Kirjoitin runsas vuosi sitten Irlannista, Kreikasta ja Portugalista. Lähestyin näitä valtioita kulttuurin ja musiikin, kansantanssien kautta. Kulttuuri kertoo paljon millaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä ja kuinka nämä mahdollisesti poikkeavat omastamme. Se on syytä tuntea, jos ja kun on luovuttamassa ihmisille varojaan, antamassa luottoa ja odottaen niille joskus jopa korkoa tai ainakin kohtuullista tapaa hyvittää saatu taloudellinen tuki.
Viisaan median neuvot?
Kun vaalit käytiin kirjoitin kuinka ne vaikuttavat välimereisiltä ja Portugalissa pidetyiltä. Perinteinen tunnelma omasta kansakunnastamme ja sen asioiden hoidosta seuraavan neljän vuoden ajalta jäi vähemmälle. Se oli ehkä eräs syy siihen miksi vaaleissa kiinnostuttiin kokonaan muista puolueista kuin perinteisistä. Syntyi vieraannuttavat vaalit ja Portugalin vaaleista oli puhuttavat EU -vaaleina myös ymmärrettävästi. Tämän Timo Soini osasi muita paremmin. Kun samaa asiaa toistaa vähittäin 10 000 kertaa, sen lopulta oppii, väittävät tutkijat. Näin Timo Soinista tuli poliitikkona ja puoluejohtajana alansa nero.
Kun vaalit ovat ohi pulinat pois, vaati Johannes Virolainen, toinen alansa pitkän linjan huippu ja päähän potkittu mestari. Nyt kuitenkin pulina jatkuu ja kaikki eivät ole tyytyväisiä vaalien tulokseen. Kun vaalien tulosta ei voi vaihtaa vaihdettakoon kansaa ja niin hallitusta kasataan Portugalilaisille Suomessa. Puolueiden pallottelu Portugalin tuella jatkuu vaikka olisi aika siirtyä jo muun Euroopan tapaan hakemaan lisää rahaa yleislakossa olevalle Kreikalle. Neuvottelut muistuttavat perinteisiä tuloneuvotteluja ja saivat välillä arvottomia piirteitä.
Helsingin Sanomien päätoimittaja antoi puolueille tätä varten viisaita ohjeita. Niitä tuskin noudatetaan. Tämä ei ole Kataisen päänsärky istuessaan toisella tuolilla tulevana pääministerinä. Hänen on tehtävä kansallista politiikkaa ja maali silloin, kun sen paikka on EU:n ytimessä vaihtaen välillä rooli valtiovarainministeristä pääministeriksi.
Wall Street Journal
Timo Soini esiintyi näyttävästi Wall Street Journalissa. Tällä kertaa kirjoitus oli kokonaan eri maata kuin ruotsalaisten lehtien vaalin jälkeisissä tunnelmissa, jossa miestä haastateltiin ja kerrottiin sitten se mitä kilpailijat Suomesta olivat pyytäneet roskamedioissaan. Wall Street Journal ei ole roskamedia lainkaan. Siinä ei ole mukana ruotsalaista kateutta vaalejamme kohtaan.
Emme ole Yhdysvalloissa osa entistä Ruotsin emämaata ja pikkuveli. Mukana ei ole tuttu Ruotsi-Suomi maaottelutunnelma, jossa ruotsalainen media panee heti lusikkansa soppaan, kuten kohta jääkiekon MM-kisoissa, mikäli maat kohtaavat toisensa mitalipeleissä. Isoveljen asenne pikkuveljeen ei muutu vaikka paikka olisikin globaali, ajaton ja paikaton, pelivälineet muita kuin kiekkoleijoinilla.
Helsingin Sanomat (11.5) vastaa lukijoilleen miten Portugalin tukipaketin vastuu jakautuu, kuinka suuri osuus suomalaisilla on lainatakuista, mistä talouskriisi johtuu ja mitä tapahtuu jos Portugalin annetaan kaatua. Vastaukset ovat tuttuja. Samoin kun kysytään väliaikaisen vakausvälineen sijoitusvastuusta, kriisin mahdollisesta leviämisestä Espanjaan ja mitä tapahtuu jos suuret eurooppalaiset pankit kaatuvat.
Eivät ne kaadu mutta aiheuttavat toki uudelleen pääomittamista ja toimintansa tervehdyttämistä. Samalla pankkien omien kotimaiden budjettialijäämä kasvaa. Me olemme omat kriisimme kokeneet ja tiedämme kuinka se sujui. Sitä myrkkyä syövät nyt muut kuin me. On muistettava kuinka Suomi ja Katainen ovat nyt vahvoilla, ei päinvastoin.
Maailman oikeat kriisit
Maailmalla on eletty kriisistä toiseen, joista Japanin onnettomuus on kuitenkin suurin ja siitäkin toki selvitään. Samoin islamilaisten valtioitten dominopelistä, jossa demokratia on pitkän työn takana, mutta ainut keino muutaman suvun omituisessa vallankäytössä.
Euroopassa EU kuuntelee nyt Suomea herkällä korvalla ja myös Portugalissa tiedetään Suomen olevan osa Eurooppaa ja yhteistä valuuttaa euroa. Se on pelkästään hyväksi meille. Suomen liikkumavara on nyt suurempi kuin koskaan ja sitä on hyödynnettävä. Ongelmat EU:n ja kansalaisten välillä kasvavat ja kohta on otettava aikalisä sanoi Suomi mitä tahansa.
Tähän on nyt varauduttava ja osoitettava myös omat lääkkeet. Ne ovat osa suomalaista osaamista ja mukana hallitusohjelmassa, sen ydin. Sosiaalinen media ja sen talous, strategia, on suomalaista sosiaalista pääomaamme. Se selviää Googlaten ja se on ainut keino tässä internetin ja Googlen, Windowsin maailmassa, jossa Nokian brändi on jossain sadan kohdalla ja koko ajan laskemassa. Avainsanat ovat social, media, economy, strategy.
