Vuotta 1848 on opittu kutsumaan Euroopan hulluksi vuodeksi. Sitä on kutsuttu myös kansojen kevääksi “Printemps des peuples” ja vallankumousvuodeksi. Sitä valmistelivat teollistuminen, feodaaliajan rappio, nälänhädät ja kadot, Napoleonin sodat sekä liberalismin, sosialismin ja nationalismin aatteet. Espanja, Preussi ja Venäjä eivät sietäneet Napoleonin ryöstöretkiä ja Wienin tanssiva kongressi oli sekin nimensä veroinen. Kasallisuusaate, Wienin kongressi ja sen “kolme kunniakasta päivää” vyöryivät läpi koko tuolloisen Euroopan ja Belgia, Kreikka sekä Puola asettuivat tsaaria vastaan. Ranska, Saksa, Hasburgien valtakunta ja Unkari, Italia ja Sisilia, Puola ja Valakia, koko Eurooppa oli liikkeellä ja se ulottui myös globaalina ei vähiten Brasiliaan. Eugene Delacroixin maalaus vuodelta 1830 “Vapaus johtaa kansaa” (La liberte guidant le peuple) tuli tuo ajan symboliseksi näyksi kansakuntien esteettiseen sosiaaliseen pääomaan, symboliikkaan.
Kriittiset yli sata meppiä
Eurovaali 2014 toi mukanaan yli sata eurokriittistä ja eniten Ranskassa, Britanniassa, Tanskassa mutta myös liki jokaisessa EU valtiossa ja Suomessa Perussuomalaisena puolueena jo viisi vuotta aiemmin. Samaan aikaan Ukraina oli jo liki sisällissodan partaalla ja Venäjä kävi taistelua omasta asemastaan idän ja lännen uudessa globaalissa asetelmassa, jossa sen asema oli, jälleen kerran, uhattuna.
Järjestettiin irvokkaita vaaleja, joita oli edeltänyt arabi-islamilainen vallankumousten aalto ja talouden syvä kriisi yhteisen valuvikaisen valuutan kourissa. Välimereisen Euroopan alueella nuorista puolet oli työttömänä.
Suomessa työttömyys läheni puolta miljoonaa ja silti maa oli luottoluokituksessa, pysyvän lamankin kourissa ja taantumassa, kolmen A:n eurooppalainen valtio. Oli pidettävä yllä uskoa hallitukseen, jota ei enää ollut. Meppivaaleissa valitut edustivat vajaata 10 % kansanvallan äänioikeutetuista. Sama toistui joka valtiossa. Kuka käytti ja kenen antamalla mandaatilla valtaa tässä uudessa uljaassa Euroopassa? Oliko valta annettu vai oliko se ryöstetty?
Arabi-islamilainen vallankumous
Euroopan uusin hullu vuosi alkoi jo globalisaation aamuna, jolloin Aasia, ja ensimmäisenä Kiina, oli ottanut asemansa globaalissa kilpailussa ja Yhdysvallat taisteli poliittisen ja taloudellisen asemansa puolesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Venäjä ei ollut koskaan toipunut tuosta alennustilasta, eikä se ollut ensimmäinen kerta valtaisan maan historiassa. Sen satelliitti valtioita kosískeltiin mukaan uuteen maailmanjärjestykseen muistamatta, kuinka niiden historia oli pikemminkin euraasialainen ja slaavilainen kuin eurooppalainen.
Euroopan niemen elämä oli ollut sodissa ja suurin muuttaja oli juuri tuo Euroopan hullu vuosi 1848. Se vain oli unohdettu ja myöhemmät sotamme muistettiin. Ei niiden juuria ja juurettomuutta, eurooppalaista yhteistä painajaistamme.
Imperialismin aikana tehtyjä “löydöksiä” ja niiden oppimatonta ryöstöä ja käyttöä vanhalla mantereella vietiin kohti uutta sotien aikaa. Apuna käytettiin tieteitä ja taiteita, joita ei tunnettu lainkaan. Syntyi aatteita, joita ei osattu valjastaa muuhun kuin väkivaltaan, eurooppalaiseen osaamiseen, kulttuuriin ja sosiaaliseen pääomaamme.
