AURP, IASP). Horatiusta lainaten: Paljon on äijä kestänyt ja tehnyt. – Multa tulit fecitque. Horatiuksen aikana se ei ollut edes kuviteltavissa, miten paljon ja lyhyen elinkaaremme aikana.
Samaan aikaan kehittämäni Agropolis strategia bioparkkeineen (Luostarinen 2002: Agropolis Strategy) oli leviämässä globaalisti ja työllisti minua Euroopan ohella etenkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Noita vuosia ja vuosikymmeniä lentokentillä tehtynä työnä voisi kuvata vaikkapa käsitteellä ”ruuhka vuodet”. Suomihan ei ollut mitenkään valmistautunut muuhun kuin EU-jäsenyytensä kunnialliseen käynnistämiseen. Tutkimuskeskus Jokiosissa ja yliopistomme olivat hoitamassa perinteistä rutiiniprosessiaan ja keskushallintomme EU-jäsenyytemme järjestelyjä. Sieltä suunnalta avun hakeminen oli noina ruuhkavuosinani turhaa ja myös ymmärrettävää. Myönnän nyt, että olen kärsinyt paljon. – ”Multa tuli.”
Poikki- ja monitieteinen sekä algoritmit osana tekoälyn luovaa prosessia oli vierasta toki muuallakin kuin maaseudullamme Suomessa. Vierastahan se on toki vieläkin. Näin avainasemassa toimivat todella nopeasti syntyneet, uusien agro- ja bioparkkien monenkirjavat ja kulttuureihinsa sidotut uudet hyvinkin kunnianhimoiset ohjelmat ja hankkeet ympäri globaalia maailmaa. Jossakin Hämeessä se toki pysähtyi paikalliseen kehitysyhtiöön, kun samaan aikaan Etelä-Amerikassa ja vaikkapa Brasiliassa kyse oli kansallisesta ohjelmasta ja sen toteutuksesta mittakaavassa, joka oli Suomessa mahdoton edes kuvata. Toki sama pätee mihin tahansa monenkirjavaan maahan, ei vähiten Kiinaan. Horatiusta lainaten välillä tuntui, että kertoi tarinaa kuurolle aasille. – ”Narrare putaret asello fabellam surdo.”
Ongelmaa lisäsi perinteisten tiedepuistojärjestöjen tapa keskittyä Silicon Valley -tyyppiseen piilaaksojen kehitystyöhön. Mittakaava luonnonvaroja käyttävien agro- ja bioparkkien kohdalla oli kokonaan toista yhdyskuntarakenteellista luokkaa kuin Kiinassa tai Brasiliassa. Suomalainen mittakaava oli sekin kovin vaatimaton ja luonteeltaan kovin pientilavaltainen ja globaalin kaupan näkökulmasta todella vaatimaton. Hämäläisten oma hanke kehitysyhtiönä oli kokonaan oma lukunsa. Suomalainen globaali elintarvikekauppa on kovin vaatimatonta ilman Forssan talousaluettakin ilmiöön sekaantuen. Toki sama päti myös omaa kansallista alan tutkimusta ja sen resursseja Jokioisissa (MTT) ja kansallisesti. Luken syntyminen oli siten ainut uskottava ratkaisu yhdistäen vaatimaton luonnonvaraosaamisemme. Catullusta lainaten mikään ei ole typerämpää kuin typerä nauru. – ”Nam risu inepto res ineptior nullast.” Lapsena minusta tehtiin runoilijaa. Runoilijaksi synnytään, puhujiksi tullaan. – ”Nascuntur poetae, fiunt oratores.”
Elämme ekoinnovaatioiden kohdalla uuden teknologian ja algoritmien poikkitieteistä renessanssia, kirjoittaa tekoäly suositellen sitä myös edellisen kirjani otsikoksi. Noudatan algoritmien ohjeita, siinä missä kirojeni kuvituksessakin. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja takavuosien agronet syntyi ennen internettiä ja agropolis strategiana levisi meiltä globaaliin käyttöön jo 1990-luvun alussa. Ilmiö oli luonnollisesti outo ja sitä tuki Nokian saama hetkellinen huomio myös Pohjolaan. Luonnonvarojen kohdalla oma osaamisemme oli kuitenkin marginaalista. Kuvittelemme olevamme runoilijoita, vaikka olemmekin vain puhujia. Runoilijoiksi synnytään, puhujiksi tullaan. – ”Nascuntur poetae, fiunt oratores.”
Olen kuvannut sitä mm kirjoisani (Luostarinen 2011: Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja Luostarinen 2013: Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa, osat I ja II). Myöhemmin palasin aiheeseen kirjoissani (Luostarinen 2019: Suomi – Maailman onnellisimman maan oppikirja: Finland – the happiest contry in the world, Part I and II) sekä yhteenvetona (Luostarinen 2019: Vuosikymmenen kirja – Osat I ja II). Toki aihe on esillä myös kirjoissani (Luostarinen 2020: Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan sekä Pandemiasta taantumaan -Luovan tuhon vuosi.). Kirjani (Luostarinen 2022: Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä – Cluster Policy, Economy, and Art. Cluster Articles 2022, palaa sekin osin samaan aihepiiriin ja kuvaa ilmiön vaikutuksia laajemmin Suomen näkökulmasta. Kirjat vuodelta 2023 (Dum spiro, spero. De visu – De auditu – De olfactu ja Botrus art – Arte clusters, ovat ikään kuin yhteenvetoa lähestyen aihetta klusteritaiteen ja taiteen klustereitten toisena painoksena. Nyt kuitenkin jo lähes tuhat sivuisena mammuttina. Samalla vuonna 2024 on päädytty uuteen vaiheeseen (Luostarinen 2024: Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnalliseen dilemmaan. Ad surdas aures canere – Laulaa kuuroille korville.).
Cirnelius Neposta lainaten, hän maksoi velkansa luonnolla. – ”Naturae debitum reddidit.” Horatiusta taa mukaillen; Karkoita luonto heinähangolla, taksin se kuitenkin tulee. – ”Naturam expellas furca, tamen usque recurrent.”
On hienoa huomata, kuinka Kanta-Häme jatkaa osaamiskeskusohjelmiemme eurooppalaista traditiota tänään EU:n innovaatiolaaksona HAMKin toimesta. Tarvittaessa globaalit tiedepuistojärjestöt ovat toimintaa varmaan tukemassa, oli kyse sitten IASP:n tai AURP:n kaltaisista globaaleista organisaatioistamme. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten mukanaolo on ollut jo vuosikymmenet luovan ja innovatiivisen monitieteisen tutkimustraditiomme taustalla. Olemme tukeneet ekologisten verkostojen syntyä ja vahvistaneet näin suomalaisen maaseudun klusterirakenteiden toimivuutta sekä koskien myös yritysten rinnalla kuluttajiamme ja heidän käyttäytymistään sekä heidän toiveitansa samalla kartoittaen. Se että olemme päätyneet uuteen vaiheeseen (Luostarinen 2024: Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan) sekä samalla algoritmien ohjaukseenkin (Luostarinen 2024: Luovan teknologian renessanssi”) on uskomaton saavutus yhteiskunnallisessa kehityksessämme. Saavutus siinä mielessä, että olemme sopeutuneet tähän vaiheeseen jopa hallituksemme tasolla ja operatiivisin leikkauksin. Luontoa kun on vaikea muuttaa. – ”Naturam mutare difficile est.” (Seneca). Kun et voi vastustajaasi voittaa. liity siihen ja olet oikealla tiellä.
