09.05.2023
Elämme Euroopalle pyhitettyä päivää. Siis samalla viikolla, jolloin vietämme myös J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää. Ja lopuksi vielä Äitienpäivääkin. Mikä mahtaisi yhdistää näitä päiviä toisiinsa?
Takana on Euroopan hullu vuosi ja menetetty vuosikymmen.
Vuosi 2022 ja sen kesä oli vähin erin pandemiasta irtautuvan yhteiskunnan draamakesäksi kutsuttua Covid-19 tapahtuman uudelleen lämmittelyä. Samaan aikaan kun koronasta pyrittiin toipumaan, Venäjä käynnisti sodan Ukrainassa.
Suomessa sota palautti mieliin talvisodan alun ja sen Mainilan laukaukset. Siirtymä pandemiasta kohti eurooppalaista sotaa tapahtuikin Suomessa nopeasti ja Nato-jäsenyyttä haettiin kansakuntana poikkeuksellisen yksimielisesti.
Samalla sota heijasteli jo koko Euroopan talouteen, joka näkyi voimakkaasti energia- ja elintarvikemarkkinoilla. Koko yhteiskunta kouristeli.
Suomalaiset ovat mielestäni lempeitä, rauhantekijöitä ja viisaita vain parran suhteen. ”Barbae tenus sapientes”. Jeesus taas kertoi, kuinka autuaita ovat lempeät ja rauhantekijät, sillä heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi ja heidän tulee olemaan maa. ”Beati mites, quoniam ipsi possidebunt terram” – ”Beati pacifici, quoniam ipsi filii Dei vocabuntur.”
Itävalta muistuttaa monen kuvaamana Euroopassa Suomea. Etenkin nimekkäät Yhdysvalloissa syntyneet tutkijat ovat tällaista havainneet. He eivät ole havainneet, kuinka suomalaiset käyvät sotia. Itävallassa sodat kuvataan kauheiksi (Bella horriba) ja todetaan tyylikkäästi ”Bella gerant alii, tu, felix Austria, nube!”. Suomeksi tämän voisi kääntää vaikkapa näin: ”Käykööt muut sotia, harrasta sinä, onnellinen Itävalta, naimakauppoja!”
Olen kirjoittanut sodistamme ja viimeksi brittien kohdalla imperiumin synnystä ja sen historiasta. Eurooppa on kolonialismin pilaama manner, joten en jatka tästä aiheesta enempää. Kumarrun Itävallan ja Sveitsin suuntaan, arvostan valintaanne ja kadehdin samalla. ”Sotikoot muut, rakastakoon Protesilaos. ”Bella geranti alii, Protesilaus amet!”
Vietämme Eurooppa-päivää kuitenkin seuraten samalla sotaa Euroopassa, Ukrainassa. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut avun antaminen, ei niinkään sen saaminen. Meille avun vastaanottaminen on ollut ikään kuin vapautensa myymistä. Sen sijaan meillä juodaan, kuollaan me kumminkin. ”Beneficium accipera libertatem est vendere” – ”Bibamus, moriendum est:”
Suomalaiset eroavat jonkin verran perinteisestä Euroopasta ja eurooppalaisuudestakin. Me emme pidä oikein imelistä sanoista (Blanda verba), yhteisestä omaisuudesta (Bona communia), runsaasta määrästä kirjoja (Bona copia librorum), jos olemme juomassa, juomme Pohjanmaan kautta (Bibe si bibis!), elämme hyvässä uskossa (Bona fide), persaukisina (Bona nulla) ja hyvässä rauhassa (Bona pace).
Parhaiten kuvaat Suomessa Eurooppaa, vertailemalla eurooppalaisia juuri suomalaisiin. Euroopassa hyväntahtoista ihmistä pidetään ikään kuin alokkaana. (Bonus vir sempre tiro). Kun yrität olla suomalaiseen tapaan lyhytsanainen – muutut hämäräksi (Brevis esse laboro, obscurus fio). Meillä Suomessa hyvän paimenen kuuluu keritä laumansa, ei nylkeä. (Bono pastoris est tondere pecus, non deglubere).
