Kuvittele valtio, jonka väkiluku on Ruotsin kokoluokkaa, hieman enemmän, mutta kulttuuri tuhansia vuosia vanhempi ja maineikkaampi. Maine maailmalla sen mukainen, koko globaalia maailmaa muuttanut ja etenkin Eurooppaa, sen tiedettä, taidetta, kulttuuria ja taloutta, valtiolaitosta ja muita merkittäviä instituutioita, uskontoja sekä normiston, moraalin ja lain syntyä.
Kuvittele valtio, jonka historia on kokenut vuosituhansia liki kaikki merkittävät eurooppalaiset vaiheet ja sen kehityksen ytimessä eläen, itse niihin radikaalisti vaikuttaen, monin paikoin ne itse rakentaen ja siitä ylpeillen. Pitäen itseään edelleen tänään Euroopan ytimenä. Muita tämän seurauksena.
Kuvittele valtio, joka tänään on menettänyt asemansa Euroopan ytimessä ja sen talous on suomalaistenkin mittapuussa kehno ja halveksittava, liki vihanpidon kohde. Ylpeys on käynyt lankeemuksen edellä, jotain on mennyt vikaan muuten niin homogeenisen kansan kohdalla, joka jakautuu kuitenkin poliittisiin ääriryhmiin. On rikautta ja köyhyyttä rinnastusten.
Kuvittele valtio, joka tänään menee vaaleihin ja sen hallitusvaltaa käyttäneet puolueet menettävät pääosan kannatuksestaan. Kuvittele tilanne, jossa meillä kokoomus ja demarit, koko nykyinen hallitus, saisi seuraavissa vaaleissa vain noin neljänneksen kansalaisten äänistä. Niiden tilalle syntyisi kymmenen uutta puoletta, joukossa kaikki mahdolliset äärisuunnat ja 40 % näistä sanoisi kaikelle eurooppalaiselle nykykehitykselle vihaisen murahduksen, liki pelottavan tuomionsa. Maassa, joka on käynyt verisen sisällissodan, kokenut sotilasjuntan ja jossa olot ovat vakiintuneet kokonaan toista kautta kuin Pohjolassa.
Kuvittele valtio, jonka laskuja nykyiset vallanpitäjät ovat maksaneet ja näiden vanavedessä myös pieni Suomi moittien valtiota yli varojen elämisestä. Antaen ohjeita kuinka elää tulevaisuudessa, karsia menojaan. Suu säkkiä myöten. Sen jälkeen kun nämä ovat pitäneet itseään eurooppalaisen kulttuurin luojina, ei sen tuotteena ensinkään. Maa on täynnä pelkkää tästä kertovaa symboliikkaa, jota turistit ovat kumartaneet ja oppineet niistä opettaneet omalle yläluokkaiselle kansanosalleen, keskiajasta alkaen.
Kuvittele valtio, jossa Euroopan etenkin saksalaiset ja myös suomalaiset tavalliset kansalaiset ovat vierailleet tuon tuosta ja tuntevat sen turistikohteet kyllästymiseen saakka, mutta jonka omat köyhimmät ja keskiluokkaiset ihmiset eivät ole ikinä Suomessa vierailleet, eivät ole lumista metsäämme nähneet, jäällä kävelleet. Me ymmärrämme heitä jotenkin, olemme heistä lukeneet. He eivät ymmärrä meitä lainkaan. Eivät ole meistä kiinnostuneita, kalevalaista kulttuuria kielelleen kääntäneet tai sitä ulkoa opiskelleet.
Kuvittele itsesi kreikkalaiseksi tämän päivän Euroopassa, ilman sarvia ja hampaita, ennakkoluuloja, unohtaen kaikki edellä esitetyt kuvitelmat ja niiden tulokset. Ne kun eivät pidä paikkaansa. Mielikuvat ja fiktiot ovat kokonaan eri asia kuin fakta, tosiasiat. Ja Kreikka on pelkästään mytologiaa, kertomusta ja homeerista tarinaa, draamaa, tragediaa ja komediaa. Freud käytti sitä koko ajan hakiessaan lukijoita tekstilleen tai potilaita vastaanotolleen. Ylemmän keskiluokan naiset joutuivat opiskelmaan juuri tätä kraikkalaista mytologiaa. Se oli tuon ajan vaatimus ja tuon ajan median tuote oli kyse tieteestä, taiteesta tai kirjallisuudesta, näytelmästä, käynnistä Freudin vastaanotolla. Freud ymmärsi mistä narusta vetää.
