Turun yliopiston emeritus professori Heikki Kulla on monen muun professorin tapaan puuttunut mm. Iltalehdessä pääministerimme toimintaan ja olettaa hänen ymmärtävän väärin jääviyskysymykset. Hänen mielestään ymmärryksen puute näkyy etenkin siinä, miten lähisukulaisten asema voi vaikuttaa jääviyskysymyksissä.
Kullan mukaan Sipilän olisi pitänyt kertoa ennen vienninedistämismatkaa Intiaan, että mukaan on tulossa edustajia yhtiöstä, jota lähisukulaiset omistavat. Sipilän osallistumista tilaisuuksiin olisi voitu rajata tai muuten varmistaa, ettei matka olisi aiheuttanut jälkipuintia. Aiemmin Sipilä joutui selittelemään jääviyskysymyksiä kaivosyhtiön kohdalla.
Jääviyskysymykset ovat ongelmana etenkin pienissä kunnissamme mutta tavataan tätä etenkin sukulaisten suosimiseen liittyvää nepotismia iät ajat myös suurten kansakuntien ja jopa Paavin kirkon sisältä. Sieltä se myös ensimmäisenä kitkettiin jo keskiajalla rikoksena.
Meillä taas ongelmana on etenkin rakenteellinen korruptio ja koskee nimityksiä, jossa poliittiseksi puolueeksi kanavoituvat tai organisoituneet alkavat suosia omiaan ja julkiset virat täytetään jäsenkirjavirkoina odottaen myös myöhemmin poliittisia vastapalveluja, oli vaalien tulos mikä tahansa. Tämä toimi vielä agraarissa ja alkuteollisessa yhdessäolo-organisaatiossa (Durkheim), mutta ei enää oikein oman aikamme asiaorganisaatioissa saati informaatioyhteiskunnan jälkeisessä mediayhteiskunnassa hybrideineen ja kybersotineen.
Pienissä kunnissa taas yksi merkittävä työnantaja tai vaikkapa pankki voivat käyttää valtaansa ohi demokraattisen järjestelmän ns. intressikonfliktisena ryhmänä edelleenkin. Kuntapuolueella taas tarkoitetaan kunnan omia työntekijöitä opettajia, hoitajia, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä jne. hoitamassa kuntaa huolehtien oman edun valvonnasta. Monessa kunnassa juuri kuntapuolue on se kaikkein suurin ja samalla vaikutusvaltaisin puolue, liki ainut ja varteenotettava, jolloin sillä on usein myös oma paikallinen media muistona agraarin ajan tai teollisen yhdyskunnan synnyn ajoilta.
Kun oman edun tavoittelu jossain intressikonfliktisessa ryhmässä sitten todetaan, sen kerrotaan olevan poliittista ajojahtia. Totta kai näin tapahtuu silloin, kun poliittista järjestelmäämme on käytetty väärin ja sitä pyritään myöhemmin oikaisemaan.
Kuka muu sen hoitaa Suomen kaltaisessa valtiossa kuin edustuksellinen demokratia ja lainsäädäntö, jonka viimeisenä lukkona tulisi olla perustuslaki ja siellä ko. toiminnan kieltävä sanktio. Meiltä nyt vain puuttuu perustuslakituomioistuin ja syynä on juuri tapa pitää valtaa puolueillamme, joilla on myös omituinen oikeus haukuskella ja nimitellä, herjata toisen ryhmän äänestäjiä rikolliseen tapaan toimien ja loukkaavasti. Mediaviihde tässä muistuttaa jo noitavainoja.
Luonnollisesti tällainen kulttuuri on vastoin perustuslakejamme ja siitä on tehty myös osa työsyrjintää, työpaikkakiusaamista, ja se oikeuttaa myös ihmisarvoa loukkaaviin tekoihin ja sanoihin, virkojen täyttöön ja hoitoon. Kiusaamiskulttuurissamme siitä on tehty jopa palkitsevaa toimintaa.
Oulun ja Turun yliopistoja samaan aikaan seuraten ja niissä työskennellen toimintakulttuuri poikkesi jo varhain ja sama päti niiden talousalueita maaseutututkijana seuraten vuosikymmenet. Helsingin yliopistolla taas oli oma tsaarin antama autonomiansa ja tämä omalakisuus siirtyi mm. MTT:n siirron yhteydessä sieltä kohti sydän-Hämettä vuosina 1970- ja 1980.
Suurena valtion tutkimuslaitoksena se säilytti omalakisen hallintonsa ja muodosti kuplan, joka keräsi sisäänsä kaikki nämä vanhan organisaatiokulttuurin kirot aikana, jolloin oli siirrytty jo informaatioyhteiskunnasta nykyiseen yhteiskuntavaiheeseemme. Yhdysvalloissa tämä on havaittavissa seuraten hyvin eri yhteiskuntavaiheessa olevia osavaltioita ja se toki näkyi heidän vaaleissa.
Teetätin MTT:n muutosta aikanaan kaksikin mittavaa tutkimusta kahdessa eri yliopistossa ja toinen eteni väitöskirjaksi saakka. Raportoin traumoista ja ongelmista Helsinkiin mutta turhaan. Ketään ei ole tähän päivään pantu vastuuseen tapahtumista, jotka olivat psykososiaalisia ja lopulta fataaleja.
Elämme nyt vaihetta, jossa vastaavia kuplia puhkeaa ympäri maata ja globaalia maailmaa. Ilmiön ymmärtäminen ja tutkimus sekä sen hallittu purkaminen on jäänyt kokonaan hoitamatta olkoonkin, että sen ongelmat alkavat huutaa jo taivaisiin hybridi- ja kyberyhteiskunnan jo sodaksi kutsuttuna paradigmaisena, maailmankuvat muuttavana vaiheenamme. Pääministerimme ongelmat, mediapeli niiden ympärillä, ovat tämän rinnalla todella vaatimattomia, jossa hyttysen ääni ei tahdo kuulua taivaisiin.