- Kun olin nuori ja elimme 1970-lukua, vennamolaiseksi kutsuttu liike sai reippaan kymmenen prosentin kannatuksen ja oli ikuisessa paitsiossa populistiseksi kutsuttuna. Valtaa käytti maalaisliitto-keskusta ja demarit, osuus oli heillä noin 20-25 % äänistä kummallakin.
- Sitä aikaa kutsuttiin Kekkosen ajaksi ja valtaa käytti punamullaksi kutsuttu akseli, jossa muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan kansanrintaman ohella. Siinä taas mukana olivat riitelevät kommunistitkin.
- Kekkonen hoiti sen Neuvostoliiton kautta ja hakien tarvittaessa nootin ja panssareiden uhan sekä punaiseksi kutsuttujen vuorineuvosten, perässähiihtäjien avatessa myös tarvittaessa ikääntyvän miehen latua. Suomi oli suomettunut medioineen.
- Nyt sitten sama kymmenen prosentin keskusta maalaisliittona käyttää valtaa SMP:n kannatustakin olemattomammalla vallalla ja rinnalla samankokoinen demaripuolue ja joku omituinen Rinteen Antti leikkii oman aikamme Kekkosta.
- Onko se jotakin uutta normaalia vai sairasta huumoria? Ihan tulee lapsuus mieleen ja pelko panssareista. Miltä suunnalta ne nyt uhkaavat ja pitävät olematonta punamultaa vallassa rinnan kansanrintaman ja siis punavihreiden kommunistien kanssa?
- Tuntuuko se takaumana pienestä kymmenen prosentin sirpalepuolueesta, keskustasta, jotenkin kotoisalta ja takaumana menneestä maailmasta?
- Forssasta katsoen se on ihan ok muistaen, että täällä nyt eletäänkin edelleen 1970-lukua ja välillä sisällissodan aikojakin.
- Kekkosen valta perustui pelotteisiin ja imago Kari Suomalaisen taitavaan kynään, keventävään huumoriin.
- Kekkosen pitkäksi venähtäneen kauden jälkeen maassa oli joukko demareita presidentteinä. Maa alkoi ajelehtia ja Kekkosen valtakauden sisäpoliittinen valta katosi pääministerille ja ulkopolitiikkakin pääosin jo Koiviston aikana Brysseliin.
- Kekkosen tapa tokaista kuinka, jos kahdesta pahasta on valittava, kehnosti hoidettu, sisä- tai ulkopolitiikasta, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.
- Nyt sekin näyttää toistuvan ja ulkopolitiikan hoitaa presidentti. EU:n politiikka, Suomi nyt mukamas isäntänä, pääministerin hoitamana, menee poskelleen joka tapauksessa, hoiti sitä kuka tahansa.
- Yhdysvallat menee sekin omia latujaan ja Venäjällä Suomi ei ole kiinnostava suunta lainkaan. Tahdoimme sitä tai emme.
- Hyvää itsenäisyyspäivää. Takana on nyt menetetty vuosikymmen. Kekkonen käyttäisi käsitettä tunareiden vuosikymmen ja tarkoittaisi nyt jo seitsemän hallituksen pieniä kääpiöitä pääministereinämme.