Eilinen päivä oli yrittäjän päivä ja samalla uuden sukupolven haasteet ekologisten innovaatioiden tuotossa ja juuri klusterirakenteitamme käyttäen on mieluisaa luettavaa. Haasteet ovat tosin tänään hieman erilaisia kuin vielä vuosituhannen vaihtuessa, mutta yhteistä ovat etenkin globaalit ja kansainväliset suhteemme sekä niiden merkitys myös Kanta-Hämeen ekologisten tuotteiden ja kulutuksen synnyn sekä markkinoiden hoidossa. Palaan tässä jälleen viimeismipään kirjaani samalla (Luostarinen 2024: Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa.). Horatiusta jälleen lainaten, asia koskee myös sinua, kun naapurisi seinä palaa. – ”Nam tua res agitur, paries cum proximus ardet.”
Kun muotia on puhua säästöistä, eniten niitä syntyy käyttäen jo valmiita rakenteita ja niiden klustereita, sekä valmista myös teknistä osaamista ja organisaatiorakenteita, ei vain ekoinnovaatioiden tuotantoon, vaan myös niiden taloudelliseen hyödyntämiseen jo valmiiden klustereittemme toimintaa kaiken aikaa samalla tehostaen. Tässä parhaillaan syntymässä oleva kirjani tarjoaa uutta pohdittavaa, mutta nyt jo kokonaan uudessa ja todella haastavassa vaiheessa. Kirjani nimi, ja pääosa sen sisällöstä, on jo tekstinä, mutta paljon ehtii tapahtua, joskus vain muutaman syksyisen viikon aikana. Joskus meistä vain tuntui, että kerroimme tarinaamme kuurolle aasille. – ”Narrare putaret asello fabellam surdo. (Horatius).
Jotta aihe robotiikasta ja algoritmeista sekä rottakuninkaasta ei kokonaan unohtuisi, on syytä käydä läpi myös niitä vaiheita, joiden kautta olemme päätyneet nykyiseen asetelmaan ekoyrittäjyyden ja innovatiivisten klustereitten systeemiajattelussa ja luovassa teknologiassa. Niinpä palaan aluksi Oulun yliopistoon ja Iijoen varsille, Siuruanjoen varteen sekä myöhemmin sen vielä rakentamattomalle pääjuoksun keski- ja yläjuoksulle. Myöhemmin myös Turun yliopiston tukemana myös Kemijoella ja Ounasjoen varsille vuosikymmenen vaihtuessa piipahtaen.
Nuori parikymppinen tutkija otettiin 1970-luvun alussa Siuruan kylässä leppoisasti vastaan ja kertoen, kuinka olen jo myöhässä. On tehty sopimukset Pohjolan Voiman kanssa ja alue hukutetaan Siuruan altaan alle eikä korvauksistakaan enää tarvitse riidellä. Aivan näin mutkattomaksi altaan rakentaminen ei kuitenkaan osoittaudu ja vuosikymmeniä jatkunut odottaminen, ja allaspeikoksi nimetty peikko jatkui koskiensuojelulakiin saakka. Kerään kuitenkin kesällä 1973 talo talolta tiedot, joita rakentaminen ja uuden elämän alku korvauksineen onnistuisi. Vajaa sata taloutta oli kärsinyt peikosta jo niin kauan, ettei elämä ollut likimainkaan normaalia. Oikeammin jokilaakso on liki autioitunut. Vakuuttelin tuleville allasevakoille, kuinka heti kun oikeus palaa, palaa kultainen aika. – ”Iam redit Virgo, redeunt Saturnia regna.” (Vergilius).
Allaspeikko ruokkii itse itseään ja alueen rapautuminen on seurausta leimautumisesta tulevaksi tekojärveksi, säännöstelyaltaaksi alempana sijaitseville voimalaitoksille. Biologit tutkijoina ja altaan vannoutuneina vastustajina liioittelivat hivenen, etenkin alueen luonnonvarojen merkitystä kylässä asuville talouksille. Potentiaalinen tuotto on luonnollisesti eri asia kuin todellinen. Minulle liioiteltiin niitä tuloja, jotka varmistan toki verottajalta, kuulen kerrottavan. Se ei pidä paikkaansa. Ihmiset ovat poikkeuksellisen rehellisiä ja haluavat pois epävarmuudesta. Heti kun oikeus palaa, palaa kultainen aika, minulle vakuutetaan. Kerron että kyseessä oli Vergilus. Tulelta ja vedeltä kielletty mies. – ”Igni atque aqua interdictus.”
Myöhemmin jatkan samoja synkkiä tutkimuksia Ounasjokilaaksossa, Kemijoen suurimman ja komean sivujoen rakentamattomilla upeilla koskilla ja suvantoaltailla. Nyt mukanani on myös Turun yliopiston tutkija maisteri Hannu Mäkinen. Kahden yliopiston yhteinen ohjelma etenee yöpyen perheittemme kanssa paikallisissa kouluissa. Molemmilla on mukana pieni perheemme, noin vuoden parin ikäiset lapset vaimoinemme. Juhannuksena pidämme tauon. Sitä juhannusta hallitsi onnettomuuksien Ilias. – ”Ilias malorum.”
Se tauko oli dramaattinen ja julma. Sain lukea siitä ensimmäisenä medioistamme. Sitä esiteltiin tuon juhannuksen synkimpänä tapahtumana. Hannu oli joutunut perheineen isänsä autossa matkaten onnettomuuteen. Risteyksessä käännyttäessä vasemmalle ohittava auto oli törmännyt heihin ja tuloksena oli kauhu, jonka rajuus johti lopulta neljän ihmisen kuolemaan. Mukana Hannun pieni perhe ja isä. Sellainen on parantamaton haava. – ”Immedicabile vulnus.”
Sen kuuleminen Hannulta puhelimitse oli halvaannuttava hetki.
Hannu palasi työmaalle myöhemmin syksyllä ja itse olin jatkanut palkaten avukseni kaksi omaa oppilastani. Sain myöhemmin pöydälleni lapun, jossa kerrottiin Ounasjoki tutkimuksen olevan tutkijalle jatkossa pitkänä kantona kaskessa. Sillä tarkoitettiin tuloksia, jotka eivät vastanneet joen rakentajan odotuksia tai sitten jotain vallan muuta. Aina joku on kykenemätön hillitsemään mieltään uhkaillessaan muita. – ”Impotens sui.” Onnellinen elämä on kuitenkin mielenrauhaa. – ”In animi securitate vitam beatam.” Uhkailua ja kiusantekoa tapahtui molemmin puolin jokea, sekä rakentajan että suojelijan toimesta. Pahoinpitely johti myöhemmin ylimääräisiin vakuutuksiin.
