Pumpulienkeleiden päivä
Kansainvälistä naistenpäivää pidetään merkkinä naisten järjestäytymisestä. Yhdysvalloissa ensimmäistä naistenpäivää vietettiin vuonna 1909 ja sen juuret liitetään jo edellisen vuosisadan puolelle ja New Yorkissa tapahtuneeseen tekstiilitehtaiden naisten lakkoiluun vuonna 1857. Myöhemmin historiaa pyrittiin muuttamaan ja yhdistämään se ideologisiin Neuvostoliiton ja maailman kommunistisen liikkeen päämääriin ja päivän syntyä siirrettiin vuosisataa myöhemmäksi. Miehen tapa kesyttää naiset tapahtui Neuvostoliitossa kukkien ja vodkan voimalla, rituaalimenoin ja populistisin puhein, retoriikalla manipuloiden.
Olen puhunut Forssassa paljon pumpulienkeleistä ja heidän tavastaan toimia takavuosina Forssan kokousta edeltäneissä prosesseissa. Jostakin syystä kehitys tukahtui ja sitä on naisten viisasta pohtia nyt vihreässä liikkeessään. Se on jo huomattavasti edistyksellisempi neljännen faktorin uusi porras kuin sosialistinen internationaali ja sen muistot.
Sosialistinen internationaali
Euroopassa naisasialiikettä ja omaa päivää ajoi Sosialistinen internationaali kärkinaisinaan saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Alexandra Kollontai ja italianunkarilainen Anzelika Balabanova. Tätä varten järjestettiin kokous Kööpenhaminaan ja siihen osallistui naisia 17 maasta elokuussa 1910, mukana myös suomalainen valtuuskunta.
Venäjällä naistenpäiväksi tuli helmikuun viimeinen sunnuntai vuonna 1913 liittyen ensimmäisen maailmansodan rauhanliikkeeseen. Myös Venäjällä taustalla olivat tekstiiliteollisuuden naiset ja Pietarissa alkanut pumpulienkeleiden lakkoilu, elintarvikepula ja lopulta Nikolai II luopuminen kruunustaan. Suomeen kansainvälinen naistenpäivä tuli yhtäällä YK:n kautta ja toisaalla Sosialistisen internationaalin naisten kokouksesta vuonna 1910 Kööpenhaminassa, johon Suomesta osallistui viisi edustajaa johtajanaan Ida Aalle-Teljo.
Irti kommunismin painolastista
Myöhemmin naistenpäivä pyrittiin irrottamaan Länsi-Euroopassa sen ideologisista painolasteista tavoitteenaan puhtaasti naisten tasa-arvon edistäminen. Syntyi käsite “United Nations Day for Women’s Rights and International Peace“ ja 8. maaliskuuta on vietetty yhteisenä globaalina naistenpäivänä vuodesta 1975 alkaen, joka oli tuolloin samalla Kansainvälinen naisten vuosi. Muistan tuon vuoden erityisen hyvin, koska tyttäreni syntyi juuri tuon vuoden ensimmäisenä yläsavolaisena naisena.
Valvoin tuolloin uudenvuoden yön sairaalan synnytysosastolla avustaen ja viime yönä seurasin kuinka naistenpäivän näkyvimmän palkinnon sai Oscar -gaalassa ohjaaja Kathryn Bigelow saamalla ensimmäisenä naisena parhaan ohjaustyön Oscarina. Tämän historiallisen teon ohella Kathryn Bigelowin pommi ja sen purku “The Hurt Locker” kahmi muitakin Oscareita ja oli jälleen kerran yksi virstanpylväs naisten pitkällä tiellä kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa purkaen miinan toisensa jälkeen Sillanpäästä alkaen.
Hyvä ja huono Sandra Bullock
Toki pääosan varasti Oscar-gaalassa odotetusti häikäisevä Sandra Bullock, joka ei tyytynyt voittamaan vain Oscaria vaan sen ohella käymällä pokkamassa Razzie-palkinnon ja kultaisen vadelman vuoden huonoimmasta näyttelijäsuorituksesta elokuvassa “All about Steve”.
