Kirjoitin vuonna 2005 sosiaalisen median strategiasta ja taloudesta kirjan, joka nousi 2000 miljoonan alan hakusanan kärkikirjaksi ja pysyi siellä pari vuotta. Taitaa olla vieläkin, mutta hakutuloksia saattaa olla jo vähemmän riippuen siitä, mihin vuorokaudenaikaan asiaa hakee. Eurooppalainen aktiivisin aika ei ole aina netissä aktiivisinta. Cluster Art nousi niin ikään manifestina kärkeen, ja on siellä edelleen noin 200 miljoonan tasolla, edustaen samaa kuin aikanaan Agropolis -strategia (agropolis strategy) ja toinen väitöskirjani ekologisesta klusterista ja innovaatiopolitiikasta (Ecological cluster and innovation policy). Edellinen väitöskirjani liittyi koskisotiimme ja suuriin ympäristömuutoksiin sekä toi samalla Suomeen käsitteet spatiaalisesta identiteetistä, paikkaleimautumisestamme (spatial identity) jo 1970-luvulla. Nyt se on esillä kuntarakenteita muuteltaessa ja sotasopassamme. Samalla syntyivät käsitteet innovaatioiden laadusta ja rakenteista, tasoista ja mm. symboli-innovaatiosta sekä omaksujatyypeistä. Innovaation diffuusiosta, leviämisestä, siirryttiin reaaliaikaiseen. Syntyi paradigmainen, maailmankuvia muuttanut vaihe.
Filter bubbles – informaatiokupla
Suomen Kuvalehti on ottanut kirjani teemoikseen ja esittelee, kuinka Facebook ja Google vievät meidät muiden internet -ilmiöiden myötä kuplaan. Ne kun päättävät, mitä näet netistä ja valikoiva juuri sinulle sopivaa aineistoa, käytit mitä tahansa hakusanoja. Et todellakaan saa samoilla hakusanoilla samoja asioita kuin naamakirjakaverisi Suomusalmella tai Pihtiputaalla, puhumattakaan maailman turuilla ja toreilla Keski-Euroopassa ja Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Tyynen valtameren saarilla robotteja tulkiten.
Ilmiö muistuttaa lähiyhteisöä ja agraarin tai varhaisteollisen yhdyskunnan syntyä. Maailma avautuu siinä lähiyhteisön ehdoilla ja se näyttää myös siltä ja sellaisena se myös ymmärretään. Se pitää tiukasti kiinni omista pinttyneistä maailmankuvistaan ja organisoituukin hieman samaan tapaan kuin varhaisen yhdyskunnan yhdessäolo-organisaatiot erona asiaorganisaatiollemme (Gemeinschaft/ Gesellschaft, Associational society/ Communal society). Näin ihminen tulkitsee asioita ikään kuin takautuvasti ja taantuen, kun vastaavasti robottien tarkoitus oli viedä prosessia kokonaan toiseen suuntaan, edistykselliseen.
Insinööri, tekniset laboratoriotieteet, kun eivät ajattele samalla tavalla kuin ihmistieteiden tuntija ja tutkija sekä soveltajat. Näin syntyy tulkintavirheitä, joihin ei ole varauduttu. Kun tarkoitus oli nopeuttaa ja helpottaa, nostaa taloutta, lisätä innovointia, se alkoikin taantua sosiaalisena muutoksena. Kirjoitin tästä paljon 2000-luvun alussa.
Informaatiokupla (filter bubbles) on ollut jo kauan yhteisenä ongelmanamme ja internetiä ei oikeasti olekaan, vaan ainoastaan omissa kuplissaan eläviä netin käyttäjiä. Näin ilmastomuutosskeptikko saa tätä tukevaa informaatiota ja päinvastoin. Keskustalainen poliitikko saa omaa asiaansa tukevaa informaatiota, mutta niin saa myös kokoomuslainen ja demaripoliitikkomme. Keskustalainen saa vain oleellisesti enemmän ja on siitä tyytyväinen gallupeineen. Se kun on neutraalia, komeita kaupunkikuvia ja esitteitä.
