Kuru kapteeneineen hukkui myrskyssä vajaan kuuden minuutin matkan jälkeen 90 vuotta sitten. Suomen historian tuhoisimmasta sisävesionnettomuudesta tulee 7.9.2019 kuluneeksi tasan 90 vuotta.
Höyrylaiva Kuru kaatui syysmyrskyssä Tampereen edustalla. Sadat silminnäkijät katselivat rannoilta voimattomina, kun valtava määrä ihmisiä sai surmansa Näsijärven hyisissä aalloissa.
Miksi uppoamattomaksi ja merikelpoiseksi mainitun Kurun kaatamiseen riitti kolme aaltoa ja miksei enempää apua saatu ajoissa paikalle?
Itse minua lähempänä on vuosi 1850 ja juhannuspäivä, jolloin sukuni purjekunnan vanhin kirkkovene hukkui Kallaveteen. Alkumatkasta mukana oli 60 henkilöä ja hukkumishetkellä puolet tästä.
Isoisäni isä Olli pelastui kymmenvuotiaana kävellen matkan Kuopiosta kohti Lapinlahtea. Hän ja joukko etenkin naisia rantautuivat kesken matkan myrkyn pahetessa.
Kokoonnumme Lapinlahdella hänen ja puolisonsa Maria Mykkäsen sukupuun jälkeläisinä. Sieltä löytyy muistokivi lähes 28 ihmisen muistolle.
Purjekunta maatiloineen maksoi veronsa luostarilaitokselle. Siitä myös sukunimeni (Kloster), Luostarinen. Purjekunnan osakkaat ostivat paikkansa airon varteen joko työllään tai veroina.
Veneet olivat suuria viikinkiveneen tyyppisiä ja niillä matkattiin aikana, jolloin juuri muuta keinoa ei ollutkaan saarisella Järvi-Suomen seudulla asuen.
Suomen viikinkiaika on historiassamme hävyttömän huonosti tunnettu. Sen tunnetuksi tekeminen sekä juuriemme tutkimus olisi otettava nyt vakavasti osaksi parempaa omien juuriemme ymmärrystä.
Saamelaiset ovat esillä parhaillaan Pariisissa. Mukana on myös saamelaisia taiteilijoita ja teemoja, jotka liittyvät maamme alkuperäiseen saamelaiseen kulttuuriin. Miksi vasta nyt aiheesta, joka puhuttelee varmasti myös Pariisissa?
Mikkelin maaherra ja Koillismaalla myös kansanedustajana (SMP) vaikuttanut J. Juhani Kortesalmen nekrologi oli juuri Helsingin Sanomissa. Kansatieteilijä ja Oulun yliopiston alan dosentti tuli minulle hyvinkin tutuksi ja hänen työtään etenkin Lapin ja poronhoidon sekä myös omien juuriemme ymmärtäjänä oli mielenkiintoista seurata.
Tällaisia henkilöitä meillä nyt kaivattaisiin lisäämään tietojamme omasta historiastamme ja pohtien myös samalla asemaamme Euroopassa ja globaalisti.
Perussuomalaiset ovat puolueena pysäyttäneet meidät juuri sekä sepitteellisten että sisäsyntyisten juuriemme pohdintaan. Jos ei tunne itseään ja juuriaan ei osaa arvostaa muidenkaan kansakuntien vastaavia taustoja ja niiden lomittumista omiin juuriimme.
Pinnallinen mediapuhe ja puuhastelu aiheen tiimoilta on myös ilmastomuutoksen ja ympäristökysymysten kohdalla mahdollista syventää vain tuntien riittävästi luonnontieteitten perustaa ja samalla antropologiaa ja historiaa maantieteen sekä ihmistieteittemme rinnalla.
Ilmiöt tahtovat olla aina poikkitieteisesti lähestyttäviä ja vaativat alan tutkijoilta muutakin kuin vain yhden ja kapean osaamisalueen hallintaa. Monitieteisyys on taas ongelmallista, jos kyky ymmärtää edes lähitieteitä on kovin pinnallista.
Tässä Kortesalmi oli erityisen huolellinen ja asiansa poikkeuksellisen hyvin tunteva ammattilainen. Hänen kertomaansa ja tutkimaansa saattoi luottaa.
Se mitä itse Lapin tutkijana koki koskisotiemme yhteydessä sekä talosta taloon siirtyen Iijoen, Oulujoen ja etenkin Kemijoen vesistöalueilla, toi jo 1970-luvulla tutuksi alan tutkijat niin Turussa kuin Oulussakin.
Meillä on siellä myös tutkimusasemia, jossa viettää yönsä myös opiskelijoittensa kanssa. Globaalit matkat ja retket jokainen joutui kustantamaan itse ja siihen olisi voinut saada edes hivenen yhteiskunnan apua.
Me emme voi puhua globaalista maapallosta ja sen ympäristöstä, maista ja kansoista, jos emme ole riittävästi niihin tutustuneet ja tehneet myös alan tutkimusta.
Tässä Kortesalmi oli hyvä esimerkki myös tieteensä popularisoijana, verkosto yhteyksien rakentajana sekä tutkijana että poliitikkonamme.
Poliitikon on hyvä syvä tuntea oma alueensa ja sen ihmiset, talouden muodot, olla ainakin yhden tieteenalan väitellyt tohtori Kortesalmen tapaan ja toimia juuri tätä kautta perusteellisen osaamisen myös asiantuntijoiltaan vaativana maaherrana, virkamiehenä ja lainsäädännön laatijana.