“Hiihtäjälegenda Juha Iisakki, viisien olympialaisten ikuinen kakkonen ja Dervangan olympialaisten ikimuistoisen kisan kruunaamaton hiihtäjäkuningas. Tervetuloa kisastudioomme tänne kiekkoleijoniemme keskeen kertomaan jo etukäteen, millaista on kokea tappio ruotsalaiselle Pelle Svenssonille Dervangan kisojen päämatkalla katkeran tuhannesosan verran hävinneenä vuoden 1940 välikisoissa siellä jossakin“.
– Soon silleen, jotta jos meikäläinen olisi ne kisat voittanut, niin kuka sellaista nyt enää muistaisi. Joskus on osattava myös hävitä ja sanoottava, jotta mies se oon hävinnykki ja toinen oli sen verran pareemp. Ja jos saan vielä jatkaa, ja Janne osuu vielä kerrankin neljänneksi, niin se on jo tarkkuuden ja taidon huippu, kuningaskotkan komein lento. Tai jos Manninen jää kauas mitaleista, se on Finnarin lentäjille ja laukun kantajille vain kunniaksi ja brändin mukaasta, yöksi kotiin, meininkiä. Kuningaskotkan koti nyt on siellä missä ikihonkia humisee, ja aina viiden tähden hotelli kotiolot voittaa.
“Mutta ennen kisoja luvattiin liittojen puolelta ja olympiakomitean johdon suulla suurempaa saalista, tusinaa mitalia. Takavuosien doping oli vannottu medioissa pois kitketyksi, hankkia uudet puhtaammat eväät pussiin porukalla, ja valmistaa yhteiseen marinadiin uuden vuosikymmenen aromit. Nyt kun kisat ovat puolivälissä suomalaisten sijoitus on ollut keskimäärin laskien kisa kisalta 36. sija. Tyydyttääkö tällainen arvokisojen ikuista tuhannesosan tappion kärsinyttä mestaria ja Dervangan välikisojen hiihtäjälegendaa?”
– Soon silleen, jotta nyt ovat kisat vasta puolivälissä. Omassa ennustuksessani meillä kuului olla tässä vaiheessa vasta muutama varma pettänyt ja ikuinen nelonen, kuudenkymmenen huonommalla puolella oleva ampumahiihtäjä. Kokonaan tuli listan ulokoopuolelta tämä lökäpöksyjen hopija. Jotta pikemminkin oomma hieman plussan puolella ja tulevalla viikolla alakaavat myös joukkuemitalien jaot, ja siellä ei ole edes maita ja kansoja niin paljon, jotta voisi tulla kymmentä huonoompi sijootus. Toimittaja voisi olla positiivisempi ja käyttäytyä kuten edustajat puhemiehen vaaleissa. Voittaa voi pienemmälläkin äänimäärällä, jos on riittävän hyvä ja pitovoiteet suksissa, munat monessa korissa.
“ Dervangan välikisoissa tuli mitalisadetta ja miestappioita, kullan ja kunnian lisäksi lyijyä ja muuta roinaa mukana. Moni kantoi niitä mukanaan läpi raihnaisen elämänsä. Onko miehet nyt jotenkin veltostuneet, suorituskyky heikentynyt, munia ei riitä moneen pesään? Pitäisikö tässä tavoitteista vähän tinkiä tai hakea apua naapureiden tapaan vieraista kansakunnista? Kovin on vähän värillisiä hiihtäjiä vielä ja Keniasta voisi hyvinkin saada kuihtuva, vanheneva kansakunta uusia leijonia riveihinsä?“
– Soon silleen, jotta 13 mitalia tuloo, jos ei näissä kisoossa niin tulevissa. Ei näitä mitaleja nyt pirä niin kapiasta rakosesta katsella. Minäkin hiihrin senkin seitsemät kisat, eikä niitä kukaan sen kummemmin toisistaan tänään erota. Holomenkollenillakin tulin latupartion mukana maaliin, eikä se ollut kun kunniaks niille kisoolle. Kuningaskin varto maaliintuloani iltamyöhään. Sukset jalassa painelin suoraan saunan löylyihin. Ne on erikseen nämä jänisjuoksijat ladullakin, ja siihen kelpaa tummempikin ihonväri. Musta lökäpöksy lipunkantajana tuntuu kuitenkin pohjaalaasesta jotenkin vieraalta. Tiger Woods ja Obama nyt ovat erikseen suuressa maalimassa, kunhan nyt ymmärtävät pyytää lajiltaan anteeksi törkijää käytöstään. Obama etukäteen jo kuten sai Noobelinsakin optiona.