Bullock toi tuohon “Golden Rasberry Awards” -palkintogaalaan dvd-version elokuvastaan kaikille liki tuhannelle läsnäolijalle ja uhkasi esittää siitä repliikkejä aina aamuneljään saakka heille, jotka eivät koskaan leffaa nähneet, mutta joilla oli hänestä vahva mielipide. Kun kyse on naisesta, etenkin kauniista, naisilla itsellään on heistä vahva mielipide miesten rinnalla. Toki tämä koskee myös jollain tavalla muista erottuvia miehiä, mutta ei niin dramaattisesti ja yhteiskunnan odottamana pakkolastina kuin naisten kohdalla. Yhteiskunnan kaksi ensimmäistä pääfaktoria ovat naisen kohdalla mustavalkeita, kun miehet ovat jo matkalla kohti kolmatta ja neljättä faktoriaan. Tämän soisi naistenkin jo huomaavan ja ottavan armollisemman asenteen toisiaan kohtaan ja erityisesti naisina, ei miehiksi muuttuneina zombeina.
Naistenpäivä jakaa mielipiteet juuri Sandra Bullockin tapaan. Joko pidämme naista kehnoimpana mahdollisena, heidän tavoitteitaan tuomittavina, tai vastaavasti palkitsemme ja ylistämme kukkasin ja Oscarein. Järkevä ja neutraali, kolmas tie, on ollut paljon kivisempi kulkea. Miesten suhde naiseen on äärimmäisen kaksinapainen, kahden pääfaktorin jompaa kumpaa polarisoitunutta napaa tuijottava ja kolmas faktori ei avaudu neljännestä puhumattakaan. Se mitä ne ovat, on kirjattu edellisessä blogissani ja monessa ennen sitä. Yhteiskunta kun ei ole kaksinapainen, miehen sekä naisen välinen suhde mustavalkoinen ilmiö, mutta ei varmaan myöskään sukupuoleton.
Postimerkki meilissä
Kaksinapainen todellisuus näkyi Suomessa naisten saadessa komeita uusia postimerkkejä. Merkkinaisina symbolisesti muistettiin professori Elina Haavio-Mannilaa, professori Laila Hirvisaarta, teatterijohtaja Marja-Liisa Nevalaa, akateemikko Leena Palotietä, muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaista ja taiteilija Aira Samulinia. Sen merkin voit liimata sähköpostisi tervehdyksenä eilisen päivän maailmasta ja Suomessa eläen.
Samaan aikaan kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty suomi suomalaisia epäonnistumisesta taistelussa seksuaalirikollisuutta vastaan. Amnestyn mukaan Suomi ei ole kyennyt uudistamaan seksuaalirikoksiaan koskevaa lainsäädäntöään. Olen tästä keskustellut monen naisjuristin kanssa. Nämä eivät näytä ymmärtävän mitä Amnesty tarkoittaa. Nyt Amnesty vetoaa Pohjoismaiden avainministereihin, jotta seksuaalirikollisuutta koskeva lainsäädäntö uudistettaisiin vastaamaan nykyaikaisia ihmisoikeusnormeja. Ylinopeudesta liikenteessä ja raiskauksesta ei kuulu antaa samaa tuomiota. Perheväkivalta on väkivaltaisen ja aggressiivisen Suomen vaikein, silkan pimeän pahuuden ilmentymä, eikä sitä pidä ymmärtää. Ei pahuus ja ilkeys, väkivaltainen vallan käyttö, ole psykologien asia vaan ensimmäisen faktorin tuotteita ja poliisin sekä rangaistuslaitoksen hoidettava, häpeällinen ilmiö siinä missä mikä tahansa sadistinen kiusaaminen niin kouluissa kuin työpaikoillamme. Sitä ei pidä silitellä ja sietää.
