Yhdysvaltain historiaa ja pörssiä tuntevat muistavat käsitteet härkien ja karhujen ajasta. Härkien aika on ammattilaisten aikaa mutta niin on kyllä karhujen tassut tuntevien sijoittajien kohdallakin. Härät muistetaan myös Kiinassa ja edellinen eletty vuosi oli härän vuosi. Suomessa tästä kiinalaiten horoskoopista muistamme ehkä parhaiten Erno Paasilinnan kirjan jäniksen vuodesta. Se on yksi näistä kiinalaisen horoskoopin eläin merkeistä ja omani on juuri sellainen vuonna 1951 syntyneenä. Pasilinnan kirja menestyi etenkin Ranskassa. Se on hänen myydyin kirjansa. Paasilinna kirjoitti myös kirjan siirtymisestäni töihin Hämeeseen, MTT:n labroihin, nykyinen LUKE.
Tosin hän kuvasi sen hämäläisenä luomutilana ja johtajan naisena. Meillä taisi olla hetken yhteinen lukija kustantajan toimittajana. Kaksi muuta veijaria kirjoineen ovat hekin tunnettuja ja jäikö joku kiinni varkauksistaankin? Ettei vaan ollut venäläinen joka nosti asiasta metelin? Arctic Babylon 2011 oli valmis käsikirjoituksena jo 1970-luvulla mutta jäi julkaisematta Kalevan kustantajan tehdessä konkurssin. Suomalaiset kustantajat ja lukijat ovat sen jälkeen jääneet vähiin. Nyt syntynyt kirja on järjestyksessään 118. ja samaan aikaan on syntynyt myös väitöskirjojakin. Niiden politisointi on vielä arempi aihe kuin viihdekirjallisuuden. Siinä syntyy helposti tervoa ja höyheniä.
Karhun taas suomalaiset tunnistavat Venäjältä ja olemme antaneet tälle eläimelle useita sitä kesyttäviä peitenimiäkin kuten hunajaa hamuava mesikämmen tai otso. Karhun kanssa painija lyövä on osa kansallista pääomaamme ja sosiaalista muistia. Kari Suomalaisen piirroksissa Venäjän karhu ihmettelee Suomen rajalla, tutun kun piikkilangan takana on vain pystyyn jäänyt kivääri ja siinä lappu ”Olemme muuttaneet Brysseliin”. Se oli aikaa, jolloin suomalaiset myös äänestivät itsensä osaksi EU:n kohti liittovaltiota etenevää ja myös meille turvatakuut antavaa poliittista rakennelmaa. Aluksi meillä oli jopa kaksi lautasta, erikseen presidentillä ja pääministerillä. Suomettumisen aika oli ymmärretty myös Brysselissä ja joku saksalainen piti sitä jopa suotavanakin.
Nyt sitten eletään uutta vaihetta ja sen oivaltaminen vie vielä hetken myös globaalina ilmiönämme, jossa Suomi on osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä Venäjällä toki ymmärretään siinä missä Kiinassa ja Yhdysvalloissakin, EU:n sisällä. Presidenttimme tyynyttää meitä mutta elää toki eri aikaa kuin missä elimme saadessamme vuonna 1961 nootin Urho Kekkosen aikoihin. Nyt ei tullut noottia ja elämme eri aikoja. Emme elä karhun vuotta mutta emme oikein häränkään. Hybridiyhteiskunnan kouristelu on ilmiönä meille uusi ja siihen on osattava asennoitua oikealla tavalla. Kirjoitin tästä kirjan jo runsas vuosikymmen sitten. Se että takana on menetetty vuosikymmen kertoo, ettei kirjan lukeneita Suomessa ole kovin merkittävästi hukattavaksi. Jos he keskittyvät pariin yliopistoon ja metropoliin, huonosti meidän maaseudulla silloin käy, ellei sitten ole jo käynytkin. Kuka lohen noususta on kiinnostunut Kemijokeen saati Loimijokeen?
Tänään kirjoittamani lähes 1500 sivua sisältävä kirjani (Cluster articles 2021 – Härän ja Omikron vuosi) vastaa noin neljää normaalia lukemaasi romaania. Kun samaan aikaan valmistuu yli 600 valokuvaa samalta vuodelta koottu kirja ja myöhemmin nämä yhdistävät kaksi tai kolme kirjaa, jokainen erikseen toimitettuna ja taitettuna, ne sivuutetaan Suomessa eläen ikään kuin pirun piironkiin kurkistaen sosiaalisen median ilmaisena eväänä ja savolaista pakinoitsijaa lainaten, jonka kirjoitukset äitini joutui nuorena sota-aikana oikolukemaan lehteensä Kuopiossa. Minkäs teet jos sukumme purjekunta joutui omien hukuttamaksi? Sitä seurasi sitten sisällissotammekin. Kuka maksaa veron luostarilaitokselle ja sen yliopistoille, sairaaloille, käy edes vaaleissa sotea soudettaessa kasaan?
