Latinankieliset sananlaskut ja Suomen vaalit 2023. Osa III
Vaaleihin valmistuvan on syytä muistaa kuinka professori Erkki ”Susi” Pulliainen ehti pitää parin kauden aikana eduskunnassamme enemmän puheita kuin kukaan toinen ikinä, lukuun ottamatta Veikko Vennamoa. Veikko jouduttiin joskus kantamaankin puhujapöntöstä. Miksi mediamme leimasivat Pulliaisen ”sudeksi” ja Vennamon ”häiriköksi”. Kuuluuko se suomalaiseen tapaan myös leimata kansakuntia?
Jos näin on, silloin poliitikon on syytä käyttää tätä tapaamme stereotyyppien rakentelussa hyväkseen, ja kertoa, kuinka vihollispuolue on äänestäjineen hirviö, eikä sen kanssa mennä vaalien jälkeen hallitukseen. Toimittaja medioineen tukee kyllä tätä viholliskuvaa, olkoonkin ettei stereotyyppisiä puolueita tai kansakuntia ole olemassakaan.
Kun kirjoitat tällaista, syntyy tunne syyllisyydestä tai häpeästä. ”Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä” (Naturalia non sunt turpia). Toinen tapa reagoida on närkästyä, koska olet sotkemassa jonkun poliittista peliä ja suunnitelmia jo etukäteen hallitusta muodostellen (Non turbare circulos meos! / Älä sotke ympyröitäni!).
Vastapuolen poliitikko on saanut koulutuksen, joka ei ole omasi. Hän on nuori ja kokematon. Huomautat nuorelle poliitikolle, kuinka emme opiskele koulua vaan elämää varten. (Non scholae, sed vitae discimus). Hän taas käyttää alkuperäistä sananlaskua, pilailua. (Non vitae, sed scholae discimus) ”Emme opiskele elämää vaan koulua varten.” Hän on ikuinen koululainen ja samalla lapsi.
Erkki Pulliainen oli tiedekuntamme dekaani ja tapasimme usein muissakin merkeissä kuin tiedepolitiikasta tai susista puhuen. Olin edustamassa yliopistoamme (Oulun yliopisto) maan hallituksen komennuksella korkeakouluneuvostossa, joka toimi tuolloin maan hallituksen työrukkasena yliopistojemme suuntaan. Tätä kautta olin Erkin yläpuolella hänen hankkeitaan sieltä seuraten. Mutta alapuolella professorina hänen tiedekunnassaan. Siinä ei ole mitään kummallista.
Sen sijaan Veikko Vennamon olin tavannut jo lapsena ja lausunut runoja hänen polvellaan myös hänen perustaessa puoluettaan vuonna 1959 Pieksämäellä. Maaseudun tupaillat olivat nekin sopiva paikka esiintyä kiitolliselle yleisölle.
Pulliaisen ja Vennamon kautta tutuksi tuli Ciceron oppi ”Fundamentum est iustitiae fides”, ”Oikeudenmukaisuuden perusta on luottamus.” Sama päti politiikkaan ja maaseudun puolueen tapaan kerätä ääniä Kuopion vaalipiirissä, kuin mikä toimi yliopistossa ja Suomen hallituksessa. Mukaan pyrki myös ehdokkaita, joilta puuttui edellytykset pitää mukaansa tempaavia puheita ja tietopohjakin oli vaatimaton. ”Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kitaristeja.” (Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt.”).
Uuden kansanedustajan arki on hitaasti kiiruhtamista (Festina lente). Se oli aikanaan keisari Augustuksen taakseen jättämä viisaus. Samalla Vergiliuksen viisaus, aika pakenee palaamatta (Fugit irreparabile tempus) tukee tätä samaa kansanedustajan ja samalla vaikkapa korkeakoulupolitiikan toteuttamisen arkeamme.