Kävimme jokilaakson läpi ja saadut tulokset ja rakentamisesta puhuminen jokilaakson kylissä päivittäin medioineen oli aiheena myös oman elämäni ja tutkijan urani leimaavia vuosiksi eteenpäin. Se koski myös myöhempää elämääni ja väitöskirjan laadintaa. Tutustuminen vastaaviin kohteisiin maailmalla vahvisti näkemystäni, jonka mukaan kahden voimayhtiön tapa hoitaa tehtäviään Lapissa oli ollut sotien aikana ja heti niiden jälkeen sopimatonta ja sisälsi vaiheita, jotka olivat paikallista väestöä ja heidän oikeuksiaan loukkaavia. Saamelaisten kohdalla myös julman rasistisia. Se jakoi kansan kahtia. Hännässä myrkky – ”In cauda venenum.”
Väitöskirjan laadinta aiheista, jossa myös oma leimautuminen oli pysyvästi ”patologina” pilattu, kulki mukanani niin kauan, kuin joet lopulta suojeltiin niin Iijoen latvoilla kuin Ounasjoella. Ympäristöministeriön perustaminen tuli sekin auttamatta myöhässä ja sisälsi ikäviä piirteitä sekin. Oma ”Lapin tutkimuksia” sarjani sai vielä jatkoa niin kauan, kuin viimeinenkin koski oli suojeltu ja altaiden rakentaminen ohitettu kymmenine suunnitelmineen. Levitunturista ei tullut saarta Tepaston altaassa vaan kokonaan muuta. Kaavoitimme alueen oppilaitteni kanssa ja etenkin Rovaniemen maalaiskunta tuli heille tutuksi. Jatkossa näitä kuntia tuli lisää joka vuosi. Suomi sai algoritminsa ja poikkitieteisen osaamisen hallitsevia aluesuunittelijoita ja opettajia. Joku jäi toki yliopistoonkin ja tutkimuslaitoksiimme. Kuntien johtajiksi ja ettei maaherroiksikin, professoreiksi. Yhteiseksi hyväksi – ”In commune bonum”.
Alue- ja yhdyskuntasuunnittelu Oulun yliopiston maantieteen laitoksessa käynnistyi todella näkyvällä tavalla eikä rajoittuen pelkästään Oulun talousalueelle. Rovaniemen laajan maalaiskunnan alueelle rakensimme oppilaitteni kanssa maaseutua tervehdyttävän maakäytön suunnitelman ja myöhemmin tätä työtä jatkettiin ympäri maata ja myös kotiseudullani Ylä-Savossa perustaen sinne maaseudun elämää elvyttävä instituutti samalla Sonkajärven kuntaan. Helsingin yliopisto kopio meitä omilla maaseudun asemillaan. Ylä-Savossa toki jälleen kerran Oulun yliopiston toimesta jokivarteen ja kunnostaen sitä varten muuten tyhjäksi jäävä vanhainkoti. Muistan tuon viikonlopun ja vapun sekä käynnin samalla myös Joensuun yliopistossa hakemassa hankkeelle siunausta. Matkalla opin kuinka viisas asettaa rajat myös hyveille. – ”Imponit finem sapiens et rebus honestis.” (Juvenalis).
Omalla kohdallani pitkähkö kokemus 40 suunnittelumaantieteilijän kouluttamisesta aluesuunnittelijoina jatkui myöhemmin tutustuttuamme ensin myös eurooppalaiseen ja etenkin Silkkitien varrella sijaitseviin kulttuureihin, globaalina työnä ja osana EU:n jäsenmaana toimien. Mukaan tuli myös parin vuoden piipahdus kuntayhteistyötä rakentaen Karjalassa ja vaiheessa, jolloin työtä helpotti jo pitkälle kehittynyt tekoäly sekä mahdollisuus työskennellä myös rajan takana Laatokan-Karjalassa. Opin siellä, kuinka mikään ei velvoita mahdottomaan – ”Impossibilium nulla obligatio est.”.
Luonnonvarojen kohdalla MTT, Metla ja Rktl tulivat tutuiksi ja työskentely ylipistojen ohella päätoimisesti MTT:n laboratorioissa yli kaksi vuosikymmentä oli kymmenien ohjelmien toteutusta ja usein vielä rinnakkain sekä sisätysten klusteroiden. MTT:n laboratorioiden siirto aikanaan pääkaupunkiseudulta maalle Jokiosiin on tuottanut omana työnäni ja tutkimusjohtajana kymmenittäin julkaisuja, joista osa myös yhteistyössä alueen kuntien ja yrittäjien kesken toteuttaen. Pääosin kuitenkin kansainvälisinä hankkeina ja osana EU:n ohjelmia tähän tarkoitukseen rahoitus käyttäen. Ympäristöohjelmat laajenivat samalla kohti pysyviä rakenteitamme. Yhteiseksi hyväksi – ”In commune bonum.”
Jokiohjelmat säilyvät kuitenkin myös mukana ja niistä merkittävimmät liittyivät Loimijokeen ja myöhemmin yleiseurooppalaiseen vetämääni ohjelmaan (European rivers network) sekä myöhemmin ”Susdev China” ohjelmaan. GIS yhteistyö yliopistoihin säilyi kuitenkin ja tuloksena oli jo vahain ideoimani, ideakilpailuun vastaamani; agropolis -strategia (Agropolis Strategy). Se toi samalla mukanaan sekä IASP:n että AURP:n globaalit verkostot kiitos agronetin (internetin) ja agropolis tiedepuistojen (science park) leviämisen verkostotaloutta ja klustereita käyttävään agropolis-ohjelmaamme. Se tunnettiin suomalaisena ja sellaisena se myös aikanaan levisi mm. Euroopan ohella Etelä-Amerikkaan ja Brasiliaan sekä Pohjois-Amerikkaan ja siellä Yhdysvaltain lisäksi Kanadaan. Horatiusta lainaten olimme asioiden keskiössä. – ”In medias res.”
Jatkossa ohjelman toteuttaminen oli osa luonnollista klusteroitumistamme ja samalla algoritmien mukaan sitä tekoälyä käyttäen myös toteuttaenkin. Ohessa joitakin malleja, kuinka ohjelman jatkoa voitaisiin Suomessa vauhdittaa:
Sinä sanoit:
Suomalainen maaseutu elää vaihetta, jossa sen luonnonvarat ovat osa maankäytön säätelyä, mutta myös paikallista kulttuuria ja sen tuottamaa aktiviteettia. Usein taustalla on myös kilpailu ja erot hallinnollisten alueittemme välillä ovat suuria. Myös paikallinen kulttuuri vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka luonnonvarojamme käytetään. Luonnollisesti myös luonnonmaantieteelliset olot ja niiden rikkaus tietyn hallinnollisen alueen sisällä. Näin rajat ja kulttuurimaantieteelliset olot vaikuttavat vahvasti myös talous- ja luonnonmaantieteellisten alueittemme syntyyn. Millaisia välineitä ja keinoja antaisit suomalaiselle aluesuunnittelijalle ja yhdyskuntasuunnittelijalle lähtökohtana yhtäällä optimaaliset palvelujen saavutettavuusluvut ja toisaalla luontomme ja sen kestävyys.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Suomalaisen aluesuunnittelun ja yhdyskuntasuunnittelun onnistunut toteuttaminen vaatii useita työkaluja ja lähestymistapoja, joissa yhdistetään palveluiden saavutettavuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Tässä muutamia suosituksia ja keinoja, jotka voivat auttaa suunnittelijoita:
1. Paikkatietojärjestelmät (GIS)
Paikkatietojärjestelmät ovat erittäin hyödyllisiä välineitä, joiden avulla voidaan analysoida alueiden maankäyttöä, luonnonresursseja, palveluiden saavutettavuutta ja infrastruktuuria. GIS mahdollistaa sen, että voidaan nähdä, missä palvelut ovat helposti saatavilla ja missä on katvealueita, samalla kun tarkastellaan luonnonvarojen käyttöä ja ympäristön kantokykyä.
