Vinski on verraton punatukkainen poika, joka asuu Hömpstadin kaupungissa. Hän ostaa apteekista tehokasta näkymättömyyspulveria, ja näkymättömänä Vinski tekee kaupungissa kaikenlaista kummaa kumman jälkeen.
Vinski ei vastannut mitään. Hän vain polkaisi muina miehinä oikealla jalalla vasemman isoavarvasta ja ajatteli ajatuksissaan voimakkaasti: ”Päin seiniä”. Samassa hän oli kadonnut.
Ai että mihinkähän tämä sitten liittyy? No tietysti presidenttiimme, jolla alkaa olla Vinskin elkeitä. Lukekaa vaikka hänen käynnistään Uudessakaupungissa.
Presidentti Sauli Niinistö vieraili tänään Uudessakaupungissa ja Raisiossa.
Vierailu alkoi Uudessakaupungissa sijaitsevalla Valmet Automotiven autotehtaalla, joka on työntekijämäärältään Suomen suurin tehdas.
Niinistö sai kansalaisilta lämpimän vastaanoton.
Presidentiltä myös kysyttiin, mitä hän ajattelee kilpailijoiltaan saamasta kritiikistä.
– Tämä näyttää nyt alkuun siltä, että minä olen tehnyt kaiken ”päin seiniä”.
Niinistö sanoi vastaavansa kritiikkiin, kun sen aika on.
Ilmakos Sauli alkaa jo aristaa vasemman jalan isovarvastaan. Entäpä jos näitä lehmäkauppoja voisi hieman hillitä? Nobelisti Hollmströmin ohjeet ovat muutenkin veijarimaisen epäilyttäviä. Ettei vaan olisi Peter Pan -syndroomasta kärsivää tiedemiestyyppiä.
Kotisivulle on kirjoitettava vielä päivitys ja kuvat. Miksi? Elokuussa lukijoita on vähemmän kuin muulloin kesällä kiitos Euroopan lomakuukauden. He jotka lukevat, ovat kuitenkin uskollisia lukijoitani.
Vuonna 2014 heinäkuussa lukijoita oli noin 40 000, vuonna 2015 runsas 70 000 ja viime vuonna meni heinäkuussa sadantuhannen raja rikki. Tänä vuonna lukijoita oli heinäkuussa 230 000 ja 1.5 miljoonan raja rikkoutui samalla tälle vuodelle. Se on ihan hyvä määrä lukijoita ja sivustoni seuraajia. Kasvu on sekin ihan tyydyttävä.
Kaikkia tieteellisiä julkaisusarjojamme, noin 50 vihkosta, seurattiin sähköisesti yhteensä runsaan 150 000 toimesta vuodessa. Ihan hyvä luku sekin on tieteen popularisoijillemme. Tuhansia kirjoittajia ja miljoonien eurojen panostus yliopistoista, korkeakouluista ja tutkimuslaitoksistamme.
Minua ei tue kukaan. Ehkä se on syy lukijoiden erolle, niin määrässä kuin laadussakin? Ehkä se selittää myös urheilijoittemme menestystä tai oikeammin sen katoamista.
Kun aletaan tukea liikaa ja rakentaa hallintoa, byrokratiaa, tulokset häviävät samantien. Leipäpappina tulosta ei tahdo syntyä. Uskottavuus katoaa ja työn ilo. Jää vain kansallinen kateus ja kauna.
Pervitiiniä olisi saatava jotta suksi luistaisi. Oli sitten sota tai rauha. Kun jotain sitten ollaan tekevinään, mennään suurella joukolla ja samaan miinaan. Entäpä jos käyttäisi Vinskin keinoja ja pysyisi piilossa, tekisi työnsä muilta salaa ja vailla narsistisia tarpeita saati taloudellista voitontavoittelua, populistista pulinaa pyrkien äänten kalasteluun.