Tallimääräys
Kun suomalainen mies rallipolulla päästää tallitoverinsa edelleen tallimääräyksestä, ensin mutkaisilla teillä henkensä kaupalla sekunneista ja sen osista taistellen, hän hyväksyy sen mukisematta. Kuinkahan mahtaisi olla jos vastaavaan tilanteeseen joutuisivat suomalaiset naiset? Olisiko mahdollista, että tämä kahden faktorin maailma on osin myös naisten ylläpitämä, ja sen ratkaisuun vaaditaan myös naisten omaa solidaarisuutta toisiaan kohtaan ankarassa ja aina vain kiristyvässä kilpailussa?
Juuri julkaistun tilaston mukaan vihreää liikettä kannattaa jäsenenä pääsääntöisesti akateemiset naiset pääkaupunkiseudulla. Heistä väitelleitä on peräti 12 prosenttia. Olisiko mahdollista, että tämän neljännen faktorin avaajat löytyisivätkin nyt sieltä, ei enää sosialistisen internationaalin kautta ja toiseen faktoriin tuijottaen? Nämä vempainmiehiksi nimitetyt ovat jo avanneet odotetusti kolmannen faktorin ja etenevät sen avulla kohti viidettä faktoria. Niin Hegel kuin Schopenhauer olisivat tästä kehityksestä huolissaan, vasemman aivopuoliskon ja käden saamattomuudesta.
Individualistinen väärinymmärrys
Tämä ei tarkoita sitä, Hegelin ja Schopenhauerin filosofiassa, että hoitajat ja opettajat lakossa joutuvat noudattaman tallimääräystä ja lentäjät sekä ahtaajat lakkoillessaan saavat panna maan talouden kuralle ja myöhemmin lakkokenraalia jopa ihaillaan. Miehen suunnittelema silta notkollaan Turussa ei saa olla uusi Pisan torni kansainvälisenä nähtävyytenä ja matkailun valttina kulttuurikaupungissamme.
Sen voi räjäyttää ja rakentaa tilalle jotain ranskalaistyyppistä Eiffelin tornista mallia hakien ja neljännen faktorin, d’Artagnan tapaan uutta oivaltaen. Entäpä jos tämän keskuksen ja nähtävyyden suunnittelijoina toimisivat tällä kertaa naiset tekemättä Lillen pyövelille Myladyn veristä vääryyttä, virkamiehen näin pyöveliksi muuttaen, ymmärtämällä samalla kuka oli Planchet, d’Artagnanin uskollisena ja älykkäänä palvelijana, neljännen faktorin avaajana?
Ja ettei hengellinen ja naisellinen (Aramis), turhamainen ja rahanahne (Porthos), kylmäpäinen ja surumielinen isähahmo (Athos) voi korvautua pelkällä vastustamattoman kauniilla, älykkäällä, mutta samaan aikaan pahantahtoisella Mylady Winter hahmolla, joka muutta Ludvig XIII ja hänen kardinaalinsa Richelieun maailman virkamiehet versisten vääryyksien kautta Lillen pyöveliksi.
Ei ranskalaisen tai kreikkalaisen, brittien karronnan yhteiskunnallisia faktoreita ja niiden käsitteellisiä nimiä pidä ymmärtää tänään henkilöinä, ei yhteiskunnan pääfaktoreita tämän päivän individualismin typerinä yksilöinä ja näiden ilmentyminä median antaessa heille kasvot joko puoluejohtajan, pääministerin tai yleisradion johtajan kaltaisina egoistisina tai narsistisina hahmoina, vaatimattomina ihmisinä.
Sellainen vie mukanaan tulevan, huimapäisen faktorin ja yhteiskunnan ideologisen, luovan ja innovatiivisen synnyn ja uudistumisen, neljännen faktorin oman aikansa D’Artagnan muodossa. Tänään näitä faktoreita on oleellisesti enemmän kuin kuningas Ludvig XIII aikana, ja kaikki ne ovat muualla kuin kaksiulotteisessa maailmankuvassamme. Noin 500 miljoonan globaali maailma teknologiansa kanssa oli aivan muuta kuin 10 000 miljoonan tuleva maailmamme ja sen vaatimukset.