Pietarin G8 -kokous Suomelle elintärkeä
Seitsemän johtavan teollisuusmaan G8 –ryhmän vuosittainen huippukokous Pietarissa 15 heinäkuuta korostaa Vladimis Putinin Venäjän omaa asemaa. Putin uhkaa Venäjän hylkäävän WTO:n kauppasäännöt, jos WTO:n ovet eivät aukene maalle. Nyt esteenä näyttäisi olevan enää vain Yhdysvallat ja sopimus syntynee. Venäjän sulkeminen pois WTO -jäsenyydestä on hiertänyt jo yli vuosikymmenen. Asialistalla Suomelle tärkeitä ovat energiapolitiikan yhdenmukaistaminen sekä globaalit toimet ilmastomuutoksen torjumiseksi. Elinkeinoelämän kannalta kiinnostavia ovat sellaiset innovaatiopoliittiset pyrkimykset, jotka edesauttavat uuden teknologian kehittämistä ja käyttöä energiatehokkuudessa, -tuotannossa ja siirtojärjestelmissä. Näin kokous on tavallaan jatkoa Jyväskylässä pidetylle EU-jäsenmaiden tapaamiselle Suomen näkökulmasta ja innovaatiopolitiikkaamme pohtien. Jo näin pian on nähtävissä miten oma kauppamme on sidottu läheisesti EU:n suurvaltojen ja Venäjän suhteisiin. Tämä taas suoraan Yhdysvaltoihin ja Venäjän välisiin suhteisiin. Nyt on syytä seurata pikemminkin Ranskan painotuksia kuin Saksan tai Englannin mielipiteitä. Minkä hinnan Ranska ja Jacques Chirac on esittämässä Pietarissa?
Ranskan presidentti Jacques Chirac korostaa kuinka energia ei saa olla poliittisen vallankäytön väline (HS 13.7). Kun keskusteluun on kutsuttu perinteisten G8-maiden lisäksi Intia, Kiina, Brasilia ja Meksiko, kokous kohdistuu yhä selvemmin globalisaation aiheuttamien rasitteiden torjumiseen. Tällaisia vitsauksia ovat etenkin vääjäämätön ilmastonmuutos ja fossiilisten polttoaineiden käytön rajoitukset, ekologisesti vastuullinen kehitys ja nopea siirtyminen öljyn jälkeiseen maailmantalouteen, uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen innovatiivinen käyttö sekä energian säästö. Sitoumuksia on noudatettava koskien myös Yhdysvaltoja ja nousevia talouden mahteja. Nämä ovat suoraan Ranskan agendalta. Suomen ei ole tarvis toimia suurena ”visionäärinä” eikä Matti Vanhanen ole sellaista edes pyrkinyt esittämään. On väärin kuitenkin ymmärtää, että kyseesä olisi kurkien tanssi, josta varpuset pysyvät kaukana. Tässä tanssissa Eurooppa on jo läksynsä oppinut ja myös Suomella on nyt selvä roolinsa.
Ranskan näkökulmasta Afrikka on luonnollisesti keskeinen kokouksen teema. Aids, tuberkuloosi ja malaria tappavat vuosittain Suomen väkiluvun verran ihmisiä ja syöksee nuoria orpoja kurjuuden ja väkivallan syövereihin. Kiintoisaa on että maailman kaksi rikkainta yksityistä Yhdysvalloissa on sitoutunut juuri tähän samaan valtaisan projektin hoitoon. Bill Gates kertoo kuinka kyseessä on työ, johon markkinatalous ei näytä kykenevän tai korporatiiviset järjestelmät eivät ole kyvykkäitä hoitamaan tehtäväänsä. Kahden ykistyisen miljardöörin taloudellinen panos on jopa suurempi kuin monen G8-maan ja kertoo ongelman globaalista syvyydestä. Bill Gatesin tapa toimia mittaa korporatiivisten järjestelmien ja markkinatalouden välistä kykyä hoitaa gobalisaation tuomia ongelmia. Oikeasti ongelmat ovat imperialisimin ajoilta. Moni luotta enemmän häneen. Kansainvälisen yhteisön kumppanuus Afrikan kanssa on mahdoton tehtävä ilman markkinatalouden ulkopuolisia toimia, mutta tukeutuen myös niiden sääntöihin. Solidaarisuus Afrikan hätää kohtaan ei ole vain moraalinen velvoite vaan taloudellinen etunäkökohta. Afrikan nuorille on tarjottava sellainen tulevaisuus, joka ohjaa pois terrorismin, väkivallan ja ääriliikkeiden tieltä. Se on myös taloudellisesti järkevin tie. Terve nuori kulutaja on aina monin verroin hyödyllisempi kuin sairas, nälkiintynyt orpo.
Suomella G8 -kokous Pietarissa on oman EU-isännyytemme ensimmäinen todella tärkeä tapahtuma. Kokouksessa haetaan niitä tavoitteita, joita Suomi on korostanut yhteisiin arvoihin sitoutumisessa. Ne eivät saa olla pelkää retoriikkaa. Suomen kannalta ajankohtaiset energia-, ilmasto- ja kauppahaasteet, öljyn sekä maakaasun markkinoiden toiminta, kauttakuljetusmaiden vuoropuhelut, kaipaavat nopeita ja sitovia päätöksiä. Tavaroiden ja palveluiden vienti Venäjälle helpottuisi, jos Venäjä olisi WTO:n jäsen ja maa noudattaisi yhteisiä sopimuksia. Nyt sen tiellä on käytännössä enää vain Yhdysvallat. Sovun syntymistä on haettu jo vuosikymmen ja nyt se näyttäisi myös toteutuvan.
13.07.2006
Matti Luostarinen