Person of integrity viittaa asiantuntemukseen, rehellisyyteen, suoraselkäisyyteen, periaatteellisuuteen ja riippumattomuuteen, siis integriteettiin, jonka käännöstä kielestämme ei oikein löydy mutta jota HS:n vastaava päätoimittaja (19.8) on käyttänyt presidentistämme kirjoittaessaan. Siis häntä ympäröivään hiljaisuuden kehään, jota on nyt parilla kirjalla pyritty rikkomaan. Hankalia ja herkkiä asioita kun on voitava lähestyä keskustelun mahdollistamiseksi. Siinä kun on mukana demokratian tärkeimmät kivijalat, mukaan lukien parlamentarismimme ja presidentti-instituutiomme.
Forssan Lehdessä samaa aihetta on käsitellyt Tero Anttila (19.8) otsikolla ”Soihdut sammuu, mutta mediaväki halutaan nukkumaan” aiheena rikollisten tunnusmerkkien piilottelu, mikäli rikolliset eivät ole suomalaista alkuperäiskansaamme. Uutisista kun ei tulisi jättää pois aineistoa, joka on sen yhteiskunnalliselle käsittelylle oleellista. Kyse ei ole aina käsitteestä ”vihapuhe” vaan paljon merkittävämmästä etenkin medialle kuuluvasta tehtävästä ongelmien ratkaisuja yhteisesti haettaessa. Se ei voi tapahtua piilottelemalla niitä, oli kyseessä vaikkapa Urho Kekkosen aikainen sosiaalinen muistimme, sulkeutuneisuus ja sen muisto tai Estonian keulaportti, jonka kohdalla vaietaan viimeiseen saakka.
On uskallettava käydä asiallista keskustelua myös integriteettiä lähestyvistä vaikeista asioistamme, eikä rajoittaa niitä peläten leimautuvansa tiesi mihin sellaiseen, josta syntyi käsite suomettumisestamme. Ei presidentti-instituutio tai maahanmuutto siihen kaadu, jos pyrimme käymään asiallista keskustelua uskoen siihen, kuinka valta lopulta kuuluu kansalle, ei instituutiollemme. Äänestäjät äänestäkööt mieluisia ratkaisujaan ja puolueitaan ilman että presidenttiä tai tänään vaikkapa poliisimme ylintä johtoa ympäröisi hiljaisuuden kehä, koskemattomuuden ilmapiiri.
Suomessa ja myös meillä Forssassa olisi jaettava enemmän kiitosta periaatteellisuuteen nojaavasta rohkeudesta, itsenäisestä ajattelusta, jolla integriteetti sana määritellään. Presidentin rinnalla on tärkeää, että myös muilla poliittisilla instituutioilla ja itsenäisillä henkilöillä säilyy tila itsenäiseen rohkeaan ajatteluun ja keskusteluun olkoonkin, että joskus se opponoijan mielestä ei ole tolkun ihmisen puhetta ensinkään.
Pelkästään piiloutumalla ja kritiikkiä pelkäämällä, myös tieteessä kritiikistä kieltäytyen, omia tutkijan löydöksiään sokeasti uudelta innovaatiolta varjellen, ei tulisi lopulta muuta kuin dogmaattista hurskastelua ja vanhojen luutuneitten löydösten hakemista piilotellen niitä vain haudasta toiseen ja aina ne sieltä uudelleen löytäen. Kuten Outokummun kaivoksen tai talvisodan ihmeen uusilla tieteellisillä menetelmillämme aina uudelleen löytäen. Alunperi kaivos löytyi kansannäytteen ohjaamana. Kyllä kansa tietää ja löytää eikä meillä muuta opasta demokratiassa ole.