Kirjoitin vuosikymmen sitten joulun alla vuonna 2011 kirjaani johdantoa (Hybridiyhteiskunnan kouristelua). Kirja on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Jostakin syystä menetimme asiaan perehtymättä vuosikymmenen. Oikeammin neljännesvuosisadan. Aloimme sosiaalisen median metelin ja tyhjän puhumisen viihteellisen viljelyn liki lukutaidottomina. Palasimme isovanhempiemme aikaan ja vain teknologia oli muuttunut ja mahdollisti tämän internetin aikaansaaman sosiaalisen median metelin. Miljoonat ihmiset kun käyttäytyvät toisin kuin muutama ihminen yhteisössään saaden aikaan meille nyt käsittämättömät ilmiöt viruksineenkin.
Käsite hybridistä ja sen monitieteisestä merkityksestä jäi siten täysin vieraaksi ja vain muutaman alan asiantuntijan väliseksi viestinnäksemme. Tällaista viestintää tavattiin toki jo keski-ajalla. Hyvin harvojen välistä vuoropuhelua. Tosin tuolloin sosiaalinen media ja sitä myötäilevä perinteinen mediamme olivat olleet täysin vailla mahdollisuutta vaikka olisivat tuolloin jo syntyneetkit. Kiusaaminen ja mustamaalaaminen osana yhteisöä ei olisi tuolloin voinut edes toimia oman aikamme tapaan ja mediavaltaamme vaurioittaen.
Tänään yritämme tutustua luonnontieteisiin ja virukseen, sen tapaan levitä ja vaikuttaa talouteen. Luonnon lakien kanssa emme voi kuitenkaan neuvotella tai muuttaa pelureina koko ajan pelisääntöjä. Omat lakimme, koko ajan muuttuva pelialustamme, eivät ole luonnonlakeja nähneetkään. Siinä on hybridiä kerrakseen kun poliitikkomme alkavat hakea talousmalleja, joiden sosiaalinen tausta ja opitut mallimme ovat lapsuutemme kokemuksissa ja sosiaalisen pääomamme muistissa, mutta samalla kokonaan väärällä pelialustalla.
Sadut ja viihde, mystiset kertomukset ja tarut risteilevät rinnan kosmoksesta tulevien digiajan tuotteiden kanssa rinnatusten. Siinä mikä tahansa kertomus on yhtä hyvä tai huono eikä kukaan voi olla varma, olisiko meidän lisättävä lainanottoamme miljardista kymmenen miljardiin sekä sijoitetava se suosta nousevan turpeen sijaan johonkin muuhun maakunnistamme hankittavaan luonnonvaraan sekä sen käyttöön koko ajan kasvavassa kulutuksessamme.
Lopputulos kun on lopulta sama, fysiikan lakien mukainen tuote. Ilmakehän lämpötila ei laske kun 8000 miljoonaa ihmistä kuluttaa mitä tahansa pysyäkseen hengissä. Suomessa meitä oli 1100-luvun alussa tiettävästi vain Iisalmen tai Forssan taloauslueen verran väkeä ja nyt meitä on 5,5 miljoonaa. Ero on liian suuri vertailla näitä kansakuntia keskenään ja puhuen Suomen historista samalla. Näin kuitenkin teemme ja huijaamme itseämme sitä edes huomaamatta. Aika kun kulkee kahteen suuntaan, hidastuu ja pysähtyykin.
Isovanhempieni aikaan väkiluku oli vain murto-osa nykyisestä. Maapallon liki kymmenesosa jos sitäkään. Elimme liki keräilytaloudessa ja siirryimme agraarin kautta teolliseen, jälkiteolliseen ja nykyiseen. Brittien kirjoittama historia maastamme on Wikipediassa kiintoisa. Siitä puuttuu Urho Kekkonen kokonaan. Historia on siten sekin kirjoitettu mukaillen omia mieltymyksiämme. Wikipedia on juuri tällainen alusta ja mahdollisuus tehdä tuhoja myös historian ja perinteisen tieteen ja tutkimuksen kohdalla ihmisiä ja itseämme pettäen ja mustamaalaten.
Hybridien synty oli seurausta sellaisista ilmiöistämme, joiden ymmärtäminen edellyttää alkulähteille paluuta ja oivallusta, jossa meille ei haettu biologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ratkaisuja tilanteessa, joka on kokonaan toinen kuin omana aikanamme. Olemme aivan omituisia eläjiä nyt verrattuna siihen aikaan, jossa isovanhempamme ja heidän edeltäjänsä elivät. Britit taas eivät edes ymmärrä, mitä oli elää Urho Kekkosen Suomessa. Kekkosta kun ei ollut heidän historiassaan olemassakaan.
