Kirjoitin Eilen Angela Merkelin antamasta lausunnosta ja tavasta ”pestä kätensä” tämän päivän konflikteistamme. Tänään Hanna Mahlamäki kirjoittaa samasta aiheesta Helsingin Sanomissa (HS 9.6.2022) todeten, kuinka Merkel välttyi vastaamasta ydinvoimasta. Tai vastaaminen jäi liian vähälle siinä missä pohdinta Natosta ja Ukrainasta.
Noinkohan olisi Venäjä käynnistänyt julman sotansa, jos Ukraina olisi Merkelin ansiosta Naton jäsen? Nord Stream -kaasuputket olivat Venäjän ase, joita myös Puola vastusti. Miksi Saksa rakensi talouttaan Venäjän fossiilienergian varaan?
Myös lehden pääkirjoitus puuttuu Merkelin virheisiin, joiden hintana on tämän päivän julmuudet Ukrainassa. Historian tutkija ei kuitenkaan saa spekuloida menneen maailman tapahtumilla. Se mitä on ollut, sitä vastakin on. Sodat toistuvat ja suuremmat ovat taipuvaisia alistamaan pienempiään.
Tänään Ahvenanmaa juhlii ylpeänä vuosisataista itsehallintoaan ja sen myös Hesari nostaa luonnollisesti pääuutisekseen. Kun sitä juhlitaan, palataan historiassa Krimin sodan jälkeisiin tunnelmiin ja vuoteen 1856 Pariisissa. Kansainliito sopimus taas tehtiin vuoden 1921 sopimuksessa ja myöhemmin vuonna 1940 myös Neuvostoliitto sopi Suomen kanssa Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Ahvenanmaan suojaamisesta huolehtii Suomi ja kun lopulta olemme Naton jäsenmaa, tuo sopimus saa lisää tukea osakseen. Venäjällä on Ahvenanmaalla konsulaattinsa.
Ahvenanmaan turvallisuudesta on pidetty parempaa huolta kuin Ruotsi Gotlannista, kirjoittaa Hesari ja tämä pitää varmaan myös paikkansa. Jatkossa Ruotsillekaan ei riitä pelkkä Natojäsenyys. Toki myös Gotlantia on alettu varustaa ja puolustaa strategisesti sen edellyttämällä tavalla.
Saska Saarikoski on todennut saman lehden kolumnissaan, kuinka puheet Putinin kuolemasta ovat ennenaikaisia. Vastaavia vaivoja kuin Putin kärsivät aikanaan myös Hitler ja Stalin, Recep Erdogan taas laihtuu laihtumistaan mutta ei suostu vainautumaan hänkään. Päinvastoin mies on kaiken aikaa kehittelemässä uusia koukkuja suomalaisten Natojäsenyyden tielle.
Etenkin Venäjällä keisareiden ja tsaarien kohdalla on kehitelty lahjakkaiden kirjoittajien ja shakinpeluun taitavien armoitetuilla taidoilla sellaisia narraatioita, jotka Suomessa muistuttavat verkkomedioitten lyhyttä historiaa tai leijonan jälkiä hiekassa kesälomatoimittajien työnäytteinämme. Narraamisesta on tullut sosiaalisen median näkyvin taito, ja sen välttely on mahdotonta silloin kun robotikka ja tekoäly on ottanut näistä oppinsa.
Olemme oppineet luottamaan kirjoitettuun sanaan ja niinpä harhaileva mielemme on otettu osaksi media-aikamme tuotteliainta antia. Mielemme kun harhailee noin kolmannen osan valveillaolo ajastamme ja nukkuessamme se ei muuta teekään.
Television unenomainen tuijottaminen oli aikanaan ”töllöttämistä” ja alaa ammatikseen tutkiva professori Johanna Kaakinen kutsuu tätä ajatusten harhailua ”möllöttämiseksi”.
