Samalla kun lentopallo teki mahalaskun koripallo valtaa Helsingin. Kilpailu pallopelien herruudesta on yhtä ankaraa kuin mistä tahansa talouttamme pyörittävästä ilmiöstä. Urheilu ja kulttuuri kilpailevat rinnakkain samoista rahoista ja alan harrastajista mutta etenkin huipuista ammattilaisina.
Usein YKSI huippu on se jonka varaan rakennetaan samalla kuin rakenteet ovat kunnossa.
Kirjailija odottaa kustantajaltaan kirjojen myyntiä. Jos se ei onnistu kustantaja on pelkkä painolasti ammattinsa osaavalle ja hän vaihtaa kustantajaa tai kustantaa itse.
Oman aikamme kirja ei ole enää sitä mitä takavuosina ja mainostajan on menestyttävä uuden kirjan mukana.
Jos hän on kiinni vanhassa kirjassa hänen imagonsa romahtaa. Ellei vanhassa kirjassa ole jotain poikkeuksellisen elitististä keräilytuotteena. Harvoin on edes nobelistina.
Kirjahyllyt katosivat ja samalla niihin haettavat täytteet. Ei ainoastaan kirjat suurten massojen hankintoina. Ero erilaisten kuluttajaryhmien välillä alkoi kasvaa dramaattisesti. Sama näkyy kaikkialla.
On osattava esittää oikeat kysymykset ja aloitettava yrittäjänä siitä mihin muut lopettavat. Poliitikko ja kulttuurin duunari, tutkija ja tieteen ammattilainen, urheilija, ovat uuden tilanteen edessä markkinoilla.
Samoin kävi yhdyskuntarakenteiden, jotka hakivat itselleen omaa imagoaan. Se vaatii edelleen pitkäjänteistä työtä mutta samalla kykyä visioida mihin panostaa joutumatta syöksykierteeseen ja myrskyn silmään nyt Teksasin tapaan väärin yhdyskuntarakenteensa turvallisuuden vaarantaen.
Suomessa tästä on kirjoitettu hyvin vähän. Kyse ei ole kasvihuoneilmiöstä. Se on vain yläkäsite. Puolueidenkin, poliittisten liikkeiden, on rakennettava imagonsa ymmärtäen, ettei suuri yleisö seuraa politiikkaa juurikaan, mutta ei ole vaalien alla ilman ymmärrystä elävä äänestäjä.
Ei saa yliarvostaa ihmisten tapaa seurata politiikka mutta ei myöskään aliarvostaa näiden kykyä ymmärtää ja oivaltaa. Sama pätee myös muuhun yhteiskunnallisiin toimintaamme. Kaikki kun on politiikkaa. Se on osattava tieteen tasolla mutta samalla se popularisoiden ymmärrettävästi mutta ei alentuvasti. Ammattilainen ei aliarvioi ihmisen kykyä oppia uutta.
Jopa uskonto on nyt uskontopolitiikkaa kirkosta nyt puhumattakaan. Liikunta- ja kulttuuripolitiikka taas jakautuivat hyvin moniin lohkoihin. Kuten sosiaalisen median “kuplat”.
Jos yleispolitiikan katto on puolueessa korkealla ja seinät kaukana toisistaan, takavuosien demareita kuvaten, heidän ylpeyttään, silloin riski menettää kannattajiaan jokaiseen kuplaan on koko ajan uhkaamassa. Jossakin on oltava muista selkeästi erottuva imago hybridiksi vaihtuneessa yhteiskuntamallissa.
Tässä vireät ja perussuomalaiset poikkeavat selvästi toisistaan ja muista. Nämä määräävät lähivuosina politiikan suunnan ja sen imagon. Se menettää joka joutuu puolustusasemiin. Käy kuten suomalaiselle lentopallolle Bulgarian kyydissä. Syntyy hengetöntä peliä ja politiikkaa. Se on pahinta mitä voi tapahtua ja se taatusti huomataan.
Et voi bluffata reaaliaikaisessa, ajattomassa ja paikattomassa maailmassa formaattejasi yhtenään vaihtaen edes viihteessä. Traditio puuttuu ja sen tapa henkilöityä muutamaan alansa neroon. Kimi Räikkönen sai taas kerran yhden vuoden jatkoajan ja Ferrarin osaaminen on pian vuosisataista.