Vääriä mielikuvia ja yhteenvetoja, stereotyyppejä
Ei ole olemassa sellaista kuvitteellista valtioita, vaikka siltä ehkä vaikuttaisikin. Se on harhaa, jossa ihminen pyrkii jäsentämään maailmakuvaansa ja suuria asioita, vuosituhantisia ja nyt elämäämme, samaan oman aikamme mittakaavaan ja olettaen, että syntyvä mielikuva olisi edes likimain oikea.
Ei ole olemassa sellaista Aasian niemimaata ja Eurooppaa, jota voisimme esitellä Yhdysvalloissa vieraillessamme tai Kiinassa käydessämme. Ei ole olemassa sellaista Kreikkaa ja sen kriisiä, jonka kykenisimme ymmärtämään suomalaisina likimainkaan tavalla, joka vastaa vaikkapa oliivilehdossaan elävän talonpojan kokemaa maailmaa tai minkä tahansa keskiluokkaisen perheen elämää, jossa sosiaalituet ovat olleet pääosa toimeentuloa. Jos sellaista nyt on ollut ensinkään.
Jos Yhdysvalloissa Eurooppaa jotenkin tunnetaan, Kreikka on siinä aivan eri paikassa kulttuuria ja taloutta kuin mitä me Suomessa oletamme. Kun siellä menee huonosti, koko kuvitteellinen Euroopan sydän on lakannut lyömästä. Yhdysvalloissa mytologiat ja sadut elävät toisin kuin Suomessa ja koskien etenkin vanhaa mannerta, Eurooppaa.
Ensisijaisesti rauhan asia
Helsingin Sanomat (9.5) on tehnyt laajan kyselyn suomalaisille, jossa vastaajat ottavat kantaa juupas eipäs kielellä kysymyksiin, joita toimittajat tutkivina journalisteina esittävät lukijoilleen yhtenään. Niissä mitataan mielikuvia, hetken fiktiota virtuaalisen kaltaisesta mielleyhtymästä, jolla ei ole mitään tekemistä pohditun faktan kanssa.
On odotettua, että tällaiset kysymykset tuovat mukanaan vain vanhoja harhojamme, joista pääosa on entuudestaan itsestään selviä ja syntyvät heittämällä vastauksia joko yleisen unionikielteisyyden tai intomielisen positiivisen mielenlaadun tuomana ihmisen oman persoonallisuuden ja maailmankuvan tuotteena. Nyt kielteisyys on kasvamassa unioniin, mutta niin on paljon muuhunkin kokemaamme virtuaalimaailman tuotteeseen.
Suomalaisille unioni oli ensisijassa rauhan asia ja vasta sen jälkeen politiikan tai talouden. Tänään mukana on euro ja sen kriisi sekä Kreikka. Kreikan kohdalla ongelma ei ole enää euroon liittyvä vaan paljon enemmän, yhteiskunnallinen konflikti. Sen ymmärtäminen Suomessa on vaikeaa. Meille Kreikka ja sen ongelmat liittyvät euroon ja sen kriisiin. Se on väärä mielikuva. Presidentti Sauli Niinistö on ensimmäisenä huomannut tämän ja samalla sen vakavuuden. Kreikkalaisten luotto on mennyt muuhunkin kuin euroon.