Hybridillä biologi ymmärtää kasvien ja eläinten risteymiä. Yleisimpiä ne ovat kasveilla ja jalostuksessa saadaan hyviä tuloksia. Ellei sitten tuloksena risteymästä ole turnipsin tai lantun, perunan rehevä lehvistö ja maassa odottaa risteyttäjää vaikkapa kurpitsan tai kurkun komea juurakko. Kun tarkoituksena oli tuottaa peruna- ja kurkkusato samalta pellolta.
Tekninen hybridi
Tekniikan ihmeet ja insinööritieteet tuottavat hybrideinä etenkin autoja. Niissä on kaksi toisiinsa kytkettyä energialähdettä ja mahdoton määrä muuta sellaista uutta teknologiaa, jossa hybridi on jo kuljettajan kokemaa aistimaailmaa laajentava ja viestit tulevat kaukaa ulkoavaruudesta. Tuhannet uudet innovaatiot ovat integroituneet ja matka hybridiympäristössä on samalla käyttäjäystävällistä. Hybridi on käyttäjälleen tunnesana ja sellaisena liikkumiseen liittyvä ja kertoo kehityksestä, innovaatiosta ja mukavasta elmästä, jopa elitismistä.
Hybridiympäristöjä on jo kaikkialla ja niissä biologinen alkaa lähetyä teknologista ja päinvastoin. Pisimmillään evoluutio, darwinismin viimeisin vaihe, on sellaisessa ympäristössä, jossa yhteistyö sujuu ja yhteiskunta muistuttaa fysiikasta tunnettua asymptoottista vapautta. Siinä Nobelin palkinnon voittaneet kvanttimekaniikan nerot David Gross, David Polizer ja Frank Wilczek havaitsivat kuinka alkeishiukkaset ovat toisiaan lähestyessään aluksi puoliväliasetelmassa varautuneita ja kitka on ankara. Moni on kokenut tämän myös ihmissuhteissaan virtuaaliympäristössä seikkaillen ja palaten taas arkielämänsä askareisiin.
Kyse ei ole kuitenkaan samasta asiasta. Mikrotason fysiikka ja ihmisen kokemat psykologiset ja sosiaaliset ilmiöt eivät ole sama asia ensinkään. Hybridi on fysiikaan ja luonnonlakeihin kuuluva ilmiö. Ei psykologiaan ensinkään. Luonnontieteet ja ihmstieteet ovat kaksi aivan eri asiaa tieteinämme. Niitä yhdistellen ei synny hybridiä. Mielikuvitus ja medin viihde eivät tuo hybridiä elämäämme ensinkään. Tiede on edelleen yhtä vaikeaa kuin ennen Einsteinen syntymää. Oikeammin, se on nyt paljon vaikeampaa etenkin poikki- tai monitieteisenä ponnistelunamme ja miljoonien siihen osallistuessa ankarana kilpailunamme.
Kun tämä ankaran kitkan vaihe ohitetaan fysiikassa, lähestymistä tapahtuu uudella tavalla, kitka vähenee ja katoaa lopulta kokonaan. Hiukkaset liikkuvat kuten täysin vapaat partikkelit, mutta hyötyvät täysimääräisesti toistensa läsnäolosta, yhteistyöstä, luottamuksesta, vastuun kannosta. Sikäli kun hiukkaset nyt vastuuta kantavat ja ihmisiä voi tällaiseksi kuvata organisaatioineenkin.
Asymptoottinen vapaus yrityksillä
Tein saman havainnon puoliväliasetelmaan jääneiden yitysverkostojen kohdalla (Ekologinan klusteri ja innovaatiopolitiikka 2005) kuin mihin hiukkastutkijat olivat päätyneet omassaan. Varauksellinen tilanne lisäsi kitkaa ja korosti sen kielteisiä ominaisuuksia, mallien ja organisaatioiden imitoinnissa etenkin ns. Powellin isolaatiomekanismeja. Kun tästä edettiin oikein askelin, tutkijoitten avustamana, tapahtui lopulta hyppäys kohti täysin vapaata ja luottamuksellista yhteistyötä, asymptoottista vapautta. Rohkenin käyttää näin luonnontieteistä lainattua käsitettä yritysten välisessä verkostossa ja sen kuvauksessa. SE kun oli saavutettu oman digiaikamme menetelminkin. Lisäksi yritykset hyötyivät verkostosta täysimääräisesti ja samalla toimivat vapaasti, kuten täysin vapaat partikkelit fysiikassa. He eivät edes tienneet olevansa mukana tutkimuksessa ja tässä yhteistyön kokeilussa. Raha pankkien välillä liikkui sekin. Luottamus kasvoi myös siinä suunnassa ja osana yritysten verkostoja (network economy).