Euroopassa elämä on ollut aina vähän ankea ja lyhyt, mutta onnettomuudet ovat sitä pidentäneet (Brevis ipsa vita est sed malis fit longior). Eurooppalainen yhteinen yhdistäjä on ”puutteidenkaivelumania” – ”Cacoethes carpendi”. Toki mediamme on tätä tautia levittänyt parhaansa mukaan myös Suomeen. Sillä tutulla ”hyvällä tavalla” (Bono modo). Meitä suomalaisia ei vaivaa puhumisvimma, mutta ei myöskään kirjoittamisen syyhy (Cacoethes loquendi) – (Cacoethes scripendi).
Me suomalaiset emme tunnista, kuinka keisari ei ole kielimiesten yläpuolella (Caesar non supra grammaticos) ja onneton on mieli, joka tulevia murehtii (Calamitosus est animus futuri anxius). Toki presidenttimme on kertonut, kuinka viholliseen on vaikea luottaa ja omaisuus on syytä naulata, idän suuntaan vilkuillen (Cale creditur hosti). Elysiumin kentät ovat meille vieraita, siinä missä köyhän kulkijan laulu kohdatessaan rosvon. Tiedämme toki, kuinka pelokas koira haukkuu toisin kuin puree (Canis timidus vehementius latrat quam mordet).
Meillä on taipumusta luottaa sellaisiin auktoriteetteihin, jotka ovat Euroopassa koko ajan epäiltyjä. Eniten näitä epäiltyjä löytyy poliitikkojemme joukosta Euroopassa. Olemme menettäneet näin vaaleja käyden kokonaisia vuosikymmeniä. On surullista koota esseitään ja artikkeleita kirjaan ”Menetetty vuosikymmen”.
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut.
Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin.
Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä.
Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta.
Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle.
Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin. Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta ”Suuri putous”. Alas tultiin ja komeasti.
Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan. Jatkoa seuraa uuden vuosikymmenen käynnistyessä. Se tuo mukanaan pandemian ja sulkee yli 70-vuotiaat koteihinsa, kotiarestiin. Surullinen jatko eläkeiän viimein käynnistyessä. Menetetty vuosikymmen on saatavilla e-kirjana. Älä haaskaa rahojasi kirjoihini. Saat ne ilmaiseksi.
Tosin kirjan lukeminen perinteisenä ja sähköisenä, saati ääneen luettuna kuunnelmana, ovat eri tapahtumia ja ilmiöitä. Kirja, joita painetaan vähän, on keräilyharvinaisuus ja myöhemmin arvoesine. Hanki se ajoissa. Se sijoitus kannattaa varmasti. Muut sijoitukset, jossakin vaiheessa, tahtovat nollautua. Alkuunpaneva syy (Causa efficiens), Tarkoituksen syy (Causa finalis), Muotoon liittyvä syy (Causa formalis), Ensimmäinen syy (Causa Prima), Itsensä syy (Causa sui), Todellinen syy (Causa vera) tai sitten syy, jota ilman asiaa ei ole eikä voi tapahtua (Causa sine qua non) vaikuttavat siihen, mitä meidän kannattaa hankkia ja oppia sekä mitä turhuutena vältellä lyhyen elämänkaaremme aikana.
Hankintoina kirjahyllyyn, jota ei enää ole olemassakaan. Kirja on nyt hyödytön jäte (Caput mortem). Se on ensimmäinen syy taloutemme alamäelle (Causa prima). Tällainen aika on vailla alkua ja loppua. (Caret inito et fine). Juuri nyt eurooppalainen varoo ryhtymästä mihinkään sellaiseen, mikä kaduttaisi myöhemmin. Publius Syrus on hänen profeettansa. ”Cave quidquam incipias, quod paeniteat postea.”