“No olisiko niin että olemme jääneet doping -skandaalimme järkyttämänä vain jotenkin jälkeen välinekehittelyssä ja lääketieteellisessä valmennuksessa. Dervangan välikisoissa vaihdettiin vain verta ja sekin tahtoi usein kuivua hangelle. Mäkimiehiltämmekin lökäpöksyt kiellettiin ja Olli sai hypätä vain ensimmäisen hyppynsä. Olisikohan tässä jokin salaliitto takana? Luotettava valmentajalegendamme Kari Pekka kertoi jostain kansainvälisestä, norjalaisten johtamasta pahuuden liitosta?”
– Soon silleen, jotta puusukset oli Dervangassa, yhrestä puusta vuollut kuten Vanahasen Matin tuppilaurat ja kirjahylly. Jos toimittaja haluaa tulla kattomahan ja tupatarkastuksen tekemähän, niin siellä navetan vintillä ne on tallella, ja joku pari paketissakin avaamatta, aivan kuten Vironperän televisiot valcosorsan ajoolta. Lahjoomaton on suomalaanen huippu-urheilija ja Dervangan kisojen kakkonen, eikä neuvoottele terroristien kanssa. Ei meitä tällä tavoon Natoon vierä omia poikia moittimalla.
“Huippu-urheilusta väitetään tulleen sitten Dervangan välikisojen kovin kaupallista ja mukana on kansainvälisen politiikan ohella myös monia kansallisia etuja valvottavana. Täälläkin Kanadan syvässä lännessä, Kalliovuorten kätkössä, käydään valtion päämiesten välillä neuvotteluja kisojen aikana ja urheilujohtajat alkavat olla poliitikkoja ja talousjohtajia pikemminkin kuin Urho Kekkosen kaltaisia puhtaita urheilijoita ja korkeushyppääjiä. Onko urheilu muuttunut puhtaasta ja pyyteettömästä, jääkiekkoleijoniemme edustamasta hengestä, jotenkin kaupallisempaan suuntaan?”
– Soon nääs silleen, jotta politiikkaa ja urheilua ei pirä sotkea toisiinsa. Meillä Eruskunnassa on oma ukkoporukka, joka pitää huolen, jotta urheilu on urheilua ja politiikka on politiikkaa ja pulinat pois urheilukerhon rahoosta. Tästä ei keskustella eres nahkurin orsilla tai puhemiehen kurin palautuksella.
“Jotenkin nyt vain on jäänyt täällä Vancouverissa sellainen vaikutelma, että politiikka ja talous olisivat osa urheilua ja sen ytimessä. Jääkiekko ja hiihto, alppilajit nyt ovat tietysti puhtaita, mutta sitten on näitä kaupallisuuden leimaamia uusia lajeja, kuten nämä monesti mainitut lökäpöksypojat ja skeittailevat nuoret. Olisiko näihin nyt jotenkin puututtava? Ikään kuin tapettava saivareina pilaamasta kisojen vakavaa luonnetta ja ilmettä, citius, altius, fortius?”
– Soon silleen, että ensin hiihretähän ja sitten vasta mennähän saunaan. Painijat nyt menee pers eeltä puuhun ja tuloovat saunasta molskille. On siitä Kurikas ja Nurmoos puhuttu, emännät maininneet lajin omituisesta luonteesta. Syyhyttä saunaan menosta. Pyssyjen ja torrakoiden kanssa hiihtäminen ei oo urheilua sekään. Soon niin, jotta jos metsälle mennähän tai miestä ammutahan, niin sitten on oltava jo veret seisauttava keli. Tulikohan tämä nyt selväksi? Sporttijournalismi ei ole joka miehen laji sekään, saati satiiri ja ironia urheilun käytössä.
“ Lämmin kiitos haastattelutuokiosta Dervangan välikisojen monikertainen tuhannesosien tappion kärsinyt Juha Iisakki, hiihtäjälegenda ja puhtaan urheilun viimeinen suomalainen jätti sitten Paavo Nurmen, Clas Thunbergin ja monien muiden suurten sankariemme sinivalkoinen ääni. Legendan mainetta on varmaan joskus raskasta kantaa ja kertoa kisojen tunnelmista, tuhannesosan tappiosta?”
– Soon nyt taas silleen, jotta jos on pakko roikkua löysässä hirressä niin sitten roikutahan. Tuleen ei saa jäärä makamahan ja yli mennään jotta heilahtaa. Muuten ottaa kyrsäleipä ja nahkurin orsilla tavatahan. Noon eri miehet kun tekee rumihia ja eri miehet kun niitä pesee.. eikä tuleen saa jäärä makamahan… vai jokos minä sen sanoinkin?