31.07.2022
Avasi aamuni lukien Hesaria ja Forssan Lehteä. Tässä järjestyksessä. Ensin on herättävä kunnolla ennen kuin avaat sen tärkeimmän mediamme, paikallisen lehtemme. Samoja uutisia ei niitäkään pidä lukea kahteen kertaan. Hesari kun kertoo valtakunnalliset ja kansalliset uutiset hiven laveammin kuin paikallinen mediamme. Paikalliset uutiset puuttuvat taas kokonaan.
Tänään tärkein paikallinen uutinen olivat edelleen jatkuvat kuninkuusravit. Sen kyllä kuuli yön tunteina omassa puutarhassaankin. Ei ollut tarvis siirtyä torin puolelle. Suomen hevosen juhlaa ja kaupungissa, jossa hevonen on arvossaan myös seutukunnallisesti. Ypäjällä kun on hevosia enemmän kuin ihmisiä.
Eilen kirjoittamissani artikkeleissa, kohta menneen kesän nekrologeissa, ei ollut tänään uutta muuten kuin niiden otsikoita pohtien. Ne kun tehdään toimituksessa.
Ensin oli otsikko lääkäristä, jolla oli aina aikaa potilailleen. Ja tämän jälkeen naisesta tuomarina. Otsikko kertoi tuomarista, joka ei muuttunut kyyniseksi. Molemmat muisteltavat vainajat olivat minua vain muutaman vuoden vanhempia. Olemme siis eläneet joltisenkin samassa Suomessa ja sen akateemisen maailmankin kohdaten. Olen jopa luennoinut niin tuleville lääkäreille kuin juristeillekin. Samat luennot sopivat molemmille parikymppisinä nuorukaisina.
Otsikot antavat ymmärtää maamme lääkäreiden olevan kiireisiä ja aikaa potilaan kuulemiseen ei tahdo oikein jäädä. Olen tästä aikanaan luennoinut ja samalla kyllä nuoria oppilaitani huomauttanut tästä riskistä. Etäpalaute ja luettuna omilta sivuilta ensimmäisenä, on joskus kylmää kyytiä potilaalle. Potilasta on kuunneltava ja osattava hoitaa häntä myös empatialla ja hoitavilla sanoillakin. Varttunut ihminen tuntee itsensä yleensä paremmin kuin mitä laboratoriokokeet antaisivat ymmärtää. Hän on hoitanut ja huoltanut itseään joskus jo liki vuosisadan. Siihen on kulunut ajan lisäksi myös huolta ja vaivaa, rahaakin. Sosiaalisen median postittelijat eivät aina tätä ymmärrä. Posti menee kauas Suomen rajojen taaksekin.
Niinpä potilas, lääkärin tai tuomarin kohtaava, kun on oman asiansa kohdalla myös juristin tai lääkärin tavattuaan hyvin aran ja hänelle ehkä hyvinkin vaikean asian kanssa kohdattava ja myös asiansa paras tuntija.
Sen taustoittamiseen ei ensi käynnillä ja laboratoriokokeet silmäillen synny ehkä heti kovin selkeää kuvaa, mistä voisi olla kysymys. Ellei nyt lääkäri tai juristi ole vuosikymmenien tuttu ja henkilääkäri, testamentin ja vuosikymmeniä sitten laatinut perheen luottojuristi. Harvoin on.
Lääkärin ei pidä heittäytyä tuomariksi eikä juristin hänenkään esiinnyttävä ihmisenä jumalasta seuraavaksi ja mieluiten vielä ylöspäin hänestä, Jumalasta, katsellen. Humanismi oppiaineena on siten molemmille tärkeä lisä ihmiskasvoisen ammatin hoitamisessa.
Se että olet ystävällinen, huomaavainen ja huumorintajuinen, auttaa jo paljon. Iloinen ja kannustava, muita innostava, ei maksa mitään sinulta eikä ole keneltäkään poissa.
Kiinnostu ihmisestä, vieraile välillä vaikka Kreikassa ja Skotlannissa. Tee heidän kanssaan yhteistyötäkin. Ymmärrät ihmisiä, jotka pyritään pyyhkimään pois maailman kartalta. Läheisten kuuntelu ja positiivinen elämänasenne ei maksa sinulle mitään sekään.
