Rauhan päivän tärkeimmät uutiset taitavat olla Jari Aarnion saama tuomio, jossa mukana on poliisin arvovalta ja paljon tunteita sekä oikeusvaltion omaa arvovaltaa, mediakohusta nyt puhumattakaan. Leo-Pekka Tähden saama arvostus oli taas enemmän kuin ansaittu ja sen vertaaminen yleisurheilun kirkkaimman tähden saavutuksiin maailmalla aivan oikea ele sekin. Leo-Pekan laji kun on vammaisurheilun arvostetuimpia ja voittoja on miehellä liki yhtä komea määrä kuin maailman nopeimmalla miehellä pikamatkoilla.
Kuka on muuten Suomen tunnetuin nainen? Pähkinäsaaren Rauha luonnollisesti näin kansakunnan juhlavuotena. Hän todellakin jakoi maan kahtia ja raja jäi liki vuosituhanneksi erottamaan meitä kulttuurisena, luonnonmaantieteellisenä ja myös antropologisena rajanamme. Sen rajan molemmin puolin myös geenimme alkoivat muuttua ja erota toisistaan. Tänään tiedämme kuinka heimojemme DNA poikkeaa enemmän kuin Euroopassa valtioitten rajojen yhteydessä. Tällä verisellä vyöhykkeellä kasvoivat keihäänheittäjät, kestävyysjuoksijat, rallikuskit ja painijat. Olen tästä vyöhykkeestä usein kirjoittanut ja kutsunut matkaa Forssasta Iisalmeen Talibantieksi. Se kun on yhtä pitkä kuin Silkkitien monet veriset taistot nähnyt reitti Kabulista Pakistanin rajoille. Vastaavia on toki maailmalla muitakin ja ehkä suurin Väli-Amerikan alueena tunnetut ikivanhat kulttuurit yhdistäen Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan toisiinsa. Maataloudessa ja sen kehityksessä näillä vyöhykkeillä on ihan oma nimensä ja tieteellinen mielenkiintonsa.
Itsenäisyyspäivästämme on käyty paljon keskustelua. Oliko se ehkä 6. joulukuuta vaiko joku muu, vaikkapa päivä jolloin Lenin ja Venäjä myönsivät itsenäisyytemme vuoden viimeisenä päivänä samana vuonna vai oliko itsenäisyytemme oikeastaan hankittu jo liki vuosisata aiemmin, jolloin erosimme Ruotsista ja maasta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta ja autonominen alue, joka hankki liki kaikki itsenäisen valtion tuon ajan tunnusmerkit symboleineen.
Yhtä kaikki, itsenäisyys on työllä ja tuskalla, suurin uhrauksin hankittu ja myös säilytetty. Vähemmän on kirjoitettu siitä, kuinka se yhdisti kielen ja kulttuurin avulla geneettisestikin kaksi kovin erilaista aluetta toisiinsa Itämereltä aina Jäämeren syleilyyn. Nykyisin se toki tiedetään ja moni tuntee oman DNA -rakenteensa vaikkapa sukututkimuksesta kiinnostuneena. Kansalaissodastamme puhutaan ja se on käyty läpi monelta suunnalta aprikoiden, mutta vähemmän jos lainkaan kahden maailman kohtaamisesta juuri Suomessa ja omilla rajoillamme. Itä ja länsi, hajonnut kirkko, paljon muutakin, todellakin kohtasivat Suomessa ja tänäänkin olemme liki puolivälissä sitä aikavyöhykettä, joka alkaa aasialaisista kotisivujeni seuraajista aamulla ja päättyy Kaliforniassa uuden vuorokauden alkaessa.
Aurinko todellakin laskee länteen myös vaikkapa innovaatiopolitiikassa. Reaaliaikaisessa taloudessa tällä on valtavan suuri merkitys silloin, kun ihmisillä on taipumusta myös nukahtaa yönsä yli. Omalla kotisivullani ja sen käytössä tämä ei näy enää lainkaan. Käyttäjiä on sama määrä joka ikisen vuorokauden tunnin aikana ja tänä vuonna noin kahden miljoonan toimesta. Lämmin kiitos heille.
Oikein hyvää Rauhan päivää ja alkavaa kansallisen olemassaolomme juhlavuotta. Iisalmessa, synnyin kaupungissani, sen taltio parhaiten kirjailija Juhani Aho ja hänen työtään jatkoi myöhemmin kansakoulun aikainen opettajani kirjailija Eino Säisä. Kukkivat Roudanmaat muistetaan. Aho oli taas Nobelia odottanut nero. Se että itse olen jatkanut siitä, mihin he lopettivat, syntyi motostani: Aloita siitä mihin muut lopettavat. Ja varo ikiaikaista ansaa: Sen saat mitä pakenet. Väinö Linnan on oivaltanut tämän parhaiten Hämeessä ja Sibelius musiikissaan globaalit rajat ylittäen.