Kun Google ja Facebook määritelevät, mitä tietoa robotteineen meille jakavat, samalla ne johtavat meidät pohtimaan, mistä puhumme ja keiden kanssa viestitämme. Se vaikuttaa taas rajusti omaan kasvuumme ja kehitykseen, maailmankuvamme alkaa muuttua ja vääristyä oman kuplamme sisällä. Tätä kautta tulevat myös kaupalliset tuotteet, mainokset ja vaikkapa puolue, jota äänestämme sekä henkilö sen sisältä. Filtteri kun rajaa muut vaihtoehdot kokonaan ulos. Ulkopuolisen kokemana alamme vaikuttaa idiooteilta mielipiteinemme ja päinvastoin. Informaatiokupla tekee meistä allergisia muitten oudoille tiedoille ja taidoille.
Tutkainta vastaan voi potkiakin
Suomen Kuvalehden toimittajat antavat seitsemän ohjetta, jolla kuplasta voi ainakin teoriassa rimpuilla osin ulos. Se ei ole totta, mutta hieman tässä on perää olemalla erityisen aktiivinen ja rikkoen omaa käyttäytymistään. Nettijätit voivat hieman raottaa verhojaan ja etenkin, jos tunnet mistä on kyse ja olet alan tutkija ja kehittäjä. Viranomaiset voivat etenkin antaa taustatukea ja kouluttajat opettaa, jos osaavat. Harvoin osaavat, päinvastoin, kertovat vain oman kuplansa kokemuksista. Taantuma syvenee ja palaamme historiaan. Yllätymme Venäjän ja omasta käyttäytymisestämme.
Valistajat, muutama harva tuhannesta, voivat toimia tulkkinasi ja tuoda sinulle sellaisia verkostoja, joita et ole ennen käyttänyt ja auttaa ulos ainakin hetkeksi kuplastasi. Voit itsekin venyttää kuplaasi, mutta se on melkoisen työläs tehtävä monelle jo pinttyneelle netin käyttäjälle. Taantumasuunta on kulkusuuntana aina helpompi, palaamalla jo koettuun, kuin etsien uutta innovaatiota ja sen vaatimia rakenteita. Se saa myös helpommin poliittista kannatusta.
Verkossa on omat koodinsa ja ne ohjaavat elämää kuin perustuslaki, kirjoittaa lehti. Käyttäjänä voit pyrkiä vaikuttamaan lakien syntyyn, mutta käytännössä tunnetilojasi ohjataan joka tapauksessa tulkiten pelkästään klikkaustesi nopeutta tai kirjoittamasi tekstin algoritmeja. Kohta mukana ovat myös kasvojen ilmeet. Empaattiset algoritmit voivat tarjota vaivaan vaikkapa lohturuokaa. Kyse on manipuloinnista mutta sitähän sinä juuri olet hakemassakin. Kyse on huumeesta.
Ikivanhaa mediataustaa ja traditiota
Se, miten verkon käyttäjää tarkkaillaan, muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi ja suodatus vaikuttaa yhä voimakkaammin siihen, mitä voimme verkosta nähdä. Palvelujen uskottavuus edellyttäisi salaisuuksien avaamista, mutta tällainen toive ei ole tästä maailmasta. Innovaatiorakenteet ja niiden teknologia, poikkitietinen osaaminen, on pitkän työn ja suurten uhrausten synnyttämää. Ne ovat myös sosiaalisesti kalliita ja hankalia jäljitellä. Salaisuuksia ei avata helpolla ja kenelle tahansa.
Jo perinteinen printtimedia, Suomen Kuvalehti lehtenä, on rakennettu lukijansa näköiseksi ja nyt se kertoo pelkästään vanhojen ukkojen tarinaa 20 vuotta kestäneestä EU -taipaleestamme ja kovin myönteiseen sävyyn juttunsa psykologisoiden. Menneen vuoden tarkastelu ja Venäjän analyysi on sekin kovin tarkoitushakuista ja tietylle lukijajoukolle tarkoitettua. Kaikkein kornein on tarina nuoresta naisesta muuttamassa SDP:n korpivaellus ja pelastamassa puolue omille poluilleen. Kovin on köykäiset eväät entisellä valtionhoitajalla korpivaelluksessaan Suomen Kuvalehteä tulkiten.