Euroopan unioni elää tänään (2011) vaiheessa, jossa siirrytään sunnitelmasta seuraavaan ja mallista toiseen hyödyntäen juuri vallitsevaa kitkaa. Hyvä riita ja kitka ovat keino tehdä uusia edistyksellisiä askelia kohti integraatiotamme. Ilmiö on ikivanha, jolloin Kreikan ja Italian ongelmat ovat jo sellaisia, jossa virkamieshallitukset hoitavat ja ulkopuolisten tahojen ohjaama elämä on unohtanut kokonaan demokratian olemassaolonkin. Haetaan siis kitkaa kun olisi tullut hakea vapautta.
Saksan ja Ranskan noudattama darwinismi ja evoluutio-oppi ei kerro asymtoottisesta vapaudesta vaan vahvemman malliin pakottamisesta. Sellaista on kokeiltu Euroopassa vuosituhansia ja aina huonoin tuloksi. Belgia tulee toimeen ilman hallitusta jo kohta kolmatta vuottaan. Yhtä huonosti tai hyvin menee ilman hallitustakin. Käykö näin myös rahaa painettaessa tai velan kasvaessa? Koska Sumi käynnistää koneensa, jossa raha ja velka alkavat kasvaa ilman korkoja ja menoja, alamme siis köyhtyä tulevien sukupolvien laskuun.
Korporativismista hybridiyhteiskuntaan
Mediayhteiskunnasta siirryimme hybridiyhteiskuntaan uuskorporativismin vaiheen jälkeen. Tässä hybridissä vanhat ismit katosivat. Oikeammin puhdasta sosialismia, kapitalismia, liberalismia, kommunismia tai korporativismia ei ollut koskaan ollutkaan. Oli vain niiden moneen suuntaan rönsyileviä malleja tai dogmaattisia, uskontoa lähestyviä oppirakennelmia. Sellaisesta toimiva hybridirakennelma oli kaukana ja kitka hallitseva voima pelon ja sodan, darwinismin sairaassa yhteiskunnassa. Sellaiseen ei ole nyt syytä palata Euroopassa tulevan vuosikymmenen aikana, ellemme kaipaa taas seuraavaa sotaamme.
Hybridiyhteiskunnan syntyä ovat pohtineet mm. Zygmund Bauman ja Bruno Latour. Kerron tästä aiheesta enemmän seuraavassa kirjassani (Hybridiyhteiskunnan kouristelu). Avainkäsitteitä ovat sellaiset tulevan yhteiskunnan symbolit kuin vuorovaikutus (interaction), navigointi (navigation), systeemianalyysin paluu uudella tasolla (multiagent system, multiagent environment, hybrid multiagent environment) sekä Latourin käyttämät monet sellaiset käsitteet, joiden taustana on välttää perinteistä symboliikaa ja alkaen yhteiskunnasta, joka korvataan muilla käsitteillä (esim. kommuuni) (Latour 2005).
Universaalisuus, ristiriitaisuus sekä mallien ambivalenssi luonne ovat hyväksyttävä moniaineksisessa uudessa luonnonjärjestyksessä. Latourin ANT (Actor Network Theory) on samaa tavoitetta pyrkiä irti yhteiskuntatieteiden luomista ennakkokäsityksistä ja vanhoista malleista, jossa mukana on nyt ns. actant -teknologiaa. Se ei ole hyväksi kun edistämme yhteiskuntaa kohti kitkasta vapaata talousmalliamme. Mikä tahansa biologinen kitka, vakava virus, vie sen mukanaan kaaokseen. Emme voi pettää luontoa ja sen tapaa vältellä hyviä neuvojamme.
Paikallista tietoa kantava idiosynkraattinen ilmiö on sekin vanhastaan suomalaisille tuttu (vrt. kuntayhteistyö) ja symmetriaperiaate, teknologiatiede, toimijaverkot jne. muunnelmia aiemmin jo esitetyistä tarpeista uuden digikielen mukanaan tuomina vaatimuksina osana sosiaalista mediaa ja sen paradimaa (Luostarinen 2010, Sosiaalisen median paradigma). Bruno Latour ja hänen kollegansa Michel Callon ovat Pariisin Sciences Po-instituutista tuttuja filosofeja ja antropologeja, ehkä tunnetuimpia tieteen ja teknologiatutkimuksen edustajia tänään (STS, science and technology studies). Heidät on syytä tuntea ainakin avainkäsitteiden kautta. Kaikkeahan ei voi tuntea muuten kuin avainkäsitteitä hapuillen suomalaisena maisterina ministerin salkkua kantaen.