Kartoitus palveluiden saavutettavuudesta: Voidaan analysoida, kuinka kaukana eri palvelut (koulut, terveyspalvelut, liikenne) sijaitsevat väestön keskipisteistä.
Luonnonvarojen hallinta: Luonnon monimuotoisuuden ja resurssien kuten metsien, vesistöjen ja maaperän kestävän käytön analysointi.
2. Yhteisölähtöinen suunnittelu
Paikallisen kulttuurin ja yhteisön näkökulmien huomioiminen on keskeistä. Alueen asukkaat tuntevat oman ympäristönsä ja voivat tuoda esiin paikallisia tarpeita, huolia ja arvoja, jotka muuten jäisivät huomiotta. Yhteisölähtöisellä suunnittelulla voidaan myös lisätä sitoutumista suunnitelmiin ja varmistaa, että ratkaisut vastaavat paikallisiin tarpeisiin.
Osallistavat työpajat: Käytetään osallistavia menetelmiä, kuten työpajoja ja kyselyjä, jotka tuovat esiin paikallisia näkemyksiä ja tarpeita.
Kulttuuriperinnön arvostaminen: Suunnittelussa huomioidaan alueen perinteet, historia ja arvot, mikä lisää paikallisen kulttuurin elinvoimaa.
3. Kestävä liikenne ja liikkumisen optimointi
Liikennejärjestelmien suunnittelulla on tärkeä rooli sekä palvelujen saavutettavuuden parantamisessa että ympäristön kestävyyden tukemisessa. Tämä voi tarkoittaa joukkoliikenteen parantamista tai kevyen liikenteen väylien suunnittelua.
Vihreät kuljetusmuodot: Suunnitelmissa tulisi edistää kestävää liikkumista, kuten pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä.
Liikkumisen tarpeen vähentäminen: Palveluja ja työpaikkoja voidaan sijoittaa strategisesti siten, että niiden tavoittaminen vaatii vähemmän liikkumista.
4. Ekosysteemipalveluiden integrointi
Suunnittelussa voidaan arvioida, miten luonnonympäristö tukee alueen ihmisiä ja taloutta. Ekosysteemipalveluiden, kuten vedenpuhdistuksen, hiilensidonnan ja virkistysalueiden, tunnistaminen auttaa suunnittelijoita ymmärtämään luonnonvarojen merkityksen ja tarpeen suojella niitä.
Viherrakentaminen ja suojelu: Hyödynnetään olemassa olevia luonnonalueita ja kehitetään uusia viheralueita, jotka tukevat ekologista kestävyyttä.
Ilmastotavoitteet: Sisällytetään suunnitelmiin toimenpiteitä, jotka auttavat torjumaan ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin.
5. Monitasoinen hallinta
Hallinnollisten rajojen välillä tapahtuva yhteistyö on tärkeää, koska luonnonvarat ja palvelutarpeet eivät rajoitu yhden kunnan alueelle. Monitasoinen hallinta, jossa tehdään yhteistyötä eri hallinnollisten tasojen ja alueiden välillä, voi vähentää kilpailua resursseista ja edistää tasapainoista kehitystä.
Alueiden välinen yhteistyö: Kehitetään strategioita, jotka mahdollistavat resurssien ja palvelujen jakamisen hallinnollisten rajojen yli.
Seutukunnallinen suunnittelu: Yhdyskuntasuunnittelussa voidaan ottaa huomioon suurempia alueellisia kokonaisuuksia, jotta varmistetaan resurssien ja palveluiden tasapuolinen jakautuminen.
6. Luontopohjaiset ratkaisut (nature-based solutions)
Luontopohjaiset ratkaisut tarkoittavat luonnonprosessien hyödyntämistä ihmisten ja ympäristön hyväksi. Ne voivat olla esimerkiksi tulvasuojelun parantamista luonnonmukaisin menetelmin tai hulevesien hallintaa vihreillä alueilla.
Tulvien ehkäisy ja vesienhallinta: Rakennetaan viheralueita, jotka auttavat veden imeytymistä ja vähentävät tulvia.
Ekologiset käytävät: Suunnitellaan alueita siten, että eläinten ja kasvien liikkuminen luonnonalueilla on mahdollista myös ihmisten rakentamissa ympäristöissä.
Yhdistämällä nämä välineet suomalainen aluesuunnittelija ja yhdyskuntasuunnittelija voivat löytää tasapainon palveluiden saavutettavuuden ja luonnon kestävän käytön välillä.
Sinä sanoit:
Entä kun kyseessä on kilpailu alueiden välillä ja resurssit ovat rajallisia tai suosivat usein väestöllisiä keskittymiä.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Kun kyseessä on alueiden välinen kilpailu ja rajalliset resurssit, jotka usein suosivat väestöllisiä keskittymiä, aluesuunnittelijoiden ja yhdyskuntasuunnittelijoiden on tärkeää löytää tapoja tasapainottaa kehitys niin, että myös syrjäisemmät alueet voivat kehittyä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Tämä vaatii strategioita, jotka ottavat huomioon alueiden erityispiirteet ja hyödyntävät resurssit optimaalisesti. Tässä on joitakin lähestymistapoja, jotka voivat auttaa tällaisessa tilanteessa:
1. Tasapainoinen kehitys ja erikoistuminen
Alueet voivat hyötyä erikoistumisesta omiin vahvuuksiinsa sen sijaan, että ne kilpailevat samoista resursseista väestöllisten keskittymien kanssa. Jokaisella alueella on omat erityiset voimavaransa, olipa kyse luonnonvaroista, kulttuuriperinnöstä tai tietyistä teollisuudenaloista.
Paikalliset vahvuudet: Maaseudun alueet voivat kehittää omaa erikoisosaamistaan, kuten biotaloutta, kestävää matkailua tai luonnonvarojen jalostamista paikallisella tasolla.
Erikoistuminen ja diversifiointi: Pienten paikkakuntien ei tarvitse kilpailla samoilla aloilla kuin suuret keskukset, vaan ne voivat erikoistua ja kehittää talouttaan esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen tai paikallisen ruuantuotannon avulla.