Puolueimagon keskustalainen ilme
Tätä kirjoittaessani googlasin käsitteen “keskusta” ja sain yli viis miljoonaa hakutulosta kun vastaava määrä hakusanalla “kokoomus” tuotti vain kymmenennen osan löydöksiä. Keskustaa auttaa maailmankuvassaan Forssan ja Hämeen maakuntakeskukset, niiden kartat ja kuvat sekä koko maan keskusten esittely niin ikään edustavina, värikkäinä kuvina. Kokoomus taas saa tuekseen vain tylsiä puolueen esitteitä ja kokouksia. Ei ihme, että epäpoliittinen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oululaisena osaa käyttää nettiä ja sen luomaa kuplaa oikein ja gallupit sojottavat koko ajan kohti taivasta ja kuntien komeita esitteitä, keskuksiaan.
Perussuomalaisten kohdalla “persu” ei ole googlaten Mikael Agricolan aapisen viinikuurna vaan mukana on paljon etenkin puheenjohtaja Timo Soiniin liitettyä ilkeilyjä ja kuvitusta, jollaista muilla puheenjohtajilla ei ole ensinkään.
Syntyy tutkijalle tuttu informaatiokupla, jossa puolue leimautuu inhoksi ja etenkin alueilla, joissa 94 % naisista ei voi sitä edes ajatella äänestävänsä. Netti kun yhdistää naisten kulttuuriset harrastukset ja lukemisen, akateemisen elämän ja opiskelun eri tavalla kuplaansa kuin miesten aggressiivisemmat harrastukset mutta myös ammatit. Jos et ole tätä ennen ajatellut niin nyt siihen on tilaisuus. Saat siis naisena erilaista informaatiota kuin miehenä. Halusit tai et. Näin syntyy kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa, joita tutkijana joutuu seuraamaan erikseen, ei yhdessä. Sama pätee yliopiston opettajana opetustilanteessa. Kirjatkin on kirjoitettava kahteen eri kuplaan ja innovaatiorakenteet lukuisille omaksujatyypeille tai yrittäjäklustereillemme.
Pysähtyneisyyden ja takapajulan filtteri
Näin maailmankuva ja poliittinen ajattelu sekä paradigmaiset suuret maailmankuvien muutokset ovat netin kuplien tuotetta nekin, eikä siihen kykene vaikuttamaan ellei tunne algoritmien logiikkaa ja robottien toimintaa. Media netissä muuttaa myös perinteisen median toimittajan logiikkaa ja maailmankuvaa, jolloin molemmat tukevat toisiaan suljetussa suomalaisessa kielimaailmassamme, onomatopoeettisessa kielessämme sekä yhdyskunnissa, joiden rakenteet ovat kovin suomalaisia. Talous taantuu yhä syvemmälle eikä edes nobelisti Yhdysvalloissa ymmärrä sen syitä aluetieteen ja -talouden professorina. Hänellä on käytössä väärä teoria.
Niinpä, kun julkaisin aiemmin yliopiston tutkijana medioissamme kymmenittäin artikkeleja perinteisiin medioihimme joka viikko, nyt niitä ei ole mahdollista julkaista sinne lainkaan ilman omaa mediaani. Kupla on sulkeutunut ja palvelee taantuvaa ja pysähtynyttä stagnaatiota, lyhyesti se popularisoiden. Forssan kaltaisissa taantuvissa teollisissa yhdyskunnissa jopa valtuustopuheet estetään tai niitä ei videoida. Taantuman ja vanhan yhdessäolo-organisaation uhkaajaa aletaan vältellä ja oikea tieto otetaan vastaan vuosien tai vuosikymmenten kuluttua muualta maailmalta saatuna. Ilmiö on ikivanha.
Näin etenkin perinteinen Häme, Kanta-Häme ja Päijät-Häme sekä Forssa suljettuna työläispaikkakuntana, estää kaiken mediajulkisuuden ja on samalla myös itse ulkona globaaleista verkostoista. Ilmiö kun toimii molempiin suuntiin ja selittää sulkeutuneen yhdyskunnan talouden taantumaa ja takapajulan syntymisen logiikan uudessa nettimaailman informaatiokuplassamme. Toki tämä ei ole ainut syy stagnaatioon, mutta helpoiten kerrottavissa, popularisoitavissa. Muut kun ovat paljon mutkikkaampia ja sulkeutuvat vielä varmemmin informaatiofiltterin toimesta.