Entäpä jos otamme jatkossa enemmän itse vastuuta itsestämme ja samalla myös muista. Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen uusi yhteiskuntamme.
Korona pysäytti meidät ja palautti mieleeni kriisit yli vuosikymmenen takaa. Silloin kirjoittamiani blogeja oli luettu runsaasti juuri nyt. Siihen on varmaankin joku erityinen syy, miksi nämä tuon ajan katastrofit saivat meidät hakemaan tekstejä takavuosien tapahtumistamme vappuna niitä lukien. Niissä kun oli löydettävissä näitä pieniä merkkejä tulevasta ja paljon suuremmasta kriisistämme, tuolloin ennustetusta ja sille askelmerkkejä hakien.
Kun sosialistiseen tulontasaukseen nojaava hyvinvointimalli korjataan yksilönvastuuseen ohjaavaksi ”hyvintoimintamalliksi”, anarkistiset parasiittiunelmat romahtavat, jokaisen yksilön velvollisuuksien rima nousee ja koko kulttuuri pääsee kehittymään korkeammalle eettiselle tasolle. Muistan jonkun vihreän poliitikon käyttäneet vertausta juuri tuohon ”parasiittiin” kirjoittaessaan perussuomalaisista. Osmo Soininvaaran kyky ymmärtää tuon ajan merkkejä oli vihreän miehen punavihreää värisokeutta. Kuinka se näkyy nykyisessä hallituksessamme, sen mittaamme myöhemmin koronan jättäessä meidät korjaamaan syntyneitä vahinkoja. Valtaosa niistä kun on varmasti itse aiheuttamiamme.
Yksin vappuaan viettävä ja kotiinsa suljettu on ehtinyt jo pohtia, miksi hän on yksin ja kuinka ikäihmisen elämä korjautuu seuraten pienten lasten tapaan kouluopetusta etätyönä ja usein juuri yksin. Nytkin tätä työtäni häiritsevät aivan muut virukset kuin globaali biologinen ilmiö. Kyllä ne tulevat Kiinan Wuhanin sijaan minulle kerrottuina häiriöinä salasanoja vaihdellen tällä kertaa Pirkanmaalta ”viruksen” lähettäen ja vaikeuttaen sivustoni käyttöä Forssassa asuen. Hän ei kirjoittele vähään aikaan sosiaaliseen mediaamme.
Yksilön vastuu on edelleen epämääräinen käsite ja pahin vihollinen on sittenkin vain muutaman kilometrin päässä pohjoiseen ajaen. Sosiaalisen median ja internetin aikakauden syvä kriisi on Suomessa vihapuheen rinnalla pelkkä pahuus ja pyrkimys vahingoittaa.
Motiivikin on sama kuin tuossa kirjoituksessani marraskuulta 2007. Nyt se on vain globaalina koettu, kollektiivinen ja mistään mitään välittämätön yksilötason ihmisen arvona, normina tai moraalinamme. Niinpä se, mikä nosti fasismina rumaa päätään runsas vuosikymmen sitten, on nyt totaalisesti pysäyttänyt meidät ja myös poliittisen instituutiomme biologiseksi virukseksi pukeutuneena perkeleenä.
Joudumme arvioimaan nyt yhteiskuntamme tilan ja toimivuuden kokonaan uudelleen, jokainen kohdallaan uudesta näkökulmasta muutosta seuraten. Näkökulman muutos on aina tervetullut tapa tarkkailla myös omaa toimintaansa ja sen motiiveja. Biologinen perkele tarjoaa siinä meille yhteisen syntipukinkin.
tiistai, marraskuu 20, 2007
Internet, internet, internet
Historiaan jäävät tapahtumat
Tästä ajasta ja syksystä historiaan ei jää sairaanhoitajien lakko ja sen onnellinen päättyminen. Tuskin myöskään maatalouden 141 sopimus ja siitä kinastelu. Vielä vähemmän suomalaisten urheilijoiden loistavat suoritukset ja jalkapalloilijoiden huominen suoritus.
Tästä ajasta jää historiaan se mediamyllytys, joka alkoi Jokelan koulusta ja jatkui nyt muissa Euroopan maissa hysteerisenä hakuna lapsia ahdistellen. Saksassa se johti ensimmäiseen itsemurhaan. Internet median välineenä on nyt pirun omima ja paholainen käyttää aina pelkoa tehdessään tuhojaan.
Kuvitelkaapa koulua, jossa opettajat antavat lapsille tehtäväksi etsiä toistensa joukosta mahdolliset tappajakandidaatit. Näin saksalaisessa koulussa meneteltiin. Siihen tarvitaan jo preussinpunaista ajattelua tai arjalaisia, jotka pilaavat kaiken mihin nyt menevätkin, lainaten arasti Schoppenhaueria ja varoen Nietzcheä.