Darwinismin harhat
Hybridiyhteiskunnan rakentelu darwinistisena mallina, vahvimman oikeudella, on ihmisen sisäinen rakennevirhe eikä sovi uutteen hybridiyhteiskunnan kehittelyyn. Arvostettu Nobelin talouspalkinnon saanut The New York Timesin kolumnisti ja poliitikko toimittajana, Paul Krugman kirjoitti eilen, kuinka suomalaiset ovat hävinneet ruotsalaisille korkomenoina veloilleen nyt jo yli 1,5 % hintana littymisestään euroon.
Krugman oli tästä varoittanut ja käytti suomalaisia juuri esimerkkinä. Ruotsi maksaa veloistaan korkoa noin 1.6 % kun suomalaiset maksavat reipasta 3 %:n korkoa ja luottolaitokset varoittelevat myös näitä darwinismin AAA -ihmelapsia koron noususta euroalueella. Eikä vain valtioita vaan myös pankkejamme. Taustalla on hybridin rakenteen rakoilu, sen kehno asymtoottisen vapauden aste, kitkan lisääntyminen. Kuntien ja aluetalouden välillä tämä on jo ilmiönä Suomessa hälyttävä. Pienikin virus ja pandemia vie maamme ilman Snellmannin oppeja hetkessä kuralle.
Luottoluokittaja uhkaa rangaista myös Suomea. Asymptoottisen vapauden kasvu ei toimi euroalueen sisällä, ei pienten aluetalouksien välillä, ei edes niiden sisällä ja pankkien välillä. Demokratia on kriisiytynyt ja sanelusta vastaa kaksi suurvaltaa, Saksa ja Ranska. Hybridiyhteiskunta on euroalueen sisällä kriisiytymässä mutta lisää vauhtiaan Aasiassa. Yhdysvallat näyttää sekin pieniä elpymisen merkkejä. Lieksan ja Rääkkylän mallit kertovat mitä tapahtuu Pohjois-Karjalassa. Kunnat hakevat käräjäoikeudessa kunniaansa ja tahtovat lopettaa globaalin kansalaisnetin, julkisen keskustelun, alueellaan. Samaan aikaan Itä-Savo ja Länsi-Savo hyvästelevät toisensa mutta eivät lehtiään, jotka ovat kohta saman omistajan käsissä.
Nyt kun Facebook listautuu ja sillä on miljardi asiakasta, kyse on vasta käynnistysvaiheesta. Sitä on syytä seurata siinä missä Microsoftin, Amazonin jne. toimintaa vanhoista valtioistamme piittamatta. Kiina on vasta tulossa omine yrityksineen ja oma kännykkänikin on heiltä.
Maakuntatasolla vastaavaa keskustelua käydään Etelä-Savossa Mikkelin ja Savonlinnan välillä. Kanta-Hämeessä Riihimäki ja Forssa ovat kaukana Lahden talousalueesta ja myös Hämeenlinnasta jo pelkkää karttaa ja jokien laskusuuntaa seuraten. Vaalipiirit eivät voi sanella talousalueiden rajojamme hyläten jopa luonnonmaantieteestä syntyvät rajatkin, talous- ja sosiaalimaantieteestä puhumattakaan. Poliitikkojen rajat ovat pelottava ilmiö maailmalla nekin. Brasiliassa niistä haettiin minulta myös puolueetonta selvitystäkin agropolis strategian rinnalla (ks. Agropolis strategy). Portugalinkielinen raporttini löytyy sekin kotisivultani www.clusterart.org.
Kiina ja Intia ovat asymptoottisen rakenteen osaajina kulttuurisesti yhtenäisiä ja Japani ikivanha malli keiretsujen toiminnasta. Kulttuurinen traditio tukee nyt myös Venäjää ja Brasiliaa. Molempien talousmalli on yhteiskuntafilosofisesti hybridimäinen ja pyrkivät vähentämään yritysten sisäistä, etenkin imitointiin liittyvää kitkaa (isolaatiomekanismeja) ja hakevat asymptoottista vapautta. Taustalla on hyvin pitkä historia, jossa mukana on myös ikivanhojen kulttuurien (mayakansa, inkat, olmeekit jne.) huikeita saavutuksiakin.
