Etanolikeskustelu kiihtyy
Etanolista puhutaan mahdollisuutena jauhkana peltojemme uuskäytössä. Elintarviketeollisuus pelkää menettävänsä parhaat pellot autojen bioetanolille. Suurta yleisöä pellot eivät kuitenkaan kiinnosta. Siellä etanoli liitetään paljon arkisempaan aiheeseen.
Tuoreimman tutkimuksen mukaa (HS 14.9) jo liki 70 % suomalaisista on kiristämässä alkoholipolitiikkaamme tai tyytymätön lisääntyneeseen etanolin kulutukseen. Sama määrä on joutunut itse henkilökohtaisesti tekemisiin alkoholin kassa ongelmana lähiympäristössään ja ottamaan asian puheeksi jonkun ongelmakäyttäjän kanssa. Ilmiö on kiintoisa kun muistaa miten varovaisia olemme puuttumaan läheistemme ongelmiin erityisesti alkoholin kohdalla. Tämä näyttäisi olevan vaikea jopa lääkäreille. Ongelman on oltava todella koskettavan, jotta suomalainen siihen itse henkilökohtaisesti puuttuu. Alkoholisti ei ole helppo hoidettava ja äärimmäisen epämiellyttävä ”vihollinen”. Alkoholismi liittyy usein häiriintyneeseen narsismiin ja muihin persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriö on yhtä ongelmallinen kuin värisokeus. Sitä kantava ei puutettaan tunnista. Alkoholistin ja persoonallisuushäiriöisen kohdalla osoitamme aina sitä sielun kyttyrää, jota ihminen ontuu. Kun pääosa kansasta alkaa ”ontua”, siitä on tullut muoti-ilmiö, jota ei tarvitse eikä saa sietää. Näin moni näyttäisi nyt ajattelevan.
Suomessa etanoli liittyy liikapainoon. Kun yksi kolmasosa somalaista juo olueksi muutettuna liki ämpärillisen olutta päivässä, se näkyy taatusti muuallakin kuin keskushermostossa ja maksassa. Olemme Euroopan ylipainoisin kansa samalla kun juopottelemme eniten. Meistä ei tullutkaan sivistynyttä viinikansaa. Jatkossa keskustelemme siitä kenen tämä tulisi maksaa? Miten terveydenhoitomme tulisi reagoida itse aiheutettuihin terveysriskeihin. Sitran yliasiamies Esko Aho otti tämän aran aiheen ensimmäisenä esille. Samalla alamme keskustella terveydenhoitomme järjestelyistä yksityisen ja julkisen palvelulaitoksen välillä. Elintarvikkeiden kohdalla ja energiakysymyksissä olemme jo päätyneet yksityistämiseen. Onko se ainut keino myös paisuviin terveydenhuoltomenoihimme? Samalla alamme puhua terveyden hoidosta ennalta ehkäisevänä työnä, emme enää niinkään sairauden parantamisesta. Yhteisöllisyyden hajotessa itsestään huolta kantavat eivät jaksa kantaa huolta terveytensä pilanneista. Myyvätkö kunnat terveydenhoitonsa siinä missä energialaitoksensa? Oletan että näemme aluksi hyvinkin kirjavia ratkaisuja ja alueellinen eriarvoisuus lisääntyy entisestään.
