Etsiskelin ystävänpäiväksi sopivia kuvia. ”Mistä löydät sä ystävän, onko oikea sulle hän…” Varmin tapa mitata ystävyyttä on lähteä kalaan.. mieluiten vielä myrskyävälle merelle mutta toki verkkoa voi selata tyynemmässäkin ystävyyttä mitaten. Suku on pahin mutta sieltä ne ystävät kuitenkin usein löytyvät ja veri on vettä sakeampaa. Tee itsestäsi paras ystävä ja katso peiliin, vanhempiasi ja sisariasi, lapsia ja lastenlapsia. Kansallinen perheemme maailmalla ei ole toki Kimi Räikkösen romanttinen kuva leviämässä maailmalla, suutelemassa vaimoaan autossa, vaan presidenttiparimme ja heidän koiransa. Vauva pidetään poissa julkisuudesta. Ystävyyden symboli ja lasten ystävä on tietysti satusetä Sakari Topelius suomalaisittain. Sosiaalisen median ystävät ovat oman aikamme tuotetta ja ehkä ystävyys määritelläänkin joskus tekoälyn ja -tunteiden kautta, jossa robotit ovat niitä kaikkien läheisimpiä. Taitaa olla jo nyt osalle teknistyvän maailman huippua. Eläimet ystävinä ohittavat nekin usein ihmiset ystävinämme. Tino, Voitto ja tietysti Valentin viettävät nimipäiväänsä ja ystävänpäivä osana viimeksi mainitun päivää on meille vieraampi. Kertomus suomalaisesta ja suomalaisen ystävästä on sitten oma tarinansa sekin.
Jorma Etto on kirjoittanut runon ”suomalainen”:
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.