Säilytä luottamus ihmisiin, älä kyynnisty, se kun on oman aikamme perisyntejä. Järjestä vaikka yhteisiä tapaamisia ja jopa matkoja, pidä yhteyttä koko sukuusi, huomioi ihminen, joka kaipaa tukeasi. Luo lämmin ja luottamuksellinen suhde myös lapsiisi ja heidän lapsiinsa. Kaikki tämä on helppoa kirjoittaa, kun lukee lääkäri Pertti Vartian ja hovioikeudenneuvos Tuula Nousiaiseen nekrologit.
Sitten tulee heinäkuun viimeisen päivän shokki. Annamari Sipilä on lukenut brittiläistä laatulehdekseen kutsumaansa The Daily Telegraphia. Lehti on listannut konservatiivina 60 maailman kauneinta maata. Kaikki Pohjoismaat ovat kärjen tuntumassa ja tietysti Suomen kuluisi järvineen ja saarineen olla todellisena helmenä ykkösenä, kuten niin usein olemme oppineet. Vaan eipä tällä kertaa ole. Vaikka muuta voisi odottaa.
Etenkin kun 36 kriteerin joukossa ovat luonnonsuojelualueet, metsäpinta-ala, saarien määrä, luonnon monimuotoisuus, fauna ja floora, revontulet, onnellisuus, vapaus, puhtaus, rannikon pituus jne.
Kärjessä keikkuu Yhdysvallat, hopealla Australia sekä kolmantena Kanada. Olen nuo maat kulkenut rannikolta rannikolle ja toki kauneutta löytyy, jos pinta-alaakin. On toki rumuuttakin ja täysin hoitamatonta ympäristöä, kaatopaikkoja. Kaikki luonnossa hoitamaton ei ole esteettisesti kaunista. Slummissa syntyneen esteettiset elämykset ovat erilaisia kuin jos syntymäpaikkana on Monaco. Norja on kuudes, Islanti 17, Ruotsi sijalla 22, Tanskakin 30. Lisäksi Italia on sijalla 9, ranska 12, Venäjä 13 ja malediivit 60.
Annamari Sipilä lehden kolumnistina alkoi hakea luonnollisesti erilaisia piilomerkityksiä mutta turhaan. Se että Ruotsi olisi Suomea monin verroin kauniimpi, olkoonkin että Vänern on Saimaata laajempi ja syvempikin, ei selitä miksi Suomea ei löydy 60 joukosta lainkaan?
Toki suomalaiset ovat medioissaan haukkuneet maataan ja sen luontoa ja luonnon pilaajia oikein urakalla. Se on ollut muoti-ilmiö ja kuvaa myös lääkäreitä ja tuomareita ammateissaan. Nyt heitä on vain joka oksalla ja ikävällä tavalla pilanneet myös kansakunnan maineen turistikohteena. Maailman onnellisin maa on päätetty hoitaa joukolla pois tältäkin listalta.
Vaikea sellaista maata on konservatiivisessa mediassa asiakkailleen kiitellä, jonka kohdalla kansalliseeposkin muistuttaa nuorta aktivistia karjalaisten sorrosta, ei vain luonnon pilaajistamme. Näin ainakin lukien uutisten pääartikkelin, Maura Häkkin karjalaisuutta koskevan pitkän artikkelin. Näin on turistikauden käynnistyessä maailmalla myös Karjala ja iloinen nauru muuttunut katkeraksi itkuvirreksi karjalaisten sorron yössä.
Oma kesäni käynnistyi kuitenkin Hyvinkäältä (Rock Fest) ja jatkui Helsinki päivillä. Ei ole valittamista ohjelmassa ja oli siellä mukana muitakin. Ei ehtinyt pilata brittilehti suomalaisten mielenrauhaa. Hesari haukkua maatamme maailman napana medioittemme joukossa.
Jämsä, Himos ja Raumanmeri olivat ohjelmassa juhannuksen aikoihin, ja ohjelmaa riitti myös matkan varrellakin. Tänään, kuten joka kesä, ohjelmaa on juhannuksen aikoihin joka pitäjässä ja seutukunnan keskuksessa. Niitä löytyy vajaa sata hoitaa mökkikuume loitommas. Myös matkalla voi pysähtyä ja nauttia.
Koko ajan ei ole tarvis hakea mökilleen, sinne ehtii myöhemminkin kokemaan verkkonsa. Mökkielämä ilman muita tapahtumia on puuduttavaa puuhaa sekin. Ei voita aina kotiolojamme.