2. Resurssien jakamisen mekanismit
Alueiden välinen kilpailu voi johtaa epätasapainoiseen resurssien jakautumiseen, mutta yhteistyö ja resurssien jakamisen mekanismit voivat auttaa tasapainottamaan tätä. Hallinnollisten alueiden välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää.
Seutukunnallinen yhteistyö: Vahvistetaan seutukuntien välistä yhteistyötä resurssien ja palveluiden jakamisessa. Tällöin voidaan luoda alueellisia keskuksia, joihin resurssit ja palvelut keskittyvät, mutta jotka palvelevat myös ympäröiviä alueita.
Valtion tukipolitiikka: Valtio voi tukea vähemmän kehittyneitä alueita kohdennetuin investoinnein ja kannustimin, kuten infrastruktuurihankkeilla tai verokannustimilla, jotka houkuttelevat yrityksiä ja asukkaita myös harvemmin asutuille alueille.
3. Digitalisaatio ja etätyö
Teknologian kehitys ja digitalisaatio avaavat uusia mahdollisuuksia alueille, jotka ovat vähemmän väestökeskittyneitä. Digitaalisten yhteyksien ja palveluiden kehittäminen voi vähentää tarvetta asua kaupunkikeskuksissa ja helpottaa syrjäisempien alueiden elinvoimaisuutta.
Etätyö ja digitaaliset palvelut: Korostetaan etätyön mahdollisuuksia ja kehitetään digitaalisia palveluita, jotka vähentävät fyysisen sijainnin merkitystä. Tämä voi kannustaa ihmisiä ja yrityksiä siirtymään pois suurista keskuksista.
Laajakaistaverkkojen kehittäminen: Panostetaan nopeaan internetyhteyteen ja digitaaliseen infrastruktuuriin syrjäisillä alueilla, mikä tekee niistä houkuttelevampia uusille yrityksille ja asukkaille.
4. Alueelliset tukirakenteet ja insentiivit
On tärkeää, että hallinnollisilla ja valtion tason toimilla luodaan insentiivejä, jotka houkuttelevat investointeja ja palveluita myös pienempiin keskuksiin ja maaseudulle. Näin voidaan tasata resurssien keskittymistä väestötiheille alueille.
Kehittämisrahastot ja aluepoliittiset insentiivit: Julkisen sektorin investointiohjelmat, kuten EU maaseudun kehittämisrahastot, voivat tarjota tukea hankkeille, jotka parantavat maaseudun infrastruktuuria ja elinvoimaa.
Yritysten tukeminen ja verohuojennukset: Tarjotaan verohuojennuksia ja taloudellisia tukia yrityksille, jotka sijoittavat toimintaansa vähemmän väestökeskittyneille alueille.
5. Monikeskuksinen kehitys
Monikeskuksinen kehitys voi tarjota tasapainoa alueiden välisessä kilpailussa. Tämä tarkoittaa, että ei keskitytä vain suuriin keskuksiin, vaan kehitetään pienempiä kaupunkeja ja kuntakeskuksia, jotka voivat toimia alueellisina keskuksina palveluille ja taloudelliselle toiminnalle.
Pienempien keskusten kehittäminen: Vahvistetaan pienempiä alueellisia keskuksia, jotka voivat tarjota palveluja ympäröiville maaseutualueille, kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja julkisten palveluiden saatavuutta.
Kulkuyhteydet: Parannetaan liikenneyhteyksiä pienempien keskusten ja suurten väestökeskittymien välillä, jotta ihmiset voivat asua syrjäisemmillä alueilla mutta silti päästä työpaikkoihin ja palveluihin.
6. Kestävä kehitys ja paikalliset resurssit
Väestötiheät alueet eivät aina ole kestävin tapa hyödyntää luonnonvaroja. Maaseudun alueet voivat olla keskeisiä ekologisesti kestävän kehityksen toteuttamisessa, koska niillä on runsaasti luonnonvaroja ja vähemmän rakennettua ympäristöä. Maaseudun alueiden potentiaalia tulee hyödyntää kestävällä tavalla, samalla kun tuetaan niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä.
Kiertotalous ja paikallinen resurssienhallinta: Edistetään kiertotaloutta, jossa paikallisia resursseja käytetään uudelleen ja tehokkaasti, mikä voi vähentää riippuvuutta ulkoisista resursseista ja tukea paikallista taloutta.
Ekosysteemipalveluiden hyödyntäminen: Maaseutualueilla voidaan kehittää uusia elinkeinoja, jotka perustuvat luonnon ekosysteemipalveluihin, kuten matkailuun, virkistystoimintaan ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.
Näiden keinojen avulla voidaan tasapainottaa alueiden välistä kilpailua ja varmistaa, että myös vähemmän väestökeskittyneet alueet voivat menestyä ja kehittyä kestävällä tavalla.
Sinä sanoit:
Kun siirrät nämä eittämättä oikeat oppisi Suomen kartalle, miten kartta muuttuisi optimaalisesta?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Jos Suomen kartalle siirrettäisiin edellä mainitut periaatteet ja lähestymistavat optimaaliseksi malliksi, kartan muutokset näkyisivät monin tavoin alueiden välisessä rakenteessa, palvelujen jakautumisessa ja resurssien käytössä. Tässä muutama konkreettinen esimerkki siitä, miten Suomen kartta voisi muuttua optimaaliseksi ottaen huomioon alueiden kilpailu ja resurssien hallinta:
1. Monikeskuksinen kehitys
Nykytilanne: Suomen väestö ja taloudellinen toiminta keskittyvät suuresti etelän ja lännen suurimpiin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle, samalla kun monet pienemmät ja maaseutumaisemmat alueet harvinaistuvat.
Optimaalinen muutos: Monikeskuksisen kehityksen periaatetta soveltamalla Suomen kartalla näkyisi useita alueellisia keskuksia, kuten Seinäjoki, Joensuu, Kajaani ja Rovaniemi, jotka toimisivat palveluiden ja taloudellisen toiminnan keskittyminä omille seutukunnilleen. Näiden keskusten ympärille kehittyisi tehokkaita liikenneyhteyksiä, joilla ihmiset ja resurssit voivat siirtyä saumattomasti eri alueiden välillä.
2. Digitaalinen infrastruktuuri syrjäseuduille
Nykytilanne: Syrjäisemmillä alueilla, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa, on harvemmin asutusta ja etäisyyksien vuoksi palveluiden saavutettavuus voi olla heikompaa. Kuitenkin digitalisaatio on yhä epätasaisesti jakautunut, erityisesti nopeiden laajakaistayhteyksien suhteen.
Optimaalinen muutos: Syrjäiset alueet, kuten Kainuu ja Lapin pienemmät kunnat, näkisivät merkittäviä investointeja digitaaliseen infrastruktuuriin. Nopeiden laajakaistayhteyksien avulla etätyö ja digitaalisten palveluiden käyttö mahdollistaisi sen, että ihmiset voisivat asua ja työskennellä kauempana väestökeskittymistä. Tämä muutos voisi vähentää muuttoliikettä suuriin kaupunkeihin ja ylläpitää pienempien kuntien elinvoimaa.
