Kun vaaditaan innovaatiota, tieteeltä odotetaan vain talouteen ja teknologiaan liittyvää. Muu unohdetaan. Kun perustiede luonnontieteinä tuottaa näitä innovaatioita, emme tiedä mitään ihmistieteen perusteistakaan näitä, uusia innovaatioita, soveltaessamme. Kun nämä lopetetaan tai lakkautetaan turhina, olemme kuin vailla karttaa ja konpassia kokonaan meille vieraalla planeetalla. Mukana vain Suomessa tehty Fiskarsin lapio. Sillä ei pitkälle päästä psykologisena ja sosiaalisena olentona vieraalla planeetalla eläen. Eläen Suomessa viidessä maakunassa, jossa kaiken rahamme vie suuri sairaala ja kansakunta kuntineen ja kylineen, kyläkouluineen ja yliopistoineen on lakkautettu turhakkeina. Ministerinä ensimmäisen polven akateemikko, maisteri, lukien Hesaria ja tämän ministerihaastattelua (HS 19.3). Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.
Jolloin miehet ja naiset alkoivat opiskella kokonaan eri aineita jo lukiossa ymmärtämättä edes toisiaan ja sivistyksen perusteita samaan aikaan historiassa, biologiassa, maantieteessä, psykologiassa ja sosiologiassa, taloustieteissä ja filosofiassa, matematiikassa, fyssikassa ja kemiassa, luonnontieteissä ja ihmistieteissä samaan aikaan. Olemme ikään kuin yhden nuoren maisterin ikäinen kulttuuri. Niinkö? Kertoo tämän päivän Hesari. Ja se pelästyttää, kuten on tehnyt toisen maailmansodan alusta alkaen ja talutellen meidät myös sinne omistajineen.
Vanha mediasuku voi olla pelottava vallankäyttäjä. Sosiaalinen media ja reaaliaikaisuus, paikaton maailma kulttuureineen ja uusine symboleineen, koko vanhan teoriarakenteemme muuttanut internet myös ihmistieteissämme vielä monin verroin vaarallisempi. Kun emme sitä ymmärrä ja tunne, olemme palanneet kulttuurimme alkuun, ensimmäisen polven nuoreksi maisteriksi. Uusi väline on meille tapa käyttää valtaa ja jakaa sitä keskenämme. Näin aiemmin sukupolvelta seuraavalle kertynyt tiede ja taide, cluster art, on kadottanut merkityksensä myös osana sosiaalista pääomaamme ja sen moraalikertymää. Moraaliton vallankäyttäjä on osa tätä kehitystämme.
Tiede tekee mitä hallitus käskee
Huipputiede hakee vastauksia sellaiseen, josta ihminen on itsekin rakentunut. Näin sekä materiaalitieteissä (aine ja sen luonne), energian kohdalla (sähkö, megnetismi aaltoineen) ja sen suhde omien geeniemme rakenteissa (perimässä) ja myös niiden kemiallisessa, käyttäytymistämme selittävässä ja myös manipuloitavissa olevassa maailmassa. Urheilijamme jäävät kaiken aikaa kiinni manipuloidessaan kehoaan ja parantaessaan suorituksiaan. Kilpailussa ihminen ei ole kuten rotta, joka rottakokeissa lopettaa rasituksen silloin kun henki on uhattuna. Ihminen jatkaa yli tämän rajan voittaakseen toisen ihmisen. Sen rajan ylittämiseen vaaditaan myrkkyjä, huipputiedettä ja viittä yliopistollista sairaalaa alueineen. Mutta samalla myös jo aiemmin kokemamme herra- ja orjakulttuurin sekä selvät hierarkiat ja sosiaaliset rajat, köyhät keskuuteemme, emämaat ja alusmaat kulttuurinamme.