Olen molempia maita konsultoinut ja moni yritys on nyt siellä meitä etenkin maaseudulla edellä. Nettiä ei kuitenkeen haasteta käräjille. Aluetalouden hoitajien kunniaa ei voi loukata poliitikkoina tai poliittisina virkamiehinä poliittista vastuuta kantaen mandaattivirastaan. Onko se tänään jo meilläkin pelkkää korruptiota, jää pohdittavaksi. Nepotismi on ollu katolisissa maissa rikos jo vuosisatojen ajan. Tuo rikoslaki syntyi aikanaan katolisen kirkon sisältä.
Avainsignaalit esille
Takavuosien käsite synergiasta on hieman eri asia kuin asymptoottinen vapaus, mutta sopiva ennen digitekniikan ja hybriditalouden tuloa (hybrid economy) tuon asian ymmärtämiselle ja tärkeydelle omassa viestinnässämme ikääntyvien ihmisten asian oivaltamiseksi. Sen oivaltaminen on tärkeää EU -maiden kokoontuessa joulukuun toisella viikolla 9.12. Meillä on oltava sinne oma viestimme ja ohjelmamme, avainkäsitteet. Ne on syytä myös ymmärtää poliittisina viesteinämmekin.
Kaplanin ja Nortonin (1992) mallit yritysten pitkäaikaisista suoritemittareista ovat nyt tärkeitä nekin, Kanterin (1983) työskentelyolosuhteiden ja organisaatioiden moraalin mallit on nekin otettava jälleen käyttöön, siinä missä Macoffin ja Guttenbuchin “empowerment” -käsitteet niiden alkuperäisessä asussaan. Ne eivät ole vanhentuneita nyt kun ne on vielä uudistettukin aikaamme vastaaviksi.
Powellin “ajan puristamisen epäekonomia” on esiteltävä kulttuurisen erilaisuuden ongelmana isolaatiomekanismeista, imitoinnista syntyvinä lukuisina kitkoina (Powell 1995). Sarmelan meriitteihin perustuva teknojärjestelmä (Sarmela 2004) on syytä muistaa ja välttää näitä ongelmiamme vaaleissamme ja EU:n byrokratiassa. Kaikki on saatava tiiviseen viestiin ja käyttäen uutta välineistöä ja sen symboliikkaa. Muuten jäämme tallaamaan paikoilleen kuntauudistusten ja soten kanssa vanhentuen.
Gadameria lainaten: “Oleminen, joka voidaan ymmärtää, on kieltä”. Näin myös nyt kielellinen, käsitteellinen ja symbolinen innovaatio on tämän uuden prosessin avaaja. Oleellista ovat oikeat avainsignaalit meiltä 9.12. 2011. Edellisessä, Kreikkaa koskevassa prosessissa, olimme oikealla tiellä, mutta näkymättömissä ja vailla omaa ohjelmapaperia, jossa on muutama Suomesta tuleva avainkäsite, joka tukee hybridiyhteiskunnan asymtoottista vapautta ja ymmärtää käsitteen “hybrid multiagend environment”. Tai näin minun on annettu ymmärtää, olkoonkin ettei mediamme aiheesta mainitse mitään. Se aika tulee myöhemmin, ehkä parin vuosikymmenen kuluttua ja uuden sukupolven toimesta.
Muulilla ratsastaen
Näin adventin aikaan on syytä muistaa kuinka Jeesus ratsasti aikanaan aasin tamman varsalla kohti Jerusalemia. Raamattu ei kerro, oliko kyseessä aasin ja hevosen risteymä, hybridi. Jos kyseessä oli hybridi, siis muuli, onko meillä aina vain yksi mahdollisuus edetä sen kanssa ja hyväksyä Euroopan keskuspankki pelastajaksemme ja hoitaa ongelma tätä kautta luottaen vanhaan keinoon painaen lisää euroja markkinnoille. Jos tähän päädytään, hyvä niin. Se on viimeinen kortti tämän rakennelman historiassa.
Vai kuljemmekko jokainen valtio erikseen ja muulin lailla matkaten Kiinaan ja Aasiaan, kehittyvien talouksien suuntaan, hakemaan luottoa Yhdysvaltain tapaan sairaan kapitalismin tavoin Aasiasta ja ostaen näillä luotoilla Kiinalaisia tuotteita? Sellainen talousmalli ei tee kahdesta kalasta ja viidestä leivästä ikiliikkujaa. Nousuhdanteen aikana on maksettava laskusuhdanteen velkoja pois vanhaan keynesiläiseen tapaan, eikä uskottava ikiliikkujaan hybridiyhteiskunnan pelastajana. Muuli hybridinä ei lisäänny lainkaan.