Ruotsalaiset ovat valmistautumassa sunnuntain vaaleihin. Tunnetusti Ruotsissa käytetään pitkiä listoja. Viimeisimmän tutkimuksen mukaa noilta listoilta löytyvistä ehdokkaista 20 % on ehtinyt saada ansioluetteloonsa merkinnän rikosrekisteristä. Mukana on aseellisia ryöstöjä ja pitkiäkin väkivaltarikosten sarjoja. Kun tapauksia on näin paljon, ilmiö on taas kiintoisa ja kertoo yhteiskunnan muutoksesta. Me emme vain salli rikoksia osana yhteiskunnallista toimintaa ja sinne osallistumista, vaan pidämme sitä myös mahdollisesti ansiona siinä missä kirjailija ja lääkäri Seppänen kirjoitti alkoholin käytöstä. Me siis valikoimme myös rikollisia päättämään asioistamme, kun rikollisuus lisääntyy riittävästi tai alkoholismista tulee osa kulttuurin pakollista painolastia. Alkoholisteilla ja rikollisilla on oltava omat edunvalvojansa. Työpaikan sadismin kohdalla tätä samaa ilmiötä on niin ikään tutkittu ja päädytty ympäristöihin, joissa ilmiöstä on tullut osa sosiaalista toimintakenttää. Kansakunta saa sellaiset edunvalvojat kuin mitä se ansaitsee. Sama koskee sadistista työympäristöä ja sen toimintalogiikkaa. Vankila ei muuta aikuista ihmistä, mutta luo oman sosiaalisen kenttänsä ja elää sen ehdoilla. Toki vankilassa voi myös vaikkapa opiskella ja väitellä tohtoriksi, kuten Suomessakin on tapahtunut. Väitöskirjojen ohjaaminen sieltä olisi kuitenkin jo arveluttavampaa. Slummissa väitöskirjat ohjataan vankilaoloissa ja tutkija tutkii maailmaa slummin ehdoilla.
Slummilla ja vankilalla on oma sosiaalinen kenttänsä eikä se ole välttämättä sama kuin mitä oletamme ulkopuolelta tarkastellen. Usein slummiutuminen ja sosiaalisen yhteisön muutos tapahtuu asteittain ja sen havainnointi ei ole mahdollista esim. työyhteisön tai aluetalouden omana työnä ja sisältä käsin. Ilmiö muistuttaa persoonallisuushäiriöstä tai värisokeudesta kärsivää ihmistä. Värisokeallakin on nimet väreille, vaikka hän näkisi kaiken mustavalkoisena. Täysin tunnevammainen psykopaatti käyttää verbaalisesti joskus lahjakkaastikin ilmaisuja tunteilleen, joita hänellä ei välttämättä ole lainkaan. Usein rikas tunnekieli on jopa helpompaa kun taustalla ei ole tunteiden asettamia rasitteita tai normistoa ja moraalia. Psykologia ja arkikieli ovat löytäneet tälle runsaasti ilmaisuja, joilla ongelmaa on pyritty ”hallitsemaan”. Eri asteiset narsismin häiriöt ovat kuitenkin nykyisin vallitseva suuntaus pikemminkin kuin freudilainen diagnostiikka. Freudilaisuus sellaisenaan ei selitä ilmiöitä, jotka eivät ole kulttuurisidonnaisia.
Etanolista myrkytyksen saanut kykenee ilmaisemaan ”tunteitaan” paremmin kuin ilman myrkytystä ja ”moraalinen krapula” kuvaa selvän ihmisen reaktiota myrkytyksen aikaiseen toimintaan. Ei ole sattuma että etanolimyrkystä kuvataan usein ”puudutukseksi” täysvartalolle. Tuskin monessakaan kulttuurissa on niin rikas symboliikka etanolimyrkytyksen kuvaamiselle kuin omassa kielessämme. Kuinka monessa kulttuurissa on ahkeroitu niin paljon kuin meillä Suomessa etanolimyrkytyksen jälkitilan (krapula) hoidoksi onnistumatta siinä. Sitä voisi pitää miltei suomalaisena vastineena sille epätoivoiselle kemialle, jossa muut ovat pyrkineet valmistamaan keinotekoisesti kultaa. Krapulan voittaminen on suomalaista alkemiaa. Kovin moni ilmiö Suomessa selittyy pelolla ja pakenemisella sekä sen saavuttamisella, jota pakenemme. Järkevämpää olisi kulkea kohti pelkojamme ja voittaa ne kuin käyttää niitä polttoaineena tulevissa vaaleissa. Nuoria aikuisia on yhä vaikeampi saada sellaisiin vaaleihin ja olemme pian samassa tilanteessa kuin ruotsalaiset. Kuka tahansa kelpaa ehdokkaaksi, kuhan hän ei ole uhka istuvalle vallankäyttäjälle. Lopputuloksena on ehdokaslista, jossa joka viides on kriminaali. Se ei enää edusta kansaa.
14.9.06
Matti Luostarinen