Kuljemme sillä rajapinnalla, jota itse myös edustamme luonnontieteissä. Ihmistieteet tämän kaiken soveltajina ovat jääneet tästä kehityksestä kauas jälkeen. Emme hallitse omaa kehoamme ja yhteisöämme tavalla, jota oma tieteemme edellyttäisi sovelluksineen. Tieteeltä alettiin vaatia teknologiaan ja talouteen vaikuttavia INNOVAATIOITA, ei enää sen alkuperäistä tehtävää, humanismia osana uteliasta ihmistä lajina (alma mater).
Ja me saimme näitä innovaatioita mutta emme selitystä sille, miten ne meihin vaikuttavat. Se ei kiinnostanut ketään. Se kun ei ollut mielestämme hyödyllistä. Ei tuottanut rahaa ja viihdettä, huumeita ja päihteitä. Näin jopa hallinto ja kunnat, maakunnat jne. oli rakennettava palvelemaan lääketiedettä ja sairaalaa, suurta yliopistollista sairaalaa. Siis luonnontieteen (biologian) sovellusta palvella vanhenevan ihmisen vaivoja suurten ikäluokkien näin vaatiessa vaivoineen.
Kun näillä pelottelet ihmistä saat heidän äänet populistina, puolueena, virkamiehenä, minä tahansa huijarina ja manipuloijana. Kaikki muu on turhaa ja voidaan karsia ja lopettaa niin kylinä, kuntina kuin maakuntinakin. Eikä valtiolla ole silläkään merkitystä muuna kuin viitenä sairaalana, suurena sellaisena ja muistona menneen maailman nyt turhina vaikuttavista sodistamme, itsenäisyydestämme. Valehtelusta tuli siitäkin sallittua ja liki sääntö kuin poikkeus.
Oireiden hoitajat
Durkheim ja Tönnies, Festinger havaitsivat sellaista, joka sopi heidän aikaansa sosiologeina. Heiltä puuttui maantieteen ja biologian koulutus yhteiskuntatieteilijöinä. Kyky pohtia, mitä tapahtuu silloin, kun meillä on käytettävissä teknologia, joka muuttaa kokemamme maailman, siihen sopeutuneet geenimme, alueeseen ja yhteisöön sidotun ihmisen intrenetin ja sosiaalisen median seurauksena ajattoman ja rajattoman paikan eläjiksi. Ilman niitä normeja ja moraalia, joilla aiemmin olimme yhteisömme ylläpitäneet.
Syntyi paradigmainen muutos, jossa heidän teoriat eivät enää ole voimassa. Yhteisö toki on mutta se on rajaton. Se ymmärrettiin kyllä luonnontieteissä, siellä missä muutos tehtiin, mutta ei ihmistieteissämme. Kaikki menivät uusiksi. Myös vanhat kansanviisaudet ja tapamme elää ikivanhoilla tiedoillamme. Näin lapset alkoivat opettaa vanhempiaan, opettajiaan. Laman ja negaation, räyhäämisen syy kun oli heidän korviensa välissä, ahdistuneen aikuisen elämässä.
Yritettiin selittää OIRETTA, hoitaa sitä populistisella pulinalla, kun olisi tullut hoitaa uutta ja paradigmaisesti muuttunutta yhteisöä; eikä vain yhteisöä vaan myös aluetta, maakuntaa, kansakuntaa ja sen psykologisia, sosiaalisia, taloudellisia virheitä ja virhekäyttäytymistämme kokonaan uudessa maailmassa. Aivan kuin kokonaan uudelle planeetalle siirettyinä.
Jossa islamistien ja krisitittyjen, hindujen ja pakanoiden jne. tuli kyetä tulemaan toimeen saman rajattoman ja paikattoman maailman sisällä. Reaaliaikaisesti ja riippumatta käsitteistä, jotka olivat myös symboleina vieraita ja vaikeita. Tai sulkea kaikki uudet välineet ja paeta takaisin sellaiseen maailmaan, jossa näitä ahdistavia välineitä ei ollut, saati vaatimusta tieteellemme rakentaa lisää talousteknistä innovaatiota ja unohtaa kaikki muu turhuutena, huonosti tuottavana ajankäyttöän uudessa orjakulttuurissamme, jota johdettiin herrakulttuurin tuotteena.