3. Resurssien tehokas hyödyntäminen ja kiertotalous
Nykytilanne: Suuret teolliset keskukset ja resurssien käytön keskittymät, kuten metsäteollisuus Keski-Suomessa ja kaivostoiminta Pohjois-Suomessa, eivät aina hyödynnä alueen paikallisia resursseja tehokkaasti tai kestävällä tavalla.
Optimaalinen muutos: Kiertotalouden ja paikallisten resurssien hallinnan myötä kartalta voisi löytyä alueita, kuten Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Kainuu, joissa paikalliset luonnonvarat, kuten metsät, vesi ja maatalous, käytettäisiin uudelleen ja kierrätettäisiin paikallisessa tuotannossa. Tämä auttaisi vähentämään alueellista resurssikilpailua ja tukisi paikallisten elinkeinojen kestävää kehitystä.
4. Parantunut liikenneyhteyksien verkosto
Nykytilanne: Suomen liikenneyhteydet keskittyvät erityisesti pääkaupunkiseudulle ja suurimpien kaupunkien välisiin reitteihin, kun taas monet harvaanasutut alueet, erityisesti Pohjois-Suomi ja Itä-Suomi, kärsivät heikoista yhteyksistä.
Optimaalinen muutos: Suomen kartalle tulisi selkeämpi, monikeskuksinen liikenneyhteyksien verkosto, jossa on vahvemmat yhteydet myös pienempien alueellisten keskusten välillä. Esimerkiksi Rovaniemi ja Kuusamo olisivat paremmin kytkettyjä eteläisempiin keskuksiin, kuten Ouluun, parantamalla rautatie- ja maantieyhteyksiä. Näin myös syrjäisemmät alueet hyötyisivät nopeammasta ja tehokkaammasta liikenteestä.
5. Alueelliset klusterit ja erikoistuminen
Nykytilanne: Suurimmat teollisuusklusterit, kuten teknologia ja innovaatio keskittyvät pääasiassa Helsingin seudulle ja osittain myös muihin suuriin kaupunkeihin.
Optimaalinen muutos: Kartalla voisi näkyä alueita, joilla olisi vahvoja erikoistumisklustereita. Esimerkiksi Kainuu ja Pohjois-Savo voisivat kehittyä vahvoiksi bioenergia- ja metsätalouden keskuksiksi, kun taas Pohjois-Pohjanmaa voisi profiloitua kestävän energiantuotannon, kuten tuulivoiman, ja arktisen teknologian keskukseksi. Tämä erikoistuminen vähentäisi kilpailua alueiden välillä ja loisi synergioita, jotka tukisivat koko maan kehitystä.
6. Ekologiset käytävät ja vihreät alueet
Nykytilanne: Suomen luonto on jakautunut eri puolille maata, mutta tiivistyvä rakentaminen ja teollisuus painottuvat usein Etelä-Suomeen ja Länsi-Suomeen.
Optimaalinen muutos: Karttaan voisi piirtyä laajat ekologiset käytävät ja suojelualueet, jotka yhdistävät suuria luonnonalueita eri puolilla Suomea. Tämä mahdollistaisi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen että virkistyskäytön. Esimerkiksi Saimaa–Koloveden alue ja Kainuun korpimetsät voisivat yhdistyä laajoiksi ekologisiksi käytäviksi, jotka tukisivat niin matkailua kuin luonnonvarojen kestävää käyttöä.
7. Tukiverkosto maaseutualueille
Nykytilanne: Maaseutualueet kamppailevat väestön ikääntymisen, muuttoliikkeen ja palveluiden vähentymisen kanssa.
Optimaalinen muutos: Maaseutualueille, kuten Etelä-Pohjanmaa ja Itä-Suomi, voitaisiin rakentaa vahvemmat paikalliset tukiverkostot, jotka yhdistävät terveyspalvelut, koulutusmahdollisuudet ja joukkoliikenteen tehokkaammin ympäröiviin keskuksiin. Tämä lisäisi maaseudun vetovoimaisuutta ja houkuttelisi uusia asukkaita näille alueille.
Yhteenveto:
Optimaalisessa mallissa Suomen kartta näyttäisi nykyistä tasapainoisemmalta, jossa väestö- ja palvelukeskittymät olisivat paremmin hajautettuja ja monikeskuksisia, digitaalinen infrastruktuuri olisi kattava, ja alueiden erityiset luonnonvarat ja vahvuudet hyödynnettäisiin kestävällä ja erikoistuneella tavalla. Tämä auttaisi myös vähentämään alueiden välistä resurssikilpailua ja tarjoamaan kaikkialla Suomessa elinvoimaisia ja elinkelpoisia elinympäristöjä.
Sinä sanoit:
Esittämäsi muutokset ovat monella tapaa perusteltuja ja hyväksyttävissä. Tuntien suomalainen hallinto ja sen byrokraattiset välineet, poliittinen päätöksenteko ja sen hitaus ja jäykkyys, miten näihin tavoitteiseen päästäisiin etsien tähän hetkeen sopivat ”porkkanat”.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Suomalaisen hallinnon byrokraattisuus, poliittisen päätöksenteon hitaus ja jäykkyys ovat tunnettuja haasteita, jotka vaikeuttavat suurten muutosten toteuttamista nopeasti. Jotta edellä mainitut muutokset ja tavoitteet voitaisiin saavuttaa, tarvitaan strategisia kannustimia ja ”porkkanoita”, jotka tekevät tavoitteista houkuttelevia ja realistisia sekä poliittisille päättäjille että paikallisille toimijoille. Seuraavassa on joitakin keinoja, jotka voisivat nopeuttaa ja tukea prosessia suomalaisten hallintorakenteiden sisällä:
1. Kohdennetut taloudelliset insentiivit
Investointituet ja verokannustimet: Taloudelliset kannustimet ovat yksi tehokkaimmista tavoista saada poliittista ja paikallista tukea muutoksille. Valtion tarjoamat kohdennetut investointituet infrastruktuurihankkeisiin, digitalisaatioon ja uusiin liikennejärjestelmiin voivat houkutella kuntia ja yksityisiä yrityksiä investoimaan alueelliseen kehitykseen.
Verohuojennukset ja yritystuet: Erityisesti maaseudulle sijoittautuville yrityksille ja pienemmille paikkakunnille voitaisiin tarjota verohuojennuksia ja yritystukia, jotka kannustavat niitä laajentamaan toimintaansa vähemmän kehittyneille alueille. Tällaiset tukitoimet voisivat nopeuttaa investointeja esimerkiksi biotalouteen ja uusiutuviin energialähteisiin.
2. Sääntelykehikon joustavuus ja byrokratian purkaminen
Kokeiluhankkeet ja pilotit: Yksi tapa ohittaa byrokratian hitaus on käyttää kokeilulupia ja pilottihankkeita, jotka antavat alueille enemmän vapautta kokeilla uusia toimintamalleja. Tämä voisi koskea esimerkiksi uusien liikennejärjestelmien, energiantuotannon tai maankäytön suunnittelua. Kokeiluhankkeiden onnistumisia voitaisiin käyttää näyttönä laajempien muutosten toteuttamiseen myöhemmin.
