Tänään juhlitaan sitten järkivihreän ja lapsiystävällisen Forssan kaupungin 50-vuotisjuhlaa perusteellisen valmistelutyön jälkeen. Juhlan ovat järjestäneet itselleen forssalaiset – yhteisöt, yritykset, kaupunkilaiset ja toki siinä kunnan oma hallinto on ollut mukana, mutta ei toki pelkkää byrokratiaansa esitellen ja kukkoillen. Toki valtuusto on strategialle siunauksensa antanut.
Forssa on ihmisen mittainen kaupunki. Riittävän pieni jokaisen äänen kuultavaksi ja riittävän suuri maakuntansa ja talousalueensa keskukseksi laadukkaine palveluineen. Logistiikka ja sijainti on loistava, ainutlaatuinen Suomessa, ympäristötietoisuus laajan maaseudun kautta luonnollinen valinta strategian ytimeksi. Se ei ole vain hokema vaan koko ajan uusiutuvaa ja kehittyvää arjen elämäämme.
Tänään juhlassa esitellään järkivihreä Tyykikylä, Forssan visiot, avoimuus, rohkeus ja vastuullisuus. Viisikymmenvuotias on ennakkoluuloton, suhtautuu uusiin ajatuksiin edelläkävijänä niitä vieroksumatta, on yhteisöllinen, ratkaisukeskeinen, suomalaiseen pragmaattiseen tapaansa, mutta myös luovasti innovoiden, ottaa vastuun ja on yritteliäisyyttä ruokkiva nyt myös kansainvälisessä, globaalissa ympäristössämme.
Paikallisen yhteisön ja alueellisen veturin rinnalle on tuotu jo kauan kansainvälisiä verkostoja, tutkimusta ja koulutusta, alueelle tyypillistä teknologian ja luonnonvara-alueen huippuosaamisen lisäarvoa ja kilpailuetua. Ei mitään puppusanoja nämäkään kun tuhannet saavat tästä työstä leipänsä, minä muiden mukana.
Tuloksena on lapsille ja nuorille turvallinen tulevaisuus, vanhuksille hyvä elämä, modernit ja laadukkaat palvelut, jossa olemme jatkossakin Suomen paras biotalouden huippuosaaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjä, kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämän laadukas asumis- ja työympäristö. Oikeasti olemme biotaloudessa ja luonnonvaraosaamisessamme maailman huippua talousalueellamme mutta sitähän ei kehtaa sanoa. Tässä poikkeamme muusta Suomesta. Siinä kateus on kuitenkin myös ansaittava.
Tervetuloa Forssaan. Me juhlimmekin ikään kuin työn merkeissä ja siellä kulttuuriamme esitellen. Forssalaiseen tapaan – vaatimattomasti mutta ihmiskasvoisella ja itse tehdyllä tavallamme. Sen kyllä vieraskin tunnistaa ja aistii yhteisölliseksi – työpuku tai haalari vaihtuu harrastusten mukaan ja ei kun menoksi. Tällä kertaa suuntana ei ole metsä, suo, järvi, puutarha, kulttuuriväen riennot vaan urheilutalo Feeniksissä. ”Forssasta pojat kotoisin ollaan.”