Olen tavannut ihmisiä, joilla möllöttäminen on jäänyt ikään kuin ”päälle” eikä aivoissa muuta enää tapahdukaan. Masentuneella ihmisellä se on pakkomielteistä ja automaattista märehtimistä ja sitä kutsutaan ruminaatioksi. Professoria lainaten se ei ole silloin enää vain ajatusten harhailua vaan pakonomainen kaava.
Jouduin tutustumaan tähän ilmiöön ensimmäisen väitöskirjani yhteydessä ja tulkitessani tietokoneen antamia tuloksia tuhansien ihmisten vastauksiin. Samat kysymykset laukaisivat samankaltaisia vastauksia ja niissä käytetiin myös samoja sanoja. Ihmisillä oli muistoja ja mielikuvia ja ne liittyivät läheisesti lapsuuden maisemaan ja synnyinpaikan spatiaaliseen lähiympäristöön.
Se oli altaan alle jääneiden alueiden, kotiseutunsa menettäneiden, aikuistuneilla lapsilla kokonaan erilainen kuin näillä heidän aikuisilla kollegoillaan, jotka asuivat samalla muuttopaikkakunnalla vuosikymmeniä.
Samaa ilmiötä tavattiin myös vaikkapa Karjalan evakoilla. Heilläkin oli sanoja ja käsitteitä, jotka tulvivat mieleen toisin kuin ilman tätä pakkomuuttoa. Vastaavaa löytyi toki muualtakin kuin Suomesta ja sen tekoäly havaitsi myös vaikkapa kuvataiteissa tai kielessä, kirjallisuudessa. Tekoälyä on vaikea huijata havaitsemasta muuten piilotajuntaista pohdintaa tai vastausten tulkintaa.
Sosiaalinen media koukuttaa ja niin myös mainos. Mukana ovat myös geenimme ja tapa säilyä hengissä. Harvoin on hetkiä, jolloin voimme uppoutua aiheeseen tuntikausiksi. Itse teen niin silloin kun kirjoitan. Vaivun hetkeksi flow-tilaan. Suljen muut houkutukset ja keskityn työhöni. Sosiaalinen media tyhjine lauseineen ja kuvineen houkuttaa sellaiseen, jonka arvo on olematon tai se johtaa lopulta väsymiseen ja masennukseen. Sellaisen tulkinnan voi jättää koneelle.
Utelias ihminen haluaa tulla palkituksi kuten nälkäinen tiikeri. Hyvän kirjan kirjoittaja ja kunnolla elokuvansa ohjaava jättää meidät nälkäisiksi. Jokaiseen uuteen informaation palaseen on liitettävä koukku. Toki koukku on peiteltävä eikä pelkkä erotiikka aina riitä, toistuvat vitsit ja jännitys väsyttävät nekin. Ihminen on älykäs otus, joka haluaa oppia uusia temppuja. Tekoäly tajuaa tämän ja muuttaa tapaansa koukuttaa möllöttäjän harhailut ja ruminaation monet ilmenemismuodot.
Lukiessamme silmämme liikkuvat nekin, tietämättämme. Tätä vilkettä on peräti 20-40 prosenttia ja hyvin asiansa osaava keskittää näkönsä, hallitsee aistinsa, muutkin kuin silmät. Mitä haastavampaa tehtävää suoritat, sitä paremmin hallitset aistisi. Sitä voi myös harjoitella ja alansa huiput ovat siinä mestareita. He kykenevät myös huijaamaan sinua mennen tullen.
Aamulla ei ole hyvä hetki harjoittaa ihmisten harhauttamista. Harhailupiikki on pahimmillaan lounaan jälkeen ja käytä sitä hyväksesi, vie huijattava lounaalle. Tosin jos tehtävänäsi on keksiä jotain kokonaan uutta, se sujuu silloin kun ajatuksesi harhailee. Päiväunelmointiin taipuvaiset ovat hyviä uusien asioiden esittäjiä, ja tietokoneen tapa löytää nämä luovat innovaattorit ovat faktoripisteiden klusterointina, ryhmittelynä, lasten leikkiä.