Aatteiden kriisi
Kun hullun vuoden suuret aatteet joutuivat kriisiin, alkaen sosialismista ja liberalismista, demokratiasta ja sen ikivanhoista instituutiostamme, uuden internetin ja sosiaalisen median maailmassa, perinteisen vallan, väkivallan vähättely osana 7000 miljoonan ihmisen uutta vuosituhatta, oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Vanha Venäjä heräsi unestaan.
Euroopan hullun vuoden aikoihin 1830-luvulla Aasia oli vähäinen vaikuttaja, Yhdysvallat ja Nato tuntemattomia ja imperialismi eli omaa elämäänsä, valkoisen miehen tautia. Taantuma traumana 2000-luvulla tähän aikaan oli sula mielettömyys ja sitä ylläpitivät Euroopan ikivanhat sosiaalisen pääoman ja instituutioiden muistot, niiden rauniot. Eurooppa alkoi yhdentyä 1830-luvun hengessä ja tanssien Wienin tanssivan kongressin tahdissa; yksi eteen, kaksi taakse.
Valtaosa eurooppalaisista ei vaivautunut vuoden 2014 vaaleihin. Ne jotka vaivautuivat, perustivat uuden liikkeen, johon tulivat mukaan etenkin britit, ranskalaiset, tanskalaiset ja myös suomalaiset jo vuonna 2009 omalla piskuisella Perussuomalaiselle kansanliikkeellään.
Se oli hyvin suomalaiskansallinen ja mukautui myöhemmin yleispuolueeksi vihreän liikkeen, kristillisten tai kielipuolueen, työväenpuolueiden kanssa, vanhan agraarin puolueen rinnalla oppositiossa.
Sen sijaan eurooppalaiseen liikkeeseen kuului yli sata meppiä. Enemmän kuin kaikki Saksana mepit yhteensä. Sellaista ei voi sivuuttaa, Saksa käyttää meppeineen suvereenia valtaa Unionin sisällä. Eurooppalaiset “persut” eivät ole suomalaisia ensinkään. He käyttävät valtaa suvereenisti ja empimättä. Eivät jää oppositioon nyhjäämään. Siellä ei ole teuvohakkaraisille tilaa eikä Hesarille mediana.
Levottomuuden pesäke
Maailma oli muuttunut ja Eurooppaa ravisteli valtava työttömyys, uudet globaalit kilpailijat, väestöräjähdys, pakolaisvirrat, Intian vaalit sekä globaali ilmastomuutos, Ukrainan oireilu, Venäjä, uusi maailmanjärjestys.
Euroopan hullu vuosi 2014 on myös sen uuden mahdollisuuden alku, viisauden vuosi, jos se osataan sellaisena käyttää eikä anneta taantuman ja turhauman viedä meitä 1800-luvun alun niille vuosikymmenille, joiden lopputuloksen me jo tunnemme ja olemme Arktisen Babylonin jo lukeneetkin. Paitsi Hesarin ja WSOY:n toimittajat. He tekivät siitä viihdettä kirjailijoineen. Sammon voi ryöstää monella tavalla.
Eurooppa Aasian niemenä, osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina, on pian 10 miljardin maapallomme ihmisen elettäväksi levottomuuden pesäke, jossa valtaa on kyettävä käyttämään rinnan niiden voimien kanssa, joiden juuret ovat Euroopan suuressa vuodessa ja sen synnyssä sekä vuoden 2011 suurissa tapahtumissamme ja uuden aikakauden alussa.
Tämän ymmärtämiseen ei jää nyt paljoa aikaa tuhlattavaksi. Aika on nyt pysähtynyt hetkeksi ennen kuin se jatkaa matkaansa edelleen syvempään taantumaan ja väärään suuntaan, taantuma alkaa muuttua traumaksi ja samalla väkivallaksi. Vaalit antoivat hetken hengähdystauon. Suomessa, monessa muussa eurooppalaisessa valtiossa, vuoden 1848 tuotteessa, tähän ei jakseta enää uskoa.
Ellei joku noista yli sadasta mepistä ota ja käännä ajan pyörää jälleen nousuun ja ihmiselle suotuisampaan suuntaan, nuorille työtä järjestäen ja veroparatiisit lakkauttaen, vaihtaen johtoa myös EU:n sisällä, ei vain Ukrainassa ja Venäjää painostaen.