09.12. 2022
Tasan vuosikymmen sitten joulukuun 9. päivä osallistuin Kuhalan killan yhteiseen kuvataidenäyttelyyn Forssassa. Yksi töistäni esitteli Väinämöisen haukea. Hauesta, aivan oikean hauen luista, oli tehty kannel. Hauki oli 150 cm pitkä mutta kannel oli puolen metrin mittainen. Se kyllä esitteli kaikki tuon hauen luut. Hauki on luonnollisesti kuvattukin ja se muistuttaa pikemminkin ulkonäöltään alligaattoria kuin perinteistä sisävesiemme monessa tarinassa mukana olevaa pyhää eläintä.
Hauesta on tehty monenmoista kertomusta ja suomalaiseen muinaistarustoon liittyvää myös kalevalaista laulua. Runoista tunnetuin ”Hauen laulu” Aaro Hellaakosken tuotannosta löytyy myös muistelmakirjani takakannen esitteestä.
Elämä kun on kuten hauen laulu. Kerroin kuinka lapsuudessa lausumistani runoista moni liittyi luontoon. Suomalaiset runoilijat rakastavat luontoa ja se kyllä näkyy lyyrisessä kielessämmekin. Yhteen tunnetuimmista jouduin tutustumaan Oulun yliopiston Maantieteen laitoksen kirjastossamme.
Aaro Hellaakoski; Hauen laulun kirjailija, oli maantieteilijä, joskin hänet tunnetaan ehkä paremmin runoilijana kuin tiedemiehenä tai opettajana. Mahtoiko hän arvata sen aikanaan. Sama pätee vaikkapa Sakari Topeliukseen satusetänä. Hän varmaan oletti jäävänsä historiaan poliitikkona tai tutkijana, yhteiskunnallisena vaikuttajana, kirjailijana. Maamme kirja on ollut luetuin maantieteen oppikirjamme saaden yli 50 painostakin.
Suomalaiset rakastavat maantiedettä ja historiaa – mutta myös lyyristä kieltään, onomatopoeettista, monitieteistä pohdintaakin. Niinpä juuri hauen laulu toi mieleeni luonnonkuvauksen moniulotteisimman tavan – samaan aikaan realistisen ja surrealistisen, kalan, linnun ja oravan hybridin, lapsena vaikeasti lausuttavan ja kaiken perinteisen samalla kyseenalaistavankin. Se on runo vapauden rytmistä, lapselle rakkaan kalan ja linnun asetelmasta runoilevana aikuisena, Väinämöinen Orfeustaan hakevana, luonnonlait kumoavana hämmennyksenä.
Samana päivänä, yhdeksäs joulukuuta, mutta seitsemän vuotta myöhemmin, pidin viimeisen valtuustopuheeni Forssassa vuonna 2019 samalla oman, aiottua pidemmäksi venähtäneen valtuustokauteni päätteeksi. Tarkoitus oli hoitaa tuo yhdyskuntapalveluksi katsomani vaihe eläkepäivien aluksi neljän vuoden aikana, mutta se venyi sitten yli kahden perinteisen kauden yli liki vuosikymmeneksi siirtyneiden kuntavaalien ja monien taloudellisten ja rakenteellisten vaikeuksiemme seurauksena. Noita lisävuosia voisi kutsua vaikka sakkokierroksiksi. Tosin kyllä taustalla kummitteli tuon ajan hallitus ja sen keskustalainen pääministerimme. Tänään keskustan kannatus on gallupeissa puolueen historian heikon, alle kymmenen prosentin. Kai sekin kertoo mistä oli kysymys. Kyllä kansa tietää, vastaisi Veikko Vennamo.
Lapsena lausuin runojani myös Veikon järjestämissä tupailloissa. Kyse oli siten 1950-luvun lopusta ja 1960-luvun alusta. Moni ikäiseni muistaa nuo ajat ja ongelmamme. Maaseudun suuren ajan päättymisen ja maaltapaon alkamisen. Maaseudun puolue syntyi Maalaisliiton puoluehajaannuksen kautta Pieksämäellä vuonna 1959. Nyt Perussuomalaiset on sen jatkoa ja emäpuoluetta tuplasti suurempi.
