Sipilän lapsuus kului Kempeleessä yhteisössä, jossa laulettiin virsiä ja riimiteltiin rukouksia. Saarnat laestadiolaisessa kodissa olivat osa elämää siinä missä rukousten riimitykset osa vanhaa kansaperinnettä. Hän on sen säilyttänyt siinä missä käden taidot ja verkkaisan tavan hoidella kansakunnan tarpeita muistuttaen yrityksensä johtamista.
Sipilä ei ole perinteinen insinööri vaan yhteisönsä tuote, jossa politiikka oli liki kirosana. Niinpä hän ei ollutkaan mielestään poliitikko vaan messiaaninen maailmanparantaja. Häntä sai potkaista polveen jos poliitikon piirteitä alkoi löytyä. No äänestäjät potkivat ja lujasti potkivatkin.
Muodolliset piirteet ja käyttäytyminen on vain vanhaa peruslestadiolaista sosiaalista yhteisöä ja sen vahvasti periytyvää kulttuurista pääomaamme. Se poikkeaa melkoisesti siirryttäessä kohti Kainuuta, Oulujokea itään ja muutos syvenee lähestyttäessä joko Koillismaata ja etenkin kaakossa Ylä-Savoa ja Iisalmea.
Kuopiossa ja Mikkelissä oululainen ja lestadiolainen siedetään parhaiten kaukaa takavuosilta, jolloin savolaisia siirrettiin suurin joukoin Ouluun ja myöhemmin karjalaisia siirtolaisina Karjasillalle sinne omakotitalonsa rakentaen.
Oulusta oli syntymässä Pohjolan pääkaupunki, haettiin sotien aikana rakennustarvikkeet Merikosken patoamiseen, oman sähkön tuotantoon, runsaasti sähköä vaatinut kemian teollisuus haisi kaikkialla vielä myöhään 1970-luvulla. Raha ei haise, sanottiin, mutta haisihan se ja hirveältä haisikin.
Koulukaupunki ja yliopistokaupunki Oulusta tuli paljon myöhemmin ja tiedepuiston vuoro teknologiakylänä oli vuorossa vasta 1970-luvun puolella. Rakennetiin teatteri mereen ja yliopisto suolle. Nokia nosti sen kukoistukseen ja Oulu alkoi kansainvälistyä, Nokia ei ollut ensimmäinen eikä ainut.
Kempele ja Liminka pysyivät kauan sivussa kehityksen rattaista ja lopulta linnustostaan tunnettu lahti alkoi museoitua, Limingan maan kuulut niityt pusikoitua ja pakettipeltoina katosivat maisemasta. Matka kohti Iisalmea ja Savoa oli lohduton Siikajoen kuntia seuraten. Pentti Haanpään maisemat muuttuivat, autioituivat.
Kaikki tämä tapahtui nopeasti myös Kempeleen mutta myös Kiiminkijoen suuntaan ja Ylikiiminki oli ensimmäinen kunta, joka oli halukas antamaan periksi ja liittymään Ouluun. Olin siellä silloin laatimassa heille ensimmäistä kuntasuunnitelmaa maankäyttösuunnitelmineen, jolloin myös suot ojitettiin odottamaan Toppilan turvevoimalan valmistumista. Valtuustossa puhuttiin tuntitolkulla ja päiväkaudet oluesta ja sen vapautumisesta.
Suomen ensimmäiset turvemiljonäärit saivat Vapon haalarinsa ja köyhimmästä kunnasta tuli hetkessä varakas, Koillismaan suunta alkoi kehittää matkailuaan sekin Pudasjärven ja Kuusamon suunnilla. Myös sinne oli laadittava omat suunnittelukartastonsa yhdessä yläsavolaisten kanssa oppilaitani kouluttaen.
Lapin kosket suojeltiin nekin, vahingoista maksettiin kunnon korvaukset ja Lappi muuttui Suomen kansainvälisimmäksi maakunnaksi Levistä, Sirkan allaskylästä alkaen ja Ounasjokilaaksoa kaavoittaen. Koskisotien aika oli ohi sekin. Keski- ja yläjuoksun kosket rauhoitettiin rakentajilta Iijoessa ja elämä muuttui Kempeleessäkin rajusti. Siitä ja Kiimingin kunnasta, Kellon Kiviniemestä Haukiputaalla tuli Oulun lähiöitä.
Pohjolan kaapeli sai uutta potkua Nokiasta sekin ja veljeni möi oman osuutensa firmasta hänkin. Viisas teko häneltä ja oikeaan aikaan tehtynä. Sipilä keskeytti opiskelunsa ja alkoi hankkia itselleen lentolupakirjaa. Taivaalta nähtynä maailmankuva avartui ja mies koki olevansa alla avautuvan näkymän hallitseva visionääri nuorena insinöörinä. Vain lapsuuden ajan riimit ja sosiaalinen elämä, tapa kutsua siirtolaiset ja maahan muuttajat kotinsa suojiin, olivat jäänne menneen maailman muistona, riimitettynä runona ja kaunosielun kuvana rumasta maailmastamme.
Pääministeriksi ryhtyi keskustalainen, menneen maailman maalaisliittolainen, joka toteutti omaa ohjemaansa, nimesi suosikkejaan ministereiksi ja kertoi, kuinka Timo Soini sopi mutta ei nyt Jussi Halla-aho hänen lapsuuden ajan lyyriseen laulukuoroon. Ei nyt mikään enkelikuoro enää mutta kuoro kuitenkin ja pyrkien löytämään niitä kakkulan osoittamia keinoja, joista nyt tuttuja ovat Juhana Vartiaisenkin tunnistamat ja ihailemat rakennemuutoksen paalutukset talouden ja työllisyyden hoidossamme.
Kekkosta lainaten talo elää siinä tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Tosin vieraat tahtovat nyt sanella omat ehtonsa hekin Brysselissä majaillen. SE oli Sipilälle vieraampi kokemus. Siinä on vihreillä, sosialisteilla ja demareitten ay-siiven jäärällä uuden oppimisen paikka. Vanhaa punamultaa ei synny eikä taatusti kansanrintamaakaan.
On palattu takaisin Sipilän maailmaan ja se ei ole sama kuin Rinteen opit ja maailmankuva ensinkään maustettuna äärivasemmiston ja vihreitten populistisilla opeilla. Niitä oppeja ei Brysselissä niellä. Siellä kun vastassa ovat kokonaan toisenlaiset populistit. He löytävät kyllä toisensa.
Viisikon retkestä on tulossa historiamme hullunkurisin tapahtuma sitten sixpackin aikojen, jolloin johtaja löytyi Siilinjärveltä, kaukana kaikesta. Opposition ja perussuomalaisten paikka tässä rakenteessa on pysyä paikallaan ja osoittaa sormella niitä kipupisteitä, joita löytyy muualtakin kuin sieltä missä piru piileksii, yksityiskohdista.