Nietzchen yli-ihmisopit olivat enemmänkin hänen juutalaisvihamielisen sisarensa tuotetta. Nietzche eli lopun elämäänsä syfiliksen runtelemana ja sisar tuotti ja tulkitsi hänen sanomisiaan. Tuohon aikaan kuppa oli yleisempi kuin aids ongelmana pahimmissa taudin runtelemissa Afrikan valtioissa tänään. Virusten tuomat taudit ovat oman aikamme vitsauksia ja niistä tietokoneeseen tarttuva jokapäiväinen torjuttava. Kaikki on tehtävä salasanoja vaihdellen. Pahin vihollinen on siis aivan vierellämme. Ei sitä ole tarvis kauempaa saati Kiinasta hakea.
Tästä ajasta jää historiaan tapahtumat, joissa suomalainen nainen hoitajana osoittautuu sarjamurhaajaksi sekä tapahtumat, joiden kohdalla sadismin motiivit jäävät ikään kuin selittämättä. Ne näyttäisivät usein kohdistuvan heikkoihin ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Usein he ovat joko ikäihmisiä tai lapsia.
Tällaisia tapahtumia on kirjattu runsaasti ohi medioiden. Sen selittäminen on myöhempien aikojen tehtävä. Nyt ne syyt eivät näy meille selvinä tai olemme liian keskellä sellaista murrosta, jossa itse ilmiö on silmiemme sisäpuolella tai haemme sitä historiasta.
Biologinen virus pekeleenä on meille helpompi kuin sähköinen virus itse niitä postitellen. Perkeleeseen on saatava aina etäisyyttä kollektiivista taistelua käynnistettäessä. Omat perkeleet ovat liian rakkaita ja niitä on myös vaalittava. Yksilön kantama vastuu itsestään on kokonaan muuta kun kuvitteellinen kollektiivinen vastuumme parrakkaita menneen ajan filosofejamme lukien. Karl Marx on näistä omituisin yksilötason psykologina.
Ne jotka ovat nyt hiljaa ja erakoituvat, tekevät niin olettaen sen kuuluvan viisaan ihmisen tapaan varoa ja pelätä itsekin. Se lisää pelkoa ja tuo valtaan niitä, joilla on kova kuori ja kyky sietää silkkaa pahuutta. Ilmiönä sellainen ei ole suotavaa silloin, kun vastassa on todellinen pelko biologisena ilmiönämme. Biologia ja luonnontieteet ovat kokonaan eri asia kuin ihmistieteet ja psykologia, sosiologia tai sosiaalipsykologia.
Yhteiskunnallinen vastuun kanto kuuluu meille kaikille, myös empatiaan kykeneville altruistisille ryhmille. Egoismi, narsimi, hedonismi ja pahuus ovat saman faktorin tuotteita, samalta suunnalta puhaltavia tuulia. Ahneus kuolemansynneistä vanhenevan ihmisen viimeinen ja sen koemme nyt kaikkialla suurten ikäluokkien myötä. Siihenkin on vain sopeuduttava. Silloinkin kun se koskee ahneutta itse elämään.
Olen viimeisimmässä kirjassani ”Arctic Babylon 2011” esitellyt ilmiöitä, joiden historia on toivottavasti riittävän kaukana hakemaan näkökulmaa siihen globaaliin maailmaan, jonka osa Eurooppa ja Suomi ovat. Kirjaa kirjoittaessani en saattanut oivaltaa, kuinka ajankohtaiseksi se tulee siinä missä aiemmin tutkimus web -ympäristön verkostoista. Kirjaa oli siten myöhemmin jatkettava hybridiyhteiskunnan muutoksen kuvaukseen sekä sosiaalisen median talouteen ja strategiaan.
Helsingissä on nähtävissä jäinen näytelmä, jolla on yhtymäkohtia tuohon samaan kokemaani prosessiin. Jostakin syystä venäläistä kirjaa ei ole suomennettu ja se on jäänyt monelle vieraaksi. Internet näyttä meille sittenkin vain välähdyksiä siitä maailmasta, jonka osana nyt elämme ja arvailemme paikkaamme vanhojen kompassien lukemista. Internet, internet, internet on kuin kolminkertainen petos rukousmyllyssämme.
Kun maailma menettää ajan ja paikan tajunsa, vanhat kompassit eivät ole käyttökelpoisia. Omat geenimme on kuitenkin koulittu tähän muutaman vuosikymmenen ikäiseen kehoomme ja sen selviytymistarinaan. Ei tuhatvuotiseen ihmiseen, jonka kohdalla aika muuttuu paikattomaksi, vaihtaa suuntaansa, hidastuu ja pysähtyy.
Tämän ymmärtäminen vaatii uutta kompassia, uusia globaalin maailman oivaltavia geenejä ja sen hyväksymisen. Poisoppiminen on paljon vaikeampaa kuin uuden hyväksyminen. Kun korjaukset tehdään etuajassa, syntyvät virheet ja muutokset ovat aina pienempiä kuin myöhemmin tehtävät pakkoliikkeet paniikissa.
Luulen että tämä on juuri oman aikamme viesti ja murroskulttuurin sanoma tulevaisuudelle, tulevalle suurelle kriisillemme. Tästä ja sen oivaltamisesta meidät muistetaan tai halutaan unohtaa mahdollisimman syvälle pimeine geeneinemme.