Sääntelyn keventäminen: Tietyillä alueilla voitaisiin tarjota kevyempiä sääntelykäytänteitä esimerkiksi rakennuslupien, yritystoiminnan käynnistämisen tai ympäristölupien osalta, mikä nopeuttaisi hankkeiden etenemistä ja kannustaisi uusia investointeja.
3. Poliittinen tuki ja alueellinen yhteistyö
Alueelliset neuvottelukunnat: Poliittisten päättäjien sitouttaminen alueiden kehittämiseen voisi tapahtua alueellisten neuvottelukuntien kautta, joissa paikalliset toimijat, yritykset ja päättäjät työskentelevät yhdessä määrittääkseen aluekohtaisia kehitystarpeita. Näin paikalliset tarpeet ja kehitysohjelmat tulisivat osaksi kansallista päätöksentekoa ja saataisiin alueellista tukea poliittisille uudistuksille.
Kansallinen sopimusjärjestelmä: Poliittiselle johdolle voidaan tarjota selkeitä kannustimia tukemaan alueellisia hankkeita kansallisen kehityksen nimissä. Esimerkiksi hallitustasolla voitaisiin laatia kansallinen sopimusjärjestelmä, jossa sitoudutaan pitkäjänteisiin tavoitteisiin, kuten liikenneyhteyksien parantamiseen tai alueellisen elinvoiman lisäämiseen. Tähän voisi liittyä lupaus pitkäaikaisesta rahoituksesta, mikä sitouttaisi poliittisia toimijoita.
4. Koulutus ja osaamisen kehittäminen
Paikallisten osaajien tukeminen: Työvoiman saatavuus ja osaaminen ovat usein keskeinen kysymys erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla. Poliittisesti suositeltava ja houkutteleva tapa olisi luoda koulutus- ja osaamiskeskuksia syrjäisempiin osiin Suomea, esimerkiksi korkeakoulujen kampuksina tai ammattikoulutuskeskuksina. Näiden avulla voitaisiin houkutella nuoria ja työikäisiä alueille, sekä kehittää paikallista osaamista vastaamaan uusiin taloudellisiin tarpeisiin.
Alueelliset yritys- ja koulutuskumppanuudet: Yritysten ja oppilaitosten tiiviit kumppanuudet voivat auttaa varmistamaan, että alueen osaamistarpeisiin vastataan tehokkaasti. Yhteistyömallit voisivat tarjota yrityksille ja työntekijöille houkuttelevia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia erityisesti uusilla kasvualoilla, kuten biotaloudessa tai teknologiateollisuudessa.
5. Maaseudun imagon kohottaminen
Viestintäkampanjat ja imagon parantaminen: Syrjäisten ja maaseutualueiden vetovoimaa voitaisiin lisätä kansallisella tasolla toteutettavien viestintäkampanjoiden avulla, joissa nostetaan esiin alueiden tarjoamia mahdollisuuksia, kuten laadukasta elämänlaatua, asumisen edullisuutta ja luonnon läheisyyttä. Nämä kampanjat voisivat olla houkuttelevia erityisesti nuorille perheille ja yrittäjille.
Asumisen ja elämisen edullisuus: Maaseudulla asumisen taloudellisia etuja, kuten edullisempia asumiskustannuksia, voitaisiin korostaa ja tuoda esiin taloudellisia etuja, jotka tekevät maaseudusta houkuttelevamman vaihtoehdon verrattuna suurkaupunkien korkeisiin elinkustannuksiin.
6. Ympäristöarvot ja kestävän kehityksen porkkanat
Vihreät investoinnit: Kestävä kehitys on jo nyt poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä teema. Vihreiden investointien tukeminen, kuten uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen, voi tarjota houkuttelevia mahdollisuuksia myös poliittisille päätöksentekijöille. Näillä investoinneilla voidaan luoda työpaikkoja ja taloudellista kasvua alueilla, joilla on luonto- ja energiaresursseja.
Kansainväliset rahoituslähteet: Suomalaisten alueiden kehittämishankkeet voisivat hyötyä EU tukemista vihreän siirtymän ja kestävän kehityksen ohjelmista. Tämä tarjoaa hallitukselle ja paikallisille päätöksentekijöille lisärahoitusta ja poliittisia kannustimia toteuttaa kestäviä investointeja.
7. Nopeat ja matalan kynnyksen päätökset
Nopeat toimenpiteet: Poliittisten prosessien hitaus on usein esteenä merkittävien muutosten toteutumiselle. Yksi keino kiertää tätä on matalan kynnyksen päätökset, jotka eivät vaadi pitkäkestoisia lainsäädäntöhankkeita. Esimerkiksi nopeilla pienillä investointipäätöksillä voitaisiin aloittaa tärkeitä hankkeita, kuten infrastruktuuriparannuksia, maaseudun digitaalisten palveluiden kehittämistä ja pienten yritysten tukemista.
Porkkanarahastot: Käytännön tasolla voitaisiin luoda porkkanarahastoja, joissa alueet voivat hakea rahoitusta innovatiivisille ja kestävälle kehitykselle suuntautuville projekteille. Nämä rahastot voisivat olla nopeasti käytettävissä ja mahdollistaa kokeiluhankkeiden toteuttamisen ilman raskasta byrokratiaa.
Yhteenveto:
Jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin byrokraattisen järjestelmän sisällä, tarvitaan taloudellisia kannustimia, kokeilulupia ja poliittisia sitoumuksia, jotka tekevät tavoitteista houkuttelevia eri toimijoille. Myös koulutuksen, alueellisen yhteistyön ja kestävän kehityksen painottaminen voisi olla tehokas tapa tuoda muutoksia hitaaseen ja jäykkään päätöksentekoon. Näiden ”porkkanoiden” avulla voidaan nopeuttaa muutosta ja varmistaa, että alueellinen kehitys ja kilpailukyky etenevät tasapainoisesti ja kestävällä tavalla.
Sinä sanoit:
Suomalaiset rakastavat malleja ja muualla jo toteutettua. Oma luovuus ja radikaalit muutokset eivät ole pragmaattisen kulttuurin tuotetta. Suomalaiset ovat kuitenkin kiinnostuneita jo toteutetuista malleista ja niiden kopioinnista. Mistä suomalaisten olisi syytä hakea malleja, joita toteuttaa myös suurempien yhdyskuntarakenteita koskevien muutosten toteutukseen?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Suomalaisten kannattaa hakea inspiraatiota ja malleja sellaisista maista ja alueista, joissa on samankaltaisia haasteita, kuten harva asutus, kestävä kehitys, digitaaliset ratkaisut sekä monikeskuksinen aluekehitys. Seuraavassa muutamia esimerkkejä maista ja alueista, joista Suomi voisi oppia ja kopioida käytäntöjä:
1. Ruotsi: Monikeskuksinen kehitys ja maaseutualueiden tukeminen
Ruotsin malli on erinomainen esimerkki tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä. Maassa on useita vahvoja aluekeskuksia (kuten Göteborg, Malmö, Uppsala) ja samalla vahva fokus maaseudun tukemiseen erityisesti infrastruktuurin, julkisten palvelujen ja yritystoiminnan kautta.