Työskentelin samaan aikaan luottamustehtävissä myös aluehallinnossa, joka sekin oli saatava yhteisesti maaliin. Samoin Hämeenlinnassa sijaitsevan sairaalamme valtuustossa ja hallituksessa. Nyt pöytä on näiltä osin puhdas koskien myös paikallishallinnon järjestelyä aluehallinnon ohella. Ongelmat eivät toki maassa ja maailmassa tähän lopu, kuten tämän päivän uudet haasteet osoittavat.
Luottamustehtäviä on toimivassa demokratiassa kuitenkin aina jaettava tavalla, jossa jokainen meistä joutuu ajallaan sen hoitamaan ja katsoen sukupuolen ohella myös ikään ja sukupolvien vaihtumiseenkin.
Tässä kaksi kautta ja liki vuosikymmen on ehdoton maksimi. Presidenttimme virka maksimissaan on nyt jo liiankin pitkä 12 vuotta kestäen. Vuosikymmen riittäisi sielläkin. Kukaan ei ole korvaamaton mutta voi Urho Kekkosen tapaan jäädä oman valtansa vangiksi. Maalaisliittolainen hänkin. Puolue kantaa suomettumisen ikävää leimaa.
Viimeinen puheeni Forssan valtuustossa 09.12.2019 käsitteli aihetta, joka on edelleen ajankohtainen:
Vuoden viimeinen valtuusto pitää puheita. Samaan aikaan kun kirjoitin omaani, työn alla oli ehkä yksi työläimpiä kirjojani. Kokosin siinä menneen vuosikymmenen esseitäni ja blogeja hakien niistä noin 5 % kuvaamaan menetettyä vuosikymmentämme. Etenkin Suomessa tämä menetys tuntui kipeältä, vaikeana hyväksyä ja sietää. Edellisenä vuonna 2017 kokosin sadannen kirjani tuolloin sata vuotta täyttävän Suomen kunniaksi ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”.
Pitääkö meidän sitten olla huolissamme? Kun kirjailijat käsittelevät tätä aihetta viihdeohjelmassaan, sen vakavuus jää huomaamatta. Kolme ammattinsa osaavaa kirjailijaa tekee hyvää työtä osin varmasti myös sattuman tuotteena ja pilke silmäkulmassa. Se on paras TV:n formaatti aikoihin, jota kannattelee tekijöittensä lahjakkuus ja hyvin tehdyt kotiläksyt.
Valtuustopuhe Forssassa 9.12.2019
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Elämme tämän vuosituhannen toisen vuosikymmenen viimeisiä päiviä. Mennyt vuosikymmen on ollut Suomelle, mutta myös globaalisti vaikea. Etenkin Suomessa lama ja taantuma on jatkunut, yhtä lyhyttä hetkeä lukuun ottamatta, koko ajan. Suomessa on nyt syntymässä jo seitsemäs hallitus saman vuosikymmenen aikana. Toki 1950-luvulla syntyi jopa 14 hallitusta mutta se oli ihan eri aikaa poliitikoillemme.
Nyt kaikkien hallitustemme työt ovat menneet joko sotea tai maakuntahallintoa kootessa tai kuntia liittäessä. Vastuu on kuitenkin koko ajan siirtynyt juuri kunnillemme. Maaseutu on autioitunut ja ikärakenne vinoutunut. Forssan kaltaiset seutukaupungit ovat kärsineet talousalueineen tästä eniten. Yhteistoiminta vaatii liennytystä, eikä toimi ilman pelotetta.
Tutkainta vastaan on turha potkia. On elettävä niillä ehdoilla, joita uusi aluetalouden rakenne meille antaa. Vahvuuksia on vähän, mutta ne on osattava käyttää oikealla hetkellä. On investoitava lapsiin, koulutukseen, tutkimukseen, innovatiivisiin uusiin yrityksiin, verkostotalouteen ja klusterirakenteisiin. Se ei saa olla pelkkää retoriikkaa.
Samaan aikaan on pidettävä huolta vanhuksistamme ja kukaan ei saa jäädä syrjään. Kunnille annetut lakisääteiset velvoitteet hoidetaan ensin. Menetetty vuosikymmen ja sen virheet eivät ole forssalaisten tekemiä. Kasvukeskukset vain vajaan tunnin aikaetäisyydellä eivät meitä auta. Suomi ei elä fundamentalistisella kapitalismilla, mutta ei myöskään sokealla sosialismilla. Hallitseminen kunnissamme on valitsemista.
