Ihmiset ovat tyytymättömiä taajamissa, kuten Kouvolassa ja tyytyväisiä kehyskunnissa ja perferiassa, kertoo Hesari tänään. Koulutetut ovat yleensä tyytymättömämpiä kuin vähemmän kolutetut ja lähellä palveluja asuvat tyytymättömämpiä kuin kaukana niistä asuvat syrjäkylien asukkaat, kertoo toistuva uutinen.
Ilmiö liittyy kongnitiivisen dissonanssin (balanssin) teorioihin, joista vanhimmat ovat Festingerin tuottamia. Pyrimme tasapainoon korviemme välissä ja se on nyt myös osa yhteiskuntakeskustelua, jossa työtä mitataan joko suoritteina tai ajalla. Työtä on kuitenkin vaikea määritellä ja niin on myös tänään ajan ja paikan kanssa. Meillä vanhat ja uudet käsitteet menevät rinnakkain ja niiden sovittaminen yhteen on mahdotonta päivittämättä niitä välillä.
Kun on mahdollisuus saavutta jotain nykyistä parempaa, kun on vara olla tyytymätön, silloin ollaan tyytymättömiä ja päinvastoin. Suomen negatiivisuus selittyy valtaosin juuri tällä tasapainon tavoittelulla omien tavoitteiden ja vaikkapa mielen ilmaisujen ja neuvottelujen vaikeuttamisen välisellä ristiriidalla. Jos omilla tavoitteilla tai vaikkapa poliittisen liikkeen, ay-toiminnan jne. kautta voidaan olettaa saatavan etuuksia, silloin tyytymättömyyttä osoitetaan. Se kuuluu traditoon ja on vanhentunutta mutta muistuttaa meitä työn luonteesta myös opiskeluna oppivelvollisten kohdalla. Ainahan se ei ole ollut työtä lainkaan.
Nuoret tekevät sitä, osoittavat mieltään, heti kun heidän ilmaiseen koulutukseen puututaan ja sama pätee toki PAM:in kaltaiseen ay-liikkeen psykososiaaliseen toimintaan. Siihen vastaa metsäteollisuus. Aloitetaan siis taas kerran kokoustaminen alusta. Työtä sekin on. Ne eivät liity mitenkään toisiinsa mutta ei ole tarviskaan. Ilmiö kun ei ole vientiteollisuuteen liittyvä lainkaan. Traktorit torilla ovat nekin osa samaa mellakontia. Kaikkien on saatava olla mukana tässä pelissä.
Mediayhteiskunnan toimijat tietävät tämän perusperiaatteen ja ruokkivat sitä saadakseen lehtensä ja tuotteensa myydyiksi. Mitä paremmin ne tässä negaation rakentelussa onnistuvat, sitä paremmin ja luotettavemmin heidän viestinsä menee keskiluokkaiseen tai ylemmän keskiluokan tajuntaan tai asemastaan epävarmojen asenteisiin ja pelkoihin. Poliitikko käytää tätä populistina niin ikään hyväkseen ja Donald Trump on asiansa osaavat siinä missä kuka tahnsa täysipäinen populisti.
Syrjäisen kylän asukas muuttaa asennetaan silloin, kun tyytymättömyys ei voi korjata tosiasioita miksikään. Näin populismi ei siellä toimi. Hän kertoo olevansa tyytyväinen ja onnellinen korvessa ilman minkäänlaisia palveluja. On muutettava omia tavoitteita kun niiden saavuttaminen on mahdotonta. Vanhus tekee näin nuorta varmemmin. Häntä kutsutaan konservatiiviksi tai sitten viisaaksi. Syy on toki usein muualla. Se on tunnettu aina mutta sen luonne muuttui internetin myötä.
Nämä kongnitiisen dissonanssin ja balanssin tavoittelun teoriat on tunnettu iät ajat ja kansa kertoo ketusta, joka totesi pihlajanmarjat (oikeasti viinirypäleet) happamiksi, kun ei niihin ulottunut.
Nykyinen negatiivisuus syntyy median ja etenkin uuden sosiaalisen median luomasta harhasta saavuttaa mahdottomia sekä lukuisten uusina koettujen mahdollisuuksien tuomista harhoista sekä opitusta tavasta saada pienen lapsen tapaan, mieltään osoittamalla, etenkin hyvin koulutettuina ja taajamissa asuen korjauksia, vedoten vaikkapa kilpaileviin puoluesiin, työnantajiin, ay-liikkeeseen ja varoen myös sitoutumista mihinkään.
Kyse on harhasta, jonka rajaton, ajaton ja paikaton kuvitelma (sosiaalinen media) toi mukanaan ja muutti tämän vanhan balanssin tavoittelun omien fyyisisten ja psykologisten rajojemme ja toiveittemme (tavoitteittemme) kokemuksina psykologisena ilmiönä. Siinä vanha regionaalinen aluekin muuttui rajattomaksi ja spatiaaliseksi alueeksi tai täysin mentaaliseksi kartaksi. Tunne syrjäisyydestä katosi psykologisena kokemuksena. Kavereitakin oli tuhatmäärin ja ympäri maailmaa. Sotaa käytiin liki naapurissa ja pakolaiset asuivat hekin naapurissa. Harha kasvoi ja syveni.
Sotesopat ja karttaharjoitelmat, jatkuvat neuovottelut turhina, ovat ilman tulosta seurausta tästä harhasta. Ne lisäävät psykologista tuntemusta hakea etuuksia aiempaa varmemmin, kuten käyttäen lotossa yhä suurempia panostuksia tai veikaten joka vaalissa uutta voittajaa. Sosiopaatit poliitikot ja heitä ruokkiva media käyttävät tätä hyväkseen juuri peliteoreetikkoina ja siis populisteina, moraalitomina pelaajina.
Näin myös valehteleminen lisääntyi ja populismista tuli kaikkien yhteinen tapa siinä missä valemedioista jakaa tietoa, olematonta, joka vetoaa juuri tähän kykyymme olla tyytymättömiä ja odottaa ikuista kasvua ja korkeampaa elintasoa, pitempää ikää ja ikuista nuoruutta jne. jne.