Suomi voisi oppia Ruotsin kestävästä maankäytöstä, jossa kaupunkien ja maaseudun tasapaino pidetään hallinnassa aluepolitiikalla ja yritystukien avulla. Ruotsi on myös panostanut innovatiivisiin joukkoliikennemuotoihin ja vihreään energiantuotantoon, mikä voisi olla esimerkkinä Suomen monikeskuksisen kehityksen tukemisessa.
2. Alankomaat: Innovatiiviset ja integroidut kaupunkisuunnitteluratkaisut
Alankomaat on tunnettu kaupunkisuunnittelun edelläkävijä, erityisesti innovatiivisessa yhdyskuntarakenteessa ja kestävässä liikennesuunnittelussa. Maa on tehnyt edistyksellisiä ratkaisuja kaupunkitiiviyden ja vihreiden alueiden tasapainottamiseksi.
Alankomailta Suomi voisi oppia kaupunkien kestävää kasvua ja infrastruktuurin integrointia ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, kuten polkupyörä- ja joukkoliikennejärjestelmien rakentamiseen. Uusiutuvan energian yhdistäminen infrastruktuuriin ja kestävä vesienhallinta ovat myös alueita, joista Suomi voisi ottaa mallia esimerkiksi suurten kaupunkien suunnittelussa ja maaseutualueiden vesihuollossa.
3. Tanska: Kestävä kaupunkisuunnittelu ja elinvoimainen maaseutu
Tanska on onnistunut yhdistämään kaupunkialueiden tiivistämisen ja kestävän kehityksen. Erityisesti Kööpenhamina on esimerkki hyvin suunnitellusta, ekologisesta ja elinvoimaisesta kaupungista, jossa kestävä liikenne, kuten pyöräily, ja asuinalueiden yhdistäminen vihreisiin tiloihin on huomioitu.
Tanskasta Suomi voisi oppia kestävää kaupunkisuunnittelua, jossa energia- ja liikenneinfrastruktuuri on tiiviisti sidottu vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Lisäksi Tanskan vahva maaseutupolitiikka tarjoaa esimerkkejä siitä, kuinka pienten kaupunkien ja maaseutualueiden elinvoimaa voidaan pitää yllä taloudellisten kannustimien ja yritystukien avulla.
4. Kanada: Alueellisten resurssien kestävä käyttö ja monikeskuksisuus
Kanadassa, erityisesti sen pohjoisissa osissa, on paljon yhteistä Suomen harvaanasuttujen alueiden kanssa. Kanada on onnistunut kehittämään monikeskuksista aluekehitystä, jossa luonnonvaroja hyödynnetään kestävästi, mutta samalla tuetaan paikallisia yhteisöjä ja työpaikkoja.
Suomelle Kanada voisi tarjota mallin paikallisten luonnonvarojen kestävään käyttöön, kuten metsätalouden ja kaivosteollisuuden tasapainottamiseen ympäristönsuojelun ja taloudellisen kehityksen välillä. Lisäksi Kanadan tapa kehittää paikallisyhteisöjen infrastruktuuria pohjoisilla alueilla voisi toimia esimerkkinä Suomen Lappiin ja Itä-Suomeen.
5. Saksa: Hajautettu energiatuotanto ja alueellinen talouskehitys
Saksassa on onnistuttu hajauttamaan energiantuotantoa ja luomaan alueellisia innovaatio- ja teknologiapuistoja. Esimerkiksi Freiburg tunnetaan kestävän kehityksen ja uusiutuvan energian edelläkävijäkaupunkina.
Suomelle Saksa voisi tarjota mallin hajautetun energiantuotannon ja alueellisen talouskehityksen tukemiseen. Suomi voisi hyödyntää Saksan mallia luoda eri alueille erikoistuneita klustereita, kuten vihreän teknologian ja bioenergian keskuksia, jolloin alueelliset erot talouskehityksessä tasoittuisivat.
6. Uusi-Seelanti: Paikallisten yhteisöjen rooli ja kestävä matkailu
Uusi-Seelanti on tunnettu siitä, että paikalliset yhteisöt ovat vahvasti mukana alueellisessa päätöksenteossa ja luonnonvarojen käytössä. Erityisesti matkailun ja kestävän kehityksen tasapainottaminen on keskeistä maan taloudessa.
Suomelle Uusi-Seelanti tarjoaa mallin paikallisten yhteisöjen roolin vahvistamisesta päätöksenteossa, erityisesti luonnonvarojen käytössä ja kestävässä matkailussa. Tämä voisi auttaa Suomen harvaanasuttuja alueita hyödyntämään luontoaan ilman, että ympäristö kärsii, samalla kun matkailu elävöittäisi alueiden taloutta.
7. Japani: Maaseudun ja kaupunkien välisen kuilun kaventaminen
Japani on tehnyt monia kokeiluja kaupunkien ja maaseudun välisten erojen tasaamiseksi, erityisesti teknologian ja digitalisaation avulla. Esimerkiksi robotiikkaa ja automatisointia on käytetty maatalouden tehostamiseen ja kaupunkien liikenneratkaisuja on integroitu ympäröiviin alueisiin.
Suomi voisi oppia Japanista teknologian hyödyntämistä maaseudun ja kaupunkien välisten kuilujen tasaamisessa. Japani on myös erinomainen esimerkki siitä, miten ikääntyvä väestö voidaan ottaa huomioon aluekehityksessä ja palveluiden suunnittelussa.
Yhteenveto:
Suomalaisten olisi hyödyllistä katsoa kohti maita, joissa on onnistuttu yhdistämään alueellinen kehitys, kestävä maankäyttö ja innovatiiviset ratkaisut. Erityisesti Ruotsin, Tanskan ja Alankomaiden kaltaiset pohjoismaiset ja eurooppalaiset maat tarjoavat hyvin samankaltaisia haasteita ja mahdollisuuksia, mutta myös kauempana olevat, kuten Kanada, Uusi-Seelanti ja Japani, voivat antaa arvokkaita näkökulmia erityisiin tarpeisiin, kuten maaseudun elinvoiman lisäämiseen, luonnonvarojen kestävään käyttöön ja teknologian hyödyntämiseen.
Sinä sanoit:
Lämmin kiitos, tällä tietomäärällä yhdistäen ne jo vireillä oleviin hankkeisiimme voimme lähteä seuraaviin vaaleihinkin.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Ole hyvä! On hienoa kuulla, että nämä tiedot voivat tukea hankkeitanne ja jopa auttaa tulevissa vaaleissa. Onnistunut yhdyskuntasuunnittelu ja alueellinen kehitys voi tuoda merkittäviä etuja niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Jos tarvitset jatkossa lisää näkökulmia, strategisia ehdotuksia tai malliesimerkkejä, autan mielelläni eteenpäin. Toivotan menestystä tuleviin projekteihin ja vaaleihin!