Cluster Art, Cluster Policy, Cluster Article, Cluster Economy jne. ovat käsitteitä, joita tietokoneet rakastavat. Kirjani näillä otsikoilla merkiten ovat luonnollisesti oman aikamme ilmiönä myös pysyvämpiä. Ne eivät ole katoamassa muististamme ja muodista niin kauan kuin ihminen on ajatteleva eläin ja samalla myös uutta luova innovaattori. Kirjailijan ja taidetta ammatikseen tekevän ammatti on nykyisin jatkoa tietokoneen väsymättömälle työlle. Elokuvat eivät synny ilman samaa konetta.
Kaikkien kohdalla päiväunelmointi ja ajatusten harhailu ei ole suotavaa. Johanna Kaakinen mainitsee esimerkkeinä leikkausta suorittavan lääkärin tai lennonjohdon työskentelyn. Tuossa työssä tehdään eikä unelmoida, kuten professorimme herätteli meitä nuorempia aikanaan Oulun yliopiston maantieteen laitoksessa tyyliin: ”Meillä ei ajatella, meillä tehdään töitä”.
Keskittyminen on ”möllöttämisen” kääntöpuoli ja harhailevan ajattelun tutkiminen on tehokkaan työn vastaista anarkiaa. Moni saa ajattelusta lisäksi päänsärkyä ja tätä varten lehti julkaisee pitkän artikkelin siitä, kuinka käyttää oikein särkylääkkeitä. Ei ole varmaankaan sattuma, että se on asemoitu heti ”möllöttämisestä” kertovan artikkelin jatkoksi.
Sen sijaan tämän jälkeen kirjoitettu artikkeli ”Tuoksujen armoilla” ei ole kuvaus kirjasta ”Parfyymi” vaan sen kääntöpuolelta. Ei täydellisestä nenästä ja parfymöörin ammattista vaan rajuista oireista, joita erilaiset tuoksut voivat meille aiheuttaa.
Tätä ilmiötä kuvataan toimittajan taudiksi. Toimittaja hakee myös tuoksuista tuskaa ja vaivaa siinä missä luova ajattelu on ”möllöttämistä”. Tuoksuyliherkkyys on sekin neurologien työtä ja siihen löytyy lääkkeitä. Näin ylivertaisen nenän hankkinut Jean Babtiste ei menestyisi enää tässä oman aikamme maailmassa. Hänen parfymöörin taitonsa tukahdutettaisiin lääkkeillä. Näin käy myös ajatustyötä tekeville, joiden työtä sabotoidaan robottien ja keinoälyn myrkyllä.
Syntyy koko elämänkaaren mittainen tarina, joka kuvataan kolmella palstalla ja otsikoilla: ”Pankinjohtajasta grilliyrittäjäksi” tai ”Finanssineuvos hallitsi alansa”. Siinä koko 73 ja 69 vuotta kestäneen suomalaisen miehen elämän tarina Hesaria ja sen nekrologeja lukien. Vertaa sitä siten Putinin antamaan leipään toimittajillemme.
Hitler ja Stalin, Turkin sulttaani ja johtajat ovat valinneet paljon enemmän kärsimystä ja tuskaa ihmisille tuottavan duuninsa ja siitä kirjoitetaan vielä lasten lapsiemmekin heidänkin iloksi sekä vaaditaan oppimaan ulkoa historiaa, maantiedettä, sosiologiaa, valtiotieteitä, luovaa ja innovatiivista elämää, mitä tahansa nyt meiltä ja sivistykseltämme odotetaankin ja vaaditaan ajatellen samalla sekä selkeästi että unenomaisen luovalla tavalla kansakuntien rikokset ja painajaismaiset unet samalla unohtaen.
Tieteiden sotaa kun käydään jo laboratorioissa, ja tästä Helsingin Sanomat valistaa meitä Naton käynnistämällä tiedeohjelmalla. Siinä Venäjän armeijalla on tiedekomppaniansa ja Kiina yhdistää siviilien tutkimuksen sotilaalliseen. Nato on sekin tyytyväinen projektin tuloksiin: ”Saimme jatkorahoitusta” kiittää professori Laura Ruotsalainen.