On löydettävä oma mallimme ja oltava muita nopeampia. Forssalla ja sen talousalueella on myös sijainnillisia etuja ja talousalue ilman rajoja koettuna,aspatiaalisena, ei regionaalisena, kartalle piirrettävänä, antaa meille mahdollisuuden myös menestyä. Moni pääkaupunkiseudun ahtaudessa asuva näkisi varmaan pääkaupunkiseutunsa brasilialaisella tavalla rakennettuna väljästi.
Suomessa on kymmenittäin seutukuntia liian kaukana pääkaupunkiseudusta. Valta on Helsingissä ja siellä maaseutumaista elämää heikosti ymmärtäen. Ei riitä, että siellä onnistuu, jonkun on epäonnistuttava. Pienet voivat auttaa itseään vain liittoutumalla.
Ilmastomuutos ja ekokatastrofi on Forssan ja talousalueemme hyödynnettävä. Alustava aikataulu yhteisen seutustrategiamme toteuttamiseksi on laadittu ja yhteistyö hyödyntää kaikkia kuntia ja kuntalaisiamme. Se on viittä rinnakkaista organisaatiota palvelutuotannoltaan paljon tehokkaampi.
Moni valtio on muuttanut aivan viime vuosina pääkaupunkinsa ilmastomuutoksen vuoksi, tai muista syistä, lähemmäs koko maansa fyysistä ja kulttuurista keskipistettä. Yhdysvaltoja ei hallita metropolista eikä Brasiliaa Riosta tai Sao Paulosta. Uusi pääkaupunki rakennettiin perhosmaiseen asemakaavaansa 1970-luvulla ja sellaisena sitä on myös maaseudulta kiitelty.Mikä maa maailmalla on niin luonnonvaroihinsa sidottu kuin Brasilia? Se että minua suomalaisena on sinne pyydetty usein luennoimaan, on varmaan kytköksissä omaan kasvuympäristööni Suomessa.
Forssa, Somero ja Loimaa ovat erittäin hyviä seutukaupunkeja asua ja elää myös hallinnollisena keskuksena. Näin myös Turussa, Tampereella ja etenkin Helsingissä asuen. Maailmalla rakennetaan nyt ekopoliksia. Ei metropoliksia. Pienet seutukunnat eivät taas menesty kilpailussa muuten kuin yhteistyössä. Kilpailussa taas valta on tärkeämpää kuin suosio. Forssassa hallituksemme on tämän oppinut ja toimii ammattimaisesti.
Alustava ehdotus talosarvioksi valmistui jatkovalmisteluohjeiden ja toimialaneuvottelujen jälkeen hyvissä ajoin marraskuun alussa. Tiedossa oli budjetin vaje sekä syyt, joista merkittävä osa oli Forssasta riippumattomia eikä niihin voitu vaikuttaa.
Marraskuussa (11.11) valtuuston tuli päättää tulo- ja kiinteistöveroprosenteista. Hallituksen ja valtuuston esityksissä ne pysyivät muuttumattomina. Menestykseen on vain yksi tie – on oltava lahjakas, osaava, tehtävä oikeat valinnat.
Forssan talous ei ole sellaisessa kurimuksessa kuin useiden muiden vastaavan kokoisten ja myös suurempien seutukuntien kaupunkien talousvaikeudet. Suunta on kuitenkin väestöltään ikääntyvän kaupungin ja sen palveluvarustuksen kohdalla hoidettava jatkossa sellaisessa ohjauksessa, jossa kaupunki menestyy ilman verojen ja maksujen korotuksia. YT-neuvotteluista puheet on lopetettava nekin. Sosiaali- ja terveyshallinnon rinnalla myös muut palvelut on voitava hoitaa jatkossa kuntien yhteistyössä. Me pystymme mihin vaan, koska uskomme pystyvämme. Tämä Lounais-Hämeessä oivallettiin kuluneen vuoden aikana. Se oli vain pääsyt välillä unohtuman.
Oleellista on, että kunnillamme on hyvää työvoimaa ja ammattinsa varmasti taitava virkamieskunta. Lainanottomme Forssassa on ollut maltillista ja oikeisiin kohteisiin lapsia ajatellen. Lainojen hoitomenot eivät ole kasvamassa, päinvastoin, ne pienenevät. Poliittisessa pelissä on annettu harhauttavaa ja väärää tietoa. Ei ole toivottomia tilanteita – on vain toivottomia ihmisiä. Tämäkin oli päässyt välillä unohtumaan.
