Opposition ei yleensä kuuluisi auttaa hallitusta, mutta nyt näin tehtiin kaikkien puolueiden sote-mallissamme. Syy on ymmärrettävä sekin. Oma ja maailman tilanne ajautui sellaiseksi, jossa Suomen sisäinen ja ulkoinen tila vaatii myös seuraavalta hallitukselta laajaa yhteistyön henkeä. Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Putinin malliksi tätä ei voi kuitenkaan ristiä eikä häntä siitä myöhemmin moittia. Tätä tapaa maassamme käytettiin takavuosina, jolloin sisä- ja ulkopolitiikka tahtoivat puuroutua keskenään. Tällöin presidentti Kekkonen huomautti kuinka, jos maassa on jommankumman oltava rempallaan, sisä- tai ulkopolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka. Ei kuitenkaan molemmat ja samaan aikaan. Kun näin uhkasi käydä, kasvoi myös yhteinen kriisitietoisuus.
Kohti keskitettyä johtoa
Sote muuttui epätoivoisesta kuntarakenteen sekoilusta nyt aiempaa jopa radikaalimmaksi. Se on nyt viiden järjestämisvastuullisen alueen mallina lähellä valtakunnallista sekä samalla sosiaali- ja terveysministeriön ohjausvaltaa toteuttava, pikemminkin kuin nykyinen kuntapohjainen sote -malli.
Näin kunnat menettivät vallastaan, mutta samalla uutinen on hyvä sekä palvelujen tasa-arvoa kannattaville että vanhenevan kansakunnan julkisten palvelujen rahoittamisesta huolestuneille. Hallitus joutui luopumaan suurkuntakaavailuistaan ja Keskusta luopui omasta ikivahasta maakuntahallinnon mallistaan ja sen varaan rakennetusta kotikunta ja maakunta mallistaan. Kyse ei ollut kuitenkaan kompromissista.
Edessä on historiallinen urakka ja sen hoito tavalla, jossa rahaa ja työntekijöitä riittää myös perusterveyshuollolle ja sosiaalityölle. Tässä Forssan malli kulki oikeaan suuntaan ja edellä muita. Hyvää mallia ei ole syytä purkaa paikallisella tasolla, päinvastoin. Sen kehitystyötä on määrätietoisesti jatkettava ja kuntien verkostoitumista lisättävä myös soten ulkopuolella. Se lisää uskottavuutta ja vakautta, tuo meille savialueella myös taloudellista vaurautta, yrittäjyyttä. Rajat eivät ole nyt esteenä suurten valtakunnallisten sote malliemme palvellessa modernin yhteiskunnan malleja vuosiksi eteenpäin. Meille voi riskittä investoida ja muuttaa asumaan.
Rahoitus uudistuu sekin
Yhteistyö eri toimijoiden välillä on käynnistetty ja tulevaisuudessa työlistalla on myös palvelujen kilpailuttaminen. Juuri tämä on pitänyt Forssan mallin taloudellisesti edullisena. Oleellista on jatkossa se, että myös uudet järjestäjätahot noudattavat samaa, nyt sovittua yliopistosairaaloiden aluejakoa. Me kun koulutamme kaikki johtavat virkamiehemme juuri näissä yliopistoissamme, niiden käyttö kaikessa, ei vain terveydenhuollossa, on myös oman alueemme ehdoton menestymisen edellytys.
Rahoituksen järjestäminen uudistuu sekin. Sen kulun voi ennustaa jo nyt kohtuullisen hyvin. Rahavirrat valtion, kuntien ja palvelujen järjestäjäorganisaatioiden välillä kohtaavat Kelan rahavirrat sekä työterveyshuollon, jolloin yksittäisen ihmisen ja nyt kaavaillun kokonaisuuden edut löytävät kyllä toisensa. Tässä kokonaisuudessa kunnissa ei saa toimia lammasmaisen löysästi asioita hoitaen.
Koko prosessissa perinteiset opposition toimintaohjeet eivät ole enää toimineet. Osa oppositiosta on ollut vaatimassa jopa suurempia säästöjä kuin mihin hallitus on kehysriihessään valmis ja samalla verotuksen kiristystä pyritään hillitsemään. Säästöt olisi löydettävä sieltä, missä on mahdollisuus vielä käydä laajoja neuvotteluja. Kun summat liikkuvat lähellä kymmentä miljardia, yt -neuvottelut ovat odotettu väline.
Valtio ei voi siirtää enää jatkossa kunnille verotuksen nostoa. Tänä vuonna kuntaveroa on nostamassa 156 kuntaa eikä taatusti koskaan laske. Kuntasektorin kulut ovat nousseet koko ajan ja siihen on saatava nyt korjaus.
Vuonna 2007 kuntasektorin menot ylittivät 30 miljardia ja 50 miljardia täyttyy viiden vuoden kuluessa. Kun valtio leikkaa, kunnat siirtävät ongelmansa kuntaveroon tai käyttävät oikeuttaan nostaa kaukolämpöä, energian hintaa, vesilaskua jne. reippaasti ohi jäädytettyjen palkkojemme ja eläkkeiden.
Kilpailu auttaisi jos sitä olisi. Jostakin syystä alueelliset erot näiden palvelujen hinnoissa ovat erittäin suuria. Se kielii johtajuudesta ja eroista hallitustehtävien hoidossa eri puolella Suomea. Ammatti-ihmisiä on käytettävä päätöksenteossa.
Tämä on herkkä aihe kunnissa ja tähän rakenteelliseen ongelmaan olisi saatava samanlaista jämäkkyyttä osaamisessa kuin nyt tehdyssä historiallisessa ratkaisussa hoitaa sote-uudistuksemme kriisitietoisuuden saavuttaessa uuden tason. Sote-uudistusta ei voitu enää käyttää kuntauudistuksen apupyöränä. Poliitikkojen on ymmärrettävä, mikä ero on palvelujen järjestämisessä ja niiden tuottamisessa, ja miten niissä voidaan saavuttaa myös mittavia säästöjä.