Muuttuvan Euroopan liikehdintä ja sen merkitys euroon ja finanssipolitiikkaan on vain kuvitteellinen, mielikuvissamme syntyvä ja todellinen ongelma, jos sellainen on, ja ainahan niitä Kreikassa on jos on Suomessakin, on liki sama kuin välimereisten maiden kohdalla muuallakin. Euro ja finanssikriisi on antanut sille vain symbolinsa, tähtilipun. Espanjassa ongelma on paljon pahempi. Siitä ei vain puhuta. Puhetta kun pitävät vain finansseista kiinnostuneet piirit, eivät lainkaan sellaiset valtiotieteilijät, jotka ovat perehtyneet myös muuhun kuin euron kohtaloon.
Toki he puhuvat. Puhuvat myös maantieteilijät, sosiologit, historioitsija jne. Heitä vain ei ole huomattu kuunnella. Suomalaiseen tiedottamiseen, mediaan, mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Eurooppa on muutakin kuin euro.
Eurooppaa ei voi ymmärtää ja lukea unionin kautta saati antaa vastauksia koskien sellaista Aasian niemen uloketta, jossa suomalainen vastaaja kykenisi käsittelemään juuri unionin vaikutusta omaan tai kansakuntansa elämään. Kysymys on johdatteleva, huonosti pohdittu ja populistinen. viihteellinen.
Toki kysymyksen voi esittää. Se voi koskea myös vaikkapa kuun liikkeiden vaikutusta Suomeen tai olympialaisten, jääkiekon MM-kisojen mitalien vaikutusta maahan ja kansaan. Varmasti saamme ihan hyviä juupas eipäs vastauksia ja huomaamme kuinka ne ovat epärationaalisia, epäjohdonmukaisia, mutta tietokeen analysoimina jopa tiedettä muistuttavaa pohdintaa. Tietokone jalostaa mistä tahansa aineistosta aina hyvää tiedettä, jos niin hyväksymme.
Suomalaiset eivät oikein ole kyselyssä menossa Yhdysvaltain tapaiseen liittovaltioon, mutta eivät oikein eroamassakaan unionista. Yllättävän suuri osa kuitenkin olettaa unionin kaatuvan lähivuosina, mutta Suomen pysyvän unionissa paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Unioni siis todennäköisesti lakkaa olemasta, mutta Suomi pysyy sen jäsenenä, vastauksia tulkiten. Tai se olisi ainakin suotavaa. Mediayhteiskunta muokkaa mielipiteitä ja tällainen se on tänään. Huomenna ehkä jo jotain kokonaan muuta. Kysyjä saa aina mitä haluaa kysymällä ”oikein”.
Mottonsa näköinen Eurooppa
Unioni on aluetalouden ja sen vaurauden tasapuolisen jakauman kohdalla vahingoksi Euroopalle, väittävät vastaajat. Tai oikeammin heillä on sellainen mielikuva. Näin siitäkin huolimatta, että juuri tämä unioni on tehnyt mahdolliseksi kaiken sen alueelliseen tasa-arvoon pyrkivän ponnistelun, jossa köyhiä talousalueita ja myös valtioita on pyritty nostamaan oman hyvinvointiyhteiskuntamme suuntaan, mitä se sitten Kreikassa kokien onkin. Tuskin jäättömän maan kansalaisia jäänmurtajat kiinnostavat.
Varmasti köyhyys ja sen voittaminen ei ole sama välimereisen saariston kehitysalueilla kuin takavuosina Suomen susirajan takaisilla kehitysalueillamme. Omia mielkuvia ei pidä liittää Eurooppaan siitä kerrottaessa. Onomatopoeettinen kieli on aivan muuta kuin ne kielet, joissa ei matkita luonnon ääniä. Kieli on kuitenkin ainut väline, jolla voimme ajatella, kommunikoida. Omat symbolimme eivät avaudu Kreikassa odottamallamme tavalla. Englanti taas ei ole tunnekielemme lainkaan.