Loppu kuitenkin työn kruunaa (Finis coronat opus), jolloin menestyvä politiikan yhteispeluri osaa antaa myös kunnian voitetuille (Gloria victis) ei vain voittajille. Samalla ihminen on itse itselleen ankarin tuomari (Homo sibi judex durissimus). Tämän havaitsi etenkin puolueessa, jossa mukana oli koko Vennamon perhe. Samoin tieteessä, jossa tutkit ilmiöitä, joiden synnyn taustalla olivat omat sukulaisesi ja sotiemme synnyttämät ilmiöt Lapin jokilaaksoissa ja tekoaltaiden evakkoja haastatellen.
Ilmari Luostarinen isoisäni veljenä oli Enso Gutzeitin johdossa alkujaan laatinut Pohjolan Voiman perustamisasiakirjankin. Lapin koskisodat käytiin Pohjolan Voiman ja valtion omistaman Kemijoki Oy:n välillä. Niiden synty ja tulokset sekä lopulta koskiensuojelulain synty kuului omiin tehtäviini. Kehä umpeutui. Samalla syntyi ympäristöministeriökin. Jouduin käymään läpi valtavan määrän aineistoa, jonka laatijat olivat kuolleet ja moni joko evakkona tai sodissamme. Siinä kuolleet opettivat eläviä (Mortui vivos docent).
Illico perfectum – Kerralla kuntoon
Edellinen otsikko, ikivanha latinankielinen viisaus, on samalla Viestikoulun tunnuslause. Harva meistä ihmisistä on varsinaisia neroja, jolloin joudumme poliittisia päätöksentekoja tehdessämme turvautumaan yhteistyön ja oppimisen mukanaan tuomaan iloon.
Tästä syntyy seuraava, uuden eduskuntamme kansanedustajan menneen maailman lahja viisautena: Ingenium munus, discere gaudium (Nerous on lahja, oppiminen ilo).
Kun uudet luudat lakaisevat vaalien jälkeen, menneen ajan ylistäjä (Laudator temporis acti) ei oikein sovi nyt jo syntyneiden ongelmiemme korjaajaksi. Sen sijaan menneen maailman mestareille on syytä antaa se arvo, joka heille kuuluukin.
Anna ikuisen valon loistaa heille (Lux perpetula luceat eis) kuuluu näihin valtiomiestaitoihimme. Juuri nyt näitä taitoja arvostetaan. Palaamme jälleen juurillemme ja muistelemme Euroopan sotia ja omaa kohtaloamme samalla.
Memento mori – Muista kuolevaisuutesi
Veistos puutarhassani, jo vuosikymmenien ikäinen ja autotallissa tekemäni, kantaa nimeä ”Memento mori”. Roomalaisen legioonan voittoisa kulkue paraatina mukanaan myös voittosaalista, jäljessään ylpeä vaunuissaan hurraavalle kansalle vilkuttava sankari, ei ollut vaunuissaan yksin. Hänen takanaan taustalla oli tummahipiäinen kaunis nainen, tehtävänään kuiskata suuren päällikön korvaan käsitettä: ”Muista kuolevaisuutesi”.
Samaan veistosten sarjaan puutarhassani lukeutuu myös moni muu nyt kuvatuista latinankielisistä viisauksista. Niitä tehdessäni, kymmeniä, satoja tarinoita samalla kuvittaen, muistaen kuinka sodan ja rauhan töihin liittyy kyky myös peitellä totuutta. Edellisen vuoden 2022 aikana julkaisin useampia kirjoja, joista tapahtumia ja sotaa Ukrainassa kuvasivat mm. käsitteet ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi.” Käsite löytyy kirjani kansisivulta, sen nimenä samalla.
Poliitikolla ja sotapäälliköillä on oltava valehdellessaan hyvä muisti. Toki tämä pätee kaikkiin muihinkin mytomaniaa sairastaviin ihmisiin. Valehtelevalla, kuolevaisella ihmisellä, on oltava hyvä muisti (Mendacem memorem esse oportere).
On muistettava poliitikkona, mitä on missäkin yhteydessä ja kenelle valehdellut. Samoilta ajoilta on säilynyt myös tuttu viisaus ”Terve sielu terveessä ruumiissa.” (Mens sana in copore sano). Samalla on syytä oman aikamme poliitikon muistaa, kuinka juuri tänään: ”Kuolleet opettavat eläviä” (Mortui vivos docent).