Hesarin pääkirjoitussivu kiittelee Timo Soinin taitoja. Kauhistelee vihreän puolueen tapaa puhua pölhöpopulistista pulinaa. Forssan Lehti päinvastoin. Onneksi sentään vihreä puhuja ymmärsi pyyttää anteeksi. Se on edistystä. Oppia siellä vaikein suomalainen sivistyssana, anteeksi.
Siitä on noilla eväillä kuitenkin vielä pitkä matka pääministeripuolueeksi. Suomi kun liittyi samalla puolustusliittoon brittien kanssa ja neuvottelee Yhdysvaltain kanssa. Putin vieraili samaan aikaan Suomessa ja presidenttimme on ihan eri maata kuin hänen entinen puolueensa. Siellä kun riittää oppimista myös sivistysministerin kotipesässä Forssassa.
Tapa lopettaa myös oman kylän koulut on kaukana sivistysyhteisöjen oivalluksesta. Ja eikös ministerin isän lehti ole aloittelemassa koskisodatkin, joiden loppu muutti Lapin kehityksen suunnan ja Sirkan altaasta tehtiin Levin matkailukaupunki. Tuli Kemijokilaki, Iijokilaki, Ounasjokilaki, ympäristöministeriö ja koskiensuojelulaki.
Itämeren lohi alkoi nousta sekin Tornionjokeen ensin. Ehkä joskus myös IIjokeen ja Kemijokeen. Sivistys tulee Suomeenkin mutta työn ja tuskan kautta. Kysykää vaikka presidentti Sauli Niinistöltä. On se rankka virka Suomessa hoitaen ja ymmärtäen, mitä tarkoittaa kun hybridiyhteiskunta kouristelee. Siinä Islanti ja Wales voittavat jalkapallon suurvallat. Joku ymmärtää heti. Toinen ei koskaan. Suurkoulun ja Brysselin Vatikaanin rakentaja ei taatusti koskaan.
Yhtäkään kirjaani ei ole Forssan kirjastossa. Kysykääpä syytä kunnaelätiltä Forssan Lehden savolaisena maakunnan köyhdyttäjänä jokamiskynäilijöiden keisarina. Kaukana on Simo Puupposen, Aapelin, pakinat ja yhteiskunnallinen ymmärrys vasemman laidan savoarjalaiselta taantumukselta.
Eilen juttuni avasi 50 000 EU:n byrokraattia ja poliitikkoa. Se tapahtuu yhden solmun kautta pakkolukemisena. Toisin kuin pienissä saarivaltioissamme. Bulevardi lopetti niiden julkaisun Forssassa. Kysykää miksi. Ja taas kolkutellaan oville, jossa elää taantumus, poismuutto Forssasta ja sen ohjailijat. Huonon pään takia koko yhydkuntarakenteen talous ja ruumis kärsii Lounais-Hämeessä ja Hämeenlinna antaa sille vain vauhtia.
Sama ilömiö näkyy nyt kaikialla Suomessa, Euroopassa ja globaalisti. Nationalismi nostaa päätään ja pieni on kaunista niin brittien saarella kuin joka maassa. Espanjassa kerrotaan kuinka tappio jalkapallossa oli heidän suuruutensa loppu. Kaikki lyhyen demokratiakauden valtiot kouristelevat ja näin etenkin liittovaltioissa. Hybridiyhteiskunnan kouristelu syvenee.
Vatikaanin ja Brysselin suljetun eliitin kyky ylläpitää liittovaltiota on tässä hybridivaiheessa mahdoton ajatuksenakin. Koko ilmiö kun oli kuvattu kirjassani sosiaalisem median tavasta levitä ja sen strategiasta. Hyvästä teorista syntyy hyvää taloutta ja voittoja myös jalkapallokentillä. Kun teoriaa ei osaa, on lukutaidotonkin, miten sen sitten siirrät käytäntöön saati että teet oikeat valinnat?
Ei se riitä että omistat kirjan. Se on myös luettava. Eikä sekään riitä. Opittu on pantava käytäntöön. Eikä kaikki tämäkään vielä riitä. Sen jälkeen on tehtävä oikeat valinnat ja oikeaan aikaan. Tämä vanha Shakespearen oppi ei päde tänään.
Hybridiyhteiskussassa kaikki ajat ovat oikeita. Siellä kun nopeat syövät hitaat ja kaikki on reaaliaikaista. Se voittaa joka sytyttää kynttilän. Ei toki se joka vain työskentelee kynttilän valossa.
Tämä pätee pienyhteisöihin, kuntiin, maakuntiin, kansakuntiin. Pieni kansakunta toimii tässä nyt nopeammin. Se kun on sosiaaliselta pääomaltaankin, ei vain internetin aiheuttamana ilmiönä, yhdessä toimiva organismi. Saman yhteisön perhettä, jossa kalastaja osaa myös lukea, tehdä tutkimusta, juosta maratonin, käydä koulunsa ja kirkkonsa tilaisuuksissa, EU:n kokouksissa, YK:n elimissä ja lähteä lopulta ensi kuussa Rion olympialaisiin.
Onkohan tätä mahdotonta ymmärtää? Se kun estää pirstaloitumisen ja eliitin synnyn sekä luokkayhteiskunnan aiheuttamat vauriot ja vahingot uudessa hybridiyhteiskunnan kouristelussa. Brysselin ja Vatikaanin aiheuttaman demokratiavajeen sekä luonnotieteistä tunnetut ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” ilmiöt ja niiden jo geenien tasolla tapahtuvan oivalluksen myös ihmisenä ja yhteisönä.
Se, mikä on lintu- tai kalaparvessa itsestäänselvys, ei sitä ihmispopulaatiossa ole ilman oppimistamme. Kielestä tuli siunaus mutta myös kirous samaan aikaan. Arctic Babylon kirjana kertoi tästä ilmiöstämme. Sitä ei Otava voinut julkaista Suomessa vaan pirstaloi se osiin ja viihteeksi. Se vaivaa siellä eikä jätä kustantajaa rauhaan. Hintana kun oli talouden romahdus.
Tutkikaa pieniä maapalomme saarivaltioita ja saarekkeita, suljettuja alppikyliä, ja huomaatte mistä on kysymys. Jos teillä on siellä tuhansia lukijoita mutta ei yhtään Kiinassa tai Intiassa. Jos ette siihen kykene, silloin ette voi sitä seurata ja on uskottava heitä, jotka ovat tätä tutkimusta tehneet jo vuosikymmenet ja välineillä, jotka ovat tieteen tuottamia menetelmineen. Tai sitten on luettava Hesaria ja Forssan Lehden pakinoita.