Eurooppa on tänään mosaiikki, jonka pirstaleinen luonne on tullut tutuksi ja siitä on syntynyt mielikuvia, jotka vastaavat paremmin eurooppalaista todellisuutta kuin vielä kaksi vuosikymmentä sitten. Tuhansien alueiden ja kulttuurien Eurooppa on paljon rikkaampi kuin mihin mielikuvituksemme yltää. Luokitukset ja stereotyyppien rakentelu, institutionaaliset tiedon jakajat, ovat vain tehneet siitä paljon pienemmän ja vaatimattomamman kuin mitä se oikeasti on. Siitä voi kirjoittaa ja luennoida mutta se ei johda mihinkään. Olemme omien harhojemme ja aistiemme vankeja Pohjolassa.
Maatalouden ja maaseudun Eurooppa
Eurooppa-päivää voi juhlistaa tänään monella tavalla, tapahtumia on runsaasti. Jokainen voi löytää itselleen sopivan. Itse vietän päivää myöhään iltaan töissä, ja kun se liittyy läheisesti maatalouteen ja luonnonvaroihin, maaseutuun, pidän Eurooppaa ja sen unionia erityisen tärkeänä etenkin alkuvuosien asetelmassa, jolloin maatalous ja maaseutu saivat huomattavaa lisäpotkua juuri unionin ohjelmista ja tukimuodoista. Se mitä itse olemme tehneet, on kokonaan eri asia. Meille ei annettu niin paljon ohjeita ja määräyksiä kuin tänään kreikkalaisille.
Suomen ympäristöpolitiikka uudistui, avautui ja avartui oleellisesti EU:n myötä etenkin maaseudulla ja maataloudessamme. Uudistuminen kohdistui vähin erin tuotelähtöiseen ajatteluun sekä näiden tuotteiden ympäristövaikutuksiin. Kaikki se ympäristölainsäädäntö, joka nyt on valmiina, ei olisi ollut missään tapauksessa mahdollista yksin Suomessa ja sen tuon ajan konsensuspolitiikassa. Meille annettiin porkkana kunhan teimme kuten meiltä pyydettiin. Kreikkalaiset eivät saa tänään porkkanaa.
Katsoin Yhdysvalloissa tehtyä tehomaatalouden dokumenttia, joka muistutti kauhuelokuvaa. Se mitä jatkossa toivoisin, jonka eteen olen valmis työskentelemään, liittyy maatalouden ja luonnonvarojen käytön sellaiseen ohjaukseen, jossa Euroopassa ymmärretään Yhdysvalloissa vallalla olevan tehotalouden riskit. Kun maatalous saa teollisuusmittakaavan tason myös Suomessa, sitä on voitava valvoa siitä perusarvosta, jossa kotimainen puhdas ruoka on aina pyhä asia. Siitä ei saa tinkiä tuumaakaan. Euroopan yhdysvallat saattaisi hyvinkin tinkiä, jopa vaatia meitä tinkimään, kuten dokumentti Yhdysvalloista järkytti.
Yhteiset symbolit
Euroopalla ja sen unionilla ovat yhteiset symbolit. Näistä parhaiten tunnetaan lippu, sen 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä sinisellä taustalla. Lippu periytyi Euroopan Neuvostolta. Unionin kansallislaulu, Euroopan hymni, pohjautuu Ludwig van Beethovenin yhdeksänteen sinfoniaan, Oodi ilolle -sävellykseen. Se on hyvä valinta.
Euroopan unionin motto “moninaisuudessaan yhtenäinen” on osuva sekin. Virallisia kieliä unionissa on kaikkiaan 23. Virallinen rahayksikkö on euro (EUR) ja sitä käyttää euroalueella seitsemäntoista Euroopan unionin jäsenvaltiota ja kolme EU:hun kuulumatonta kääpiövaltiota. Suomalaiset eivät oikein haluaisi nykyisten lisäksi muita mukaan. Jonkun voisi toki heittää ulkopuolellekin.
Eurooppa-päivää vietetään 9.toukokuuta, jolloin Robert Schuman esitti vuonna 1950 ehdotuksensa Euroopan luomisesta välttämättömänä rauhanomaisten suhteiden ylläpitäjänä. Päivä voisi olla joku muukin, mutta toki kevään alku on sekin ihan hyvä hetki yleiseurooppalaiselle päivälle.
Hyvää Eurooppa-päivää