Seinäjoelta valitsin heinäkuun alusta joko Provinssirockin tai myöhemmin tangomarkkinat, naapurikaupungissa Hämeenlinnassa ovat omat pidot aina heinäkuun alussa. Nyt arvoin ohjelmaani Hämeenlinnan ja sen jälkeen tangomarkkinat, välillä taas verkot Forssassa kokien, Tammelan rajalla soudellen.
Toki autoni kartanlukija kertoo lopulta nuotit. Ne ovat hänen osaamistaan. Ei pidä mennä ammattinsa osaavan tontille silloin kun matkat hoidetaan lentävän suomalaisen taidoilla. Suomen matkailu ja lyhyt kesä ovat taitolajeja. Harva tulee mestariksi kovin nuorena.
Hämeessä on omat mittavat tapahtumansa, siinä missä Forssassa useampiakin. Juuri nyt todella mittava kuninkuusravi yhteisenä ponnistuksena, vuosia vieneenä ja välillä siirtäenkin. Kun vieraita käy yli 50 000 ja tapahtuma on kansallisestikin mittava, se on hoidettava myös pitkällä kokemuksella ja talkoilla. Lounais-Hämeellä on tästä kokemusta.
Syntymäpäiväni aikoihin arvoimme Turun ja Tampereen välillä ja Turku voittaa aina. Toki Forssasta ehtii käydä molemmissa rock tapahtumissa ja päätapahtuma Porissa on sitten sen jälkeen. Porin Jazz on klassikko, jota ei voi sivuuttaa. Vuosi takaperin tasavuosia täyttäen saattoi rauhoittua kotiinsa pandemian estäessä matkustelun ja rock kansa kärsi tautinsa kuten Suomessa kuuluukin, keräten voimia tälle kuluvalle kesällemme. Kyllä sen Kirjurinluodolla huomasikin.
Joensuu ja Ilosaari jäi nyt väliin mutta Tampere ja Tammerfest, sekä Kotkan meripäivät oli taas kerran nähtävä.
Pohjoisen Suomen suurin festari koetaan jälleen Oulussa. Edellisellä kerralla jopa 40 000 kävijää paikan päälle houkutellut festivaali tuo Ouluun kovan kattauksen artisteja sekä Suomesta että ulkomailta.
Tällä kertaa Oulun festarit meni päällekkäin Forssan kuninkuusravien kanssa ja sorry nyt siitä. Loppukuun ohjelmassa on Jyväskylän suurajot ja niiden seuraaminen sekä vuoden suurin kesätapahtuma Helsingissä. Yleisurheilua harrastaneena sotkee sekin hiven ohjelmaa. Tämän kartanlukija hoitaa ja pysymme varmasti kartalla ja reaaliaikaisesti.
Helsingin juhlaviikot on kävijämäärältään Suomen suurin kulttuurifestivaali. Juhlaviikot pitävät sisällään musiikkiesityksiä, teatteria, tanssia, taidenäyttelyitä ja elokuvaesityksiä. Lisäksi tapahtumaan kuuluu suosittu Taiteiden yö, joka on tänä vuonna torstaina 18. elokuuta. Helsingin juhlaviikoilla vierailee vuosittain jopa yli 200 000 kävijää.
Tänäkin vuonna juhlaviikoilla on tarjolla monipuolinen kattaus erilaisia esittävän taiteen lajeja. Tapahtumia järjestetään eripuolilla Helsinkiä mm. teattereissa, museoissa, toreilla ja puistoissa. Näin ainakin nyt luvaten ja jotain pienempää tapahtuu myös naapurikaupungeissa ja Forssassa, Lounais-Hämeen suunnalla. Holjat markkinat on sekin ohjelmassa ja kävelymatkan päässä.
Kaikkiaan parin kuukauden aikana kilometrejä kertyy autoon lopulta vain yhden tankkauksen verran dieseliä. Se on näillä hinnoilla paisataa euroa matkoihin. Kun nyt satut asumaan paikalla, joka on viiden maakunnan rajalla ja samaan aikaan Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion keskipisteessä. Matkat yhteen suuntaan ovat siten vain vajaan tunnin kestäviä pyrähdyksiä. Yöksi voi palata kotiinsa. Käydä samalla myös kokemassa verkot. Kyllä elämä Suomessa on laiffii Matti Nykästä lainaten.