Polvijärven poliitikkoja
Tarja Cronberg on tuplatohtori ja Pohjois-Karjalan entinen maakuntajohtaja, työministeri vihreitten puheenjohtajana takavuosilta, liki tanskalainen tutkijana. Hän jos kuka tietää Polivijärveltä Urpo Leppäsen kanssa syntyneenä, kuinka juuri nyt omia ehtoja EU:n suuntaan on suomalaisten lisättävä (HS 11.5).
Kyse on silloin aluepolitiikasta, maataloudesta ja maaseudusta, uudesta rakennerahastokaudesta 2013. Ei riitä, että saamme joitain katteettomia lupauksia pankkien vastuista aikana, jolloin myös Saksan ja Ranskan pankkien kunto ei ole sama kuin meillä Pohjolassa, sikäli kun on uskominen pankinjohtaja Wahlroosia.
Johonkin on kuitenkin uskottava ja omaa maailmankuvaani lähinnä ovat nyt Tarja Cronberg ja Wahlroos, järkeviä ihmisiä molemmat. Kun suomalaiset ovat neuvottelupöydässä, jossa heitä varmaan kuunnellaan, kiitos Timo Soinin ja äänestäjien, sitä on hyödynnettävä maksimaalisesti. Meitä ei saa nyt kiinnostaa turhat puheet vaan riihikuiva raha. Näin menettelevät toki muutkin, kansallisesti omaa etuaan ajavat ihmiset ja kansakunnat. Muut eivät tee sitä meidän puolestamme. Ja meiltä odotetaan myös selviä keinoja ja neuvoja tulevalle rakennerahastokaudelle.
Kaukana kyrsimysnäytelmästä
Perussuomalaisten voitto tiedetään toki jo, paitsi Euroopassa myös Yhdysvalloissa. Kaikki kyselevät mitä voidaan tehdä EU:n ja kansalaisten välisen suhteen korjaamiseksi. Me tunnemme jo mikä voima on internetillä, sosiaalisen median välineillä, taloudella ja strategialla islamilaisessa maailmassa. Se kulkee muutoksen kärjessä ja Suomi ei suinkaan ole menettämässä hyvän oppilaan gold will -tahtoa vaan päinvastoin, se on lisäämässä tätä ja tuomassa keinoja Jyrki Kataisen kautta maanosamme polttaviin ongelmiin.
Kirjoitin siitä jo vuonna 2006 ja sen jälkeen kolme kirjaa ja viimeisimpänä niiden yhteenvedon “Socia media economy” ja “Social media – Economy and Strategy”. Niissä on pitkät suomenkieliset yhteenvedot. Ne on syytä lukea vaikka englanninkielisen osan jättäisikin briteille ja jenkeille suomalaisten kuntien arjessa ja maakuntahallinnossa, jossa puhutaan jo avoimesti 30-60 kunnasta.
Jyrki Kataisen on suunnattava nyt katseensa tulevaan toisin kuin aiemmin, jolloin takana oli “kyrsimysnäytelmiä” kansallisena murheena. Ilkka Kanerva on kihlannut nuorikkonsa muutaman vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen. Kun kyseessä on kokovartalo poliitikko ja parantumaton kyrsimysnäytelmien järjestäjä, Kataisen on syytä kuunnella Eurooppaa nyt vieläkin tarkemmalla korvalla ja jätettävä pikkupolitikointi Suomessa muille. Se ettei mukana ole Kanerva, Väyrynen, Pekkarinen, voi olla melkoinen helpotus.
Kun Portugalin paketti on hyväksytty, tämä tilanne on ohi aivan kuten jääkiekkopelissä tuhannen taalan paikka tehdä kisojen ratkaisevin maali. Sen jälkeen on turha ihmetellä miksi tässä näin kävi, kuten Tarja Cronberg tämän on hyvin oivaltanut (HS 11.5). Polvijärvi kasvattaa poliittisesti lahjakkaita lapsia, joita ei vain aina havaita sateentekijöinä. Ovat siihen aivan liian vaatimattomia. Forssalaiset tutustuivat Urpo Leppäseen aivan liian myöhään ja saivat poliitikkoina odotetun ylivertaisen kuvan. Ei Veikko Vennamo huolinut “ottopojakseen” ketä tahansa.
Paradise Oskarin asenne
Suomalaisilla on kyky menestyä jos ja kun niin tahtovat. Joskus vain menestymisen tielle syntyneet maalipaikat ovat jääneet käyttämättä ja tyypillisen alusmaan ja takamaan tapaan jäämme mopen osille. Näin ei ole tarvis enää tapahtua.
On mentävä röyhkeästi paikkaan, josta maalit tehdään ja jatkettava sitä niin kauan kuin “sekava tilanne Suomen maalissa” on muuttunut “ihanaa leijonat, ihanaa, huudoksi”. Emme elä enää suuren karhun varjossa ja Kekkosen Suomessa kun kyseessä on ulkopolitiikka ja sen taidot osana sisäpolitiikkaa.
Kun suomalainen nuori mies laulaa lauantaina itse säveltämänsä ja sanoittamansa euroviisun satojen miljoonien sydämiin Paradise Oskarina ja kiekkoleijonat saavat viimeinkin sen toisen maailmanmestaruutensa sunnuntaina, Kataisen tehtävänä ei ole pohtia lainkaan takavuosien kyrsimysnäytelmää, vaan otettava iskut vastaan ja tehtävä omat ratkaisunsa “vaikka tekisikin välillä vähän kipeää“, Mertarantaa lainaten.