Jo vuosia sitten totesimme, kuinka Forssa on joutumassa sellaiseen rakennemuutokseen, jollaista koko maassamme ei ole ennen koettu, ei edes 1990-luvulla. Tämä koskee myös valtionosuuksien ja verotulojen muutoksia. Sama pätee koko seutukuntaamme ja kymmeniin muihin seutukuntiimme. Seutukunnista paras on sellainen, joka ei pidä vallasta. Valtaa hamuava talousalue tai talousalueen keskus on sokea tehtävälleen.
Uudenlaista toimintamallia haettiin jo aiemmin, ja sen toteuttamista on nyt myös valvottava yhdessä koko seutukunnan kanssa. Poliittinen valvonta on eri asia kuin virkamiestyönä tehtävä toimintamalli ja sen vaihtoehdot. Muuttuva toimintaympäristö on ollut jo kauan kaikkien tiedossa ja nyt siihen on vastattava. Pelkkä oivallus toimintaympäristön muutoksesta ei johda mihinkään.
Samalla on edelleen varmistettava työhyvinvointimme ja työssä viihtyminen, hyvin tehdystä työstä palkitseminen. Menokuria ei voi hoitaa kuntatyöntekijöiden työympäristöä heikentäen. Päinvastoin sitä on koko ajan parannettava ja edeten positiivisen kehityksen kautta. Työhyvinvointi ja työstä palkitseminen on oltava forssalainen ilmiö. Tässä Forssassa on edistytty kiitettävästi.
Palkkojen osuus talousarviostamme on vain noin neljännes. Loput kolme neljännestä on muita menoja. Forssa ostaa runsaasti palveluja ja valtionosuus on liki kolmannes tuloistamme. Ne eivät pysy tuollaisina. Myös tähän on varauduttava yhteistyön kautta edeten. Ei Forssan talousalueella ole muita vaihtoehtoja.
Sisäisen yrityskuvan rinnalla myös ulkoista yrityskuvaamme on nyt nostettava. Meidän on lisättävä yhteyksiä yrityselämään ja myös kansainvälisiin rahoittajiin, kouluttajiin, tutkimuslaitoksiin ja etenkin talousalueemme vahvuutta lisäävään globaaliin hallintoon, tiedepuistoihin ja teknologiakeskuksiin. Meillä on siihen parhaat edellytykset runsaasta viidestäkymmenestä seutukunnasta. Tämä on Forssan talousalueen omalaatuisin vahvuus. Luke ja sen läheisyyys.
Heillä, kilpailevilla seutukunnillamme, ei ole luonnonvarakeskuksen (LUKE) kaltaista globaalia kansainvälistä tiedettä talousalueellaan. Mutta ei myöskään omaa sosiaalista pääomaamme ja teollista kulttuuriamme, Loimijokilaakson tarjoamaa sijainnillista etuamme.
Koulutus on ohjattava etupainotteisesti palvelemaan koko talousalueemme menestystä. Se on vain käynnistettävä nyt heti ja osana EU:n ohjelmapolitiikkaa. Emme me sitä yksin ole hoitamassa. Apu haetaan sieltä mistä saadaan, ei sieltä mistä sitä ehkä lupaillaan.
Kun me menestymme, sen oletetaan johtuvan juuri sijainnistamme. Meitä jääräpäisiä forssalaisia ei kukaan tule kiittämään. Kissa kiitoksella elää. Taivaassa enkeli ei ole mitään erityistä.
Oikein hyvää joulua ja alkavaa uutta vuosikymmentä meille kaikille.
Kosteasta kodostaan, nous hauki puuhun laulamaan.
Kun puhki pilvien harmajain, jo himersi päivän kajo
Ja järvellä heräsi nauravain lainehitten ajo.
Nous hauki kuusen latvukseen, punaista käpyä purrakseen.
Lie nähnyt kuullut haistanut, tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean loiston sanomattoman.
Kun aukoillen luista suutaan, longotellen leukaluutaan
Niin villinraskaan se virren veti, että vaikeni linnut heti.