Muistelmani (Cluster art and Art of clusters 70 years) lukeneet oivaltavat mistä on kysymys. Miljardien luvut käsitteiden Cluster art ja Cluster articles kohdalla googlaten eivät hämmästytä Suomessa lainkaan. Sama pätee kun Venäjä lähettää näille pirun piirongin kurkkijoille nootteja, jotka vuonna 1961 saatuna herättivät kauhua ja tuolloin lapsuuttaan tai nuoruuttaan viettäneet muistavat nuo ajat kauhun sekaisin tuntein. Mihin ne ajat muka olisivat kadonneet? Eikö ole muka aseita ja vaikeasti häiriintyneitä ihmisiä?
Suomalainen kiusaamiskulttuuri ja sotien lasten muistot ovat tuota samaa vähin erin hautaan häipyvää ja koronan kautta amerikkalaisen pörssin härän hetket muistavaa ilmiötämme. Karhu tuo mieleen jo Amerikan pörssin käyttäytymisen kääntöpuolen. Presidenttimme taas muistaa nämä Forssassa nimismiehenä uransa aloittaneena ja tsunaminkin kokeneena eikä näe ilmiössä muuta kuin vanhan kertausta ja hajota sekä hallitse henkeä oman aikansa nuoruudesta. Hesarissa tänään Venäjä lavastaa itseään uhriksi ja Lavrovin kirjeessä on väärä osoitekin (HS 3.2).
Tyypillinen hybridiuhka operaatio, kirjoittaa puolestaan Teija Tiilikainen hybridiuhkien keskusesta. Kirjani hybridiuhkien kouristelusta on jo yli vuosikymmenen takaa. Presidentti Sauli Niinistö ihmettelee ylipäätään huomion kiinnittymistä Venäjän kirjeeseen. Sehän on liiankin läpinäkyvä ja muistuttaa amerikkalaista pörssin juuri härän ajan ilmiötä. Kiinassa taas elettiin härän vuotta 2021 vielä tammikuussa 2022 ja Venäjä sai itselleen paikan geopolitiikan kärjessä. Se mihin me uskomme ja luotamme ei ole sama kuin kiinalaisten maailmankuvat. Ja heitä taitaa olle jonkin verran enemmän?
Siellä kun osataan shakin siirrot venäläisten tapaan pelaten. Seuratkaa vaikka juuri alkaneita olympialaisia. Unto Hämäläinen emeritus toimittajana on minua muutaman vuoden nuorempi ja muistaa Venäjän nootin Suomelle vuonna 1954 syntyneenä ja kirjoittaa hänkin tänään Hesariin.
Hänelle jäi siitä lapsena muistijälki ja niin jäi minullekin. Se oli sen ajan painajainen ja nukuimme unettomia öitä. Jatkosodasta oli kulunut vain 17 vuotta. Amerikan pörssissä tuollainen hetki kuvattaisiin karhun aikana ja Suomessa taas karhu oli sama kuin Neuvostoliitto. Venäjän käsitys ”hyvästä naapurista” on muuttunut ja oma käsityksemme on sekin pohdittava uudelleen. Kiina ja Amerikka stereotypioina on syytä unohtaa nekin. On syytä opiskella miten aivojen stereotypiat syntyvät.
Geopolitiikan tuntemus ja ymmärrys on sekin pohdittava nyt vastaamaan tätä aikaa, ei enää vuotta 1961 ja siinä presidenttimme puhe oli tervetullut kuiskaus, mutta ei Putinin toivomalla tavalla, kuten Yhdysvalloissa osa medioista on sen kirjannut. Kuiskaus kun annettiin megafonilla.
Myös Yhdysvallat on kokonaan uudessa tilanteessa ja härän vuodesta siirrytään pörssissä seuraavaan vaiheeseen. Korona oli kuin moneen kertaan mantereita huuhtonut tsunami ja sen jälkien korjaaminen vie aikaa. Rahaa ei voi sitäkään painaa määrättömiin. Kiinalaisesta ja Yhdysvaltain pörssin härän ajasta alamme siirtyä karhun aikaan, josta taas tunnistamme Venäjän.